Koulukiusaus

[Hippa]

Olen samaa mieltä. Mutta olen myös ollut aina sitä mieltä että auktoriteettiseen asemaan pitäisi olla jonkinsorttinen auktoriteetin arviointi ennen työhönottoa.
Nimittäin opettaja joka joutuu soittamaan poliisit hätiin kun lapset nujakoi, ei ole kovin uskottava roolimalli.(ei olekkaan tällä hetkellä hänen tehtävänsä olla, mutta mistäköhän tämänhetkinen kapinallinen nuoriso on syntynyt? Ehkä siitä kun kotona siirretään vastuu kouluille[joissa lapset ovat suurimman osan ajastaan jonka ovat kontaktissa vanhempiin] ja kouluista taas kotiin "koska kotonta ne arvot opitaan, koulu ei vastaa luokkatiloihin jätetyistä lapsista"...?)

En tiedä, kuinka paljon sulla on kokemusta lapsista tai koulumaailmasta yleensä. Eihän sillä ole auktoriteetin kanssa mitään tekemistä, jos Kalle suuttuu Villelle välitunnilla ja hakkaa eka Villen maahan ja sitten vielä potkii päähän. Se on silloin opettajan soitettava 112 ja sieltä tulee ambulanssi sekä poliisi, vaikka poliisia ei ole erikseen kutsuttukaan.

Sekin on, että se Kalle voi hyvinkin olla 100kg ja 170cm. Ei se silloin ole välttämättä mikään kovin helppo vastus edes aikuiselle miehelle, jos raivo iskee päälle. Varsinkin, kun sillä on ne lapsen aivot eikä välttämättä paljoakaan mitään rajoja tai kykyä arvioida tekojensa seurauksia.

Perusopetuksella on lain säätämä kasvatustehtävä (ja täten myös kasvatusvastuuta). Tietty pääasiallinen vastuu on vanhemmilla, mutta näin se vaan on, että koulut kasvattaa siinä missä kotikin. Sitä vastuuta ei auta siirtää muille, kun se on olemassa ja laissakin säädetty.

Itse olen varsin pienikokoinen naisihminen, mutta ei mulla ole koskaan ollut auktoriteettiongelmaa, vaikka tällä hetkellä työskentelen erityisluokalla. Mulla oppilaat käyttäytyy usein paremmin kuin yleisopetuksen oppilaat. Meillä on luokassa pääosin työrauha ja oppilaat tekee, mitä sanon. Mä hyvin harvoin joudun edes korottamaan ääntäni saadakseni viestin perille. Jos Kalle päättää alkaa riehua saksien kanssa tai pahoinpitelee Villen pahasti niin sitten minä soitan sinne hälkkäriin. En soita, jos Kalle haukkuu Villeä idiootiksi tai jos Kalle uhkaa hakata Villen. En sittenkään, jos Kalle läppäsee Villeä päähän. Kyllä opettajalla on (tai ainakin pitäisi olla) kyky arvioida tilanteen vakavuus ja toimia sen mukaan. Saksilla riehuva oppilas on vaaraksi myös aikuisille. Saa olla aika rohkea opettaja, jos menee fyysisesti rajoittamaan saksilla riehuvaa, raivokohtauksen saanutta oppilasta.

Se on helppo mennä sanomaan, että auktoriteetilla ratkaisee tilanteen kuin tilanteen, mutta ei se niin simppeliä ole. Raivon vallassa oleva ihminen kun ei kuuntele yhtään ketään. Ei välttämättä edes sitä poliisia. Poliisilla vaan riittää koulutus ja taito lopettaa riehuminen ilman, että ketään sen kummemmin sattuu. Koulun arkipäivä on hyvin erilaista kuin esimerkiksi 80-90-luvulla. On ihan turha lähteä omiin kokemuksiin pohjaten selittämään, kuinka opettajilla on helppo homma. Se on rankkaa duunia koittaa siellä 30 oppilaan luokassa saada väkeä jotain oppimaan, koska joukossa on lähes poikkeuksetta useampi henkilö, joiden pitäisi olla pienryhmässä ja niiden lisäksi vielä useampi oppilas, jotka eivät ymmärrä, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi. Siinähän sitten luovit, pidät järjestystä ja työrauhaa yllä ja saat vielä kaikki oppimaan. Ne, jotka siellä pärjää hyvin, pärjäisivät todennäköisesti ilman opettajaakin. Haaste onkin siellä häiriö- ja osaamattomuuspuolella.

