Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[Max131]

Mitä se työelämätarve sitten tarkoittaa opiskeluaikana... Jos ei puhuta koulutusaloista, jotka valmistaa suoraan johonkin ammattiin, niin ammattikuvat voi olla aika hataria opiskeluaikana. Eli kun opiskelijalla ei ole oikein käryä, mitä oman alan ammattilaisen arki oikeastaan on, on hyvin vaikea valmistaakaan itseään tähän vielä opiskeluaikana. Se, mitä korkeakoululaitoksessa voidaan tehdä, on tutkia eri alojen työelämävalmiuksia opiskelijan sekä työelämän näkökulmasta, mutta ei opetus tule ikinä pystymään menemään käsi kädessä työelämän vaatimusten kanssa. Se on ihan mahdoton ajatus, kun miettii miten laajaan määrään erilaisia pestejä monelta koulutusalalta voi työllistyä.

Mitä noihin arvosanoihin tulee, niin siitä on vähän kahdenlaista käsitystä, jos puhutaan korkeakoulututkimuksesta. Asiaa voi tarkastella sisäisen ja ulkoisen motivaation käsitteen avulla. Hieman yksinkertaistaen sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että opiskelija on kiinnostunut opinnoistaan ja saa opiskelusta itsessään jonkinlaista tyydytystä. Ulkoinen motivaatio tarkoittaa taas sitä, että opiskelua motivoi esimerkiksi valmistumisesta seuraava työllistyminen, palkka jne. Korkeakoulututkimuksessa tiedetään, että sisäinen motivaatio on yhteydessä korkealaatuiseen oppimiseen, ts. opinnoistaan kiinnostuneet saavat hyviä oppimistuloksia ja arvosanoja. Koska myös ammatillisesti orientoituneiden opiskelijoiden on huomattu saavan hyviä arvosanoja, ei ole selvää, onko tällaisten opiskelijoiden oppiminen pintapuolisempaa, vai onko kyse jonkinlaisesta strategisesta ajattelusta opiskeluaikana. Olen itse taipuvainen uskomaan, että kyllä tän ekan porukan ymmärrys opiskelualasta syvällisemmäksi muodostuu, mutta mitä hyötyä tästä on tulevaisuuden tehtävien kannalta riippuu varmaan hyvin paljon tehtävästä ja henkilön muista ominaisuuksista.

Jos noista arvosanoista jotain johtopäätöksiä vetää, niin ainakin ne viittaa opiskelijan motivaatioon ja kiinnostukseen. En minä niitä huonoina asioina pitäisi rekrytoidessa.

 

[carcayu]

Mitä se työelämätarve sitten tarkoittaa opiskeluaikana...

Jos noista arvosanoista jotain johtopäätöksiä vetää, niin ainakin ne viittaa opiskelijan motivaatioon ja kiinnostukseen. En minä niitä huonoina asioina pitäisi rekrytoidessa.

Olen samaa mieltä intrinsikaalisesta motivaatiosta. On kuitenkin syytä kysyä mihin se motivaatio kohdentuu? Mitatessa saadaan selville juuri se mitä mitataan. Opiskelumenestys korkeakoulussa mittaa motivaatiota akateemisiin pyrkimyksiin. Tämä manifestoituu hyvin työelämän tutkijahommiin. Toisaalta suuri osa työelämästä on jotain muuta. Tällöin rekrytoinnissa on nähdäkseni syytä keskittyä palkkaamaan sopivia tyyppejä parhaiden sijaan.

Jos tehdään sellainen ajatusleikki, että olisin palkkaamassa kokkia itselleni. Haluaisinko palkata hommaan jampan, jolla on kokkikoulun parhaat arvosanat ja ääretön motivaatio kehittyä kokkina? En haluaisi. Tämä johtuu siitä, että minä haluan syödä nakkikastiketta päivästä toiseen. Niinpä haluan tehtävään jampan, joka ei masennu homman tylsyydestä eikä laskuta Michelin ravintolan hintoja.
Ongelma koulutuksen ja työelämän välillä on siinä, että koulu valmistaa kokkiamme osterin liekitykseen. Valtaosa asiakkaista haluaa kuitenkin syödä nakkikastiketta. Niinpä meillä syntyy tukku osterinliekittäjiä, joille saattaa tulla yllätyksenä, että työelämässä suurin haaste onkin kuunnella asiakkaan valitusta siitä miten nakkikastikkeessa on liikaa/liian vähän suolaa.

