Kuinka moni pystyy vakavalla naamalla sanomaan; "voima ja koko kulkee käsi kädessä"

[Joonus]

Täällä on kai sivuttu aihetta tuntuma vs. painot. Mitä mieltä te tuntumapumppailua harrastavat olette, jos olisi henkilö, jonka tuntumapumppailupainot penkissä (rinnalle) olisi 100kg ja kulmasoudussa 60kg. Henkilö saisi kulmasoudettua helposti 120 kilolla siistillä tekniikallakin, mutta tuntuma vaan häviää yli 60kg painoissa. Pitäisikö tällöinkin vaan tehdä niin penkki kuin kulmasoutukin suurimmilla painoilla, joilla tuntuma pysyy hyvänä? Meinaatteko, että tällä tavalla treenaaminen olisi tasapuolista, koska tuntuma olisi kuitenkin kummassakin liikkeessä todella hyvä, vaikka painot ovatkin aivan eri luokkaa?

Nää luvut oli nyt ihan keksittyjä, mutta ajatus oli nyt kuitenkin varmaan selkeästi esillä. Periaatteessa heikommassa [sic] liikkeessä painot olisivat selvästi suuremmat kuin periaatteessa vahvemmassa liikkeessä.

Joppa: Minä tekisin molemmat liikkeet suurimmalla mahdollisella painolla millä saan hyvän tuntuman. Ja teenkin tätä myös oikeasti ja se toimii minulle. Jos basic sarjan ja hyvän tuntuman sarjan ero olisi noin suuri kuin esimerkissäsi niin lähtisin ehkä selvittämään miksi tuntuma häviää jo noin alhaisilla kiloilla jos pystyttäis siististi soutaan 120 kilolla. Mutta se nyt ei ollut se varsinainen pointtisi. Mulla on kulmasoudussa n. 80% niistä raudoista millä veivaan penkkiä, vaikka selkä on jalkojen ohella mun paras lihasryhmä. Ero olis kyllä varmaan vieläkin suurempi mutta oon viimeaikoina etukäteisväsyttäny rinnan ristikkäistaljassa ennen penkkiä, joten kiloja on pitänyt pudottaa. Ei pidä antaa liikaa arvoa niille kiloille, se paino on sopiva millä saat väsytettyä sen lihaksen mahdollisimman tehokkaasti. Eli tuntuma > kilot

 

[sukkapossu]

Et nyt lukenut yhtään mitä kirjoitin. En kysynyt miten teillä suhteet menevät, vaan mietin, että jos tuntuman saannissa on merkittäviä eroja. Enkä pitäisi tollasta edes aivan mahdottomuutena, sillä selän tuntuma on monille ongelma.

Aaaa aivan. No sitten soutaa toki tolla isolla romulla tietty. Se tuntuma on mun rehellisen mielipiteen mukaan yleensä vaan tulosta hyvästä tekniikasta, ja riippuvainen täysin mikä lihas on heikoin jos tekee moninivel liikettä. Jos vaikka nuo selkäliikkeet tuntuu enemmän hauiksessa kuin selässä, niin ei siinä mikään painojen pienentäminen auta jos tekniikka on jo kunnossa.. Soudut nyt oman salikokemuksen pohjalta 90% salijampoista tekee huomattavasti huonommalla tekniikalla kuin samat jampat tekevät punnerrusliikkeensä, en tiedä miksi, mutta näin se tuppaa menemään. Ihan tavallista salilla: todella puhdas penkkisuoritus, aivan järkyttävällä cheatil niin alataljat, kuin muutkin soudut ja usein myös leuatkin.

 

[Joppa]

Täytyy myöntää, että en itse juuri pohdi liikkeen suorituksen aikana niinkään tuntumaa kuin sellaista suoritustekniikkaa, jossa haluttuun lihakseen kohdistuu mahdollisen optimaalinen rasitus. Pääpaino keskittymisessä on siis enemmänkin biomekaanisessa analyysissa ja optimaalisessa suoritustekniikassa kuin siinä, miltä liike tuntuu. Toisaalta varmaankin samaan lopputulokseen voidaan päästä molemmilla konsteilla: tuntumaan keskittymällä tai sitten tällä teknisemmällä lähestymistavalla. Ehkä kyseessä on jopa persoonallisuusero. Itselläni tuossa näkyy varmasti ammattikin (fysioterapeutti).

