Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ERE
  • Aloitettu Aloitettu
On tuolla Stanfordissa ja noissa muissa huippuyliopistoissa kyllä aika vaikuttava tuo alumnien lista.

Oikeastaan tama on ollut ehka suurin hyoty. Yliopiston career servicella on lista entisista opiskelijoista ja missa ovat nyt duunissa. Eli pitavat kirjaa ja kyselevat peraan missa on nykyisin toissa, jotta voivat paivittaa sita. Lisaksi haluavat tietaa haluaako pitaa nimensa listoilla alumnina johon voi ottaa yhteytta. Kaytannossa kun katsoo mita tahansa firmaa, niin siella on joku jamppa suht korkeassa asemassa tuossa alumniverkostossa. Jos hakee toihin, niin CV:n dumppaa aina eteenpain tuota kautta, jolloin paasee aina HR-filttereiden ohi. Tama on tietyssa mielessa hauska ilmio, etta omaan yliopistoonsa on niin vahvat tunnesiteet, etta on valmis suosittelemaan sielta suoraan porukkaa HR-filttereiden ohi. Toki toiminta ei ole myoskaan kokonaan altuistista, koska jos saa oman yliopistonsa vastsavalmistuneille jarkattya hyvia duuneja, niin tama vaikuttaa yliopiston maineeseen, joka tietysti edesauttaa myos itseaan.

Suomessa vastaavaa toimintaa ei oikein ole. Yksi syy miksi yksityiset yliopistot tata tekevat on, etta nuo listat ovat samalla listat alumneista joiden peraan soitellaan ja kysellaan rahalahjoituksia. Eli yliopiston rahankeruu vaatii hyvat alumniyhteydet ja tasta saa revittya muutakin hyotya siina sivussa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Sä oletkin varmaan keskimääräistä fiksumpi, kun kirjoitit hyvät yo-paperit ilman lukemista ja DI:n paperit tuolla panostuksella. Mä muistelisin että tuon määrän istuin viikottain luennoilla, sitten siihen harkat ja tenttiin lukemiset päälle. Mun mielestä opiskelu oli kuitenkin mielenkiintoista ja ihan mielellään käytin siihen noin 30 h viikossa. Jäi vielä aikaa tehdä keikkahommia, urheilla ja ryypätä. Mukavaa aikaa elämässä.

Kyllä mullakin meni melko kepeästi DI:n paperit. Peruskursseissa oli työläitä laskarikursseja ja muutamat muut laskupainotteiset vaatimtunteja. Muuten kyllä en luennoilla istunut juurikaan. Kaikki kirjalliset tentit tuntuivat suorastaan naurettavan vaivattomilta. Mielestäni meiltä ei kyllä vaadittu tarpeeksi, mutta ei toisaalta myöskään ohjattu/kannustettu riittävästi. Itse olin motivoitunut opiskelija omasta takaa kun löysin kiinnostavan pääaineen. Nyt kun ajattelen tätä päivää niin osaisin opiskella paljon fiksummin ja mielellään ottaisin haasteita vastaan. Tutkinnossa oli selvästi ehkä vuosi-kaksi tyhjäkäyntiä.

Ehkä ensin kandi sitten duunia muutama vuosi ja sitten maisteri voisi toimia.

Kouluna siis TKK.
 
On tätäkin tullut mietittyä. On vain julman pitkä aika jos meinaa tehdä töitä samalla tuon ekan 4-5 vuotta. En tiedä.

Tietysti jos töissä menee pomolla kunnolla herne nenään ja se haluaa antaa kenkää ilman perusteita niin tämä pelikenttä aukeaa ihan uudella tavallaa.

Vaikea on lähteä tästä nyt yhtäkkiä pois ns. vakiduunista, se jos ratkaisu tulee toisaalta niin ei tarvi jossitella. ja tosiaan on sekin mahdollisuus että tuo tuolla kääntyy vielä paremmaksi.

