Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ERE
  • Aloitettu Aloitettu
Pianoa voit soittaa kavereiden kanssa bändissä kuten myös jalkapalloa voi pelata kavereiden kanssa yms. Kun teet kavereiden kanssa asioita, niin positiiviset asiat kasaantuvat.Tapaat uusia ihmisiä, saat kutsuja juhliin yms. ja elämä on mukavamapaa. Matematiikan ongelma on se, että se vie niin paljon aikaa ja sitä tehdään yksin.
Miksi ihmeessä sitä matematiikkaa täytyy tehdä yksin? Itse ainakin opiskeluaikana tein aina yhden tai muutaman kaverin kanssa, ja hauskaa oli. Yhdessä kun tekee niin samalla tulee harjoitelleeksi tiimityöskentelyä, joutuu perustelemaan omat näkemyksensä toisille ja saa kuulla ja nähdä muiden lähestymistapoja samoihin ongelmiin.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Miksi ihmeessä sitä matematiikkaa täytyy tehdä yksin? Itse ainakin opiskeluaikana tein aina yhden tai muutaman kaverin kanssa, ja hauskaa oli. Yhdessä kun tekee niin samalla tulee harjoitelleeksi tiimityöskentelyä, joutuu perustelemaan omat näkemyksensä toisille ja saa kuulla ja nähdä muiden lähestymistapoja samoihin ongelmiin.

Tässä nyt varmaan haettiin sitä että jalkapalloa pelaamalla tai bändissä soittamalla saa paremmin naisia kuin olemalla jumalattoman hyvä derivoimaan.
 
Tässä nyt varmaan haettiin sitä että jalkapalloa pelaamalla tai bändissä soittamalla saa paremmin naisia kuin olemalla jumalattoman hyvä derivoimaan.

No ei nyt varsinaisesti näin, vaikka tuon asian voi toki liittää tähän. Mietin enemmänkin sitä, että usealle ihmiselle ajankäyttö muuhun kuin lukemiseen voisi nostaa tulevan elämän mielekkyyttä enemmän kuin hyvät arvosanat. Leikkiminen kavereiden kanssa on mukavampaa kuin iso palkka tai hyvät arvosanat. Vaikka matematiikka on yhteiskunnalle tärkeää, niin en ihmettele, että nuoria on hankala houkutella lukemaan sitä, koska se on kaikkein vaativin aine.

Tietysti moni voi havaita vasta vanhempana, että osaamalla matematiikkaa voisi erottautua työelämässä ja saada mukavamman uran(pitääkö tämä paikkansa?) ja enemmän valinnanvaraa töitä hakiessa. Mutta nuoria on hankala vakuuttaa matematiikan lukemisesta.
 
Ei ole varmaan väärin sanoa, että kun yhdistää vankan matemaattisen osaamisen johonkin muuhun ammatilliseen kompetenssiin, niin ei voi olla työllistymättä.
 
Ite opiskelen luokanopettajaksi, ja tuota samaa asiaa meillekin korostetaan koko ajan. Tärkeää ei ole se, mitä ja kuinka paljon muistaa ulkoa vaan se, että osaa ratkaista ongelmia tehden yhteistyötä, hakea tietoa, soveltaa jne. Sillä pärjää myös työelämässä.

Itse ainakin tulevana opettajana pyrin pois siitä vanhasta "hauki on kala, hauki on kala" -kaavasta. Eri asia on sitten koulusta tuleva painostus vanhojen käytäntöjen suhteen, "kun aina ennenkin on tehty näin". Lisäksi OPSin mukaan opetettavat asiat on aikataulutettu ja mm. opettajan oppaat tehty sen pohjalta. Paljon haasteita on siis luvassa... Mutta hiljaa hyvä tulee ja toivottavasti tämä uusi opettajasukupolvi pitää päänsä eikä taivu tekemään toisin. Kaikkihan ei tokikaan mene läpi, mutta tällä sitä muutosta saadaan pikkuhiljaa aikaan.

Korkeakouluissa toivon mukaan opetustyylit on jo ajan tasalla. Tiedä sitten muiden alojen koulutuksista?

Saisi vielä ne vanhemmatkin sopeutumaan koulumaailman muutoksiin. Olen joutunut rautalankaa vääntämään, kun vanhemman mielestä ainoa oikea tapa arvioida on tehdä koe, jossa kysytään ulkoa opeteltavia asioita ja tuomitsi kaikki muut arviointitavat höpöhöpöksi.