Hauska esimerkki on muuten kollega, joka saavutti paljon nimeä firmassa. Yksi kesä myyntimiehet yritti saada sen epätoivoisesti asiakkaan ad hoc bugintappoprojektiin. Kaveri kieltäytyi, koska aikoi pitää kesäloman. Sanoi vielä, että ne bugit odottaa kyllä syksyyn. Myynti yritti vaikka mitä lahjontaa, mutta kaveri oli päättänyt jumittaa kesämökillä. Niinpä hommaan myytiin joku toinen. Kaveri vaan naureskeli, että eipä ole kumma jos bugit elää ja voi hyvin jos vaadittu pätevyys on ettei pidä kesälomaa. Jos meidän firmassa olisi ollut pelkästään näitä parhaita koodaajia niin bugikeikka olisi jäänyt myymättä. :D

 

[vilho_kanuuna]

Mitä se työelämätarve sitten tarkoittaa opiskeluaikana... Jos ei puhuta koulutusaloista, jotka valmistaa suoraan johonkin ammattiin, niin ammattikuvat voi olla aika hataria opiskeluaikana. Eli kun opiskelijalla ei ole oikein käryä, mitä oman alan ammattilaisen arki oikeastaan on, on hyvin vaikea valmistaakaan itseään tähän vielä opiskeluaikana. Se, mitä korkeakoululaitoksessa voidaan tehdä, on tutkia eri alojen työelämävalmiuksia opiskelijan sekä työelämän näkökulmasta, mutta ei opetus tule ikinä pystymään menemään käsi kädessä työelämän vaatimusten kanssa. Se on ihan mahdoton ajatus, kun miettii miten laajaan määrään erilaisia pestejä monelta koulutusalalta voi työllistyä.

Mitä noihin arvosanoihin tulee, niin siitä on vähän kahdenlaista käsitystä, jos puhutaan korkeakoulututkimuksesta. Asiaa voi tarkastella sisäisen ja ulkoisen motivaation käsitteen avulla. Hieman yksinkertaistaen sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että opiskelija on kiinnostunut opinnoistaan ja saa opiskelusta itsessään jonkinlaista tyydytystä. Ulkoinen motivaatio tarkoittaa taas sitä, että opiskelua motivoi esimerkiksi valmistumisesta seuraava työllistyminen, palkka jne. Korkeakoulututkimuksessa tiedetään, että sisäinen motivaatio on yhteydessä korkealaatuiseen oppimiseen, ts. opinnoistaan kiinnostuneet saavat hyviä oppimistuloksia ja arvosanoja. Koska myös ammatillisesti orientoituneiden opiskelijoiden on huomattu saavan hyviä arvosanoja, ei ole selvää, onko tällaisten opiskelijoiden oppiminen pintapuolisempaa, vai onko kyse jonkinlaisesta strategisesta ajattelusta opiskeluaikana. Olen itse taipuvainen uskomaan, että kyllä tän ekan porukan ymmärrys opiskelualasta syvällisemmäksi muodostuu, mutta mitä hyötyä tästä on tulevaisuuden tehtävien kannalta riippuu varmaan hyvin paljon tehtävästä ja henkilön muista ominaisuuksista.

Jos noista arvosanoista jotain johtopäätöksiä vetää, niin ainakin ne viittaa opiskelijan motivaatioon ja kiinnostukseen. En minä niitä huonoina asioina pitäisi rekrytoidessa.

Eli motivoitunut opiskelija saa hyviä numeroita. Niillä numeroilla ei vaan välttämättä ole mitään tekemistä työelämässä pärjäämisen kanssa, ainakaan kaikilla aloilla.

 

[Max131]

Olen samaa mieltä intrinsikaalisesta motivaatiosta. On kuitenkin syytä kysyä mihin se motivaatio kohdentuu? Mitatessa saadaan selville juuri se mitä mitataan. Opiskelumenestys korkeakoulussa mittaa motivaatiota akateemisiin pyrkimyksiin. Tämä manifestoituu hyvin työelämän tutkijahommiin. Toisaalta suuri osa työelämästä on jotain muuta. Tällöin rekrytoinnissa on nähdäkseni syytä keskittyä palkkaamaan sopivia tyyppejä parhaiden sijaan.

