Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[Paradox]

Haastattelussa pyydän kyllä todistukset nähtäväksi. Nuorempia palkatessa arvosanoilla on enemmän painoarvoa, kun taas työkokemusta omaavalla on hyvä jos on joku suosittelija. Palkaan/haastattelen lähinnä ylempiä toimihenkilöitä.

Esim. jos haastateltavalla on 5v työkokemus, kuinka paljon sinä arvotat todistusta ja sen arvosanoja? Mun mielestä aika yks lysti mitä siellä todistuksessa on, jos hakijalla on vaikka 5v työkokemus aiheesta ja on muuten pätevä.

47,53%

 

[Jami2003]

47,53%

Entäs jos hakija on hyvännäköinen nuori nainen ?

 

[naksu]

Taalla kun on tasta itsenaisesta oppimisesta, niin matematiikkaa yliopistotasolla opettavana voin vain todeta, etta mielestani taman kanssa on menty todella pahasti metsaan. Kun matematiikkaa nykyaan opetetaan, niin taman itsenaisen oppimisen kautta opetetaan yleensa jotain lainan lyhennyksia tai miten toimitaan kaupan kassalla. Tuo on oikeasti niin triviaalia hommaa, etta sen luulisi ihmisten tajuavan itsekin kokemuksen kautta ja osan tuosta voisi vaikka sysata yhteiskuntaoppiin, koska matematiikan kanssa silla ei ole mitaan tekemista. Tuntuu muutenkin, etta aina kun kaytannon tasolla on implementoitu tata "itsenaista oppimista", niin lopputuloksena on ollut opetattavan materiaalin trivialisointia. Nain on erityisesti tapahtunut UK:ssa ja USA:ssa, jossa siis Ivy Leaguessakin vituttaa opiskelijoiden heikko abstraktin paattelyn taso.

Huomattavasti vahemman opetetaan abstraktia paattelykykya, joka on paljon hyodyllisempi taito ja oikeastaan se mita matematiikka on. Taman oppisi parhaiten opettamalla paljon klassista geometriaa, ts. niita viivotin ja harppi konstruktioita, koska siina ei yksinkertaisesti voi fuskata paattelyssa. Tata on toisaalta vain vahennetty Suomen kouluissa, koska sita ei pideta hyodyllisena. Olen todennut toisaalta sen, etta abstraktin paattelyn opettamista vaikeuttaa se, etta opettajat itse ovat abstraktissa paattelyssa yleensa luokattoman huonoja. Toisaalta klassisen geometrian osaaminen on yllattavan hyodyllista, kun pitaisi ruuvata uusi naulakko vatupassissa seinalle ja tyokaluina on ruuvari, vasara seka vaimon ompelulaatikko.

 

[Mattih3]

^
No tuo on ongelma jos vaatimustasoa samalla lasketaan, kun opetusmenetelmiä muutetaan. Näin ei pitäisi olla. Matematiikka on aika omanlaisensa opiskeltava ja siihen ei ehkä ihan suoraan toimi kaikki samat asiat jotka monen muun alan opetuksessa toimivat, mutta kyllä matematiikkaakin voi opettaa muillakin tavoilla kuin massaluennoilla joilla professori puhuu ja opiskelijat kuuntelevat. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että opetettavat sisällöt muuttuvat.

Siitä olen samaa mieltä että Suomen kouluissa matematiikan opetettavat sisällöt kaipaisivat perusteellista remonttia. Nimenomaan varsinaista abstraktia matematiikkaahan ei edes lukion pitkässä matematiikassa juurikaan ole. Eli ei käydä läpi teorioita ja todistuksia, vaan opetellaan vain laskumenetelmiä. Tämä asia pitäisi muuttaa.

Tämähän taitaa olla ehkä joitakin Aasian maita lukuunottamatta yleinen trendi, että yliopisto-opinnot aloittavien opiskelijoiden matemaattisen osaamisen taso laskee vuosi vuodelta. Ja valitettavasti tämä usein tarkoittaa myös sitä, että vastaavasti yliopistot alkavat laskea vaatimustasoaan.

 

[Timba79]

Entäs jos hakija on hyvännäköinen nuori nainen ?

Muodollinen pätevyys ajaa luonnollisesti todistusten ja työkokemusten ohi.

