Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[carcayu]

Omalla kohdalla lapsuus meni aikalailla putkeen. Isä muistutteli, että opettele englanti ja tee muiden aineiden kanssa mitä tykkäät. Tykkäsin kuitenkin vetää yli ysin keskiarvoja. Lukiotakaan ei tuputettu vaan valinta oli oma. Omantyylinen porukka näytti lukioon suuntaavan, joten sinne siis minäkin. Lukion lopussa kotoa tuupattiin jonnekin. Kotiin ei sopisi jäädä lonnimaan eikä välivuosia pidellä. Aattelin sitten ihan itse pyrkiä parhaaseen mestaan mihin pääsee ja päädyin korkeakouluun. Tekniikkaan alana päädyin, koska se vaikutti vähiten vastenmieliseltä. Nyt ollaan kuitenkin taas koulunpenkillä kypsässä keski-iässä, vaikka koulutus on näennäisesti mennyt niin putkeen, kuin olla ja voi. Itselleni on ollut haastavaa pohtia elämän strategiaa, kun kaikki on paperilla hyvin, mutta sydän ei vaan ole mukana touhussa. Ei ole helppoa heittää sivuun vuosien koulutusta ja hyväpalkkaista duunia tehdäkseen jotain mikä mahdollisesti saattaa kiinnostaa. Urasta ja omaisuudesta kasvaa linnake, joka suojelee minua elämältä, jota oikeasti haluaisin elää. Mun on tietysti helppo tehdä valintoja, koska ei ole perhettä. Kun kuitenkin haluaisin kovasti lapsia, asiaa on vaikea pitää varauksetta siunauksena. Lopulta olen omaksunut filosofian, jonka mukaan menneisyyden ei pidä antaa sanella tulevaisuutta. Tänään on tänään ja nyt tehdään valintoja huomista varten. Olipa repussa millaisia todistuksia tahansa.

 

[Timba79]

Miksi sun tarvis amistutkintoa vuodella ensin? Joskus aikasemminkin kun lueskellut sun avautumisia duunista, niin pitänyt heittää että mikset lähtisi lukemaan AMK aikuispuolelle jotain tuta/logistiikan inssin pahveja? Ovat aika talouspainotteisia, joten kun sua muutenkin kiinnostaa niin opiskelukin olisi silloin helpompaa. Ja nuo aikuispuolen AMKt monimuoto-opetuksena ovat melko kevyitä mitä olen itse sivustaseurannut.

No kyselin näitä joskus ja vastaus oli heti että mulla on vaan 80 opintoviikon tutkinto ja sitä pitäisi korottaa. Näinkö ei sitten ole? Mistä näihin vastuksen saa jos ei oppilaitoksista? Kun ei tässä nyt käytännössä ole mahdollisuus opiskella toisessa kaupungissa, ihan perhesyistä johtuen. Ei kun ei ole 100% pakko.

Ja avaudun kun se helpottaa oloa jos jotakuta ei kiinnosta lukea niin voi aina vaikka ignorata...

Ja kun en oikein usko että se opiskelu on mikään oikotie onneen, saa ehkä joo vähän paremman liksan ja kovemmat verot ja paskalla tuurilla vitusti lisää vastuuta ja paineita. Mieluummin tässä miettii jotain ihan muuta kun jonkun palkollisena oloa.

Eikä tässä nyt ihan takki auki lähdetä inssiksi opiskelemaan. Matematiikassa pärjäsin kuolussa mutta en muista yhtään mitään edes perus yhtälöistä. sitä pitäs lähtee johonkin ensin opetteleen matikan, fysiikan jne perusteita, tuskin ilman niitä sentään inssiksi pääsee. 20 vuodessa unohtaa kummasti...