Toki kouluissa on töissä ihan liikaa väkeä, joiden pitäisi harkita alanvaihtoa, mutta ei se poliisiin turvautuminen vakavan tapauksen sattuessa ole kriteeri sille. Niin kuin itse sanoitkin, sulla on ollut joku ihme opettaja, joka ei todellakaan ole tiennyt, mitä tekee.

 

[Deleted member 48743]

Minä olin koulussa aina se pienin, jota kaikki kiusas. Nyt käytän steroideja ja hakkaan pienempiä. Elämä opettaa.

oikein :lol2:

 

[Kappukiino]

Ite olin koko peruskoulun pyörätuolissa jnejne, mut ihme kyllä kukaan ei oo ees yrittäny kiusata tai vastaavaa

Koulussa kyllä kiusattiin paria jätkää mutta jälkeenpäin ajatellen ehkä se että olin itse aivan täysin sinut asian kanssa (siis tuolin jne) ja hyvä suustani nii ei ketn edes viittiny yrittää saati tainnu halutakkaa.. :D

 

[locozh]

Minä olin koulussa aina se pienin, jota kaikki kiusas. Nyt käytän steroideja ja hakkaan pienempiä. Elämä opettaa.

:hyvä: :lol2:

 

[Dataniska]

Vitun kusipäät en tuu antaa teille koskaan katkeruuttani anteeks. Ite oli 9 ensimmäistä luokkaa elämästään syrjitty. Lähti ala-aste mulla hienosti käyntiin. Ekana päivänä sain nyrkistä poskeen. Koulun jälkeen kävellessäni jalkapallokentän reunaa pitkin joku tuli koputtaan olkapäähän "hei onko sun nimi x tieks mitä; me tullaan poikien kesken tappaan sut joku yö, hakataan sut veitsellä niin ettei edes isäs tunne sua kuolleena." Yläasteella mun päälle räi'ittiin ja haukuttiin kynäniskaks. Joo kiitos teille. Älkää ihmetelkö, että mul on nykyää veitsi lompakossa. Ette te olemattomat paskat muutenka mua enää kadulla tunnista :D

 

[gaylord]

http://www.iltalehti.fi/turku/2009102210471763_tu.shtml

 

[nvs]

Nykyään tuntuu että jokaista julkisuuden henkilöä on kiusattu pienenä koulussa ja eno käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen. Jonkin sortin muoti-ilmiö.

 

[Anddiii]

No joo viimeiset ala-aste vuodet tuli oltua hiukan kiusattuna. Luokkaretkellä yksi luokkamme pojista kysyi "Että ootko vähän homo" ja vastasin sitten täysin läpällä, että kyllä. Siitä sain sitten kuulla koko loppu ala-aste vuodet. Naurettavalta kuulostaa, mutta kyllä se loppujen lopuksi ärsytti helvetisti.

Itse en vielä ollut sen tyylinen henkilö, että olisin ikinä pannut vastaan toiselle henkilölle. Kohautin vaan olkiani ja kävelin pois. Tosin olishan noita tilanteita ollut, joissa olisi voinut antaa takaisin. Toinen käy päälle ja ite ei tee yhtään edes mieli antaa takaisin samalla mitalla.

Ja kyllähän kiusaamiseen se oikea ratkaisu on, että kertoo joko vanhemmille tai jollekkin koulussa. Nuoret taitavat vaan pelätä sitä liikaa, että siitä koituisi suurempia seuraamuksia itselle ja joutuisi pelkäämään vielä enemmän koulussa.

 

[PekkaSS]

Miettii joskus, että oliskohan musta tullut tämmöinen sosiopaattinen demoni, jos mua ei olis kiusattu ja syrjitty aina ihan naurettavuuksiin asti.

