Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[vilho_kanuuna]

Minkälaisia noi luennoitsijat muuten on teknillisissä yliopistoissa? Täällä meinaan ylivoimaisesti surkeimmat luennoitsijat on tulleet matikan laitokselta. Ihan käsittämätöntä touhua Olisin käynyt täällä huvikseni yhden optimoinnin kurssin pari vuotta sitten, jota järjestettiin kauppakorkeakoulun ja matikan laitoksen yhteistyössä, mutta ei mulla kestänyt hermo kahta luentoa pidempään sitä tyyppiä. En käsitä, mistä sinne on juurtunut mm. se ajatus, että luennoilla opitaan parhaiten niin, että kirjoitetaan niitä sepustuksia ylös. Niissä on vielä aina jotain kämmejä, mitä se luennoitsija sitten korjailee ja sekoilee taululla. Itse näkisin, että luennoilla on tarkoitus ymmärtää ne asiat, eikä kirjoittaa niitä käsi krampissa ylös.

Että ehkä pitää vähän ottaa takaisin kommentteja fiksuihin liittyvistä stereotypioista. Ei noi matikan laitoksen tyypit ainakaan opettaa osaa. Varmaan hyviä tyyppejä on sielläkin, mutta oon aika hyvin sitten missannut ne tässä suhteellisen pitkän opiskelutaipaleeni aikana.

Voin hyvin kuvitella. Olin juurikin avoimen yliopiston kurssilla jossa tilanne oli vähän samantyylinen, paitsi että kurssi oli kiinnostava. Olisin menettänyt hyvän kesksutelun ja asian miettimisen jos olisi ranne tohjona yrittänyt tehdä muistiinpanoja. Päätin että nyt nautin luennoista ja tentistä sitten vaan jotenkin läpi.

 

[Kride]

Minun mielestäni teknillisellä puolella on todella vaikea yleistää luentojen laatua. Taso vaihtelee niin paljon koulujen, koulutusohjelmien, laitosten ja kurssien välillä. Omassa koulutusohjelmassani eroja oli paljon ihan jo pääaineiden välillä: tuotannon puolella ihmiset keskimäärin ovat selvästi esiintyneet ja olleet ihmisten kanssa kuin teknisen suunnittelun pääaineen luennoitsijat. Tuotannon luennoitsijoiden ihmisillä oli enemmän projektinhallinta- ja tiimityötaustaa. Ķuitenkin tuotannossakin oli niitä koko elämänsä tutkijoina olleita, jotka eivät vain osanneet opettaa eikä esiintyä. Samoin teknisellä puolella saattoi olla henkilöitä, joiden opetuksen laadun ansiosta opiskelijat ylipäätään pääsivät kurssin läpi, koska muiden luennoilta ei jäänyt mitään käteen.

Mielestäni tuo on siis todella tapauskohtaista.

 

[Max131]

Oon ihan varma, että niitä hyviä luennoitsijoita on matemaatikoissakin, mutta tuo on vaan pistänyt tässä vuosien varrella aika paljon silmään. Ei niillä opetustilanteilla ole ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä tiedetään hyvästä oppimisesta. Mua jäi ihan oikeasti korpeamaan toi yks kurssi, kun aihe olisi ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen, mutta ne luentotilanteet oli niin absurdeja, että katosi motivaatio, kun olis saanut itse opetella varmaan luentojen ulkopuolella kaiken.

Se koko noiden joidenkin tyyppien käsitys siitä, että noi jutut voi vaan tunkea ihmisten mieleen sellaisenaan, ja kaikki ymmärtää ne a) heti ja b) samalla tavalla on vaan älytöntä. Nyt riittää tää avautuminen asiasta :D

 

[D.Yates]

Minun mielestäni teknillisellä puolella on todella vaikea yleistää luentojen laatua. Taso vaihtelee niin paljon koulujen, koulutusohjelmien, laitosten ja kurssien välillä.

Tasolla ei tosiaankaan ole mitään rajaa. Peruskoulussa sentään voi hyvällä syyllä olettaa että opettaja saa asiansa jotenkin ymmärrettävästi sanotuksi.

Mutta olen ikuisesti kiitollinen siitä että sain käydä Armo Pohjanvirran matematiikan luennoilla. En ymmärtänyt itse aiheesta mitään ja piti muistaakseni uusia koko kurssi toisen jampan luennoilla, mutta olihan hyvää läppää :lol2: kuten

"”Minimointialgoritmin täytyy jotenkin kopeloida sitä ympäristöönsä, että se tietää mihin suuntaan pitää mennä. No mistä se sit tietää, että missäpäin on alamäki? No esimerkiks kusasee ympäriinsä ja lähtee sinnepäin mihin se lirisee.”"