- - - Updated - - -

Omalla kohdalla lapsuus meni aikalailla putkeen. Isä muistutteli, että opettele englanti ja tee muiden aineiden kanssa mitä tykkäät. Tykkäsin kuitenkin vetää yli ysin keskiarvoja. Lukiotakaan ei tuputettu vaan valinta oli oma. Omantyylinen porukka näytti lukioon suuntaavan, joten sinne siis minäkin. Lukion lopussa kotoa tuupattiin jonnekin. Kotiin ei sopisi jäädä lonnimaan eikä välivuosia pidellä. Aattelin sitten ihan itse pyrkiä parhaaseen mestaan mihin pääsee ja päädyin korkeakouluun. Tekniikkaan alana päädyin, koska se vaikutti vähiten vastenmieliseltä. Nyt ollaan kuitenkin taas koulunpenkillä kypsässä keski-iässä, vaikka koulutus on näennäisesti mennyt niin putkeen, kuin olla ja voi. Itselleni on ollut haastavaa pohtia elämän strategiaa, kun kaikki on paperilla hyvin, mutta sydän ei vaan ole mukana touhussa. Ei ole helppoa heittää sivuun vuosien koulutusta ja hyväpalkkaista duunia tehdäkseen jotain mikä mahdollisesti saattaa kiinnostaa. Urasta ja omaisuudesta kasvaa linnake, joka suojelee minua elämältä, jota oikeasti haluaisin elää. Mun on tietysti helppo tehdä valintoja, koska ei ole perhettä. Kun kuitenkin haluaisin kovasti lapsia, asiaa on vaikea pitää varauksetta siunauksena. Lopulta olen omaksunut filosofian, jonka mukaan menneisyyden ei pidä antaa sanella tulevaisuutta. Tänään on tänään ja nyt tehdään valintoja huomista varten. Olipa repussa millaisia todistuksia tahansa.

No tässäpä kyllä hyvä pointti. En mä oikein itsekään edes tiedä mitä haluaisin. Mulle kelpaisi ihan nykyinen työ jos olisi perus kannustava ilmapiiri eikä tuollaista kyttäämistä ja kyykyttämistä mitä nyt on. no ehkä tuohonkin muutos tulee jos itse väsy ensin. Ja kun tietää että täällä Keski-Suomessa ei oikein noita töitä ole edes koulutetuille niin vaikea repiä motivaatiota lähteä opiskelemaan itseään inssiksi esim. ja sitten ei saa mitään. Ja kun ei oikein napostele joku pelkkä tietsikan ääressä tönöttäminen.

Miettinyt tuota isännöitsijähommaa, mutta vielä ei ole tärpännyt kyselyt oppisopimuksesta. Varsinainen koulutus tähän alkoi eli seuraava on sitten ensi keväänä tähän tietoon. Tosin tuo JAO on niin perseestä että siitä nyt ei ota selvää mitä siellä alkaa ja milloin. Ne kun ei osaa vastata simppeleihin kysymyksiin sähköpostitse ja puhelimessa jauhetaan vähän mitä sattuu. Enpä ole kuullut monelta tuosta laitoksesta paljonkaan mitään hyvää...

 

[EvaCecilia]

Lopulta olen omaksunut filosofian, jonka mukaan menneisyyden ei pidä antaa sanella tulevaisuutta. Tänään on tänään ja nyt tehdään valintoja huomista varten. Olipa repussa millaisia todistuksia tahansa.

Tuo on ihan totta, menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa monellakin tapaa. Onneksi työhaastatteluissa harvemmin katsotaan peruskoulun päästötodistusta. Ja yliopistoon onnistuin pääsemään ihan vain pääsykokeiden pisteiden perusteella. Tiesin kokeen olevan todella vaikea, joten panostin siihen ja se kannatti. Eipä ole kukaan tullut kyselemään peruskoulun tai lukion arvosanoja. Aikaisempaa koulutusta pystyn kuitenkin hyödyntämään hyvin nykyisten opintojen kanssa.

Toisaalta myös lapsuuden ja nuoruuden vaikeudet ovat opettaneet paljon. Vaikka arvostan koulutusta, se ei ole minulle itsestäänselvyys ja aina mietin että yhtä hyvin minäkin voisin olla se kadulla asuva narkkari, siihen on moni entinen kaveri päätynyt... "Metsän keskellä" kasvaminen opetti myös paljon käytännön taitoja, työkalut pysyvät tarvittaessa kädessä ja monia arkipäivän kotitöitäkin olen tehnyt lapsesta saakka. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos joskus vaikka tarvitsee vielä valjastaa hevonen, kylvää perunoita maahan, rakentaa lehmälaidun tai istuttaa kuusia metsään. :D

 

[Frank Drebin]

Eipä muakaan kyllä ikinä ole opiskelut erityisesti kiinnostanut.