Njooh, menneet on menneitä, enkä mä oo oikeastaan katkera muuta kuin sille, että mä en uskaltanu laittaa vastaan kiusaajille, vaan pelkästään jäädyin ja vetäydyin kuoreeni, kun himassa mulle piti kuria ja mua hallitsi pelolla("jos tappelet, niin joudut lastenkotiin" jne. synkkää julistusta) semmoinen ankara sijaisäiti, joka jälkeenpäin ajatellen varmaan halus tehä musta jonkun manifestaation sen "ylivertaisista kasvatustaidoista".

No sen jälkeen kun mä pääsin irti noista kuvioista, kasvoin aikuiseksi ja muutin omilleni jne. mä aloitin sen tason sekoilun, että ei varmaan kovin monella edes kaltaisellani syrjäytyneellä nuorella ole yhtä pimeää mieltä. Mä oon vittu dokannu kohta neljä vuotta niin hurjia määriä, että toleranssi on jollain toisella planeetalla asti, siihen päälle kamakokeilut, katkot, rikosrekisteri, linnakäynti(uutta pukkaamassa), alamaailman sekopääfrendit, pitkän vaikean masennuksen täydellinen kaikkoaminen(muuttanut mun ajattelukykyä vitusti paremmaks) niin siitä hissukasta, jota aina oli helppo kiusata, on tullut just se josta meidän äitit meitä varoittivat, suoraan pimeyden valtakunnasta:evil:.

Voihan se toisaalta olla ihan verenperintöäkin, kun faija oli psykopaatti murhaaja ja kriminaali ja mutsi oli muuten vaan kaheli ja krooninen alkoholisti. Ei sitä tiedä olisko musta missään olosuhteissa voinut tulla hyvää ihmistä ja kunnon kansalaista, mutta oli miten oli, jos lasta kohdellaan niinkuin mua kohdeltiin, niin sillä on oikeuskin olla vähän sekaisin.

Sitten täytyy vielä tähän myöntää, etten mä nyt itsekkään ole täysin viaton ton kiusaamishomman suhteen, kun mm. lukiossa tuli harrastettua jatkuvaa vittuilua semmoiselle oudolle helluntailaishihhulille ja kun perinteisesti supliikkimiehenä mun sanainen arkkuni aukeaa, niin ne jutut on niin vitun synkkiä, että voin kuvitella että se sattuu, kun oon kuitenkin silloin tällöin onnistunut loukkaamaan porukkaa aika verisesti, semmosiakin ihmisiä joista oon pitänyt.

Mut joo, tämmöisen ihmiskohtalon tänne kyberavaruuteen nyt vuodatin, kun tähänkään mennessä henkistä elämää ole täysin vapaa morkkiksista ja silloin tällöin sitä vaipuu synkkyyteen :P

 

[Hippa]

Miettii joskus, että oliskohan musta tullut tämmöinen sosiopaattinen demoni, jos mua ei olis kiusattu ja syrjitty aina ihan naurettavuuksiin asti.

Njooh, menneet on menneitä, enkä mä oo oikeastaan katkera muuta kuin sille, että mä en uskaltanu laittaa vastaan kiusaajille, vaan pelkästään jäädyin ja vetäydyin kuoreeni, kun himassa mulle piti kuria ja mua hallitsi pelolla("jos tappelet, niin joudut lastenkotiin" jne. synkkää julistusta) semmoinen ankara sijaisäiti, joka jälkeenpäin ajatellen varmaan halus tehä musta jonkun manifestaation sen "ylivertaisista kasvatustaidoista".

No sen jälkeen kun mä pääsin irti noista kuvioista, kasvoin aikuiseksi ja muutin omilleni jne. mä aloitin sen tason sekoilun, että ei varmaan kovin monella edes kaltaisellani syrjäytyneellä nuorella ole yhtä pimeää mieltä. Mä oon vittu dokannu kohta neljä vuotta niin hurjia määriä, että toleranssi on jollain toisella planeetalla asti, siihen päälle kamakokeilut, katkot, rikosrekisteri, linnakäynti(uutta pukkaamassa), alamaailman sekopääfrendit, pitkän vaikean masennuksen täydellinen kaikkoaminen(muuttanut mun ajattelukykyä vitusti paremmaks) niin siitä hissukasta, jota aina oli helppo kiusata, on tullut just se josta meidän äitit meitä varoittivat, suoraan pimeyden valtakunnasta:evil:.