Onhan opiskelijoissa sekä tällaisia opiskeluorientoituneita, että enemmän ammatillisesti orientoituneita opiskelijoita. Ei ammatillisesti orientoituneella opiskelijalla ole välttämättä kovin kummoisia akateemisia pyrkimyksiä. Kunhan saa laput kouraan ja pääsee tekemään töitä. Molempien näiden ryhmien opiskelumotivaation taso voi olla korkea, mutta laatu erilainen, ja se on tosiaan vähän epäselvää, että miten näiden ryhmien oppimistulokset eroaa toisistaan. Ammatillisen kuvan rakentuminen on todennäköisesti tehokkaampaa tällä ammatillisesti orientoituneella opiskelijalla, mutta en tiedä onko tätä vielä hirveästi tutkittu ainakaan Suomessa. Mutta siis hyvät oppimistulokset ei itsessään vielä kerro hirveästi opiskelijan ammatillisesta suuntautumisesta.

Korkeakouluopetuksessa jonkun kurssinkin työelämärelevanssi voi olla ihan yksittäisen luennoitsijan harteilla, niin siitä on vaikea sanoa mitään yleispätevää. Sama varmaan pätee arviointiinkin. Kyllä opetuksessa ollaan siirtymässä poispäin siitä perinteisestä lue ja toista -tenttikäytännöstä, jonka tiedetään johtavan tiettyihin ongelmiin oppimistuloksissa, mutta tää olis kanssa ihan oma kokonaisuutensa, josta ei varmaan kannata jaaritella enempää tässä yhteydessä

Eli motivoitunut opiskelija saa hyviä numeroita. Niillä numeroilla ei vaan välttämättä ole mitään tekemistä työelämässä pärjäämisen kanssa, ainakaan kaikilla aloilla.

No syntyykö se motivaatio alaan jotenkin tyhjästä työelämään siirryttäessä, jos sitä ei ole koko opiskeluaikana ollut? Sehän tässä on se mielenkiintoinen kysymys. Mä näkisin, että kyllä opinnoista suoriutuminen kuvaa ihmisen tapaa hoitaa asioita. Semmoista työskentelyasennetta.

Mutta mustavalkoisia näistä asioista ei kannata tehdä, kun nämä asiat voi muodostua yksittäisen ihmisen kohdalla aika monen mutkan kautta.

 

[vilho_kanuuna]

...
No syntyykö se motivaatio alaan jotenkin tyhjästä työelämään siirryttäessä, jos sitä ei ole koko opiskeluaikana ollut? Sehän tässä on se mielenkiintoinen kysymys. Mä näkisin muutenkin, että kyllä opinnoista suoriutuminen kuvaa yleensäkin ihmisen tapaa hoitaa asioita. Semmoista työskentelyasennetta.

Mutta mustavalkoisia näistä asioista ei kannata tehdä, kun nämä asiat voi muodostua yksittäisen ihmisen kohdalla aika monen mutkan kautta.

Se motivaatio alaan syntyy siitä mielikuvasta joka sulla siitä alasta on, varsinkin nuorilla. Mäkin halusin pienenä karkkitehtaalle töihin

Se harhakuvitelma, että koska saat parempia arvosanoja koulussa niin pärjäät töissä ja työelämässä paremmin syntyy taas koulussa (siis jollain aloilla).

 

[Max131]

Se motivaatio alaan syntyy siitä mielikuvasta joka sulla siitä alasta on, varsinkin nuorilla. Mäkin halusin pienenä karkkitehtaalle töihin

Se harhakuvitelma, että koska saat parempia arvosanoja koulussa niin pärjäät töissä ja työelämässä paremmin syntyy taas koulussa (siis jollain aloilla).

No särmä ja fiksu tyyppi on todennäköisesti sitä työelämässäkin. En tiedä miksi olisi syytä olettaa toisin, jos nyt ei vedä jotain aikaansa eläneitä fiksuilla ei ole sosiaalisia taitoja -stereotypioita tähän. Opetuksen ja työelämän välille jää aina kuilua, sille ei voi oikein hirveästi mitään. Harjoittelujen tulisi ehkä olla pakollisia useammalla alalla, kuin nyt on.

muoks. jos puhutaan vaikka KTM:ista, niin valmiudet, jotka koetaan useimmiten puutteellisiksi, on tyyliin vuorovaikutustaitoja, (suullista) viestintää, esimiestaitoja jne. Puhutaan niin sanotuista yleisistä tai geneerisistä taidoista. Teknisen osaamisen porukka ilmeisesti hankkii suht hyvin korkeakouluopetuksesta. Noita yleisiä taitoja voi toki koittaa ottaa paremmin huomioon opetuksessa, mutta ainahan se loppuviimein on niin, että työtä oppii vaan tekemällä.

lisämuoks. ykkösenä toki noissa valmistuneilla tehdyissä tutkimuksissa on aina "oman alan käytännön taidot". Siis mitä koetaan puutteelliseksi.

