En nae mitaan syyta miksei civil law-systeemin oppilaille voi laittaa eteen ongelmia ratkaistavaksi sen sijaan etta opetellaan ulkoa mista kohtaa se ja se saados loytyykaan. Lait pitaisi myos saada perusteltua, koska niiden takana on _aina_ joku yhteiskunnallinen tarkoitus (policy).
Onhan noissa tenteissä sekä "esseitä" sekä että oikeustapauksia. Oikeustapauksissa joutuu antamaan lainkohdat, kuvata tilanne, perustella minkä takia kys. lainkohta aktualisoituu ja toisinaan viittaamaan oikeuskäytäntöön: ylimpien tuomiotuomioistuinten ratkaisuja jnejne. Koe-esseissä voidaan taas vaatia laaja-alaisempaa osaamista ja syvempää ymmärrystä historiallisista syy - ja seuraussuhteista, yhteyiskunnallisesta kontekstista jne.
Mikset nae mitaan hyotya? Eiko siina juuri testata tosielaman taitoja kun joutuu mahdollisimman nopeasti kahlaamaan 100 sivusta sen oikean saadoksen.
Tarkoitin lähinnä omaa oppimista ja henkilökohtaista mielipidettä
En voi kuvitella miten perusopinnoissa 5000 lauseen essee tai muutama sellainen voisi korvata osaakaan niistä tavoitteista, joita haetaan luennoilla ja tenteillä. Syventävissä opinnoissa asia olisi varmasti toinen, kun tietää oman juttunsa ja voi päästä jo lähemmäs sitä käytäntöä. Juridisen tekstin tuottaminen on tietenkin tärkeää ja kyllähän kirjoittaminen aktivoi aivojen eri osa-alueita muistamisen kannalta ja kirjoittaessahan joutuu väkisinkin näkemään asiat isompina kokonaisuuksi, mutta olemaan samalla täsmällinen.
Erikoistuminen tapahtuu tyoharjoittelussa. Meista ei siis tule OTM:ia, meista tulee oikeustieteen kandeja 3 vuoden (minulla 4v koska opiskelen myos business schoolissa) jalkeen. Seuraavaksi on tehtava Legal Practice Course, LPC, josta voi halutessaan pari moduulia ja dissertaation lisaamalla tehda maisterin. LPC on hyvin kaytannonlaheinen, 9kk kestava kurssi jossa paapaino on oikean elaman tapauksilla. LPC:n jalkeen on edessa 2v harjoittelua firmassa (joka kannattaa valita sen mukaan mihin haluaa erikoistua, esim. ihmisoikeusjuristin ei kannata menna yritysoikeusfirmaan), minka jalkeen voi vihdoin kutsua itseaan nimikkeella Newly Qualified. Periaatteessa tuon 2v harjoittelun aikana tyoskennellaan 4-6:lla eri osastolla ja sen jalkeen pitaisi olla jotakuinkin selvaa mihin haluaa erikoistua. Ihan ok systeemi mielestani, koska se varmistaa etta kaikilla on samat perustaidot ennen erikoistumista. Missa vaiheessa Suomessa sit erikoistutaan? Onko siella pakollista tyoharjoittelua?