 

[naksu]

"”Minimointialgoritmin täytyy jotenkin kopeloida sitä ympäristöönsä, että se tietää mihin suuntaan pitää mennä. No mistä se sit tietää, että missäpäin on alamäki? No esimerkiks kusasee ympäriinsä ja lähtee sinnepäin mihin se lirisee.”"

Onhan toi hemmetin pateva tapa selittaa gradientti. :D

 

[Mikki77]

Kun projektinjohtamistaidoista on taalla ollut puhe, niin minusta mielenkiintoista oli, etta turhin kurssi, jonka Otaniemessa koskaan otin oli kurssi nimelta "ohjelmistotuotannon perusteet". Tama siis oli tietotekniikan opiskelijoille ainoa pakollinen software engineering kurssi. Kurssilla ei tehty tasan mitaan muuta kuin luettiin sellaista maailman tylsinta opusta

Musta se oli yksi parhaista kursseista. Opuksena oli "OHJELMISTOTUOTANTO ILKKA HAIKALA, JUKKA MÄRIJÄRVI". Luin kirjan ennen kuin kurssi edes alkoi. Tentti meni sitten perseelleen kun siellä oli tenttikysymysten klassikoita "Kerro hyvän vaatimuksen ominaisuudet?" Oikea vastaus olisi pitänyt heittää ulkomuistista sivulta 273 "Virheettömyys, Ristiriidattomuus, jne". Haikala kasvaa koiranputkea, mutta Märijärven kanssa voisin hiukan jutella tosta listasta .

Arvosanat koulusta. Hyvää keskustelua muuten! Tuodaan peliin vielä Von Manstenin nelikenttä. Von Mansteinin nelikenttä jakaa ihmiset luokkiin: Laiska-Tyhmä, Laiska-Viisas, Ahkera-Tyhmä, Ahkera-Viisas. Arvosanat voidaan mapata tähän nelikenttään heikosti. Tiedetään vain että jos on paskat arvosanat ei ole Ahkera-Viisas, ja jos hyvät arvosanat ei ole Laiska-Tyhmä. Paskoilla arvosanoilla putoaa ulos se heikon neljännes, mutta hyvillä ei voida taata parasta. Von Mansteinin mukaan paras neljännes olisi Laiska-Viisas (huom. upseereita valitessa), mutta teknisiin ammatteihin sovellettuna Von M oli väärässä. Kaikki tuntemani menestyjät ovat aikamoisia työnarkkareita tai ainakin helvetin tehokkaita. Laiska-Viisas ottaa aina pataan Ahkera-Viisaalta, koska ei se huippunopea algoritmi tule valmiiksi ilman hikeä ja tuntien debuggausta. Laiska-Viisas strategia eli delegointi ei toimi koska toistaitoisia ei voi käyttää vaikeisiin tehtäviin. Toki managerina Laiska-Viisas voi pärjätä tietylle tasolle asti, mutta tuskin huipulle.

 

[carcayu]

Minkälaisia noi luennoitsijat muuten on teknillisissä yliopistoissa?

Aika aneemista sakkia ainakin omalla kohdalla. Tähän saattaa tosin vaikuttaa oma oppimistyylini ja tarve tehokkaaseen ajankäyttöön. Pari ekaa vuotta istuin luennoilla, kun jotenkin sitä ajatteli, että se kuuluu asiaan. Luennot oli enimmäkseen sosiaalinen tapahtuma, mutta oppimista tapahtui minimaalisesti. Tentteihin piti kuitenkin omaksua prujut ja tenttiarkiston tentit aikalailla nollista. Ohjelmointikursseilla joutu harkkatöitä miettiessä selvittämään asiat joilla pääsi tentit läpi. Parin vuoden jälkeen ei ollut aikaa istua luennoilla torkkumassa, kun piti käydä töissä, treenata, tehdä niitä harkkoja ja hoitaa tyttöystävää. Nykyään muuten sama tilanne luentojen suhteen. Käyn kuuntelemassa vaan hyviä tyyppejä viihdemielessä, mutta suurimman osan pisteistä teen suorilla tenteillä. Hyvältä luennoitsijalta saa semmosta viisautta mitä kirjoissa ei välity, mutta tenttien läpäisyn kannalta luennot on ainakin mulle tehotonta ajankäyttöä.