Ala-/yläasteet vedin läpi varmaankin Tampereen huonoimmissa kouluissa. Esim. yläasteella itseni lisäksi luokan pojista yhdellä taisi olla keskiarvo yli 7. En tehnyt läksyjäni tai edes avannut koulukirjoja kotona yhtäkään kertaa koko peruskouluaikana. Olin kuitenkin silti aina se luokan priimus, lähinnä koska muut oli niin saatanan huonoja.

Peruskoulun päättötodistus oli riittävän hyvä, jotta pääsin käytännössä mihin tahansa lukioon Tampereella. Menin tietysti sinne missä pääsee helpoimmalla, eli urheilulukioon. Sen kävin samalla tavalla kuin peruskoulunkin, eli kirjoja kertaakaan avaamatta. Suurimpana erona lähinnä se, että lukiossa poissaoloja tuli pirusti enemmän.

No, kirjoitin kuitenkin ihan ok paperit, ja hain sitten vain johonkin kouluun Tampereella joka edes vähän kiinnosti. Menin siis TTKK:lle, ja mahdollisuuksien mukaan suoritin opinnot taas niin helpolla kuin mahdollista. Eli lukematta/opiskelematta pelkällä tentillä mikäli mahdollista. Joillakin kursseilla edellisen vuoden tentit esimerkkiratkaisuineen oli pakko edellisenä iltana lukea läpi, muuten ei koko aiheesta välillä tajunnut tuon taivaallista. Muutenkin täytyy todeta, että TTKK:lla vaatimustaso oli kyllä aivan saatanasti kovempi kuin vaikkapa lukiossa, ja ihmiselle, joka oli minkäänlaista kirjaa lukenut edellisen kerran alta 10v ikäisenä, osa kursseista oli varsin haastavia..Varsinkin kun tenteillä ei jaksanut istua koskaan.

No, tarvittavat opintoviikot saatiin kasaan ja lopputyöpaikkakin löytyi. Lopputyöstä tuli yllättäen ihan ok, ja sain vakipaikan samasta firmasta johon työn tein. Sittemmin on tullut työskenneltyä Tampereella, Helsingissä ja Turussa tehtävien kehittyessä tyyliin R&D -> Projektinhallinta -> Myynti. Lopputyön jälkeen en ole tainnut kertaakaan laskea kerto- tai jakolaskuja hankalampia laskuja, enkä rehellisesti sanottuna jostakin perus fourier'n-muunnoksista tänä päivänä ymmärtäisi tuon taivaallista (no en mä noista kyllä juuri mitään aikanaankaan ymmärtänyt)

Työ on kuitenkin tänä päivänä itse asiassa ihan mukavaa, ja jopa ihan mukavasti palkattua, joten kyllä 'opiskelu' ilman muuta kannatti.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Eipä muakaan kyllä ikinä ole opiskelut erityisesti kiinnostanut.

Ala-/yläasteet vedin läpi varmaankin Tampereen huonoimmissa kouluissa. Esim. yläasteella itseni lisäksi luokan pojista yhdellä taisi olla keskiarvo yli 7. En tehnyt läksyjäni tai edes avannut koulukirjoja kotona yhtäkään kertaa koko peruskouluaikana. Olin kuitenkin silti aina se luokan priimus, lähinnä koska muut oli niin saatanan huonoja.

Peruskoulun päättötodistus oli riittävän hyvä, jotta pääsin käytännössä mihin tahansa lukioon Tampereella. Menin tietysti sinne missä pääsee helpoimmalla, eli urheilulukioon. Sen kävin samalla tavalla kuin peruskoulunkin, eli kirjoja kertaakaan avaamatta. Suurimpana erona lähinnä se, että lukiossa poissaoloja tuli pirusti enemmän.