Mulla on tää sama. Johtuu varmasti siitä, että aion myös fysioterapeutiksi ja olenkin noihin asioihin jo perehtynyt. Toisaalta välillä teen ihan vaan lihastuntumaan keskittyen kun taas välillä käytän vaan mahdollisimman isoja painoja (pitäen kuitenkin huolen, että jokainen nivel pysyy vahvassa asennossa – eli juuri ton mukaisesti ku tossa sanoit).

Ja kiitos, asia selvä. Tuntuma ennen painoja, vaikka painot oliskin vähän hullunkurisia. Paitsi, että sukkapossuhan oli just vähän eri mieltä. :D Eli asia ei olekaan niin yksiselitteisesti selvä.

 

[Joonus]

Todennäköisesti tuo 2 on tarpeen vain 3 vuoksi. Eli uskon, että TUT (=time under tension) ei ole itsessään tärkeä, jollei sen avulla saavuteta väsymystä eli kohtaa 3. Tästä on hyvänä osoituksena se, että tekniikat, jotka lisäävät väsymystä, mutta lyhentävät TUT:a (esim. Kaatsu) tehostavat silti harjoituksen vaikutusta.

Kohdan 1 kohdallakin on ilmeisesti vieläkin enemmän liikkumavaraa kuin mitä on aiemmin uskottu. Jos sarja tehdään uupumukseen saakka, tulevat kaikki lihassolut rekrytoituneeksi suoritukseen sarjan aikana huolimatta alhaisestakin kuormasta.

Toisaalta näyttää myös siltä, että väsymystä tai metabolista stressiäkään ei juuri tarvita, jos kuorma on riittävä esim. 80%:a maksimista, koska suuremmilla kuormilla kaikki lihassolut rekrytoituvat suoritukseen jo sarjan alusta saakka.

Oma sovellukseni tästä yhtälöstä on tällä hetkellä se, että teen ensin esim. 80%:n kuormalla n. 8 toistoa uupumukseen, kevennän vastusta heti 10-15 %:a ja teen 3-5 lisätoistoa jälleen uupumukseen saakka, jonka jälkeen kevennän vielä toiset 10-15 %:a ja teen vielä 3-5 toistoa uupumukseen saakka. Uskon, että näin voidaan saavuttaa sekä lyhyiden että pitkien sarjojen hyödyt yhdessä ajankäytöllisesti tehokkaassa sarjassa. Käytännössä menen siis yhdessä sarjassa kolme kertaa uupumukseen 50 - 80 %.n vastuksella maksimista, jonka jälkeen siirryn seuraavaan liikkeeseen. Ainakin tuolla saavuttaa ultimaalisen pumpin ja lihaskestävyyskin kehittyy hyvin voiman (ja ehkä massan?) ohessa.

Joo TUT lisää hyvin metabolista stressiä, mutta se on syytä mainita omana kohtanaan. On eri asia tehdä esimerkiksi 10 toiston kyykkysarja niin että joka toiston välissä noustaan täysin ylös asti ja levätään 0.5-1 sek yläasennossa, kuin sama sarja niin että jalkoja ei suoristeta toistojen välissä aivan suoraksi ollenkaan. Jälkimmäisessä lihas on yhtäjaksoisesti huomattavasti kauemmin rasituksen alaisena.

Ja jep, "Riittävä kuorma" on hyvin suhteellinen käsite. Omasta mielestä se paino on sopiva millä saan lihaksen väsytettyä. Metabolista stressiä esiintyy sarjassa kuin sarjassa, se on siis aina osana lihaskasvua. Sen määrä vaihtelee sarjan tyylistä riippuen ihan helvetisti. Pelkkä lihassolujen rekrytoinikaan ei kerro tehokkaasta lihaskasvusta, muuten lihashan kasvais parhaiten kun ottais salilla vaan kovia ykkösiä.

Eli ihan tavallinen pudotussarja. Sellainen täyttää hyvin kaikki nuo kolme kriteeriä mitkä lihaskasvuun vaaditaan. Käytän niitä jonkinverran itsekkin. Ainoa haitta jos niin voidaan sanoa on, että pudotussarjat rasittaa hermostoa enemmän kuin suorat sarjat.