Opeoppaissa on paljon kaikkea turhaa ja ylimääräistä. Monta kertaa on tullut tarpeen muistaa se, että opas ei ole OPS. Oppilaat (ja heidän vanhempansa) eivät aina tunnu tajuavan sitä, että ei se kirja määrää, mitä käydään läpi, vaan OPS.

Mutta hienolla alalla olet :)

- - - Updated - - -

No siinä vaiheessa se näkyy kyllä pärstöissäkin lisääntyneen plastiikkakirurgian muodossa:http://fi.wikipedia.org/wiki/Haloefekti. Tuossa mallissa nätit oppilaat saisivat etulyöntiaseman rumiin nähden jo numeron muodossa.

Lähinnä tarkoitin sitä, että tentit ei ole pelkään nippelitiedon ulkoa opettemista, tenttipaperiin "oksentamista" ja lopuksi täydellinen unohdus.
 
Henkilökohtaisesti kyllä uskon, että tulevaisuudessa maailmaa muokkaa enemmän Tsinghuan yliopistosta valmistuneet kuin Ivy Leaguesta tullut porukka. Ikävä kyllä.

No toistaiseksi ainakin kaikki Kiinan kansainvalisten tiedekilpailijoiden kisailijoista paatyvat Yhdysvaltoihin. Kiinalaisen kaverin kanssa just juttelin tasta aiheesta jokunen paiva sitten ja han valitti Kiinan akatemian korruptiota. Ilmeisesti akatemia on paikka, jonne puolueen pamput laittavat sukulaisiaan toihin kovalla palkalla vailla mitaan koulutusta. Olen myos taalla kysellut monelta kiinalaiselta, etta onko aikomuksena menna takaisin jossain vaiheessa. Ainakin laitoksen postituslistaa spammataan jatkuvasti mainoksilla, jossa Kiinan yliopistot pyrkivat rekrytoimaan porukkaa taalta suoraan usein erittain hyvalla palkalla. Monet kiinalaiset ovat valitelleet, ettei heita kiinnosta muuttaa sinne suurkaupunkeihin ennen kuin saavat ilmansaasteet aisoihin. Kun on taalla tottunut puhtaaseen ilmaan ja lapsetkin ovat siihen kasvaneet, niin kiinnostus muuttaa savun keskelle ei ilmeisesti ole kovin suuri.
 
Ei ole varmaan väärin sanoa, että kun yhdistää vankan matemaattisen osaamisen johonkin muuhun ammatilliseen kompetenssiin, niin ei voi olla työllistymättä.

Aika hiljaista on ollut...
 
No ei nyt varsinaisesti näin, vaikka tuon asian voi toki liittää tähän. Mietin enemmänkin sitä, että usealle ihmiselle ajankäyttö muuhun kuin lukemiseen voisi nostaa tulevan elämän mielekkyyttä enemmän kuin hyvät arvosanat. Leikkiminen kavereiden kanssa on mukavampaa kuin iso palkka tai hyvät arvosanat. Vaikka matematiikka on yhteiskunnalle tärkeää, niin en ihmettele, että nuoria on hankala houkutella lukemaan sitä, koska se on kaikkein vaativin aine.

Tietysti moni voi havaita vasta vanhempana, että osaamalla matematiikkaa voisi erottautua työelämässä ja saada mukavamman uran(pitääkö tämä paikkansa?) ja enemmän valinnanvaraa töitä hakiessa. Mutta nuoria on hankala vakuuttaa matematiikan lukemisesta.

Tuota leikkimistä tämä työyhteisössä oleminenkin on. Peruskoulussa uskoin matikan ja fysiikan mahtiin. Yliopistossa mukaan tuli paljon lisää teknistä kikkailua. Nuo aineet eivät olleet minulle koskaan vaikeita ja menestyin niissä hyvin. Nyt jälkeenpäin voin vain huomata, että niistä ei ole ollut minulle juuri mitään apua työelämässä. Ongelmien ratkominen ja erilaisten asioiden hahmottaminen ovat ehkä lähimpänä noita nuoruuden ihastuksiani, mutta eivät nekään kovin lähellä ole. Ne toimet, joissa pitkälle menevä matematiikka on oleellisesti läsnä, eivät mielestäni ole erityisen houkuttelevia tai edes hyvin palkattuja.