No, kirjoitin kuitenkin ihan ok paperit, ja hain sitten vain johonkin kouluun Tampereella joka edes vähän kiinnosti. Menin siis TTKK:lle, ja mahdollisuuksien mukaan suoritin opinnot taas niin helpolla kuin mahdollista. Eli lukematta/opiskelematta pelkällä tentillä mikäli mahdollista. Joillakin kursseilla edellisen vuoden tentit esimerkkiratkaisuineen oli pakko edellisenä iltana lukea läpi, muuten ei koko aiheesta välillä tajunnut tuon taivaallista. Muutenkin täytyy todeta, että TTKK:lla vaatimustaso oli kyllä aivan saatanasti kovempi kuin vaikkapa lukiossa, ja ihmiselle, joka oli minkäänlaista kirjaa lukenut edellisen kerran alta 10v ikäisenä, osa kursseista oli varsin haastavia..Varsinkin kun tenteillä ei jaksanut istua koskaan.

No, tarvittavat opintoviikot saatiin kasaan ja lopputyöpaikkakin löytyi. Lopputyöstä tuli yllättäen ihan ok, ja sain vakipaikan samasta firmasta johon työn tein. Sittemmin on tullut työskenneltyä Tampereella, Helsingissä ja Turussa tehtävien kehittyessä tyyliin R&D -> Projektinhallinta -> Myynti. Lopputyön jälkeen en ole tainnut kertaakaan laskea kerto- tai jakolaskuja hankalampia laskuja, enkä rehellisesti sanottuna jostakin perus fourier'n-muunnoksista tänä päivänä ymmärtäisi tuon taivaallista (no en mä noista kyllä juuri mitään aikanaankaan ymmärtänyt)

Työ on kuitenkin tänä päivänä itse asiassa ihan mukavaa, ja jopa ihan mukavasti palkattua, joten kyllä 'opiskelu' ilman muuta kannatti.

Hmmm..

 

[Frank Drebin]

Hmmm..

Sorry, tarkoitin tietysti luennoilla.. Tentissä kun oli vähän pakko jaksaa istua jos meinasi kurssin läpäistä

 

[alppix]

No kyselin näitä joskus ja vastaus oli heti että mulla on vaan 80 opintoviikon tutkinto ja sitä pitäisi korottaa. Näinkö ei sitten ole? Mistä näihin vastuksen saa jos ei oppilaitoksista? Kun ei tässä nyt käytännössä ole mahdollisuus opiskella toisessa kaupungissa, ihan perhesyistä johtuen. Ei kun ei ole 100% pakko.

Ootko siis käyny lukiota tai saanut jostain muusta hyväksilukuja vai onko oikeasti olemassa joku 80ov tutkinto? Luin joskus merkonomiksi ja piti ihan tarkistaa todistuksesta, että ammatillinen osuus oli 80ov aikuispuolella, mutta sen lisäksi erinäisiä hyväksilukuja oli todistuksessa 40ov, eli yhteensä 120ov. Tuolla paperilla pääsin ammattikorkeakouluun aikuispuolelle opiskelemaan, tosin tästäkin on jo hieman aikaa.

 

[D.Yates]

Lopputyön jälkeen en ole tainnut kertaakaan laskea kerto- tai jakolaskuja hankalampia laskuja, enkä rehellisesti sanottuna jostakin perus fourier'n-muunnoksista tänä päivänä ymmärtäisi tuon taivaallista (no en mä noista kyllä juuri mitään aikanaankaan ymmärtänyt)

Laskitko jotain lopputyöhön, aika ninja! Eihän kukaan nykyään mitään laske käsin, siltä osin matikan korkeakouluopinnot on enemmänkin käsitteiden ymmärtämistä varten. Vaikka tietty yli ykkösen arvosanaan pitäisi jaksaa grindata sitä kaavaa paperille, ite en jaksanut. Hassua sinänsä, musta Fourierin käsitteen ymmärtäminen on ehkä sitä käyttökelpoisinta osaa kaikesta opitusta, ainakin näin digitaalielektroniikan parissa näpertävälle. Joku Laplace ja L'hopital menee enemmän siihen laariin että oon joskus kuullut mainittavan mutta ei mitään havaintoa mitä niillä tehdään.