 

[Fysiq]

Eli ihan tavallinen pudotussarja.

Aika lailla. Ehkä erotuksena tuohon tyypillisempään tyyliin on, että pudotukset ovat aika pieniä ("tight drops"). Ideana tuossa on, että "jatkosarjoissa" ei tarvitse tehdä kuin tavallisen sarjan viimeiset vaikeat 3-5 toistoa, koska lihas on jo väsytetty edellisellä kuormalla valmiiksi. Ilman edeltävää väsymystä noilla alemmilla kuormilla menisi ehkä n. 10-15 ja 15-20 toistoa. Pienillä pudotuksilla kuormakin pysyy suhteellisen korkeana, jos sillä sitten kuitenkin on jonkin verran merkitystä silläkin edellä kirjoitetusta huolimatta.

Jos tuon uupumukseen saakka menemisen kokee olevan ongelma hermoston kannalta, voihan noissa pudotuksissakin mennä vain viimeiseen mahdolliseen toistoon saakka ilman varsinaista uupumusta kesken toiston (failure).

 

[The Monkey]

Täällä on kai sivuttu aihetta tuntuma vs. painot. Mitä mieltä te tuntumapumppailua harrastavat olette, jos olisi henkilö, jonka tuntumapumppailupainot penkissä (rinnalle) olisi 100kg ja kulmasoudussa 60kg. Henkilö saisi kulmasoudettua helposti 120 kilolla siistillä tekniikallakin, mutta tuntuma vaan häviää yli 60kg painoissa. Pitäisikö tällöinkin vaan tehdä niin penkki kuin kulmasoutukin suurimmilla painoilla, joilla tuntuma pysyy hyvänä? Meinaatteko, että tällä tavalla treenaaminen olisi tasapuolista, koska tuntuma olisi kuitenkin kummassakin liikkeessä todella hyvä, vaikka painot ovatkin aivan eri luokkaa?

Nää luvut oli nyt ihan keksittyjä, mutta ajatus oli nyt kuitenkin varmaan selkeästi esillä. Periaatteessa heikommassa [sic] liikkeessä painot olisivat selvästi suuremmat kuin periaatteessa vahvemmassa liikkeessä.

Vaikka henkilö saisi soudettua 120 kilolla siistillä tekniikalla niin ei se tekniikka ihan identtinen ole kerran lihaksessa ei tunnu. Pitää nyt myös muistaa että pienemmillä toistomäärillä ei samanlaista poltetta tule. Eli siis jos nyt verrataan että soudetaan 60 kilolla 8 toistoa ja polttelee vitusti vika vs. 120 kilolla kasi mutta ei tunnu missään niin ehdottomasti tekisin 60 kilolla. Jos taas 60 kilolla tuntuu mutta pitää tehdä 15 toistoa että väsyy niin kai se nyt järkikin sanoo että isompia painoja käyttöön.

 

[brn2]

Ite jättäisin tekemättä, koska hävettäis hieroa ämmien painoilla ;D

 

[Joonus]

Ite jättäisin tekemättä, koska hävettäis hieroa ämmien painoilla ;D

Ja tässä onkin suurin syy siihen miksi suomalaisilla saleilla harvoin tapaa lihaksikasta porukkaa ;)

 

[Deleted member 104448]

Täällä on kai sivuttu aihetta tuntuma vs. painot. Mitä mieltä te tuntumapumppailua harrastavat olette, jos olisi henkilö, jonka tuntumapumppailupainot penkissä (rinnalle) olisi 100kg ja kulmasoudussa 60kg. Henkilö saisi kulmasoudettua helposti 120 kilolla siistillä tekniikallakin, mutta tuntuma vaan häviää yli 60kg painoissa. Pitäisikö tällöinkin vaan tehdä niin penkki kuin kulmasoutukin suurimmilla painoilla, joilla tuntuma pysyy hyvänä? Meinaatteko, että tällä tavalla treenaaminen olisi tasapuolista, koska tuntuma olisi kuitenkin kummassakin liikkeessä todella hyvä, vaikka painot ovatkin aivan eri luokkaa?

