Aika hyviä kommentteja jo tullut tuosta Aalto vs. Stanfordit sun muut -keskustelusta, joten en rupea aiheesta pidempää juttua vääntämään. Pakko kuitenkin heittää muutama oma näkemys tähän soppaan, kun kokemusta on sekä Suomesta että "amerikkalaisesta huippuyliopistosta".
1) Omalla tutkimusalalla (tekniikka) en näe mitään suurta tasoeroa tutkimuksen laadussa esim. Aallon tai TTY:n ja jenkkien top10 yliopistojen välillä. Monet suomalaiset tutkimusryhmät on vahvasti mukana kansainvälisessä alan kärjessä, vaikka siitä kokoajan annetaan Suomessa raippaa että pitäisi olla kansainvälisempi ja kaikinpuolin parempi. Tässä mielessä suomalaisilla yliopistoilla ei ole monilla aloilla mitään hävettävää esim. työntekijöiden laadussa, vaikkakaan en tietenkään voi puhua kaikkien tutkimusalojen puolesta kun en niitä tarkemmin tunne. Meillä ainakin seniorimmat tutkijat tekee yhteistyötä ihan kasuaalisti rapakon yli, ja suomalaisten jatko-opiskelijoiden tai postdoccien on mahdollista mennä esim. 6-12kk vaihtoon jenkkilän tutkimusryhmiin jos siltä tuntuu. Tämä onnistuu vain koska sielläkin tiedetään että ko. ryhmissä osaaminen on riittävän korkealla tasolla.
2) Opetuksen laatu ja opiskelijoiden laatu taas puolestaan eroavat enemmänkin em. maiden välillä. Suomi on yksinkertaisesti niin pieni maa, ettei kovatasoisia ja motivoituneita opiskelijoita riitä täyttämään koulutusohjelmien sisäänottoja (tekniikasta kyse edelleen). Lisäksi tässä tulee eroa siitä, että meillä ei ole samanlaista kilpailemiseen ja menestymisen tavoitteluun perustuvaa kulttuuria joka vetäisi koko ikäluokan opiskelu/työmoraalia ja sitäkautta osaamistasoa ylöspäin. Opetuksen näkökulmasta taas yliopiston opetustehtäviä ei arvosteta tarpeeksi, ja lahjakkaiden tutkijoiden uran kannalta on äärimmäisen riskialtista panostaa tuntuvia määriä aikaa opetukseen. Yliopiston urajärjestelmät tai hallinto eivät tue opetusta juuri nimeksikään, ja toisaalta kukaan ei toistaiseksi joudu hirteen jos opiskelijat saa keskinkertaista opetusta. Suomalaisten yliopistojen välillä ei ole merkittävää kilpailua opiskelijoista, joten huono opetus ei näy oikein missään, paitsi tietysti huonoissa oppimistuloksissa. USA:ssa vastaavasti opiskelija maksaa 25-50 tonttua vuodessa siitä että saa tasokasta opetusta, ja parhaat hakijat oikeasti pohtivat esim. MIT:n, Stanfordin, Caltechin yms. välillä sen sijaan että menisivät joko "hesaan" tai sitten lähimpään maakuntayliopistoon. "Huippuyliopistot" ovat siis valmiita panostamaan siihen että parhaat hakijat haluavat juuri heille opiskelemaan, ja siksi ko. paikkoihin rekrytään proffia jotka osaavat myös opettaa ja innostaa. Lisäksi proffien opetustaakka on suurempi kuin Suomessa, ja esim. perustutkinto-opiskelijat integroidaan jo suoraan tietyn proffan ohjaukseen tietyissä amerikkalaisissa yliopistoissa. Suomessa peruskuvio on se että opiskelija jätetään haahuilemaan talon käytäville 5 vuodeksi päästäkseen lopulta anomaan dippatyöaihetta joltain proffalta, jota ei ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut ennen dippatyövaihetta, ja jota ei enää koskaan näe dippatyön jälkeen. Suomalaiset Proffat taas hukutetaan byrokratiaan ja kaikenlaisen käsittämättömän nippelivatkauksen ratkaisemiseen, sen sijaan että palkattaisiin joku sihteeri tai labramanageri hoitamaan tutkimusryhmän perustarpeita.
Käytännössä Suomessa on siis merkittävästi vähemmän resursseja opettaa, kapeampi opiskelijamateriaali, ja vähemmän kilpailua koulujen ja opiskelijoiden kesken. Silti Suomessa pärjätään mielestäni ihan hyvin, vaikka kehittämisen varaa tietysti aina löytyy.
ps. Niinkun Naksu sanoi niin 90000 dollarin vuosipalkka on piilaakson standardeilla aika huono. Huhut kertoo että asunnot maksaa miljoonia, ja vuokraankin saa helposti uppoamaan kolme tonnia kuussa. Isketään siihen päälle muut elämisen kulut, 50+ tunnin työviikot, ja Kalifornian suht kova verotus, ja sadan tonnin opintolaina, eläkesäästäminen, lasten koulutukseen säästäminen jne... niin ei kyllä ainakaan itse kateeksi käy. Ihmiset menee laaksoon tekemään uraa, ja se voi olla ihan jumalattoman siistiä niille jotka tykkää tehdä paljon töitä ja puuhastella startuppien tai teknologian parissa, tai sitten todella hikistä raatamista jos haluaa elämältään muutakin kun töitä ja lisää töitä.
no shit 