Meitsille on aina lukeminen maittanut ja osaksi arvosanatkin sitä kautta ihan hyviä. Tosin koulussa vielä riitti että kuunteli tunnilla. Sittemmin suurin este minkään oppimiselle on silkka motivaatio, sillä on todella työlästä opiskella mitään mikä ei kiinnosta. Siksipä tekniikka on liki ainoa ala mitä pystyi edes harkitsemaan, kaikkea jännää kun sillä saraa riittää. Lääkikseenhän sitä kannattaisi hakeutua jos on kova lukupää ja lisäksi kestävä perse.

 

[mountainer]

^Riippuu tietysti omasta alasta miten käyttökelpoista mikäkin asia on. Itse näin jälkeenpäin ajattelen nuo korkeakouluopinnot niin että siellä opetettiin tietynlaista ongelmanratkaisukykyä ja ajattelutapaa. Se asiasisältö itsessään ei ollut ainoa pointti.

Se mitä jälkeenpäin jäin kaipaamaan oli enemmän semmoista soveltavaa ja käytännön ongelmanratkaisua eli ei pelkästään joku matemaattinen todistus vaan ihan semmoista käytännön ongelmaa missä opittua tietoa pitäisi yrittää soveltaa ja itsenäistä tiedon etsimistä (eli esim. kuinka väkästelisit tämmöistä toimintoa toteuttavan härpäkkeen tai kuinka parantaisit jotain juttua xxx, joka on jollain tapaa tärkeä...) Se olisi semmoista koulun tarjoamaa aineetonta pääomaa, joka olisi pohjana niillekin paljon puhutuille innovaatioille. Omana opiskeluaikana laajat harjoitustyöt oli parasta antia, jossa pääsi hyvällä tiimillä tekemään jotain fiksua. Olisin vain kaivannut jotain vastaavaa enemmän.

 

[D.Yates]

^ kyllä niitä harkkatöitä ainakin omaan makuun oli aivan hemmetin tarpeeksi. Töissähän sitä pääsee opettelemaan lisää, rajansa silläkin mitä koulussa pitäisi vääntää.

 

[mountainer]

^No juu enhän voi puhua kuin omasta puolestani. Tokihan harkkatöitä oli ja hyviäkin sellaisia. Mutta tarkoitan semmoista opiskelumenetelmien painotuksia. Eli suomeksi minusta oli kuitenkin liikaa semmoista luennolla istumista ja kirjasta opiskelua ja tenttikysymyksissä "vain yksi oikea vastaus" avoimen pohdiskelun sijaan. Tottakai matemaattisissa aineissa jollekin laskulle onkin yleensä vain yksi lopputulos mutta sitten mennäänkin siihen soveltamiseen. Joskus Nokialla työskennellyt kaverini sanoi kärjistämällä että koulu tuottaa putkiaivoja.

edit. kyseisellä alalla en itse työskentele joten en osaa vahvistaa väitteen todenperäisyyttä

 

[naksu]

^ kyllä niitä harkkatöitä ainakin omaan makuun oli aivan hemmetin tarpeeksi. Töissähän sitä pääsee opettelemaan lisää, rajansa silläkin mitä koulussa pitäisi vääntää.

Samaa mielta. Itse vaihdoin tietotekniikasta matematiikkaan valttaakseni harkkatoita, jotta jaisi enemman aikaa koodata omia juttuja vapaa-aikana. Matematiikan kursseilla riitti, etta osasi asiat ja meni tenttiin. Tietotekniikan kursseilla oli kirjoitettava pitka diipadaapa dokumentti harkkatyon kylkiaiseksi ja tuohon joutui usein hukkaamaan melkein enemman aikaa kuin koodaamiseen, jos tavoitteena oli saada kurssista vitosen. Sita dokumentin kirjoittamista ei kuitenkaan kursseilla opetettu koskaan, joten paattelin suoraan siita, etta tuo on tyoelamassa opittava asia.

 

[Frank Drebin]

Hassua sinänsä, musta Fourierin käsitteen ymmärtäminen on ehkä sitä käyttökelpoisinta osaa kaikesta opitusta, ainakin näin digitaalielektroniikan parissa näpertävälle. Joku Laplace ja L'hopital menee enemmän siihen laariin että oon joskus kuullut mainittavan mutta ei mitään havaintoa mitä niillä tehdään.