Musta tuntuu, että monikaan ei ymmärrä mitä tuolla tuntumalla tarkoitetaan. Se tuntuma on erilaista riippuen tekeekö pitkää sarjaa pienillä painoilla vai lyhyttä sarjaa isoilla. Pienet painot ja pitkät sarjat nii sehän hapottaa ja tulee sellaista pakottavaa kipua lihaksiin. Isoilla painoilla ja lyhyillä sarjoilla taas ei tule vastaavaa pakottavaa tunnetta, mutta sen tuntee kuinka ne painot repii ja venyttää kohdelihasta ihan eri tavalla. Kulmasoutu ja penkkipunnerrus ovat juuri hyviä esimerkkejä. Hapotus ei ole yhtä kuin tuntuma!

Ja tässä onkin suurin syy siihen miksi suomalaisilla saleilla harvoin tapaa lihaksikasta porukkaa ;)

Missä olen itse treenannut niin paljon enemmän kyllä näkee näitä "tuntumalla" treenaavia sankareita, jotka pysyvät samana vuodesta toiseen. Naurattaa kun sellaiset tyypit keskustelee keskenään salilla kuinka tänään on "pumppi-rintapäivä" tai jotain vastaavaa. Jos keskittyisivät ainoastaan nostamaan lähinnä säälittäviä sarjapainojaan isoissa perusliikkeissä (Mave, kyykky, penkki, pystypunnerrus, kulmasoutu, leuanveto...) niin taatusti kasvaisivat puolessa vuodessa enemmän kuin mitä nyt 3 vuoden aikana, kun olen seurannut, ovat "kasvaneet" yhteensä.

Itse treenaan tällä hetkellä 6 kertaa viikossa työntävät-vetävät -jaolla ja pyrin ainoastaan lisäämään painoja isoissa perusliikkeissä 3x4 -> 6x6 progressiolla. Eristäviä liikkeitä tulee tehtyä treenien loppuun, mutta hyvin vähän. Siihen vielä ruokaa naamaan sen verran, että paino nousee ~1,5kg kuukaudessa niin gainsseja tulee ovista ja ikkunoista. ;)

 

[sukkapossu]

Musta tuntuu, että monikaan ei ymmärrä mitä tuolla tuntumalla tarkoitetaan. Se tuntuma on erilaista riippuen tekeekö pitkää sarjaa pienillä painoilla vai lyhyttä sarjaa isoilla. Pienet painot ja pitkät sarjat nii sehän hapottaa ja tulee sellaista pakottavaa kipua lihaksiin. Isoilla painoilla ja lyhyillä sarjoilla taas ei tule vastaavaa pakottavaa tunnetta, mutta sen tuntee kuinka ne painot repii ja venyttää kohdelihasta ihan eri tavalla. Kulmasoutu ja penkkipunnerrus ovat juuri hyviä esimerkkejä. Hapotus ei ole yhtä kuin tuntuma!



Missä olen itse treenannut niin paljon enemmän kyllä näkee näitä "tuntumalla" treenaavia sankareita, jotka pysyvät samana vuodesta toiseen. Naurattaa kun sellaiset tyypit keskustelee keskenään salilla kuinka tänään on "pumppi-rintapäivä" tai jotain vastaavaa. Jos keskittyisivät ainoastaan nostamaan lähinnä säälittäviä sarjapainojaan isoissa perusliikkeissä (Mave, kyykky, penkki, pystypunnerrus, kulmasoutu, leuanveto...) niin taatusti kasvaisivat puolessa vuodessa enemmän kuin mitä nyt 3 vuoden aikana, kun olen seurannut, ovat "kasvaneet" yhteensä.

Itse treenaan tällä hetkellä 6 kertaa viikossa työntävät-vetävät -jaolla ja pyrin ainoastaan lisäämään painoja isoissa perusliikkeissä 3x4 -> 6x6 progressiolla. Eristäviä liikkeitä tulee tehtyä treenien loppuun, mutta hyvin vähän. Siihen vielä ruokaa naamaan sen verran, että paino nousee ~1,5kg kuukaudessa niin gainsseja tulee ovista ja ikkunoista. ;)

Niin syyhän on suoraan puhtaissa suoritustekniikoissa, ei se samana pysyminen johdu yhtään millään lailla esimerkiksi näillä henkilöillä ruokavaliosta..? Vai ovatko he tuntumapumppailleet ja lihakset eivät ole kasvaneet mutta vyötärö silmiinpistävästi..? ;)

 

[Fysiq]

Jos keskittyisivät ainoastaan nostamaan lähinnä säälittäviä sarjapainojaan isoissa perusliikkeissä (Mave, kyykky, penkki, pystypunnerrus, kulmasoutu, leuanveto...) niin taatusti kasvaisivat puolessa vuodessa enemmän kuin mitä nyt 3 vuoden aikana, kun olen seurannut, ovat "kasvaneet" yhteensä.