 

[Andymon]

Aah kappas, taisi se kaydakin ilmi aiemmasta kirjoituksestasi. Olin vaan puusilma. Nyt mua alkoi kiinnostaa mika firma. Tuli mieleen Norton Rose, mutta ei sun tarvitse kertoa

Suomessa valmistuneita tuskin yhtaan, koska Englannissa toimivilla pitaa olla englantilaiset paperit. Kansalaisuudeltaan suomalaisia saattaa olla muutama... En tieda. Kohta on ainakin yksi :D

Joo firma jääköön arvoitukseksi, pienet piirit tässä maassa ja kaikki mun läpät täällä ei ehkä noudattais firman virallisia linjauksia.. ;)

Tuosta suomalaisten juristien työskentelystä cityssä en ole varma, mutta tiedän useammankin Suomessa tutkinnon suorittaneen asianajajan, jotka on tehny Lontoossa LLM:n ja työskennelleet sen jälkeen paikallisissa aa toimistoissa. Lisäksi tiedän että suomalaisia rahoitusjuristeja on ainakin ollut Cityssä töissä ilman mitään paikallista koulutusta. Tosin pankkien, ei aa-toimistojen palkkalistoilla..

 

[Wrest]

En ole ikina opiskellut suomalaisessa oikiksessa mutta kirjoittamasi vastaa aika hyvin sita kuvaa minka olen saanut. Pidan sita vahan omituisena ottaen huomioon etta oikeusteoriaa itsessaan ei kukaan juristi tyossaan harjoita (pl. akateemikot). Kenenkaan tyonkuvaan ei myoskaan kuulu lakikirjan ulkoa saneleminen. Teorialla ja tiettyjen asioiden ulkoa osaamisella on toki paikkansa, mutta sen ei pitaisi olla opiskelun paamaara. Tarkeampaa olisi opettaa opiskelijat soveltamaan lakia, koska sita varten laki on olemassa.

Tuo lain ulkoaluku nyt on varmasti aika sidoksissa oikeusjärjestelmään. En common law - oikeusjärjestelmää tunne, mutta joitain aika keskeisiä eroja nostettiin oikeusteorian luennoilla esiin. Pääpiirteittäin siellä taitaa tutkimuskin perustua enemmässä määrin prejudikaatteihin ja oikeuskäytännön ilmiöihin. Tällä taas painotetaan aika vahvasti voimassaolevan oikeuden systematisointia/oikeusdogmatiikka, kun koko oikeusjärjestelmä ylipäätään perustuu akateemiselle oikeustieteelle ja lainsäädäntö on ensisijainen oikeuslähde verrattuna ennakkotapauksiin. Meillä on kattavampi lainsäädäntö. Noissakin kauppaoikeuden kirjoissa - joita nyt luen - tarjotaan tulkintatilanteisiin ratkaisua/selvennystä miltein enemmän lainvalmisteluaineiston pohjalta kuin ennakkotapauksin. Tottakai lakia tulee osata soveltaa, mutta et sinä viiden vuoden aikana opi soveltamaan niitä tuhansia säädöksiä joita on voimassa. Osa laeista on niin kasuistisia, että niitä pystyy maallikokin soveltamaan kun vain tietää mistä etsii, eikä tulkintatilanteita pitäisi pahemmin syntyä. Paljon enemmän oikeuskirjallisuudessa painotetaan normihierarkiaa ja normeja tulkitaan lakiin kirjaamattomien mannereurooppalaisten oikeusperiaatteiden mukaan, jotka ovat syntyneet nimenomaan oikeustieteessä. Ennakotapauksia tulee tietenkin täälläkin tenteissä hyödyntää, mutta aika yksittäistapauksellisissa jutuissa, eikä ennakkotapauksista tarvitse etsiä niin tarkasti oikeudellisesti relevanttia osaa (ratio decidendi?)

Toinen mita en ymmarra on se, etta Suomessa ei ilmeisesti kirjoiteta hirveasti esseita ? Ainakin tanne tulleet suomalaiset vaihtarit olivat vahan hukassa kun eteen lyotiin tehtavanantona 5000 sanan essee. IMO esseet ovat paras tapa oppia, paljon parempi kuin koe.
Onhan meillakin sita perseen kovettamista aika paljon varsinkin ennen tentteja. Kesakuu on tenttiaikaa ja toukokuu on yliopistolta vapaata jotta saadaan pantata 24/7 :jahas: Kokeissa pitaa osata ulkoa paljon esimerkkitapauksia, mutta niita pitaa osata myos kayttaa oikein ja soveltaa oikeissa kohdissa jotta ne tukevat omaa argumenttia. Statutory law saadaan kokeen yhteydessa monisteena joten niita ei tarvitse opetella ulkoa, kunhan suunnilleen muistaa mista kohtaa mikakin saados loytyy.