Silti ei varmaan mikään huonoin vaihtoehto vaikka avoimesta katsoa jotain rahoituspuolen ja/tai talouspuolen kursseja ja ottaa se ikäänkuin harrastuksena ensin. Siitä kun voisi olla sijoitustoiminnassa jotain hyötyäkin.

Aikuisopintorahalla saisi opiskella n. pari vuotta. Korvauksen määrä vastaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Tukea saa myös osa-aikaiseen opiskeluun samaa kautta. Uskallan myös sanoa, että opiskelu töiden ohessa on mahdollista, vaikkakin ajoittain rankkaa se on. Nimimerkillä osan AMK:sta ja yliopistotutkinnon kokonaan töiden ohessa suorittanut. Yliopistossa meni 5,5 vuotta, että hiljaa hyvää tulee ja sitä rataa.
 
Onhan tietty noissa DI-koulutuksissakin eroja, ainakin tietotekniikkapuolella harjoitustyöt voivat haukata leijonan osan vapaa-ajasta. Tämä ei tietenkään koske sellaisia tapauksia, jotka hanskaavat opetettavat asiat jo ennestään harrastusten tai työkokemuksen kautta. Muut sitten vääntävät hikipäässä viimeiseen iltaan asti ja kelaavat, että hitto kun pitäisi tenttiinkin ehtiä jossain välissä lukea :)
 
Aikuisopintorahalla saisi opiskella n. pari vuotta. Korvauksen määrä vastaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Tukea saa myös osa-aikaiseen opiskeluun samaa kautta. Uskallan myös sanoa, että opiskelu töiden ohessa on mahdollista, vaikkakin ajoittain rankkaa se on. Nimimerkillä osan AMK:sta ja yliopistotutkinnon kokonaan töiden ohessa suorittanut. Yliopistossa meni 5,5 vuotta, että hiljaa hyvää tulee ja sitä rataa.

Tiedän tämän, silti aika rajusti epäilen että onko tämä polku kuitenkaan oikotie mihinkään sen parempaan duuniin? Siis pitäisi olla palkka ja edut jo kohillaan että kannattaisi. Kuitenkin tässä maassa ja etenkin tässä maakunnassa on ihan helvetisti työttömänä korkeasti koulutettua väkeä. Minä kun en kaipaa mitään tutkintoa, ei mun virtuaalikikkeli kasva siitä että olisin DI tai KTM vaan se pitäisi isosti näkyä tilipussissa ja kuitenkin niin että ei olisi naimisissa 101% sen duunin kanssa.

Ei vaan vielä ole loksahtaneet palaset kohilleen, mutta ehkä se tästä.
 
kenties tuta/tetalaisia nää "en koskaan käyny luennoilla" tyypit? :david: no shit :david:
mennään siitä mistä aita on matalin ja tullaan keuliin kuinka koulu oli helppoo :david:
 
Jos raha on päällimmäisenä motivaation lähteenä, niin kannattaa suosiolla unohtaa koko opiskelu. Saattaa vaan alkaa ahdistamaan, kun huomaa miten vähän se tilipussi lopulta paisuu monen vuoden uurastuksen jälkeen.
 
kenties tuta/tetalaisia nää "en koskaan käyny luennoilla" tyypit? :david: no shit :david:
mennään siitä mistä aita on matalin ja tullaan keuliin kuinka koulu oli helppoo :david:

No jos kaveri kirjoittaa: "mahdollisuuksien mukaan suoritin opinnot taas niin helpolla kuin mahdollista. Eli lukematta/opiskelematta pelkällä tentillä mikäli mahdollista. Joillakin kursseilla edellisen vuoden tentit esimerkkiratkaisuineen oli pakko edellisenä iltana lukea läpi, muuten ei koko aiheesta välillä tajunnut tuon taivaallista."
Niin kuinka monessa koulutusohjelmassa tuommoinen on mahdollista?
 