Voihan se toisaalta olla ihan verenperintöäkin, kun faija oli psykopaatti murhaaja ja kriminaali ja mutsi oli muuten vaan kaheli ja krooninen alkoholisti. Ei sitä tiedä olisko musta missään olosuhteissa voinut tulla hyvää ihmistä ja kunnon kansalaista, mutta oli miten oli, jos lasta kohdellaan niinkuin mua kohdeltiin, niin sillä on oikeuskin olla vähän sekaisin.

Sitten täytyy vielä tähän myöntää, etten mä nyt itsekkään ole täysin viaton ton kiusaamishomman suhteen, kun mm. lukiossa tuli harrastettua jatkuvaa vittuilua semmoiselle oudolle helluntailaishihhulille ja kun perinteisesti supliikkimiehenä mun sanainen arkkuni aukeaa, niin ne jutut on niin vitun synkkiä, että voin kuvitella että se sattuu, kun oon kuitenkin silloin tällöin onnistunut loukkaamaan porukkaa aika verisesti, semmosiakin ihmisiä joista oon pitänyt.

Mut joo, tämmöisen ihmiskohtalon tänne kyberavaruuteen nyt vuodatin, kun tähänkään mennessä henkistä elämää ole täysin vapaa morkkiksista ja silloin tällöin sitä vaipuu synkkyyteen :P

Miten musta tuntuu, että susta huokuu tahto saada elämä raiteilleen?

En ihmettele, jos tuollaisen menneisyyden jälkeen on nuppi sekaisin. Oikeissa olosuhteissa sinusta olisi mitä luultavammin tullut, sanojasi lainaten, hyvä ihminen ja kunnon kansalainen. Etkä mikään läpeensä paha selvästikään ole, kun tuollaisen kirjoituksen tänne laitoit.

 

[PekkaSS]

Miten musta tuntuu, että susta huokuu tahto saada elämä raiteilleen?

En ihmettele, jos tuollaisen menneisyyden jälkeen on nuppi sekaisin. Oikeissa olosuhteissa sinusta olisi mitä luultavammin tullut, sanojasi lainaten, hyvä ihminen ja kunnon kansalainen. Etkä mikään läpeensä paha selvästikään ole, kun tuollaisen kirjoituksen tänne laitoit.

No jaa. Sitä miettii, että jos mä en olis sitä mitä mä olen, niin mikähän mä olisin. Mulla kuitenkin on tän mun tunne-elämän mitättömyyden takia vaikea ammentaa todellisesta maailmasta elämyksiä, vaan aina pitää vetää pää täyteen niin että se tuntuu ja sitten sekoilla radalla niin että se tuntuu.:kippis1:

Tarkoitan siis sitä, että mun on vaikea kuvitella itselleni motivaatiota säännöllisiin elämäntapoihin, vaan homman nimi on live fast, die young.

Hieman nuorempi pikkubroidi tosin kävi samat lastenkoti ja sijaiskoti-kierteet mun kanssa ja oli vielä nuorisokodissa ja "päihdekodissa" ja aloitti irti päästyään melkeen yhtä hardcoren sekoilun, kuin minä ja jatko sitä pari vuotta ja nyt se on perheenisä ja laittelee puutarhaa takapihallaan:lol2:

Joten mistäpä sitä ikinä tietää. Kiitos näkemyksestä

 

[johanzuk]

Hmm.. Totta kai sitä ala ja yläasteella tuli joskus jotain kiusattua, mutta todella vähän. Sekin oli ehkä vähän semmoista rankempaa tilannekomiikkaa. Eli jos jollekin tapahtui jotain hassua niin siitä sitten kuittailtiin loppupäivä. Väkivaltaa en ikinä käyttänyt. Itseäni ei ole ikinä kiusattu mitä nyt joskus joku haukkunut. Sekin onneksi aika vähäistä.

tälläistä on minun ylä asteellakin yleensä.

 

[Snowbe]

Stabi - Ei Koskaan Kappale, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksesta.