Jos tuon "tuntumatreenin" tekee oikein niin oma kokemukseni on ainakin ollut se, että juuri sillä tavoin saavutetaan pitkällä aikavälillä myös paras sarjapainojen kasvu. Jos sarjapainot kasvaa heijaamalla liike-energialla, käyttämällä enemmän apulihaksia, lyhentämällä liikerataa yms. on varmasti ennen pitkää vastassa "kehityksen" tyssäys puhumattakaan loukkaantumisista. Tottakai tuntumallakin treenatessakin pyritään sarjapainoja kasvattamaan. Pointti vaan on siinä, ettei sitä tehdä suoritustekniikan ja tuntuman kustannuksella.

 

[Deleted member 104448]

Jos tuon "tuntumatreenin" tekee oikein niin oma kokemukseni on ainakin ollut se, että juuri sillä tavoin saavutetaan pitkällä aikavälillä myös paras sarjapainojen kasvu. Jos sarjapainot kasvaa heijaamalla liike-energialla, käyttämällä enemmän apulihaksia, lyhentämällä liikerataa yms. on varmasti ennen pitkää vastassa "kehityksen" tyssäys puhumattakaan loukkaantumisista. Tottakai tuntumallakin treenatessakin pyritään sarjapainoja kasvattamaan. Pointti vaan on siinä, ettei sitä tehdä suoritustekniikan ja tuntuman kustannuksella.

Totta kai itsekin pyrin pitämään suoritustekniikat hyvinä ja samoina treenistä toiseen. Monilla vaan tuntuu olevan selityksenä siihen, että tekee pienillä painoilla juuri tuo "tuntuman" säilyttäminen. Ei voi lisätä painoa kun tuntuma katoaa. Sitten tehdään penkissä 50 kilolla sarjoja vuodesta toiseen...

Mietitäänpä hetki asiaa. Määritellaan sellaiseksi "ok" voimatasoksi seuraavat maksimitulokset:
Maastaveto - 200kg
Takakyykky - 160kg
Penkkipunnerrus - 120kg

Vaikka nuo tulokset nyt eivät ole edes kummoisia vähänkin enemmän treenanneelle niin kuinka paljon saleilla oikeasti näkee porukkaa, jotka edes tuon verran nostavat noissa liikkeissä? Suurin osa ei nosta, suurin osa ei edes tee kaikkia noista liikkeistä, mutta vastaavan voimatason omaavia on ehkä 10% salitreenaajista?

Mietitäänpä sitten millaista porukkaa ne, jotka tuollaisen voimatason omaavat ovat... Aivan... lihasta löytyy aivan kiitettävästi. Jotkin voimailuharrastajat nostavat noita rautoja kevyesti pienelläkin lihasmassalla, mutta he nyt lähinnä välttelevät lihaskasvua, jotta mahtuvat painorajoihin.

Voidaan myös miettiä asiaa toiselta kannalta. Noista jäljellä olevista 90%, joilla ei ole voimaa niin paljon, että noihin tuloksiin pystyisivät. Kuinka monella heistä on lihasta... ei kenelläkään, none, nada, zero, zilch, the square root of jack... riisikeppejä kaikki tyyn.

Niin kauan kun perusvoimaa ei ole edes sen vertaa, että noihin tuloksiin kykenisi niin sen "tuntuman" voi työntää sinne minne aurinko ei paista. Niinhän se Uttikin on sanonut, että sitten vasta kun perustreeni ei tuota enää tulosta, kannattaa alkaa tosissaan etsimään vaihtoehtoja. Suurimmalle osalle salitreenaajista, sitä päivää ei tule ikinä milloin perustreeni ei enää tulosta tuottaisi.