Muutamia highlightseja jäänyt mieleen:

"Vahvistin on niinku pommit USAn ulkopolitiikassa. Ei se pelkkä uhkailu tehoa ellei laiteta rautaa liikkumaan."
"Minä en ole mikään opettaja vaan tutkija. Minulla on kuitenkin tämä velvollisuus niin täällä ollaan. :("
"C++ on niinku viritetty mopo. Sillä pääsee kovaa jos tietää mitä tekee, mutta en antaisi käyttöön mummolleni."
"Olio-ohjelmointi ei ole sellaista, että ensin laitetaan Bachin sinfonia soimaan, himmenetään valot ja sitten luodaan olio." <- tämä on jo ihan selvää misinformaatiota! :D
"Tässä tämän todistuksen alku ...nnmnomnnmommnnn.... no niin loputhan siitä näkeekin jokainen jo ihan lukiopohjalta."
Sadomasokenttien luennolla 15 min luennon alusta: "Moniko on kärryillä tähän asti?" -> 0/100 kättä nousee. Moniko oli kärryillä 10min sitten? -> 3/100 kättä nousee. :D

Musta se oli yksi parhaista kursseista. Opuksena oli "OHJELMISTOTUOTANTO ILKKA HAIKALA, JUKKA MÄRIJÄRVI". Luin kirjan ennen kuin kurssi edes alkoi. Tentti meni sitten perseelleen kun siellä oli tenttikysymysten klassikoita "Kerro hyvän vaatimuksen ominaisuudet?" Oikea vastaus olisi pitänyt heittää ulkomuistista sivulta 273 "Virheettömyys, Ristiriidattomuus, jne". Haikala kasvaa koiranputkea, mutta Märijärven kanssa voisin hiukan jutella tosta listasta .

Saman opuksen lukenut itsekin! Yksi esimerkki koulun ja duunien erosta kristalloitui heti kärkeen valmistumisen jälkeen. Odotin into piukassa miten tämä vaatimusmäärittely toimii projektissa ja hallitsenko kaikki nyanssit?

Ensimmäisen mulle delegoidun komponentin ainoa vaatimus: Ei saa vaarantaa systeemin toimintaa.
Tein sitten vuoden komponenttia joka ei vaaranna systeemin toimintaa.

 

[naksu]

"Tässä tämän todistuksen alku ...nnmnomnnmommnnn.... no niin loputhan siitä näkeekin jokainen jo ihan lukiopohjalta."

Heh, tata olen itksekin joskus luennoitsijana tehnyt. Syyna on yleensa ollut, etta yksinkertaistin jotain maaritelmaa lennossa luennon aikana enka tullut ajatelleeksi, etta tuo yksinkertaistus poisti jonkun simppelin oletuksen tai muutti rakennetta sellaisella tavalla, etta myohempi lause tuli jostain syysta teknisesti arsyttavaksi todistaa. Tyypillisesti olen kylla opiskelijoille sanonut, etta saatte valita sen valilla, etta lauseeseen loytyy mukava puhdas todistus tai vaihtoehtoisesti annan teilla monimutkaisemman maaritelman, joka ei ole yhta intuitiivinen. Sen jalkeen vaan etiapain.

Mita tuohon ohjelmistotuotantoon tulee, niin en tieda mita ihmetta Suomessa tapahtuu, koska vaikuttaa silta, etta joku puolet mun vanhoista opiskelukavereista, jotka ovat myos LinkedIn:ssa ovat nykyisin jotain helkkarin "Scrum Mastereita" tai muuta ihmeellista.

 

[func]

Mikäs se koulutusjärjestäjän palkka lienee? http://www.koulutus.fi/kurssi/certified-scrummaster-93854

 

[D.Yates]

Tyypillisesti olen kylla opiskelijoille sanonut, etta saatte valita sen valilla, etta lauseeseen loytyy mukava puhdas todistus tai vaihtoehtoisesti annan teilla monimutkaisemman maaritelman, joka ei ole yhta intuitiivinen. Sen jalkeen vaan etiapain.

Siinä vaiheessa kun korkeakouluopinnoissa todistetaan jotain, niin ammutaan kyllä tykillä hyttystä osumatta mihinkään.

Mita tuohon ohjelmistotuotantoon tulee, niin en tieda mita ihmetta Suomessa tapahtuu, koska vaikuttaa silta, etta joku puolet mun vanhoista opiskelukavereista, jotka ovat myos LinkedIn:ssa ovat nykyisin jotain helkkarin "Scrum Mastereita" tai muuta ihmeellista.