Sitä ei vaan osaa aina selittää mitä haluaa sanoa, eli aivan täysin samaa mieltä. Aalto on koulu siinä missä mikä tahansa muukin. Siitä olen myös samaa mieltä että vaikka arvosanat ei korreloi siihen miten työelämä sujuu, korreloivat ne mitä todennäköisemmin saman alan / tyypin tohtoriopiskeluihin. Uskon että tohtoriopiskelussa pärjää samalla tavalla kuin muussakin opiskelussa.
Käy nyt sinäkin ihmettelemässä sitä yliopisto-opiskelua ennen näitä kommentteja :) AMK:in pohjalta ei kannata vielä puhua hirveästi. Kyllä joku tutkijankin vakanssi rupeaa vaatimaan omaa kiinnostusta ja lahjakkuutta tutkimuksen tekemiseen. Ei väikkäreitä tehdä enää ihan mistä sattuu aiheen saamaan.
 
^ luin kyllä niin päin helvettiä tuon sun viestin, että periaatteessa ton munkin purkauksen voi jättää lukematta.

Olen edelleen eri mieltä tuosta arvosanojen korreloimisesta työelämään. Asenne ja motivaatio on niitä merkittävimpiä tekijöitä, ja kyllä arvosanat näitä kohtuu hyvin mittaa.
 
^ luin kyllä niin päin helvettiä tuon sun viestin, että periaatteessa ton munkin purkauksen voi jättää lukematta.

Olen edelleen eri mieltä tuosta arvosanojen korreloimisesta työelämään. Asenne ja motivaatio on niitä merkittävimpiä tekijöitä, ja kyllä arvosanat näitä kohtuu hyvin mittaa.

Eipä mitään. Mun kirjoituksissa vastuu jää loppuviimein aina lukijalle.

Arvosanojen osalta korrelointi on alakohtaista. Omissa hommissa ei oikeastaan mitään käyttöä tai no ehkä se ainut avoimen kurssi filosofiaa laajensi vähän näkökulmaa ongelmanratkaisuun ja kyseenalaistamiseen.
 
Aika hyviä kommentteja jo tullut tuosta Aalto vs. Stanfordit sun muut -keskustelusta, joten en rupea aiheesta pidempää juttua vääntämään. Pakko kuitenkin heittää muutama oma näkemys tähän soppaan, kun kokemusta on sekä Suomesta että "amerikkalaisesta huippuyliopistosta".

1) Omalla tutkimusalalla (tekniikka) en näe mitään suurta tasoeroa tutkimuksen laadussa esim. Aallon tai TTY:n ja jenkkien top10 yliopistojen välillä. Monet suomalaiset tutkimusryhmät on vahvasti mukana kansainvälisessä alan kärjessä, vaikka siitä kokoajan annetaan Suomessa raippaa että pitäisi olla kansainvälisempi ja kaikinpuolin parempi. Tässä mielessä suomalaisilla yliopistoilla ei ole monilla aloilla mitään hävettävää esim. työntekijöiden laadussa, vaikkakaan en tietenkään voi puhua kaikkien tutkimusalojen puolesta kun en niitä tarkemmin tunne. Meillä ainakin seniorimmat tutkijat tekee yhteistyötä ihan kasuaalisti rapakon yli, ja suomalaisten jatko-opiskelijoiden tai postdoccien on mahdollista mennä esim. 6-12kk vaihtoon jenkkilän tutkimusryhmiin jos siltä tuntuu. Tämä onnistuu vain koska sielläkin tiedetään että ko. ryhmissä osaaminen on riittävän korkealla tasolla.