No tuon oikeustieteen alemman korkeakoulutkinnon (3vuotta) tulee vain kaksi vuotta syventäviä opintoja. Niiden saaminen ja taso riippuu opiskelupaikkakunnasta, resursseista, ja siitä ketkä professoreiista ovat lobanneet asiansa paremmin ja missä yliopistossa löytyy tiettyä osaamista jne. Syventävien opintojen laatu ja määrä siis vaihtelee aikalailla. Mitään PAKOLLISTA työharjoittelua ei ole, toisin kuin esim. Ruotsissa auskoltointi on pakollista. Ongelmana tässä minun mielestä on se, että tutkinto on kaikkialla liian samankaltainen vaikka eri yliopistot ovat spesifioituneempia omiin oikeudenaloihinsa. Poikkeuksena tähän nk. "yleisjuristin" tutkintoon hallintotieteiden maisteri, jota kutsutaan erityisjuristin tutkinnoksi, mutta ei avaa portteja yhtä tehokkaasti, eikä HTM voi nimittääkään itseään lakimieheksi. Pro Gradu-tutkielmassa mennään hyvin omaan aiheeseen ja annetaan arvosanan ohella kirjallinen arvio. Sen yhteydessä annetaan vaikutelma myös akateemisesta osaamisesta ja tietysti asiansa osaava voi tehdä tutkimuskysymyksensäkin selväksi tässä vaiheessa. Kuten tuosta andymanin - vai oliko se andymon - kirjoituksessa tuli ilmi, että työnantajaa ei ne akateemiset arvosanat välttämättä kiinnosta ja lähes kaikilla aloilla puhutaan ns. käytännön juridiikasta. Työkokemus ratkaisee paljon ja se on kiinni omasta aktiivisuudesta, suhteista tai tuurista, koska pakollista harjoittelua ei ole. Tässä kohtaa varmaan kaikki tieteenharjoittelijat tunnustavat, että Helsingin opiskelijat ovat etulyöntiasemassa yksityisen sektorin työpaikkojen saannissa. Yleinen mielipide tuntuu olevan monesti se, että ensin valmistutaan sitten erikoistutaan. Jotkut työnantajat voivat olla kiinnostuneita lopputyöstä, mutta toisaalta olen kuullut ja tiedän tapauksia, joissa sosiaalioikeudesta tai oikeushistoriasta kirjoitellut ja ehkä tutkijanakin toiminut henkilö on päässyt töihin yksityiselle sektorille ja töihin esim. kansainväliseen yrityskauppaa harjoittavaan lakifirmaan. Tavallaanhan tuo systeemi luo mahdollisuuksia, mutta toisaalta voi syödäkin niitä.
Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että en ole suorittanut kuin työn ohella perusopintoja avoimissa yliopistoissa, jotka voi sitten myöhemmin suoraan hyväksilukea tiedekunnassa. Sen verran opiskelijoita ja valmistautuneita sivusta seuranneena ja näitä kauhutarinoita - "koulutukseen sopimattomasta työstä" ja "vaikeuksista työelämässä" - kuulleena herää ahdistus, vaikka väitetään, että on turhan aikaista huolehtia opiskelujen jälkeisestä työelämästä.
En minä nykyistä tutkintoa kauhistele. Tässä vaiheessa kiinnostaa vähän kaikki osa-alueet oikeustieteiden saralla. Jotenkin vain tuntuu, että kaiken pitäisi olla todella suunniteltua. Esimerkiksi Lappiin pääseminen on vähän helpompaa, jos vaikka haluaa tehdä joitain satunnaisia työtunteja pyrkimisen ohella, koska suoritetut opinnot hyvitetään tiettyyn pisteeseen saakka pääsykokeessa + hieman korkeampi sisäänpääsyprosentti. Tuollainen 10-13 lisäpistettä on aika iso bonus kun pisterajat kokeesta ovat ovat jotain 40-50-luokkaa. Vaikuttaa vain siltä, että pakolliset läsnäolot tulisi suorittaa nopeasti kahden vuoden aikana, muuttaa monien muiden ohella etelään etäopiskelemaan. Pitäisi löytää ripeästi ne itselle mielekkäimmät asiat. Pitäisi taistella läheltä liippavaa ja hyvä harjoittelupaikka kymmenien muiden hakijoiden joukosta. Pitäisi verkostoitua ja opiskella työssäkäymisen ohella, mikä IMO on jo sinänsä tähän mennessä vaikuttanut turhankin haastelliselta.
Siitä tuli varmaankin aika sekava ja laidasta laitaan liikkuva vuodatus. Toivottavasti sain vastattua jollain tavalla Alyssalle ja olisi kivaa, jos joku suomessa toimiva juristi ottaisi kantaa, koska niitäkin täällä varmasti liikkuu ja keskustelun taso topicissa vaikuttaa aika hyvältä kun seuraa matemaattisten alojen edustajia. Työssäkäyvänä aikuisopiskelijana topicin aihepiiri on aika mielenkiintoinen, koska en tässä vaiheessa todellakaan tahdo opiskella
pelkästään opiskelun takia vaan haluan suunnitella asiat pidemmän mittakaavan mukaan.