Se on kato niin noloa olla vaan joku koodaaja. Se ei ole valkoisen miehen hommaa.

 

[Laardi]

^ No se riippuu.

Nykyinen työnantaja on melko innokas kouluttamaan työntekijöitä ja multakin löytyy CV:stä joku pirun Certified Scrum Master. Sillä on tullut pari tarjousta, jotka on nykyistä parempia palkkoja, mutta edelleen paras palkkatarjous on ihan puhtaasta koodausjutusta. Mutta koska tämä ohjelmistoalan alin arvostusporras täyttää meikäläisen tarpeet niin olkoot, tarjouksiin on kuitenkin liittynyt ikäviä reunaehtoja.

PS. XING >>> Linked

 

[Pakana]

^ No se riippuu.

Nykyinen työnantaja on melko innokas kouluttamaan työntekijöitä ja multakin löytyy CV:stä joku pirun Certified Scrum Master. Sillä on tullut pari tarjousta, jotka on nykyistä parempia palkkoja, mutta edelleen paras palkkatarjous on ihan puhtaasta koodausjutusta. Mutta koska tämä ohjelmistoalan alin arvostusporras täyttää meikäläisen tarpeet niin olkoot, tarjouksiin on kuitenkin liittynyt ikäviä reunaehtoja.

PS. XING >>> Linked

"Ohjelmistoalan alin arvostusporras?", "OHJELMISTOALAN ALIN ARVOSTUSPORRAS?", Vituttaa kuunnella tuota joka paikassa etta koodaaja olisi alin kuli homma. Toki sellaisiakin tusinakoodaajia on mutta 1/50 koodaajasta jotka on tullut vastaan on vitun Leonardoja ja Michaeleita jotka pystyvat todella luomaan lisa-arvoa ja rakentamaan algoritmeja joilla tosiaan seta tahkoo rahaa. Sitten kun sellainen on tullut vastaan joku organisaatio psygologian kunningas ja rukista johtamistaitonsa ammentanut vanrikki on tehnyt siita team managerin ja simpsalabim ainut hyva koodaaja on muutettu paskaksi manageriksi. nonni, vanrikki ei tunne enaa uhkaa ja toteaa etta Peter principle on taa meidankin firman organisaatio kehitysoppi. Hyvalle koodarille PITAA maksaa enemman kun sen dirikalle JA dirikan egon PITAA kestaa se. Mika sitten on sen koodaajan Titteli? en tieda mutta joku ylikulikodemasterhyperior, yleensa joku senior tai lead alkuinen on kelevannut.

Ja ite koodaa mutta damageroin (=manageroin)

 

[alppix]

Olen tullut siihen tulokseen, että työn mielekkyys on hyvin paljon kiinni omasta päästä. Kun hyväksyy sen tosiasian, että tällasta tää homma nyt on ja tän verran siitä maksetaan, niin on paljon onnellisempi tehdessään sitä hommaa. Kaikista hommista ei voida maksaa suurta palkkaa vain sen takia, että se juuri sinä haluat tehdä sitä työtä ja tykkäät siitä. Jos on valittamista, niin pitää pystyä katsomaan peiliin ja miettimään mitä sitä oikein haluaa. Jos haluaa ison palkan, niin pitää miettiä onko se realistista siinä kyseisessä hommassa vai ei? Jos taas haluaa mielekkään duunin, niin ei muuta kun sitä kohti. Hakeutuu tehtäviin jotka edesauttavat asiaa, hakee kouluun, menee toiselle työnantajalle tai vaikka perustaa oman firman. Vaihtoehtoja on.

Meinasin kirjoittaa pätkän kokemuksiani koodareista, mutta empä sitten jaksanutkaan. Tuntuu vain siltä että monet tuntemani koodarit eivät ole vain yksinkertaisesti hyväksynyt sitä tosiasiaa, että työ jota he tekevät, ei välttämättä aina ole kuin elokuvissa ja he eivät ehkä olekkaan niitä parhaita guruja sillä osa-alueella mitä luulevat olevansa. Tätä pahaa oloa sitten puretaan muihin rooleihin, kuten esim. esimiehiin tai projektipäälliköihin, jotka tunnetusti ovat aina se syypää kaikkiin ongelmiin.