2) Opetuksen laatu ja opiskelijoiden laatu taas puolestaan eroavat enemmänkin em. maiden välillä. Suomi on yksinkertaisesti niin pieni maa, ettei kovatasoisia ja motivoituneita opiskelijoita riitä täyttämään koulutusohjelmien sisäänottoja (tekniikasta kyse edelleen). Lisäksi tässä tulee eroa siitä, että meillä ei ole samanlaista kilpailemiseen ja menestymisen tavoitteluun perustuvaa kulttuuria joka vetäisi koko ikäluokan opiskelu/työmoraalia ja sitäkautta osaamistasoa ylöspäin. Opetuksen näkökulmasta taas yliopiston opetustehtäviä ei arvosteta tarpeeksi, ja lahjakkaiden tutkijoiden uran kannalta on äärimmäisen riskialtista panostaa tuntuvia määriä aikaa opetukseen. Yliopiston urajärjestelmät tai hallinto eivät tue opetusta juuri nimeksikään, ja toisaalta kukaan ei toistaiseksi joudu hirteen jos opiskelijat saa keskinkertaista opetusta. Suomalaisten yliopistojen välillä ei ole merkittävää kilpailua opiskelijoista, joten huono opetus ei näy oikein missään, paitsi tietysti huonoissa oppimistuloksissa. USA:ssa vastaavasti opiskelija maksaa 25-50 tonttua vuodessa siitä että saa tasokasta opetusta, ja parhaat hakijat oikeasti pohtivat esim. MIT:n, Stanfordin, Caltechin yms. välillä sen sijaan että menisivät joko "hesaan" tai sitten lähimpään maakuntayliopistoon. "Huippuyliopistot" ovat siis valmiita panostamaan siihen että parhaat hakijat haluavat juuri heille opiskelemaan, ja siksi ko. paikkoihin rekrytään proffia jotka osaavat myös opettaa ja innostaa. Lisäksi proffien opetustaakka on suurempi kuin Suomessa, ja esim. perustutkinto-opiskelijat integroidaan jo suoraan tietyn proffan ohjaukseen tietyissä amerikkalaisissa yliopistoissa. Suomessa peruskuvio on se että opiskelija jätetään haahuilemaan talon käytäville 5 vuodeksi päästäkseen lopulta anomaan dippatyöaihetta joltain proffalta, jota ei ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut ennen dippatyövaihetta, ja jota ei enää koskaan näe dippatyön jälkeen. Suomalaiset Proffat taas hukutetaan byrokratiaan ja kaikenlaisen käsittämättömän nippelivatkauksen ratkaisemiseen, sen sijaan että palkattaisiin joku sihteeri tai labramanageri hoitamaan tutkimusryhmän perustarpeita.

Käytännössä Suomessa on siis merkittävästi vähemmän resursseja opettaa, kapeampi opiskelijamateriaali, ja vähemmän kilpailua koulujen ja opiskelijoiden kesken. Silti Suomessa pärjätään mielestäni ihan hyvin, vaikka kehittämisen varaa tietysti aina löytyy.

ps. Niinkun Naksu sanoi niin 90000 dollarin vuosipalkka on piilaakson standardeilla aika huono. Huhut kertoo että asunnot maksaa miljoonia, ja vuokraankin saa helposti uppoamaan kolme tonnia kuussa. Isketään siihen päälle muut elämisen kulut, 50+ tunnin työviikot, ja Kalifornian suht kova verotus, ja sadan tonnin opintolaina, eläkesäästäminen, lasten koulutukseen säästäminen jne... niin ei kyllä ainakaan itse kateeksi käy. Ihmiset menee laaksoon tekemään uraa, ja se voi olla ihan jumalattoman siistiä niille jotka tykkää tehdä paljon töitä ja puuhastella startuppien tai teknologian parissa, tai sitten todella hikistä raatamista jos haluaa elämältään muutakin kun töitä ja lisää töitä.
 
Viimeksi muokattu:
No jos kaveri kirjoittaa: "mahdollisuuksien mukaan suoritin opinnot taas niin helpolla kuin mahdollista. Eli lukematta/opiskelematta pelkällä tentillä mikäli mahdollista. Joillakin kursseilla edellisen vuoden tentit esimerkkiratkaisuineen oli pakko edellisenä iltana lukea läpi, muuten ei koko aiheesta välillä tajunnut tuon taivaallista."
Niin kuinka monessa koulutusohjelmassa tuommoinen on mahdollista?