 

[Oranki]

Minkä takia täällä aina porukka kuvittelee, että progressiivinen treeni tarkoittaa paskaa suoritustekniikkaa? Se mitä minä ja varmaan moni muukin tässä ketjussa on tarkoittanut, että pyritään lisäämään toistoja/sarjoja/painoja tekniikan kärsimättä ja silloin sillä hyvällä tekniikalla tehtynä ne liikkeet kyllä menee sinne lihaksille minne pitääkin. Myöskään se se pumppi tai polte ei ole minkään tuntuman ansiota vaan tulee pitkissä maitohappoa tuottavissa sarjoissa. Aika monelle toi tuntuma tuntuu olevan joku tekosyy millä perustellaan pieniä painoja ja vältellään isoja, raskaita liikkeitä.

 

[Jyrsijä1]

Totta kai itsekin pyrin pitämään suoritustekniikat hyvinä ja samoina treenistä toiseen. Monilla vaan tuntuu olevan selityksenä siihen, että tekee pienillä painoilla juuri tuo "tuntuman" säilyttäminen. Ei voi lisätä painoa kun tuntuma katoaa. Sitten tehdään penkissä 50 kilolla sarjoja vuodesta toiseen...

Mietitäänpä hetki asiaa. Määritellaan sellaiseksi "ok" voimatasoksi seuraavat maksimitulokset:
Maastaveto - 200kg
Takakyykky - 160kg
Penkkipunnerrus - 120kg

Vaikka nuo tulokset nyt eivät ole edes kummoisia vähänkin enemmän treenanneelle niin kuinka paljon saleilla oikeasti näkee porukkaa, jotka edes tuon verran nostavat noissa liikkeissä? Suurin osa ei nosta, suurin osa ei edes tee kaikkia noista liikkeistä, mutta vastaavan voimatason omaavia on ehkä 10% salitreenaajista?

Mietitäänpä sitten millaista porukkaa ne, jotka tuollaisen voimatason omaavat ovat... Aivan... lihasta löytyy aivan kiitettävästi. Jotkin voimailuharrastajat nostavat noita rautoja kevyesti pienelläkin lihasmassalla, mutta he nyt lähinnä välttelevät lihaskasvua, jotta mahtuvat painorajoihin.

Voidaan myös miettiä asiaa toiselta kannalta. Noista jäljellä olevista 90%, joilla ei ole voimaa niin paljon, että noihin tuloksiin pystyisivät. Kuinka monella heistä on lihasta... ei kenelläkään, none, nada, zero, zilch, the square root of jack... riisikeppejä kaikki tyyn.

Niin kauan kun perusvoimaa ei ole edes sen vertaa, että noihin tuloksiin kykenisi niin sen "tuntuman" voi työntää sinne minne aurinko ei paista. Niinhän se Uttikin on sanonut, että sitten vasta kun perustreeni ei tuota enää tulosta, kannattaa alkaa tosissaan etsimään vaihtoehtoja. Suurimmalle osalle salitreenaajista, sitä päivää ei tule ikinä milloin perustreeni ei enää tulosta tuottaisi.

Juuri näin.


Asiasta on vaan helpompi vääntää internetissä, kuin pitää mölyt mahassa ja keskittyä tekemiseen. Tuo 200/160/120 on hyvä ohjenuora hyvän kehonmallin omaavalle keskipainoiselle miehelle. Itse sanoisin, että kehonpainoon suhteutettuna lukemat toimivat kenties paremmin. Tässä usein eteentullut määritelmä kelvollisista perusvoimatasoista:

Men:
Bench: 1,25x bodyweight
Squat: 1,5x bodyweight
DL: at least 2x bodyweight

Women:
Bench: at least 0,7x bodyweight
Squat: 1x bodyweight
DL: 1,5x bodyweight

Ensiksi voimabodailulla (lue: lihasta ja voimaa) noihin lukemiin, ja sitten erikoistumishässäköitä.