En tiedä sitten, että millä perusteilla tuo matematiikka nostetaan jalustalle. Esimerkiksi kielitaito ja sosiaaliset kyvyt rajoittavat mielestäni paljon useammin uralla edistymistä kuin matemaattiset taidot. Lisäksi jopa englannin puhuminne on monille niin vaikeaa, etten pidä matematiikkaa ainakaan haastavampana. Itseäni harmisttaa se, etten käyttänyt hyväkseni kouluaikaa kielten opetteluun. Se oli se lapsen usko matikan voimaan... Nyt opettelen koko ajan uutta kieltä, eikä siihen ole erityisen helppoa löytää aikaa pitkiä päiviä työskentelevänä. Englannin nyt oppii muun toiminnan kylkiäisinä, mutta englannin lisäksi opitut kielet ovat niitä, jotka tosiaan erottavat työhakemukset kierrätyspaperista. Kielitaitoani on testattu moneen otteeseen eri tehtäviin hakiessani, mutta laskupäätä ei ole testattu oikeastaan koskaan. Tämä siis erään hyvin teknisen alan hiekkalaatikolla leikkiessä.
 
En tiedä sitten, että millä perusteilla tuo matematiikka nostetaan jalustalle. Esimerkiksi kielitaito ja sosiaaliset kyvyt rajoittavat mielestäni paljon useammin uralla edistymistä kuin matemaattiset taidot. Lisäksi jopa englannin puhuminne on monille niin vaikeaa, etten pidä matematiikkaa ainakaan haastavampana. Itseäni harmisttaa se, etten käyttänyt hyväkseni kouluaikaa kielten opetteluun. Se oli se lapsen usko matikan voimaan... Nyt opettelen koko ajan uutta kieltä, eikä siihen ole erityisen helppoa löytää aikaa pitkiä päiviä työskentelevänä. Englannin nyt oppii muun toiminnan kylkiäisinä, mutta englannin lisäksi opitut kielet ovat niitä, jotka tosiaan erottavat työhakemukset kierrätyspaperista. Kielitaitoani on testattu moneen otteeseen eri tehtäviin hakiessani, mutta laskupäätä ei ole testattu oikeastaan koskaan. Tämä siis erään hyvin teknisen alan hiekkalaatikolla leikkiessä.

Tama on pitkalti seurausta Suomessa olevasta teollisuudesta. Yhdysvalloissa ainakin omasta mielestani mielenkiintoisemmat teollisuuden duunit vaativat todella kovaa matikan osaamista. Naita ovat esim. monet hommat puolustus- ja ilmailuteollisuudessa. Lisaksi softateollisuudessa on paljon duuneja, joissa matematiikkaa tarvitaan valtavasti. Naita on valtavasti erityisesti sosiaalisen median, hakukoneiden seka valtavien pilvipalveluiden tarjoajien ymparilla. Myos prosessoreiden kehitys on hommaa, jossa matikkaa tarvitaan valtavasti, erityisesti verifiointityokalujen kehityksen ymparilla.

Suomessa firmat, joiden tuotteet pyrkivat edistamaan sita mika on teknisesti mahdollista on todella vahan. Viime aikoina tekniikan puolelta tulee oikeastaan ainoana mieleen Zen Robotics, jossa koko myydyn tuotteen toiminta on pitkalti kiinni siita kuinka hyvin saavat konenaon algoritmeja kehitettya. InnoDB oli myos eras tammoinen yritys, mutta sen Oracle ostikin pois jokunen vuosi sitten. Angry Birdsin ohjelmointiin ei matikkaa kovin paljoa tarvitse.

EDIT: Nama matikkavoittoiset duunit ovat tyypillisesti ne, jotka edelleen ovat Yhdysvalloissa ja joita ei ole ulkoistettu minnekaan muualle. Eli teollisuutta, jossa heilla on ainutlaatuista osaamista.
 
Poikkeuksena tähän nk. "yleisjuristin" tutkintoon hallintotieteiden maisteri, jota kutsutaan erityisjuristin tutkinnoksi
Missä vaikkapa sosiaali- ja terveyshallintotieteen tai kulttuurienvälisen viestinnän ja hallinnon koulutusohjeman (tai no ihan sama, minkä tahansa HTM-koulutusohjelman) hallintotieteen maisterin tutkintoa kutsutaan erityisjuristin tutkinnoksi? Ensimmäinen kerta tähän elämään kun edes kuulen moisesta puhuttavan.
 