Työn minimoimisen määrä on myös oma osaamisen laji. Sitä tarvitaan ehdottomasti johtamis- ja manager tehtävissä. Mielestäni monet asiantuntijat ovat huonoja johtajia, vaikka voivat toki ajan myötä siihen kasvaa. Ikävä kyllä omallakin osalla mitään kovaa osaamista ei koulusta kertynyt ja se vähän kaduttaa. Toki mun pääaine oli muutenkin melko kevyt suhteessa tarjontaan. Mutta toisaalta sitä laajaa ajattelukykyä ja kokonaisuuksien hallintaa, sekä metodin maailman järkeilyyn sain. Nyt sitten saan sitä soveltaa kyllä kiitettävästi.

Kaffemaisterin kanssa olen samaa mieltä. Suomalaiset on kyllä fiksuja tyyppejä ylesesti mutta kilpailu/vaatiminen ja nyt positiivisessa mielessä, eli itsensä ylittäminen ei mitenkään ekana noussut yliopistolla eteen. Kurssit vaan suoritettiin ja proffat olis voinu olla vaikka Futuraman puhuvia päitä. Muutama pääaineenproffa poikkeuksena.
 
Työn minimoimisen määrä on myös oma osaamisen laji. Sitä tarvitaan ehdottomasti johtamis- ja manager tehtävissä. ...

Mun mielestä yksi merkittävimmistä osaamisista jossain hommissa. Eikä pelkästään johtatehtävissä. Kuitenkin koulussa annetaan täysin päinvastainen kuva. Toki koulussa näin pääosin pitääkin opettaa, mutta mielestäni tätä rollipeikon mainitsemaa näkökulmaa pitäisi myös esim. ylipistoissa valottaa.
 
Jos raha on päällimmäisenä motivaation lähteenä, niin kannattaa suosiolla unohtaa koko opiskelu. Saattaa vaan alkaa ahdistamaan, kun huomaa miten vähän se tilipussi lopulta paisuu monen vuoden uurastuksen jälkeen.

Kyllähän tuo itsellä aikalailla kärjessä on JOS meinaisi lähteä jotain muuta kuin amistutkintoa suorittamaan. Mitä järeä opiskella monta vuotta jos ei sitten saisi sitä vastaan korvausta. En mä usko että se työnteko itsessään ainakaan helpompaa on mitä lattiatason duunarina. Varmasti on joo vapauksia enemmän mutta ihan varmasti vastuuta ja stressiäkin.

Melkeinpä oikeastaan paras omalla kohdalla olisi harrastella vaikka avoimen juttuja mitkä tukee sijoittamista ja yritystoimintaa. Olla vaan töissä ja jos ei työpaikka mene niin tyytyä siihen kun siitä saa kuitenkin senverran rahaa että ihan perus elämistä pystyy harrastaan ja vähän matkustelemaan ne. yrittää sitteen tehdä pitkässä juoksussa ylimäärästä tiliä sijoittamalla.

Jos taas lähtee duunit niin siltikin tuntuisi järkevämmältä lähteä vaikka putkariksi tai sähkäriksi kuin yliopistoon ja ehkä saada koulutusta vastaavaa duunia. Ehkä.
 
No jos kaveri kirjoittaa: "mahdollisuuksien mukaan suoritin opinnot taas niin helpolla kuin mahdollista. Eli lukematta/opiskelematta pelkällä tentillä mikäli mahdollista. Joillakin kursseilla edellisen vuoden tentit esimerkkiratkaisuineen oli pakko edellisenä iltana lukea läpi, muuten ei koko aiheesta välillä tajunnut tuon taivaallista."
Niin kuinka monessa koulutusohjelmassa tuommoinen on mahdollista?

No väittäisin että melkein kaikissa. Itse olin sähköllä.
 