 

[vilho_kanuuna]

Olen tullut siihen tulokseen, että työn mielekkyys on hyvin paljon kiinni omasta päästä. Kun hyväksyy sen tosiasian, että tällasta tää homma nyt on ja tän verran siitä maksetaan, niin on paljon onnellisempi tehdessään sitä hommaa. Kaikista hommista ei voida maksaa suurta palkkaa vain sen takia, että se juuri sinä haluat tehdä sitä työtä ja tykkäät siitä. Jos on valittamista, niin pitää pystyä katsomaan peiliin ja miettimään mitä sitä oikein haluaa. Jos haluaa ison palkan, niin pitää miettiä onko se realistista siinä kyseisessä hommassa vai ei? Jos taas haluaa mielekkään duunin, niin ei muuta kun sitä kohti. Hakeutuu tehtäviin jotka edesauttavat asiaa, hakee kouluun, menee toiselle työnantajalle tai vaikka perustaa oman firman. Vaihtoehtoja on.

Meinasin kirjoittaa pätkän kokemuksiani koodareista, mutta empä sitten jaksanutkaan. Tuntuu vain siltä että monet tuntemani koodarit eivät ole vain yksinkertaisesti hyväksynyt sitä tosiasiaa, että työ jota he tekevät, ei välttämättä aina ole kuin elokuvissa ja he eivät ehkä olekkaan niitä parhaita guruja sillä osa-alueella mitä luulevat olevansa. Tätä pahaa oloa sitten puretaan muihin rooleihin, kuten esim. esimiehiin tai projektipäälliköihin, jotka tunnetusti ovat aina se syypää kaikkiin ongelmiin.

Tämän kun sisäistäisi (siis 1. kappale) niin olisi työelämä kevyempää. Nyt vasta vanhemmalla iällä yrittää ja osaa lähestyä asiaa tältä kulmalta. Ehkä se on pakkokin koska sitten taas perhepuolella eletään ns. ruuhkavuosia ja näin ollen pitää jotenkin keventää korvienväliä.

En nyt tiedä just koodareista ja koodaamisesta, vaikka vähän olen sitäkin hommaa joskus tehnyt, mutta pikkasen kommpaisin myös pakanan näkemystä. Kovasti pitäisi pystyä kehittämään uutta ja innovoimaan, mutta järjestelmä ei sitä tue (siis esim. palkkausjärjestelmä, ainakaan julkisella sektorilla). Vaikka olisit minkälainen asiantuntija ja lisäisit innovaatiolla tuottavuutta miten paljon hyvänsä (en nyt siis puhu itsestäni ), niin ei ole sellaista "esimiestä" joka ei yhtä kehityskeskustelua pitämällä saisi enemmän liksaa kuin sinä. Kuitenkin ainut tapa selvitä tästä kestävyysvajeesta on keksiä uusia tapoja tarjota samat palvelut paljon pienemmällä porukalla.

 

[EvaCecilia]

Tätä aihetta pohdittiin opiskelukaverini kanssa tänään... Ja tultiin siihen tulokseen, että kai ihmiset ovat tässäkin asiassa hyvin erilaisia. Toisia motivoi hyvä palkka, itselleni taas juuri työn mielekkyys on ehdottomasti tärkeämpää.

Tein vuosia kohtuullisen hyvin palkattua työtä. Minulla kävi tuuri, sillä koulutukseni oli kuitenkin silloin se perus 3 v. opistotason tutkinto. Työn kautta opin paljon ja lopulta päädyin tekemään hommaa joka ei enää juurikaan vastannut alkuperäistä koulutustani. Hyvä palkka ei kuitenkaan yksistään riittänyt. Työ alkoi tuntua tylsältä, ei enää mitään uutta opittavaa ja mielenkiinto hommaa kohtaan alkoi hävitä täysin. Lopulliseen päätökseen jättää koko homma vaikutti moni asia, kuten huono työilmapiiri ja oma terveydentilani, mutta en ole katunut päivääkään lähtöäni siitä hommasta!

Tällä hetkellä opiskelen alaa joka on todella mielenkiintoista, koulutus on pitkä (toivon saavani maisterin paperit viidessä vuodessa) ja palkka ei ole hyvä. Lisäksi alalle on tyypillistä pätkätyöt ja satunnaiset projektit siellä sun täällä. Olen kuitenkin todella tyytyväinen valintaani, työt on hauskoja, sekä mielenkiintoisia (joskus jopa jännittäviä) ja alan jatkuva kehitys ja laaja-alaisuus takaa sen että oppimista riittää aina. Itselleni tämä valinta on merkinnyt suuren ja pitkäaikaisen unelman täyttymistä! Pitkä koulutus tuntuu vain positiiviselta tässä vaiheessa. En malttaisi odottaa kaikkia niitä mielenkiintoisia juttuja mitä seuraavat kurssit tuo mukanaan ja tahdon oppia mahdollisimman paljon kaikkea alaan liittyvää. Mikäli unelmatöitäni on tulevaisuudessa heikosti, minulla on kuitenkin aikaisemmat koulutukset joita voin hyödyntää jos oikein tiukka paikka tulee.