 

[kaseiini]

Nämä on niin vaikeita asioita, kyllä se monesti on niin, että katto tulee vastaan aika nopeasti monella treenaajalla.
Aloitetaan mistä aloitetaan, mutta nostetaan treenipainoja liian nopeasti. Joku perus 3x10 ohjelma ja 5 kilon korotus joka viikko, äkkiä se tyssää.
Vuoden alussa vaikka 3x10x50kg, 10 viikon päästä 3x10x100kg. Ei tule toimimaan. Eikä varsinkaan vuoden loppuun saakka, vaan jotain muuta on keksittävä, osaaminen ei vaan riitä, ja vituiksi menee.
Toi penkin 120kg on hyvä esimerkki. Monesti se jää ikuisesti siihen koska ei osata kuin se ns. etuolkapäänosto, ja sillä
ns. perustreenillä ei pääse eteenpäin, jauhetaan vaan ikuisesti sitä pyramidia mikä päättyy raskaaseen 1x120kg, tai sitten ne samat 2x6x100kg aina.

Paskasta tekniikasta, lihasepätasapainosta, huonoista lämmittelyistä, taukojen jälkeen liian nopeasta paluusta omiin raskaisiin painoihin jne. tulee monenlaista ohimenevää ja pysyvää vammaa, homma ei vaan etene.
Tällöin voi olla ihan hyvä pumppailla pienemmillä, tulee erilaista ärsykettä, ehkä opitaan jotain uuttakin kun tulee enemmän toistoja yleensä paremmalla tekniikalla koska pienemmät painot ja lisää toistoja edelleen. Tulee ehkä treenattua monipuolisemmin, ken tietää, kun aina tapaukset on erilaisia. Tulee myös sitä time under tensionia väsyneenä. Sitä ei sitten yksittäistapauksessa pysty suoralta kädeltä sanomaan miksi pumppailu toi tuloksia, voi olla niin paljon muitakin muuttujia, vaikkapa vahingossa tehty kevennys mitä ei olisi muuten tapahtunut.

 

[sukkapossu]

Mikä lasketaan muuten tuntumapumppailuksi?

Esimerkiksi kun teen juurikin tuota käsipaino soutua, sillä tyylillä, että ylävartalo pysyy mahdollisimman liikkumatta koko sarjan ajan ja täysin lattian suuntaisena, käytän sellaista (kevyttä) painoa, että noin 12. toiston kohdalla paukut yksinkertaisesti loppuu selästä. Päätän sarjan välittömästi jos käsipaino ei ilman momenttumia enää nouse koskemaan rintaan, eli en saa kättä vietyä reippaasti vartalon linjan taakse/supistettua yläselkää kunnolla kasaan.
Tiedän voivani aivan yhtä hyvin ottaa ainakin 1/3 isomman painon ja tehdä samat 12 toistoa, hyvinkin maltillisella heijaamisella/liikeradan lyhentämisellä(etenkin ihan kyseisen liikkeen yläpäästä) /päästäen toistojen negatiivisen vaiheen löysemmin.

^^Nuo molemmat tuntuvat mulla selässä todella hyvin, mutta valkkaan silti pääsääntöisesti treeneissäni tuon kevyemmän painon.

Tarkoitan vaan siis tällä vaan sitä, että kutsutteko aina siistiä tekniikkaa tuntumapumppailuksi, vaikka toistot olisi ihan 1-12 väliltä? Itse lasken tuntumapumppailuksi vain sellaisten painojen käytön jolla feiliä ei vaan oikeen millään rupea näkymään, ennen kuin toistot karkaa todella korkeiksi...

 

[wiisel]

Kuka väitti et ainoostaan kevyet pärjää leuanvedos? Jätkäl painoo 95kg ja lisäpainoo 102kgx3. Voiko tää olla maailman ennätys kamaa? ainoo video minkä nähny missä sarjaa 100kg:lla. Guinnesin ennätys ainakin kaiketi vain 93kg. Eli tämä jätkä vetää heittämällä siitä ohi. Sama jätkä vetää videolla 6 erittäin puhdasta yhen käden leukaa. Mielestäni jtn aivan käsittämättömiä tuloksia.

Kovin on vahva kaveri juu, mut "erittäin puhtaita" *tirsk*. Leukaa kurottamalla ehkä just ja just tangon päälle. No, mitä kukakin pitää puhtaana suorituksena.

 

[sukkapossu]

Kovin on vahva kaveri juu, mut "erittäin puhtaita" *tirsk*. Leukaa kurottamalla ehkä just ja just tangon päälle. No, mitä kukakin pitää puhtaana suorituksena.