No ehkä nuo on ollut minulle yhdentekeviä siksi, että olen käytännössä lähes koko työurani kokenut 'näperteleväni' enemmänkin ihmisten kuin suoranaisesti tuotteiden parissa. Luonnollisesti erilaisissa hommissa toki on kovin erilaiset vaatimukset.

ps. Hauskana huomiona tuo Fourier'n menetelmät (tai mikä vittu se kurssi nyt ikinä olikaan) taisi kuitenkin olla matematiikan kursseista se jolta sain kaikkein parhaan arvosanan (4). Tuurilla lähinnä, mitään en oikeasti osannut.

 

[Frank Drebin]

^ kyllä niitä harkkatöitä ainakin omaan makuun oli aivan hemmetin tarpeeksi. Töissähän sitä pääsee opettelemaan lisää, rajansa silläkin mitä koulussa pitäisi vääntää.

Jep. Mä myös välttelin pakollisia harkkatöitä sisältäviä kursseja kuin ruttoa. Fysiikan työt yms. pakolliset sai onneksi pääosin suoritettua hankkimalla valmiit rapsat hieman vanhemmilta opiskelijatovereilta ja vaihtamalla vain mittaustulokset omiksi.

 

[mountainer]

Jep. Mä myös välttelin pakollisia harkkatöitä sisältäviä kursseja kuin ruttoa. Fysiikan työt yms. pakolliset sai onneksi pääosin suoritettua hankkimalla valmiit rapsat hieman vanhemmilta opiskelijatovereilta ja vaihtamalla vain mittaustulokset omiksi.

Tuli näistä fysiikantyöhommeleista mieleen kyllä semmoinenkin juttu että en tiedä kuinka paljon olisin noista peräänkuuluttamistani asioista innostunut silloin opiskeluaikaan, yleensä kun sitä yritti päästä mahdollisimman helpolla. Mainitsemasi taktiikka oli luonnollisesti ensimmäinen kokeiltava kun piti päästä töistä helpolla.

 

[Kride]

Harkkatyöt ovat olleet omassakin tutkinnossani parasta antia. Ne ovat opettaneet tiimityötä ja yhdessä kehittämistä, ja niistä tuntui painuvan parhaiten uudet asiat mieleen. Vähiten asioita jäi mieleen luennot+tentti-kursseista.

Tiedonhakua on kuitenkin harkkatöissä ihan riittävästi. Kurssin vetäjät antavat lähinnä perusasioiden perusasiat, ja harjoitustyössä pyydetään sovellutuksen sovellutusta. Osa harjoitustöistä meni suurimmilta osin googlatessa, koska opetusaineistoon sai pyyhkiä perseensä. Nykyään työpaikalla ihmetellään, miten googletan asiat niin nopeasti. Onhan minulla sentään yli 300op tutkinto, jonka pääaine on nimellisesti jotain, mutta käytännössä pääaine tuntuu olevan googlaus.

Nämä asiat tosin vaihtelevat aivan varmasti koulutusohjelmittain ja kursseittain.

EDIT: niin joo, ja harjoitustyöt opettivat hyvin verkostoitumisen tärkeyden. Oli aina hyväksi tuntea joku, joka oli käynyt kurssin aiemmin, jotta häneltä sai vanhan harjoitustyön malliksi. Se opetti hyvin, että tässä maailmassa ei tarvitse kuin tuntea joku, joka homman käytännössä osaa

 

[Timba79]

Ootko siis käyny lukiota tai saanut jostain muusta hyväksilukuja vai onko oikeasti olemassa joku 80ov tutkinto? Luin joskus merkonomiksi ja piti ihan tarkistaa todistuksesta, että ammatillinen osuus oli 80ov aikuispuolella, mutta sen lisäksi erinäisiä hyväksilukuja oli todistuksessa 40ov, eli yhteensä 120ov. Tuolla paperilla pääsin ammattikorkeakouluun aikuispuolelle opiskelemaan, tosin tästäkin on jo hieman aikaa.