 

[Lomax]

Minä en oo koko thrediä lukenut, mutta uskallan arvella päässeeni kiusaamisen suhteen helpolla. Minua ei koskaan lyöty tai muuta, mutta vittuilua sain kuulla 2-3 tyypiltä about koko peruskoulun ajan. Sellasta kivaa haukkumista lihavuudesta, koulumenestyksestä, ujoudesta ja arkuudesta. Yläasteella jopa pari kertaa joku oli kusaissut mun reppuuni. Sitten veden kaatamista päälle. Sen kummempaa ei oikeestaan tapahtunut, ja kiusaaminen loppui seinään, kun peruskoulu loppui. Mä jatkoin lukioon, ne kiusaajani ties minne.

Välillä otti äärimmäisen tiukille, varsinkin kun en tohtinut asiasta kenellekään puhua. Jos oisin esimerkiksi jollekin opettajalle/vanhemmille kertonut, niin turpaan oisin saanut koulun ulkopuolella. Helpompaa oli pitää suunsa kiinni ja tuudittautua ajatukseen, että enää parin vuoden kuluttua noiden naamoja ei tarvi katella.

Btw.... toinen koulukiusaamisesta kertova biisi:
Trio niskalaukaus - Häpeän lävistämä

 

[Numinous]

Ekalla luokalla, kun koulua oltiin käyty pari viikkoa (todella hämärä muistikuva) sain turpaani koulun leikkikentällä . Ei mua muuten (ainakaan kauheesti) kiusattu koulussa :D.

 

[Weak]

Monasti kyllä peruskoulun jälkeen helpottaa, kun yleensä apinat päätyvät ammattikouluun/töihin/pummiksi ja itse siirtyy lukioon. Siis, kun monet kiusatut ovat hiljaisempia koulussa enempi menestyviä yksilöitä.

 

[Counterfeith]

Monasti kyllä peruskoulun jälkeen helpottaa, kun yleensä apinat päätyvät ammattikouluun/töihin/pummiksi ja itse siirtyy lukioon. Siis, kun monet kiusatut ovat hiljaisempia koulussa enempi menestyviä yksilöitä.

No jaa, no jaa.
Moni menee sinne lukioon vaan sen takia kun ei tiedä mikä siitä tulee "isona".
Eli tavallaan jatketaan sitä tuttua ja turvallista peruskoulua lukion muodossa.
Sitten jos lukio jää siihen (ei mennä sen pidemmälle) niin taas meillä on yksi surullinen tarina huippuarvosanat saaneesta lukiolaisesta joka on töissä s-marketin tai r-kioskin kassalla.

Muutenkin huvittaa katsoa kun porukka käy lukiossa kouluttautumassa työttömäks.

 

[Misanthrop]

No jaa, no jaa.
Moni menee sinne lukioon vaan sen takia kun ei tiedä mikä siitä tulee "isona".
Eli tavallaan jatketaan sitä tuttua ja turvallista peruskoulua lukion muodossa.
Sitten jos lukio jää siihen (ei mennä sen pidemmälle) niin taas meillä on yksi surullinen tarina huippuarvosanat saaneesta lukiolaisesta joka on töissä s-marketin tai r-kioskin kassalla.

Muutenkin huvittaa katsoa kun porukka käy lukiossa kouluttautumassa työttömäks.

Tässä kai oli kuitenkin kyse koulukiusaamisesta eikä lukiolaisen työnäkymistä.

 

[Counterfeith]

Tässä kai oli kuitenkin kyse koulukiusaamisesta eikä lukiolaisen työnäkymistä.

Toki, on vain hauskaa miten osa lukioon menevistä lohduttautuu jollakin kierolla tapaa ajatuksella , että "hähää nyt toi menee ammattikouluun ja jää työttömäks, kun mä taas käyn lukion ja pääsen samantien pääministeriks".

 

[Misanthrop]

Tuossa Weakin postissa hämäsi vaan tuo ammattikouluun/töihin/pummiksi. Sehän ei ollut ammattikouluun/töihin=pummiksi. :D

Kyllähän useimmiten on niin, että nämä "tapakiusaajat" eivät ole niitä lukumiehiä, vaan päätyvät vaikkapa sitten ammattikouluun luullen, ettei siellä tarvitse opiskella ja ovat sitten työttömiä jo ennen valmistumistaan. Lukiolaiset vasta sen jälkeen.. ;)