Mitä hittoa?? :D oli kyllä ihan kiitettävän puhtaita

 

[Fysiq]

Minkä takia täällä aina porukka kuvittelee, että progressiivinen treeni tarkoittaa paskaa suoritustekniikkaa?

Varmaan sen takia että usein noin käytännössä käy, kun ajatus on vain ennen kaikkea nostetussa painossa. Huijataan siis vähän itseäkin kun ajatellaan, että olllaan tultu vahvemmaksi tai isommaksi vaikka kyse on oikeasti vain suoritustekniikan huonontamisen avulla saavutetusta sarjanpainojen nostosta ja lihomisesta.

Se mitä minä ja varmaan moni muukin tässä ketjussa on tarkoittanut, että pyritään lisäämään toistoja/sarjoja/painoja tekniikan kärsimättä ja silloin sillä hyvällä tekniikalla tehtynä ne liikkeet kyllä menee sinne lihaksille minne pitääkin.

Eli oikeasti mitään erimielisyyttä ei ole. Eiköhön suurin osa todellakin allekirjoita periaatteen, että parhaiten toimii hyvällä suoritustekniikalla tehty treeni, jossa harjoitusvaikutus osuu kohdelihakseen ja samalla sitten saavutetaan paras "tuntumakin".

 

[iivili]

Leuka ei käynyt tangon yläpuolella, eli ei ollut täysi liikerata.

Ei jaksa tähän ketjuun nyt muuta kommentoida, muuta kuin kompata Orangin viimeisintä postausta ja todeta, että noin 1,5 kertaa op pp, 2 kertaa op jk ja 2,5 kertaa op mn olisivat minusta sopivia tuloksia, että voi sanoa tyypillä olevan semmoinen "ihan ok" aktiiviharrastajan voimataso. Niin juu ja oheen vähintään 10kpl op leukoja ja kanssa täydellä liikeradalla. Lihasmassaa joutaisi olla silleen, että BMI on jossain 25-30 paikkeilla, mutta rasvaprosentti enintään jossain 15-17% huitteilla, siis miehellä. Eikä ole pahitteeksi, vaikka rasvaprossa olisi alle 15, tietenkään.

Ja ihan päivänselvää on, että varsinkin jos tähdätään järkevästi maksimivoiman nostamiseen, pitää olla todellinen tekniikkanatsi reeneissä, muuten rikkoo ittensä ja/tai tekee itestään pellen sitten, kun on määrä esim. voimanostolavalla näyttää ko lajin sääntöjen mukaan voimiaan, tai ottaa suorituksestaan filmin, jolle puoli internetsiä nauraa, koska esim. penkissä perse ampuu kattoa kohti hetjustiin, kyykyssä niiataan 10cm ja maastanostossa sattuu jo sen kissanselän katsominenkin. Juu ja leukoja tehdään kippaamalla tai vajaalla liikeradalla, eli ei voi pitää minään.

Mikään ei tosin estä reenaamasta järkevää perusvoimareeniä, eli kehonrakennustyylistä harjoittelua jo matkalla em. voimatasoihin ja plussakaloreiden ja runsaan nukkumisen avulla kehimään lihasmassaa. Se on ihan hyvästä ja auttaa voiman lisimisessäkin, koska lihaksen koko + hermotus = voima. Ja hermotus sana/termi tosiaan niin, kuten se on vuosikymmeniä kaikissa tieteellisissä harjoitteluopuksissa ollut, eikä niin, kuten sitä on viime vuosina kehoilumytologiassa käytetty. Siinä samalla voi pohtia/makustella sitäkin, että olisiko maksimivoiman lisääminen vai lihasmassan kerryttäminen itelle sopivinta, mikä kiinnostaa/innostaa eniten.

Kun ollaan tuossa pisteessä, että on joitain vuosia harjoittelua alla, ehkä osin maksimivoiman lisäämiseen tähtäävää, ehkä perusmallin kehoilureeniä lihasmassamielessä, niin sitten on vapaampaa harkita, mitä tekee, mikä kiinnostaa eniten, mihin haluaa tähdätä, kun on tietoa, lihasta ja voimaa jo kertynyt. Toisille asia on jo teininä selvää ehkä jonkun idolin ja muutenkin luonteensa takia, mutta suurin osa ei ole niin mustavalkoisia, vaan asia vaatii pohdintaa ja kokemusten kartuttamista.