Kyllähän täälläkin on vaihtelevassa määrin lakikirjatenttejä, joissa säädökset on tarjolla kokeen ajan. Itse en vaan näe mitään hyötyä noissa esseissä. Tosin graduntekovaiheessa saatetaan valitella, kun opiskelujen aikana ei ole oikein kannustettu kirjoittamiseen. Opintojen syventävässä vaiheessa varmaan nuo esseet tulisivat oikeaan paikkaan. Tuossa aiemassa postauksessa avauduinkin jo vähän turhan paljon siitä kuinka laaja ja yleisluonteinen OTM-tutkinto Suomessa on. Miten teillä on? Onko teillä jo opintoja aloittaessa selvää haluatteko yritysjuristeiksi, oikeushistorioitsijoiksi, ihmisoikeusjuristeiksi, julkishallinnon virkamiehiksi vai miksi? Ja jos on, niin missä vaiheessa rupeatte erikoistumaan?

 

[func]

Tämähän taitaa olla ehkä joitakin Aasian maita lukuunottamatta yleinen trendi, että yliopisto-opinnot aloittavien opiskelijoiden matemaattisen osaamisen taso laskee vuosi vuodelta. Ja valitettavasti tämä usein tarkoittaa myös sitä, että vastaavasti yliopistot alkavat laskea vaatimustasoaan.

Jep jep, kun ei lukioon mennessä osata edes binomikaavoja tai trigonometriaa, kolmessa vuodessa ei ihmeitä tehdä tolta pohjalta. Hirveellä kiireellä opetellaan ulkoa miten lasketaan jotain tehtäviä ymmärtämättä mitään. Muistan kuinka TKK:n matikankurssien ekalla luennolla näkyi aika tuskaisia naamoja. :D Pelottaa oikein ajatella minkätasoista matematiikan osaaminen on ei-teknillisellä puolella...

 

[naksu]

Jep jep, kun ei lukioon mennessä osata edes binomikaavoja tai trigonometriaa, kolmessa vuodessa ei ihmeitä tehdä tolta pohjalta. Hirveellä kiireellä opetellaan ulkoa miten lasketaan jotain tehtäviä ymmärtämättä mitään. Muistan kuinka TKK:n matikankurssien ekalla luennolla näkyi aika tuskaisia naamoja. :D Pelottaa oikein ajatella minkätasoista matematiikan osaaminen on ei-teknillisellä puolella...

Kaverilla oli tasta aika esimerkillinen tapaus. Valmistuakseen jokaisen on taalla otettava kurssi matikkaa, josta helpoin on aivan naurettavan helppo ja vaikeimmassa johdatuksessa noin puolet tiedeolympialaisten mitalisteja. Kaytannossa helpoimman ottaa usein yliopiston urheilijat ja kurssi kasittelee tilastojen tulkintaa, todennakoisyyksia jne. Vastaanotolle saapui tytto, jolta alkoi kyselemaan triviaaleja kysymyksia todennakoisyyksista, esim. "mika on todennakoisyys, etta heittamalla noppaa tulee kuutonen". Jokaisen tammoisen kysymyksen jalkeen tytto vastasi salamannopeasti esim. "kaksi", "puolitoista" jne. Eli kuin tykin suusta luvun, joka ei mitenkaan voi olla vastaus, koska todennakoisyys on kuitenkin luku valilla [0,1]...

Tama siis yliopistossa, joka on maailman rankinglistoilla aina siella top 10:ssa... Tuli ihmeteltya vahan, etta milla meriiteilla on paasty oikein sisaan. Eli voin hyvin kuvitella mika meininki on tosiaan ei-teknillisella puolella.