 

[vilho_kanuuna]

No särmä ja fiksu tyyppi on todennäköisesti sitä työelämässäkin. En tiedä miksi olisi syytä olettaa toisin, jos nyt ei vedä jotain aikaansa eläneitä fiksuilla ei ole sosiaalisia taitoja -stereotypioita tähän. Opetuksen ja työelämän välille jää aina kuilua, sille ei voi oikein hirveästi mitään. Harjoittelujen tulisi ehkä olla pakollisia useammalla alalla, kuin nyt on.

Tässä ei ole kysymys siitä kuka on särmä ja fiksu. Se tapa jolla pärjäät koulussa (ja saa kuvittelemaan että samalla tavalla pärjää myös työelämässä) ei kaikissa tapauksissa olekkaan sama jolla pärjäät vastaavan alan työelämässä. Jossain tapauksissa, niin kuin aikaisemmissa tapauksissa käy ilm, tapa on juuri päinvastainen kuin se mitä koulussa toitotetaan. Tämä taas johtaa siihen että jollain aloilla ei kannata katsoa pelkästään niitä numeroita, kun töihin väkeä palkataan.

Itse olen sitä mieltä että fiksuuden selvittämiseksi olisi parempi kieltää lukeminen kokonaan. Ei edes annetteisi mahdollisuuutta pänttäämiseen vaan tenttiminen hoidettaisiin niin että se mitä luennolla kuulet ja miten sitä tietoa käytät, on se minkä pohjalta fiksuutesi arvioidaan.

 

[Max131]

Tässä ei ole kysymys siitä kuka on särmä ja fiksu. Se tapa jolla pärjäät koulussa (ja saa kuvittelemaan että samalla tavalla pärjää myös työelämässä) ei kaikissa tapauksissa olekkaan sama jolla pärjäät vastaavan alan työelämässä.

No moniko olettaa, että työelämän meno olisi samanlaista kuin opiskelu? Ei toivottavasti kovin moni. Sitähän pitäs tehdä mahdollisimman paljon, että työelämästä tullaan kertomaan, mitä ammattilaisen arki oikeasti on, ja mielellään opiskelijan pitäisi se käydä itsekin toteamassa opiskeluaikana.

Pitäs tietää, miten tää sun mainitsema ero näyttäytyy konkreettisesti, että vois sanoa sen enempää tuohon.

 

[carcayu]

Koodauksesta jos puhutaan niin minusta hyvä koulutussysteemi tarjoaisi lähinnä oppimisympäristön ja mahdollisimman vähän behavioristista kepitystä. Ensimmäisenä kouluun tullessa annettas simppeli tehtävä: Toteuta ohjelma assarille. Koulussa olis hyvä kirjasto, atk luokka ja säännöllisiä harkkoja eri aihealueista. Assari näyttelis asiakasta, jolla on tietty aikataulu ja jolta saa puserrettua vaatimuksia, kunhan varaa palsun jne...
Oppilaalla olis kaksi vuotta aikaa speksata ja toteuttaa oma softa. Assari vaatis silleen, että matkalla joutuu funtsimaan montaa juttua. Sitten vois marssia työhaastatteluun toimivan softansa kanssa ja jatkaa teorian omaksumista töiden sivussa jos kiinnostaa. Jos softa ei valmistu niin sitten ei ole mitä esitellä eikä tarvitse pähkäillä numeroiden mahdollista korrelaatiota suorituskykyyn.
Yliopiston oppilasmääriä taas tiputtaisin kolmannekseen nykyisestä ja hilaisin opetuksen laatua ylös vapautuvilla resursseilla. Tärkeintä olis palkata opettajia eikä tutkijoita joita on opetusvelvollisuus.