Tama on pitkalti seurausta Suomessa olevasta teollisuudesta. Yhdysvalloissa ainakin omasta mielestani mielenkiintoisemmat teollisuuden duunit vaativat todella kovaa matikan osaamista. Naita ovat esim. monet hommat puolustus- ja ilmailuteollisuudessa. Lisaksi softateollisuudessa on paljon duuneja, joissa matematiikkaa tarvitaan valtavasti. Naita on valtavasti erityisesti sosiaalisen median, hakukoneiden seka valtavien pilvipalveluiden tarjoajien ymparilla. Myos prosessoreiden kehitys on hommaa, jossa matikkaa tarvitaan valtavasti, erityisesti verifiointityokalujen kehityksen ymparilla.

Suomessa firmat, joiden tuotteet pyrkivat edistamaan sita mika on teknisesti mahdollista on todella vahan. Viime aikoina tekniikan puolelta tulee oikeastaan ainoana mieleen Zen Robotics, jossa koko myydyn tuotteen toiminta on pitkalti kiinni siita kuinka hyvin saavat konenaon algoritmeja kehitettya. InnoDB oli myos eras tammoinen yritys, mutta sen Oracle ostikin pois jokunen vuosi sitten. Angry Birdsin ohjelmointiin ei matikkaa kovin paljoa tarvitse.

EDIT: Nama matikkavoittoiset duunit ovat tyypillisesti ne, jotka edelleen ovat Yhdysvalloissa ja joita ei ole ulkoistettu minnekaan muualle. Eli teollisuutta, jossa heilla on ainutlaatuista osaamista.

Kyllähän Suomessakin pääsee laskutaitojaan kokeilemaan aina yhden miehen tarpeisiin. Itse en vain oikein mielelläni siihen ala. Puhutaan kuitenkin suunnittelusta, joka ei houkuttele enää juuri ollenkaan.
 
No toistaiseksi ainakin kaikki Kiinan kansainvalisten tiedekilpailijoiden kisailijoista paatyvat Yhdysvaltoihin. Kiinalaisen kaverin kanssa just juttelin tasta aiheesta jokunen paiva sitten ja han valitti Kiinan akatemian korruptiota. Ilmeisesti akatemia on paikka, jonne puolueen pamput laittavat sukulaisiaan toihin kovalla palkalla vailla mitaan koulutusta. Olen myos taalla kysellut monelta kiinalaiselta, etta onko aikomuksena menna takaisin jossain vaiheessa. Ainakin laitoksen postituslistaa spammataan jatkuvasti mainoksilla, jossa Kiinan yliopistot pyrkivat rekrytoimaan porukkaa taalta suoraan usein erittain hyvalla palkalla. Monet kiinalaiset ovat valitelleet, ettei heita kiinnosta muuttaa sinne suurkaupunkeihin ennen kuin saavat ilmansaasteet aisoihin. Kun on taalla tottunut puhtaaseen ilmaan ja lapsetkin ovat siihen kasvaneet, niin kiinnostus muuttaa savun keskelle ei ilmeisesti ole kovin suuri.

Aika paljon Kiinan näkövinkkelistä kuitenkin noita opiskelija-menestyjiä palaa Kiinaan. Vaikea sanoa määriä kun ei ole mitään tilastoja mutta todella moni jollain tavalla Kiinassa liike-elämässä pärjännyt on hakenut vauhtia Yhdysvalloista tai Euroopasta. Itsekkin tunnen muutaman. Eikä pidä väheksyä kiinalaisten sukurakkautta ja perhekeskeisyyttä joka auttaa kotia palaamisessa. Kiinalaisilla ei hirveästi ole sellaista asennetta "ettei ikinä takaisin" mitä suomalaisilla lähtijöillä tuntuu jonkin verran olevaan. Tämä tosin voi myös johtua siitä että tunnen vain kiinalaisia jotka ovat palanneet maailmalta Kiinaan.
 
Samaa mieltä Jamin kanssa. Todella paljon kiinalaisia on tullut tavattua eri maissa. Suurimmalla osalla suunnitelmissa ottaa tutkinto, paiskia jokunen vuosi duunia ja sen jälkeen takaisin kotikonnuille.
 
Samaa mieltä Jamin kanssa. Todella paljon kiinalaisia on tullut tavattua eri maissa. Suurimmalla osalla suunnitelmissa ottaa tutkinto, paiskia jokunen vuosi duunia ja sen jälkeen takaisin kotikonnuille.

Luulisin, etta tassa vaikuttaa myos paljon se, etta onko tavoitteet yksityisella sektorilla vai akateemisella. Monilla finanssialalle menevilla kiinalaisilla perusopiskelijoilla tuntuu olevan tavoitteena hakea vauhtia Wall Streetilta. Kiinassa kovan kasvun takia on kuitenkin aika hyvat mahikset tehda paljon rahaa ja erityisesti, jos substanssiosaamista loytyy seka taman lisaksi paikallisen kulttuurin tuntemusta.
 