 

[Max131]

Jos minulta kysytään, niin suurimpia ongelmia matematiikan opetuksessa on se, että opettajat ovat usein täysin kykenemättömiä laskeutumaan kuulijan tasolle. Teoriaa tulee taulukaupalla, ja sitä pohjustetaan kommenteilla "tästä selvästi nähdään, että..", ja kuulijat ovat ihan monttu auki, että mitä helvettiä tuosta pitäisi nähdä Moni asia on varmasti osaavalle itsestään selvää, mutta sellaisesta kummallisesta älyllisestä elitismistä pitäisi jotenkin päästä eroon, ja ymmärtää se, että kaikki eivät näe noita juttuja samalla tavalla.

Ja uskoisin, että jopa yliopistotasolla asiat ovat kyllä jokaisen opiskelijan ulottuvilla, kun joku osaa ja jaksaa niitä vaan kunnolla selittää. Semmoinen fiilis, kun kaikki menee satasella yli hilseen on omiaan tappamaan motivaation koko asian opiskeluun, eikä tästä voi pelkästään opiskelijoiden osaamista syyttää.

 

[naksu]

Jos minulta kysytään, niin suurimpia ongelmia matematiikan opetuksessa on se, että opettajat ovat usein täysin kykenemättömiä laskeutumaan kuulijan tasolle. Teoriaa tulee taulukaupalla, ja sitä pohjustetaan kommenteilla "tästä selvästi nähdään, että..", ja kuulijat ovat ihan monttu auki, että mitä helvettiä tuosta pitäisi nähdä Moni asia on varmasti osaavalle itsestään selvää, mutta sellaisesta kummallisesta älyllisestä elitismistä pitäisi jotenkin päästä eroon, ja ymmärtää se, että kaikki eivät näe noita juttuja samalla tavalla.

Ja uskoisin, että jopa yliopistotasolla asiat ovat kyllä jokaisen opiskelijan ulottuvilla, kun joku osaa ja jaksaa niitä vaan kunnolla selittää. Semmoinen fiilis, kun kaikki menee satasella yli hilseen on omiaan tappamaan motivaation koko asian opiskeluun, eikä tästä voi pelkästään opiskelijoiden osaamista syyttää.

Ma oon tullut siihen tulokseen, etta suurin vahinko on usein paassyt tapahtumaan jo koulussa ja siihen on yliopistossa opettajan kaytannossa mahdotonta enaa puuttua. Ma olen siita ihan samaa mielta, etta ne asiat ei todellakaan ole mitaan ylitsepaasemattomia, jos vain pohjatiedot ovat kunnossa. Useimmiten ne eivat ole ja tassa on usein ollut syyna teorian valttaminen aikaisemmissa opinnoissa keskittymalla konkreettisiin esimerkkeihin ja laskutekniikoiden ulkoaopetteluun.

Esimerkkina vaikka sisko, jolla oli aivan luokaton matematiikan opettaja. Kerran yritin hiihtolomalla jokunen vuosi sitten opettaa sille matematiikkaa, kun olin Suomessa kaymassa. Aloin ihmetella, etta miksi tietyt asiat eivat uppoa paahan. Paatin, etta otetaan 1. luokan kirja kateen ja aloitetaan siita (sisko oli silloin 7. luokalla). Huomasin, etta pahoja aukkoja alkoi loytya jo 3. luokan kirjasta taikka asioita osattiin laskea, mutta niita ei kuitenkaan oltu ymmarretty (veikkaan, etta opettaja ei varmaan ollut myoskaan ymmartanyt...). Oli sinansa hyva nahda, etta kirjassa oli merkattu tehtavat ja lukulaksyt paivayksilla, joten pystyin seuraamaan mita opettaja oli kaynyt lapi. Huomasin, etta opettaja oli hypannyt kokonaisten kappaleiden yli, koska ei pitanyt niita oleellisina. Sama toistui myohemmissa kirjoissa. Tassa oli hypatty juuri teoreettisempien osuuksien yli ja myohempia osuuksia oli sitten laskettu enemman tekniikalla "jos naet tammoisen tehtavan, niin teet nain". Lisaksi tiettyja kirjan asioita oli kasitelty ns. vaarassa jarjestyksessa, jolloin ei voi ymmartaa mita ollaan tekemassa. Oli siis opetettu laskemaan eika ymmartamaan.