En ole käynyt lukiota. Rakennusalan perustutkinto oli 90 luvulla 80 opintoviikkoa. Ja se ei käy sitten yhtään mihinkään tänäpäivänä vaan pitäisi tuo 40 opintoviikkoa saada lisää. Että se siitä ja sen kiinnostavuudesta. Pitäisi saada ihan järkyttävän hyvä duuni jossa olisi kova palkka ja joka olisi vielä jollakin opilla kivaa että tähän mitenkään repisi jostain motivaatiota.

 

[Indica]

Harjoitustyöthän on opiskelun suola. Huomattavasti helpompi motivoitua kun on hyvä porukka ja kun ei halua olla se heikko lenkki jonka takia muut kärsii tuo 10% ekstraa omaan tekemiseen. Yksin tekeminen ei ole lähellekkään niin kivaa tai edes helppoa, vaan kyllä se sosiaalinen ulottuvuus tekee paljon. Usein tehtiinkin tenttien luku niin että parin kaverin kanssa käytiin porukalla läpi prujuja ja vanhoja tenttejä. Helpompi motivoitua kun tekee yhteistyötä eikä myöskään halua olla se heikoin;)

Tutustuu muihin paremmin ja samalla vielä tuntuu oppivan "ilmaiseksi". Yksin puurtaminen oli aina paljon epämieluisampaa ja työläämpää.

Toki jos on huono ryhmä niin ei se kivaa ole, mutta äkkiä sitä oppi tuntemaan ne keiden ryhmässä kannattaa olla, ja keiden kanssa jutut käy parhaiten yksiin. sitäpaitsi harva tekee työnsä yksin ilman mitään ihmiskontakteja, joten ryhmätyötaidot on ihan hyviä olla olemassa. Ja en kyllä haluaisi tehdä koskaan töitä kokonaan yksin.

E: opiskeluista ei kyllä jäänyt ikävä tentteihin pänttäämisestä yksin pätkääkään, sen sijaan muutamaa eri juttujen vakioryhmää jäi. Yhteistyössä on aina niin paljon mukavampi toimia kuin yksin, ja meillä oli pari helvetin hyvää ryhmää. Aika samanhenkisiä ihmisiä

 

[Mika1979]

Joo kyllä ryhmätyöt mielenkiintoisia oli. Joskin opiskelusta kun kyse niin kaikilla ei samanlaista halua panostaa niihin ollut. Joten vaikka hyviä tyyppejä omassa ryhmässä olikin niin enemmän sääntö kuin poikkeus oli se että ensin työ tehtiin kaikkien muiden mielestä valmiiksi ja sit ite viilasin sitä vielä viimesen yön :D

 

[Indica]

Joo kyllä ryhmätyöt mielenkiintoisia oli. Joskin opiskelusta kun kyse niin kaikilla ei samanlaista halua panostaa niihin ollut. Joten vaikka hyviä tyyppejä omassa ryhmässä olikin niin enemmän sääntö kuin poikkeus oli se että ensin työ tehtiin kaikkien muiden mielestä valmiiksi ja sit ite viilasin sitä vielä viimesen yön :D

Tottakai eri ihmisillä on eri motivaatio. Vaan mun mielestä hyvien ryhmätöiden suola olikin se että tunsi toistensa työtavat etukäteen, ja ei ainakaan omalle kohdalle osunut yhtä poikkeusta lukuunottamatta mitään vikaa. Se poikkeus sitten oli vähän vituttava kun olin kokoajan siinä uskossa että ryhmä on olemassa ja sitten jouduin vajaa viikkoa ennen palautusta tekemään koko työn yksin ja palauttamaan sen omissa nimissä. Oli aikas työlästä 07-02 yöllä joka päivä, että sai muidenkin osuudet tehtyä kun oma oli ollut tehty aikaa sitten.

No en heidän kanssaan enää kertaakaan erehtynyt ryhmätöitä tekemään, mutta eipä tosta nyt vihastuakaan osannut. Ei kaikkia vaan kiinnosta oikein.

On vieläpä facebook-stalkattuna ihan helvetin hyvässä duunissa näistä yksi. Vaikka olikin kyllä opiskelijana ihan helvetin laiska tapaus.