Jos raha on päällimmäisenä motivaation lähteenä, niin kannattaa suosiolla unohtaa koko opiskelu. Saattaa vaan alkaa ahdistamaan, kun huomaa miten vähän se tilipussi lopulta paisuu monen vuoden uurastuksen jälkeen.

Suomessa on kyllä perin outoa se, miten raha ei voi olla motivaation lähde ja se on jotenkin demonisoitu.
Aika monella tuo kuitenkin on todella iso motivaation lähde niin miksei näistä voisi keskutella enemmän ja suorittaa vertailuja.
Kansainvälisillä business kouluilla vastavalmistuneiden palkka on tärkeä mittari ja miksei se voisi sitä meilläkin olla.

highest-reported-mba-salaries.jpg
 
Suomessa on kyllä perin outoa se, miten raha ei voi olla motivaation lähde ja se on jotenkin demonisoitu.
Aika monella tuo kuitenkin on todella iso motivaation lähde niin miksei näistä voisi keskutella enemmän ja suorittaa vertailuja.
Kansainvälisillä business kouluilla vastavalmistuneiden palkka on tärkeä mittari ja miksei se voisi sitä meilläkin olla.

highest-reported-mba-salaries.jpg

Suomalainen verotus ja tasapäistäminen pitää huolen siitä, että työelämässä jo oleva voisi yliopistokoulutuksen suorittamalla saada viitisen sataa lisää käteen kuussa. Itse olen kyllä sen verran ahne paskiainen, etten näkisi tuollaista monen vuoden uurastuksen arvoisena. Kyllä siinä taustalla olisi hyvä olla vahva kiinnostus opiskelua kohtaan tai tavoitteena saada mukavampi työ.
 
Suomalainen verotus ja tasapäistäminen pitää huolen siitä, että työelämässä jo oleva voisi yliopistokoulutuksen suorittamalla saada viitisen sataa lisää käteen kuussa. Itse olen kyllä sen verran ahne paskiainen, etten näkisi tuollaista monen vuoden uurastuksen arvoisena. Kyllä siinä taustalla olisi hyvä olla vahva kiinnostus opiskelua kohtaan tai tavoitteena saada mukavampi työ.

Mukavampi työ, josta pääsee jopa mahdollisesti elävänä, ja mahdollisesti ehjänä eläkkeelle. Ihmettelisin jos ei tulevaisuudessa pistettäisi aina välillä firmaa nurin kun vakuutusmaksut nousee tarpeeksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden takia.
Sulavasti aina unohdetaan, että on hiukan eri asia kontata polvillaan asentamassa jotain laminaattia ensin 5-7 vuotta(duunareilla on kaikilla kuulemma jos velattomat ok-talot ennen kuin älymystö(sellaiseksi itseään kuvittelevat) pääsee sieltä aalto-hankkenistaan ekaa kertaa töihin), ja sitten sitä samaa eläkkeeseen saakka, kuin lähetellä sähköposteja työkseen.
Sitä ei paljon pohdita, vaan heti pitäisi saada 10xduunarin palkka nollakokemuksella, kun ne on jo ehtiny tienatakkin.
 
Offtopik: Pitihän se eilen käydä katsomassa tuota Ameriikan Aaltoa, kun siitä täällä niin puhuttiin ja ei tälleen amispohjaisena pääse kuin työmatkalle katsomaan näitä puolijumalia ;).

IMG_0242.JPG


IMG_0247.JPG


IMG_0265.JPG



Ja vähän topikkiakin: erittäin tyytyväinen tämänhetkisiin duuneihin ja mielekkyyteen. Nyt työn puolesta 7 viikon koulutusreissulla Bostonin seuduilla, sitten taas Suomeen töihin entistä viisaampana ;). IT-hommissa rautahommia storage-puolella, koulutuksena ammattikoulu vuodelta 2007, sen jälkeen olen ollut katkeamatta IT-hommissa muutamalla eri työnantajalla.
 
Back
Ylös Bottom