Kun tammoisia puutteita on paassyt kasaantumaan koko 12 vuoden koulun ajalta eika niita ole osattu ajoissa korjata, niin mikaan ei yliopistolla enaa auta. Yliopistolla tahti on suht kova, jolloin aikaa kerrata asioita jaa opiskelijalle muutama tunti viikkoon. Jos kerrattavaa on viikkojen tai kuukausien tyoskentelyn verran, niin mikaan ei auta. Yliopistolla ei oikein opettajan auta muu kuin edeta suunniteltuun tahtiin ja sitten antaa arvosana sielta asteikon alimmasta paasta. Luennoitsija kylla huomaa kun asioita ei tajuta. Sen nakee heti opiskelijoiden silmista ja elkeista. Usein luennoitsijaa ottaa paahan enemman kuin opiskelijaa, koska luennoitsija tietaa, etta nyt ei vain ole aikaa auttaa ja lisaksi sita usein tietaa, ettei se asia nyt perimmiltaan kovin hankalaa ole.

Yhdysvalloissa vahan apua saa siita, etta parhaissa yliopistoissa perusopiskelijat ovat tyypillisesti varakkaita ja jatko-opiskelijat varattomia. Jatko-opiskelijat tuutoroivatkin innoissaan perusopiskelijoita matikassa noin 50-60 dollarin tuntitaksalla. Varattomille opiskelijoille yliopisto jopa maksaa tuutorin. Jos opiskelija paasee jatko-opiskelijan kanssa maksua vastaan 2-3 tuntia viikossa kaymaan kahdestaan lapi tehtavia ja pureutumaan jokaiseen aukkoon, jonka esitiedoista huomaa, niin tama auttaa valtavasti. Suomessa tyypillisesti vastaavaa ei tehda enka tieda kuinka monet vanhemmat olisivat valmiita tahan investoimaan lastensa opintojen takia. Jatko-opiskelijat eivat varmaan Suomessakaan vastustaisi pienia pimeita tienesteja...

 

[Pattitappi]

Huomasin, etta pahoja aukkoja alkoi loytya jo 3. luokan kirjasta taikka asioita osattiin laskea, mutta niita ei kuitenkaan oltu ymmarretty (veikkaan, etta opettaja ei varmaan ollut myoskaan ymmartanyt...). Oli sinansa hyva nahda, etta kirjassa oli merkattu tehtavat ja lukulaksyt paivayksilla, joten pystyin seuraamaan mita opettaja oli kaynyt lapi. Huomasin, etta opettaja oli hypannyt kokonaisten kappaleiden yli, koska ei pitanyt niita oleellisina. Sama toistui myohemmissa kirjoissa. Tassa oli hypatty juuri teoreettisempien osuuksien yli ja myohempia osuuksia oli sitten laskettu enemman tekniikalla "jos naet tammoisen tehtavan, niin teet nain". Lisaksi tiettyja kirjan asioita oli kasitelty ns. vaarassa jarjestyksessa, jolloin ei voi ymmartaa mita ollaan tekemassa. Oli siis opetettu laskemaan eika ymmartamaan.

Niin täydellisessä maailmassa opetettaisiin vain matemaattista ajattelua ja tämän jälkeen oppilaat osaisivat johtaa tehtävissä tarvitsemansa kaavat ilman taulukkokirjoja. Jos ei ole kokemusta alakoulun opettajan tehtävistä, niin ei kannata lähteä liikaa kritisoimaan opetusmenetelmiä. Pitäisi olla tiedossa resurssit, joilla sitä hommaa tehdään. Matematiikan oppiminen vaatii omaa harrastuneisuutta, sen kautta sinäkin olet varmaan siitä eniten oppinut.

 

[narrisonford]

Ma oon tullut siihen tulokseen, etta suurin vahinko on usein paassyt tapahtumaan jo koulussa ja siihen on yliopistossa opettajan kaytannossa mahdotonta enaa puuttua. Ma olen siita ihan samaa mielta, etta ne asiat ei todellakaan ole mitaan ylitsepaasemattomia, jos vain pohjatiedot ovat kunnossa. Useimmiten ne eivat ole ja tassa on usein ollut syyna teorian valttaminen aikaisemmissa opinnoissa keskittymalla konkreettisiin esimerkkeihin ja laskutekniikoiden ulkoaopetteluun.