 

[Max131]

Tärkeintä olis palkata opettajia eikä tutkijoita joita on opetusvelvollisuus.

Tätähän on kritisoitu esim. oman alan tutkimuskirjallisuudessa. Syntyy intressiristiriita panostuksen suhteen, joka heijastuu sit mm. opetuksen kehitykseen. Olisi myös hyvä, jos opettajat tulisivat työelämästä. Sekin on oma haasteensa, että kuka haluaa sieltä tiputtautua yliopistomaailmaan. Ehkä stressittömämpi maailma aina jota kuta kiinnostaa, niin kuin nyt paikallisen ammattikorkeakoulun listoille oli hypännyt joku tosi kovan luokan taloushallinnon ammattilainen yritysmaailmasta. En kuollaksenikaan muista tän mimmin nimeä, mutta kohtuu vakuuttava CV oli.

En tiedä mikä tilanne teknillisissä yliopistoissa on, mutta esimerkiksi omalta alalta puuttuu myös kunnollinen vuoropuhelu työelämän kanssa opetuksen kehittämisen näkökulmasta. Sekin johtaa tuohon mainittuun kuiluun opetuksen ja työelämän välillä, kun työelämässä tärkeät taidot ymmärretään näissä kahdessa porukassa eri tavalla.

 

[vilho_kanuuna]

No moniko olettaa, että työelämän meno olisi samanlaista kuin opiskelu? Ei toivottavasti kovin moni. Sitähän pitäs tehdä mahdollisimman paljon, että työelämästä tullaan kertomaan, mitä ammattilaisen arki oikeasti on, ja mielellään opiskelijan pitäisi se käydä itsekin toteamassa opiskeluaikana.

Pitäs tietää, miten tää sun mainitsema ero näyttäytyy konkreettisesti, että vois sanoa sen enempää tuohon.

No ainakin opettajat aika usein (vieläpä aika naivisti) olettaa. Yritin tätä eroa tuoda esille aikaisemmissa viesteissä, mutta ei varmaankaan kovin selkeästi.

Ratkaisu on kuitenkin juuri tuo mitä ehdotit. Eli eroista koulumaailman ja työelämän välillä tulisi kertoa ja ja sitä opiskella. Itse en ainakaan työharjoitteluaikana törmännyt oikeaan työelämän arkeen, tämä tapahtui vasta pari vuotta sen jälkeen kun olin ollut oikeasti töissä. Voihan se tietysti olla varsinkin nuorelle opiskelijalle ristiriitainen tilanne kun sanotaan että työelämässä sinulla ei olekkaan välttämättä mitään mahdollisuutta valmistautua eteen tuleviin asioihin vaan syöksyä tilanteeseen ja luottaa että hoidat homman, vähän niin kuin tuossa carcayon loistavassa esimerkissä (reppu selkään ja taputus olkapäälle ). Monelle tunnolliselle opiskelijalle voi olla aika ahdistava tilanne tällainen.

 

[Frank Drebin]

No särmä ja fiksu tyyppi on todennäköisesti sitä työelämässäkin. En tiedä miksi olisi syytä olettaa toisin, jos nyt ei vedä jotain aikaansa eläneitä fiksuilla ei ole sosiaalisia taitoja -stereotypioita tähän. Opetuksen ja työelämän välille jää aina kuilua, sille ei voi oikein hirveästi mitään. Harjoittelujen tulisi ehkä olla pakollisia useammalla alalla, kuin nyt on.

Ehkä omat kokemukset sitten ovat noita aikansa eläneitä, mutta ainakin TTKK:lla, missä itse opiskelin vuosituhannen vaihteessa, porukka oli kyllä lähes poikkeuksetta sellaista stereotyyppistä epäsosiaalista nörttiä. Tietotekniikan laitoksen jengi olikin sitten vielä ihan oma lukunsa, vähän kuin joku oma kädellisten alalajinsa.

Näytin kerran silloiselle tyttöystävälleni paikkoja tuolla TTKK:lla, ja se kyseli varmaan 2v sen jälkeen mun opiskelijatovereista että ’Miksi ne oikein pukeutuu sillain’, ’Ai oikeestikko ne normaalistikkin näyttää tollaisilta’ jne, jne.

 

[Max131]

No ainakin opettajat aika usein (vieläpä aika naivisti) olettaa.