Niin ja jos rahasta ei olisi pulaa, niin olisin varmaankin ikuinen opiskelija! Tai ainakin kävisin ties mitä kursseja omaksi ilokseni. :dance: Taidan olla se yli-innokas (nörtti) oppilas joka aina istuu eturivissä ja jätän kaikki biletykset väliin jotta ei yksikään tärkeä luento tai tehtävä jäisi välistä. :D

 

[Dopey]

"Ohjelmistoalan alin arvostusporras?", "OHJELMISTOALAN ALIN ARVOSTUSPORRAS?", Vituttaa kuunnella tuota joka paikassa etta koodaaja olisi alin kuli homma.

Komps. Aika monessa firmassa on toteutettu urakehitys sekä managementtiin haluaville, että itsekseen guruiluun. Yleensä principal SW engineer tai principal architect vastaa liksan ja job graden osalta vice presidentin titteliä management puolella. Nokialla taisi tekninen urapolku yltää EVP-tasolle.

 

[kaseiini]

Viimeksi kun kävin työhaastattelussa ihan oikeaan työpaikkaan, niin siellä kysyivät juuri tuota, että kumpaan olisi haluja, päällysmies vai asiantuntijahommiin noin niin kuin uraputkena. Munasin sen haastattelun enkä tullut valituksi. Ihmettelivät mm. sitä että jos on noin vahva käsitys esimiestyöstä niin miksi sitten sanoin haluavani asiantuntijaksi.
En kehdannut enää siinä sanoa, että siksi että et luule että haluan sinun palliasi, vaan sönkötin jotain paskaa. Kiitos ja näkemiin.

 

[Kaapeli]

Viimeksi kun kävin työhaastattelussa ihan oikeaan työpaikkaan, niin siellä kysyivät juuri tuota, että kumpaan olisi haluja, päällysmies vai asiantuntijahommiin noin niin kuin uraputkena. Munasin sen haastattelun enkä tullut valituksi. Ihmettelivät mm. sitä että jos on noin vahva käsitys esimiestyöstä niin miksi sitten sanoin haluavani asiantuntijaksi.
En kehdannut enää siinä sanoa, että siksi että et luule että haluan sinun palliasi, vaan sönkötin jotain paskaa. Kiitos ja näkemiin.

Kuulostaa meikäläisen nykyiseltä duunilta. Jos oli näin, niin ei todellakaan ollut siitä kiinni kerroitko haluavasi asiantuntijaksi vai byrokraatiksi. Merkannee enemmän mitä hakivat.

 

[alppix]

Kysymys, varsinkin niille jotka eivät pidä työtään mielekkäänä, miten teitä motivoidaan? Oletteko itse pohtineet miksi työ ei ole mielekästä ja että voisiko osa syy löytyä omasta ajatusmaailmasta? Onko teillä realistiset odotukset työltä ja työyhteisöltä? Raha harvoin on hyvä motivaattori, joten sen varmaan voi jättää pois vaihtoehdoista.

 

[kaseiini]

Kuulostaa meikäläisen nykyiseltä duunilta. Jos oli näin, niin ei todellakaan ollut siitä kiinni kerroitko haluavasi asiantuntijaksi vai byrokraatiksi. Merkannee enemmän mitä hakivat.

Eihän toi tietenkään ainoa asia ollut mistä haastattelussa keskusteltiin. En voi sitä tietää mistä se loppujen lopuksi jäi kiinni. Tiedän kyllä mitä sen mitä mulle kerrottiin kun soitin perään, mutta se voi olla eri asia kuin todellinen syy. Toi kommentti haastattelijalta vaan jäi mieleen, tiedän että mokasin ainakin sen.

Ei kukaan töihinottaja koskaan sano kovin pahasti, yleensä ne sanoo että voi voi, tulit toiseksi nyt tässä meidän valinnassa, et nyt tällä kertaa tullut valituksi, toivotan hyvää jatkoa ja toivottavasti voimme tehdä jatkossa yhteistyötä. Kaikille kymmenille hakijoille, kaikki tuli toiseksi.