Itse kävin ns. "matemaattis-luonnontieteellisen lukion" ja siellä käytäntö oli juuri tuo. Lisäksi matematiikan opettamisessa voitaisiin käyttää huomattavasti enemmän hyödyksi esimerkkejä siitä mihin teoreettiseen ongelmaan jokin matematiikan haara on kehitetty vastaamaan. En ainakaan itse muista, että lukion pitkän matikan oppikirjoissa olisi mainittu mitään siitä, että differentiaali- ja integraalilaskennan kehitti Isaac Newton vastatakseen siihen miksi planeettojen kiertoradan muoto on ellipsi eikä ympyrä.

Sen sijaan matikan oppikirjan luku alkaa yleensä jotenkin näin (differentiaalilaskenta):

Derivoiminen on matemaattinen operaatio, joka liittää funktio f sen derivaattafunktioon f'.

Just. Ketä kiinnostaa ja mitä väliä?

 

[func]

Niin no ei kaikkien matematiikkaa tarvitse opiskella sen syvemmin, mutta laskento sais olla hallussa. Nythän laskinsukupolvella ei ole mitään käsitystä pitäiskö tulos olla 3 vai 1500. Etenkin jokaisen, joka vähänkään tekee rahaan liittyviä päätöksiä, pitäis tajuta jotain numeroiden päälle. Eipä tuo meidän päättäjälaumakaan niin vakuuta. Hyvä jos tietävät monta nollaa on miljardissa :P

 

[Integrandi]

Ala- ja yläkouluissa iso ongelma on se, että hommia pitää usein miettiä ja viedä eteenpäin niiden heikoimpien lenkkien ehdoilla. Pitäisi alkaa harrastamaan enemmän tasoryhmiä jo varhaisessa vaiheessa. Lahjakkaimmat voisivat keskittyä siihen ajattelupuoleen kun taas ne heikoimmat voisivat rauhassa tankata laskentoa ja perusjuttuja. Suuremmissa kouluissa/kaupungeissa tuo ei edes olisi mikään paha resurssikysymys. Mutta eipä ole helppoa koska tasa-arvo.

 

[mountainer]

Missähän ne muuten nykyään liikkuu Suomessa nuo yliopistossa valmistuneiden palkat tekniikan puolella? TEK:llä on tietysti omat suositukset mutta niillä ei välttämättä ole todellisuuden kanssa tekemistä.

 

[Integrandi]

^ 2500-2800 varmaan suurimmalla osalla aloitusliksat, pääkaupunkiseudulla päässee helpommin kolmosella alkaviin lukuihin. TEK:n suosituksilla ei tosiaan ole todellisuuden kanssa juurikaan mitään tekemistä.

 

[Pattitappi]

^ 2500-2800 varmaan suurimmalla osalla aloitusliksat, pääkaupunkiseudulla päässee helpommin kolmosella alkaviin lukuihin. TEK:n suosituksilla ei tosiaan ole todellisuuden kanssa juurikaan mitään tekemistä.

TEK:n työmarkkinatutkimuksen 2011 mukaan alkupalkkojen mediaani ja keskiarvo hiukan yli 3000 euroa. Itse kun valmistuin 2005 oli alkupalkka 2800 €/kk, tuntu se sillon isolta manilta

 

[Max131]

Itse kävin ns. "matemaattis-luonnontieteellisen lukion" ja siellä käytäntö oli juuri tuo. Lisäksi matematiikan opettamisessa voitaisiin käyttää huomattavasti enemmän hyödyksi esimerkkejä siitä mihin teoreettiseen ongelmaan jokin matematiikan haara on kehitetty vastaamaan. En ainakaan itse muista, että lukion pitkän matikan oppikirjoissa olisi mainittu mitään siitä, että differentiaali- ja integraalilaskennan kehitti Isaac Newton vastatakseen siihen miksi planeettojen kiertoradan muoto on ellipsi eikä ympyrä.

Sen sijaan matikan oppikirjan luku alkaa yleensä jotenkin näin (differentiaalilaskenta):


Just. Ketä kiinnostaa ja mitä väliä?

Jep. Ihmisten pitää kuitenkin jollain tavalla osata selittää abstraktiot itselleen, ja tuollaiset käytännön esimerkit ovat kyllä minusta hyviä siihen. Toinen hyvä puoli tuossa asian tuomisella käytäntöön on se, että se antaa samalla jonkinlaista merkitystä koko tekemiselle. Enää et välttämättä tuijota vaan joukkoa lauseita, vaan tiedät mitä olet tekemässä ja miksi olet tekemässä. Se nostaa ainakin mun motivaatiotani jonkin lukemiseen melkoisesti.