Tama on pitkalti seurausta Suomessa olevasta teollisuudesta. Yhdysvalloissa ainakin omasta mielestani mielenkiintoisemmat teollisuuden duunit vaativat todella kovaa matikan osaamista. Naita ovat esim. monet hommat puolustus- ja ilmailuteollisuudessa. Lisaksi softateollisuudessa on paljon duuneja, joissa matematiikkaa tarvitaan valtavasti. Naita on valtavasti erityisesti sosiaalisen median, hakukoneiden seka valtavien pilvipalveluiden tarjoajien ymparilla. Myos prosessoreiden kehitys on hommaa, jossa matikkaa tarvitaan valtavasti, erityisesti verifiointityokalujen kehityksen ymparilla.
Suomessa mielestäni tarvittaisiin vahvaa matemaattista osaamista monellakin alalla, mutta firmat eivät sitä itse tiedosta. Pistetään vaativiin puolijohdepuolen suunnittelutehtäviin ihmisiä, joilla ei ole todellista ymmärrystä siitä, kuinka nuo kaupalliset ohjelmat edes toimivat. Tehdään yksinkertaistettuja malleja, ja sitten ihmetellään, kun homma ei toimi. En ole tässä maassa tavannut kuin hedgerahastoissa porukka, joka ymmärtää matematiikan tarpeen teknisellä alalla. Johtuisiko siitä, että rekrytoinneista päättävä porukka on keskimäärin ulkona matematiikasta? USAssa homma on taas ihan toinen. Riittää, kun hakee vaikka Lockheed Martinille, JPL:ään tai Googlelle tekniselle puolelle, niin osaamista testataan oikeasti, ja pääsee integroimaan päässä Gaussisen funktion Fouriermuunnosta.


Suomessa taasen ei diodien johtavuusvöitä suunnitteleva tyyppi edes tajua, mitä eroa on Schrödingerin ja Diracin yhtälöillä :( Ja tässä maassa ei matemaattinen osaaminen ole avuksi työnsaannissa, koska jotain Six Sigma-kurssiakin pidetään edistyneenä tilastollisena kurssina.

- - - Updated - - -

Väitätkö, että AMK:sta saa vankan matemaattisen osaamisen?
Ei taida AMK:ssa olla oikeasti matematiikkaa, vaan laskennan alkeita... ;)
 
Väitätkö, että AMK:sta saa vankan matemaattisen osaamisen?

Opiskelin matematiikkaa ja fysiikkaa yliopistossa ennen kuin vaihdoin ammattikorkeakouluun.
 
Tuo matemaattinen taito insinööreille pitäisi opettaa vaikka jossain suunnitteluun erikoistuvalla linjalla. Keskiverto inssillä on paljon suuremmat puutteet taloudellisista- ja markkinoinnillisista tiedoista ja taidoista kuin matemaattisista ja niitä vielä keskiverto inssin hyvin paljon suuremmalla todennäköisyydellä tulee tarvitsemaan.
 
Siinäpä se ongelma (omasta mielestäni) onkin - osaamisen terävöittäminen yhdellä kapeahkolla alalla vie aikaa pois muulta. Tehokastahan on, että vaan osa syventyy matikkaan, loput muihin erikoisosaamisalueisiin. Yhdistelemällä sopivasti saadaan hyvä soppa (olettaen, että joku on opiskellut vähän johtamista/tms ja jopa kuunnellut luennoilla). Tämän hetken siteeratuin taloustieteilijäkin sanoi, että ei se niitä matikkajuttuja yksin edes yritä handlata, vaan ottaa niihin projekteihin mukaan kaverinsa joka on keskittynyt lähinnä matikkaan. Sitten ne molemmat keikkuvat maailman seuratuimpien taloustieteilijöiden top-10:ssä, jonne eivät ehkä yksinään olisi päässeet. Mutta se valinta pitäisi tehdä itse, ei se kiintiöimällä oikein onnistu. Toki palkkakehitys vaikuttaa. Jos täälläkin alettaisiin maksaa huippumatemaatikoille järjestelmällisesti erittäin hyvin, niitä olisi kohta tarjolla enemmänkin. Jenkeissä kun on 300M plus kv-työmarkkinat, mistä valita.
 
Back
Ylös Bottom