Sehän on näitä perinteisiä yliopistolaitoksen ongelmia, että luennoitsijat voi olla vieraantuneita arjen käytännöistä. Toisaalta kai sekin on vähän paranemaan päin. Täällä vetää tilintarkastusta esimerkiksi paikallisen yrityksen tyypit. Harmi, että kävin sen joskus vuosikausia sitten vanhalla systeemillä, ettei tiedä miten hyvin ne ton luennoi.

Ehkä omat kokemukset sitten ovat noita aikansa eläneitä, mutta ainakin TTKK:lla, missä itse opiskelin vuosituhannen vaihteessa, porukka oli kyllä lähes poikkeuksetta sellaista stereotyyppistä epäsosiaalista nörttiä. Tietotekniikan laitoksen jengi olikin sitten vielä ihan oma lukunsa, vähän kuin joku oma kädellisten alalajinsa.

Näytin kerran silloiselle tyttöystävälleni paikkoja tuolla TTKK:lla, ja se kyseli varmaan 2v sen jälkeen mun opiskelijatovereista että ’Miksi ne oikein pukeutuu sillain’, ’Ai oikeestikko ne normaalistikkin näyttää tollaisilta’ jne, jne.

Onhan noissa eri porukoissa varmaan joitain eroja. Mulla ei taas ole mitään kosketuspintaa tohon teknillisten yliopistojen meininkiin, etten tiedä sanoa. Voishan tota KTM-porukkaakin sanoa vähän semmoisiksi hienostelijoiksi. Tyyliin pikkutakki päällä asiakirjasalkun kanssa ollaan tosi kovaa bisnesmiestä

Mutta olettaisin, että tänä päivänä pitää osata toimia ihmisten kanssa, jos hommiin meinaa päästä. Ei riitä se pelkkä viiden vuoden teoriapaketti. Sitä meinasin sillä aikaansa eläneellä.

 

[Kride]

Hyviä kirjoituksia jengillä.

Teknillisellä puolella ainakin (pätevät) vierailevat luennoitsijat tekevät hommia hyväntekeväisyysperiaatteella. He eivät saa kuin nimellisen korvauksen luennosta / luennoistaan, ja tekevät sitä lähinnä, koska haluavat siirtää tietoaan eteenpäin tai kertoa omaa tarinaansa. Ja sitten opiskelijat jättävät näitä luentoja väliin.

 

[mountainer]

Tässä on useita näkökulmia. Koulun, yrityksen, opiskelijan/työntekijän. Kaikilla on oma rooli ja intressit. Meillä on (tai ainakin pitäisi olla) työelämäsuuntautuneita ammattikorkeakouluja ja tutkijoita kouluttavia tiedekorkeakouluja. Yrityksen intresseissä on tottakai saada asioita toteuttavia ihmisiä, päteviä ja sopivia asiantuntijoita eri asiantuntijatehtäviin ja työnsä osaavia duunareita, "oikeisiin tehtäviin oikeanlaisia ihmisiä". Koulu voi olla ristiriitaisessa tilanteessa elinkeinoelämän vaatimusten ja oman itsenäisyytensä välillä. Mielestäni opiskelijoille olisi hyvä opettaa kirjasta lukemisen ja kaavoilla laskemisen lisäksi mahdollisimman paljon soveltavaa ongelmanratkaisua, ihan lukiosta lähtien.

Mitä tulee opiskelijan arvosanoihin ja niiden hyötyyn niin se nyt on varmasti täysin tapauskohtaista. Kaikissa kursseissakin on paljon turhaa asiaa. Olen joillain kursseilla istunut innokkaasti kaikilla luennoilla tehden muistiinpanoja koska luennoitsija on ollut niin mielenkiintoinen. Kaikki arvosanat eivät välttämättä ihan huippuja ole olleet kun muistiin kirjoittamiani asioita ei kysytty tentissä, mutta itse olen saanut irti sen mitä olen tavoitellut. Sanoisin että on paljolti opiskelijan itsensä vastuulla kuinka paljon työelämässä sovellettavaa tietoa hän koulusta irti saa jos haluaa saada. Kaikkein eniten koulusta saa irti kun on alla työkokemusta ja mielellään vielä monipuolista, jolloin opetettavia asioita pystyy yhdistämään ja suhteuttamaan omiin kokemuksiin.