Näin jonkun hirveän hyvän kirjoituksen jossain, missä Gaussin kaarevuutta selitettiin ihan tavallisen paperiarkin kanssa. Tyyliin jos käärit paperista vaan tuubin, se pinta on edelleen tasainen ja Gaussin kaarevuus edelleen nolla, mutta kun yritätkin tehdä paperiarkista pallon, niin se ei enää onnistukaan paperia rypistämättä, jolloin kaarevuuskin on jotain muuta kuin nolla. Toi käytetty esimerkki ei nyt välttämättä monelle sano mitään, enkä minäkään noista mitään ymmärrä, kunhan lueskelen huvikseni, mutta toi on hyvä esimerkki siitä, että olkoon miten abstrakti asia hyvänsä, niin osaava opettava osaa tuoda sen kuulijan tasolla ja tehdä siitä ymmärrettävää. Ja silloin opettajankin pitäisi unohtaa kaikki puheet siitä, että alakoulussa ollaan menty mönkään ja mun puheet pitäisi ymmärtää, kun ei nää niin vaikeita ole.

Loppuun voisi vielä kommentoida, että pitää muistaa sekin, että matematiikka on varmaan suurin peikko kaikista oppiaineista, kun ruotsin lukemisestakaan ei enää samalla tavalla jurnuteta. Sillä motivaatiolla, mitä jopa yliopiston kursseilla on nähnyt (taloustieteellisessä) saa oikeasti tehdä ihmeitä, että saa ihmiset oppimaan. Vähän paha opettaa, jos vastapuoli ei halua oppia

 

[ibnz]

Meillä kansiksessa matikka oli suhteellisen hyvin kytketty oppiaineeseen etenkin maisterivaiheessa. Siellä ihan suoraan neuvottiin matikan laitokselle, jos tahtoo todistelua ja osoittelua harrastaa (harrastaneisuus!): "tämä kurssi on taloustieteen tarpeisiin räätälöity matikan kurssi ja sillä hyvä". Hienosti se toimikin, sillä esim. allekirjoittanut veteli lukion pitkän matikan sluibaillen ja sinnepäin, eikä siitä ollut jäänyt mieleen paljonkaan. Taukoakin oli vuosikausia ennen ensimmäistä yliopistomatikan kurssia. Pointtina kun kansiksessa ei ole olla matemaattisesti ajatteleva kone vaan keksiä luovia tapoja kehittää ja testata malleja maailman ymmärtämiseen. Tämä maailma kun on vielä toivottoman kaoottinen luonnontieteisiin verrattuna - mitään lakeja tms. viimeisen päälle todistettuja aksioomia kun ei ole. Sikäli tämä on siis hyvin anteeksiantava ala, että voi olla eturivin tieteilijä vaikka ei keskittyisi noihin menetelmiin kauhean syvällisesti. Täytyy toki tietää, mistä ne menetelmät tulevat ja kuinka soveltaa, mutta siihen on kirjoja ja papereita. Paljon tärkeämpää on hiffata mitä halutaan selvittää, mistä saa tietoa ja miten sitä (tietoa) voi käännellä ja väännellä jotta saadaan kuvailtua se malli, mitä testataan. Poikkitieteellisyys on äärettömän tärkeää. Voinpa kuvitella, että jos meillä olisi lähdetty menetelmävetoisesti takomaan oikeaoppista(tm) matikkaa heti alusta asti opiskelijoiden nuppiin, jäisi savun hälvettyä luokkaan enää ne vain matikasta kiinnostuneet. Tuossa viitisenkymmentä vuotta sitten tuli paljon näitä elegantteja mallipyörityksiä, jotka teoreettisesti osoittivat, että kun lähtökohta on hyvin määritelty, lopputulos on hyvin määritelty ja näinhän maailman täytyy toimia? Etenkin rahoitusteorioista tuli hienoja ja sisäisesti koherentteja rakennelmia, joiden informaatioarvo nykyisellään on lähinnä nolla. Sieltä oli jäänyt ihmisten luonne pois alunperin.