 

[naksu]

Kun projektinjohtamistaidoista on taalla ollut puhe, niin minusta mielenkiintoista oli, etta turhin kurssi, jonka Otaniemessa koskaan otin oli kurssi nimelta "ohjelmistotuotannon perusteet". Tama siis oli tietotekniikan opiskelijoille ainoa pakollinen software engineering kurssi. Kurssilla ei tehty tasan mitaan muuta kuin luettiin sellaista maailman tylsinta opusta, jossa kerrattiin waterfall modelia ja jotain projektin vaiheita. Taman jarkeen kirjoiteltiin viikottain esseita. En usko, etta kurssista oli edes teoriassa mahdollista oppia mitaan hyodyllista ja kurssin ainoa anti oli jotkut vierailevat luennoitsijat, jotka viljelivat pikemminkin viihdyttavia anekdootteja, joista tuskin kukaan mitaan konkreettista sai kateen.

Tuo on kurssi, joka olisi pitanyt jarjestaa ihan suoraan projektiluonteisena, jossa joku assari tilaa tuotteen ja saat sen kanssa vaantaa projektin lapi. Siina sivussa olisi voinut selata sita kirjaa, jos sielta jotain olisi loytynyt muuta kuin nuotion sytyketta, seka pitaa keskustelutuokioita jonkun riippumattoman mentorin kanssa, jonka kanssa voisi keskustella projektin ongelmista ja miten vastaavia yleensa valtetaan. Mielellaan kurssi saisi olla kaksiosainen ja kestaa vuoden, jolloin rakennettaisiin kaksi projekia, joista toinen kayttaen eri ohjelmistotuotannon mallia.

Tama malli oli oikeastaan miten jenkeissa yliopistoni hoiti vastaavan kurssin, kun asia tuli puheeksi. Tuon kurssin mentorit olivat kaikki paikallisista ohjelmistoyhtioista, koska tuollaisessa kurssissa assareista ei oikein ole hyotya, kun eivat ole itse koskaan olleet oikeissa toissa. Toki jarjestaminen vaatii vahan enemman resursseja kuin tuollaisen diipadaapa tiiliskiven lukeminen. Toisaalta nakisin taman kurssin yhtena laitoksen tarkeimmista, joten sinne pitaisi ohjata resursseja kunnolla.

 

[Dopey]

Ainakin vielä -93 tuollainen kurssi kuului kyllä Polillakin ainakin jonkun ohjelmistosyventymiskohteen opintoihin.

 

[func]

Supliikkimiehet pärjää ilman osaamistakin koska yleensä asiakkaat tietävät asioista vielä vähemmän. /provo

 

[naksu]

Ainakin vielä -93 tuollainen kurssi kuului kyllä Polillakin ainakin jonkun ohjelmistosyventymiskohteen opintoihin.

Ongelma on pikemminkin siina, etta kurssin kay vain murto-osa opiskelijoista. Tuo pakollinen diipadaapa pitaisi korvata tuollaisella kurssilla. Minun aikanani siella oli jonkun tyyppinen kurssi nimelta ohjelmistotuotannon harjoitustyo tai vastaava.

 

[Max131]

Minkälaisia noi luennoitsijat muuten on teknillisissä yliopistoissa? Täällä meinaan ylivoimaisesti surkeimmat luennoitsijat on tulleet matikan laitokselta. Ihan käsittämätöntä touhua Olisin käynyt täällä huvikseni yhden optimoinnin kurssin pari vuotta sitten, jota järjestettiin kauppakorkeakoulun ja matikan laitoksen yhteistyössä, mutta ei mulla kestänyt hermo kahta luentoa pidempään sitä tyyppiä. En käsitä, mistä sinne on juurtunut mm. se ajatus, että luennoilla opitaan parhaiten niin, että kirjoitetaan niitä sepustuksia ylös. Niissä on vielä aina jotain kämmejä, mitä se luennoitsija sitten korjailee ja sekoilee taululla. Itse näkisin, että luennoilla on tarkoitus ymmärtää ne asiat, eikä kirjoittaa niitä käsi krampissa ylös.

Että ehkä pitää vähän ottaa takaisin kommentteja fiksuihin liittyvistä stereotypioista. Ei noi matikan laitoksen tyypit ainakaan opettaa osaa. Varmaan hyviä tyyppejä on sielläkin, mutta oon aika hyvin sitten missannut ne tässä suhteellisen pitkän opiskelutaipaleeni aikana.