Koulukiusaus

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Allah
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Onkos täällä kukaan kokenu, kun kiusaaja onkin opettaja?

Ite tiedän tälläsiäkin tapauksia...
 
mikasa90 sanoi:
Onkos täällä kukaan kokenu, kun kiusaaja onkin opettaja?

Ite tiedän tälläsiäkin tapauksia...
Click to expand...



Itsellä on kokemusta sekä oppilaista ja opettajista. Eräs opettaja piti minua silmätikkuna amiksessa puolivuotta kunnes eräänä aamuna paskakaivo tulvi yli ja pimahdin. Avauduin luokassa niin että opettaja ei sen jälkeen enään jatkanut nälvimistä..:dance: Olis sekin pitänyt tehdä samantien.

oppilaat jotka kiusasivat minua ylä-asteella ovat nyt minuun verrattuna niin pieniä että on joskus tullut pikku päissään korjattua menneisyys..:hyvä:
 
Juu ala-asteella opettaja sorsi aina. Eipä paljoa nykyään kiinnosta tai ylipäätänsäkkään sen jälkeen kun äijästä pääsi eroon. Kyllä se silloin pikkuisena itketti kun toinen sai ihan vain ikänsä puolesta laittaa paskaa niskaan eikä kukaan edes epäillyt mitään... lapset aina valehtelee jne. :( (nykyään 120kg kaljupäänä kun kävelee äijää vastaan ni se jotenkin välttelee katseellaan, pelkää kai että olen katkera :D)
 
Empä itse ole ollut kumpaakaan osapuolta, mitä nyt vähän. Opettaja yläaste aikana piti vissiinkin kovasti nöyryyttämisestä ja vittuilusta ja yritti minullekkin kerran tätä. Mulla kyllä sen verran tota temperamenttia, että alan aina takaisin. Uhkasi kuraattorilla ja sitten lopettelin.

Kiusaaminen on kyllä täysin perseestä. Ei niihin väkivallalla pitäisi puuttua, mutta jotenkin muuten vaikka välillä tuntuu ettei se kiusaaminen ilman väkivaltaa lopu.
 
Aika usein tälläkin thredilla taas näkee sen, että kun vetää turpaan niin asiat ratkeaa. Ihmisiä on monenlaisia ja kaikilla ei ole halua ja rohkeutta pistellä turpaan porukkaa aina kun ahdistaa. Kyllähän se niin tietenkin on, että puolensa pitää aina pitää, mutta kuvitelkaa tilanne nyt sellaisellekin 9-10 vuotiaalle, jota kiusaa 5 tai 6 henkeä. Ei siinä ekana tule mieleen että alan pätkimään porukkaa.

Kyllähän tietenkin jos tarpeeksi hullu on, että pistää aina oikein kunnolla kampoihin aina kun joku tulee yrittämään kiusaamista, niin kiusaaminen varmasti loppuu. Ja kiusaajat varmasti valkkaavat jonkun helpomman kohteen. Yleensä vain tällaiset sekopäät päätyvät joko kiusaajiksi tai hoitoon.

Eipä väkivallassa ole mitään ihannoitavaa, se on voimaa se kun saa hommat hoitumaan ilman sitä.
 
Nostetaampa tätä topiccia..

Mua on useamman vuoden "syrjitty" kaikista kaveripiireistä yms, ei sinällään kiusattu. Mutta tosi vittumaista se on. Erään "kaverin" takia mulla iski helvetinmoinen masennus siitä kaikesta syrjimisestä, haukkumista yms.. Vieläkään en pysty asiaa kunnolla käsittelemään mielessäni. Kun sitä joutuu tarpeeksi kuuntelemaan niin kyllähän se alkaa keittää kellä tahansa, ja voi tulla tehtyä kaikkea mitä ei välttämättä haluaisi tehdä. Eräässä vaiheessa sitten kaikki epätoivo ja epäonnistuneisuuden tunne muuttui mielessäni vihaksi, ja katkeraksi semmoiseksi. Vaikka siitä onkin jo melkein kymmenen vuotta, muistan kun eilisen miten viha sitten laukes. Tyypit sitten kävi kirjoittamassa koulun ilmoitustaululle musta ja mun mutsista aika pahoja asiota, niin mulla totaalisesti leikkas. Pistin sen mulkun sitä seinää vasten ja tökkäsin puukolla perseeseen joku 10-20kertaa, ja nyrkillä päähän. Todennäköiseti olisin tehnyt vielä pahempaakin mutta siihen sitten tuli väliin. Mutta tähän loppui kuitenkin koko "kiusaaminen". :) Vaikka nykyäänkin haluisin vielä kostaa verisesti näille tyypeille, en sitä tee.. Toivottavasti aika parantaa haavat.
 
Voi saatana... tuo nyt oli jo luokkaa "in soviet russia..":D
Ei ehkä ihan paras menettely...
 
Öh, jos haluat vielä kostaa verisesti niin mitä tuo oli? :D
 
Mozkari sanoi:
Nostetaampa tätä topiccia..

Mua on useamman vuoden "syrjitty" kaikista kaveripiireistä yms, ei sinällään kiusattu. Mutta tosi vittumaista se on. Erään "kaverin" takia mulla iski helvetinmoinen masennus siitä kaikesta syrjimisestä, haukkumista yms.. Vieläkään en pysty asiaa kunnolla käsittelemään mielessäni. Kun sitä joutuu tarpeeksi kuuntelemaan niin kyllähän se alkaa keittää kellä tahansa, ja voi tulla tehtyä kaikkea mitä ei välttämättä haluaisi tehdä. Eräässä vaiheessa sitten kaikki epätoivo ja epäonnistuneisuuden tunne muuttui mielessäni vihaksi, ja katkeraksi semmoiseksi. Vaikka siitä onkin jo melkein kymmenen vuotta, muistan kun eilisen miten viha sitten laukes. Tyypit sitten kävi kirjoittamassa koulun ilmoitustaululle musta ja mun mutsista aika pahoja asiota, niin mulla totaalisesti leikkas. Pistin sen mulkun sitä seinää vasten ja tökkäsin puukolla perseeseen joku 10-20kertaa, ja nyrkillä päähän. Todennäköiseti olisin tehnyt vielä pahempaakin mutta siihen sitten tuli väliin. Mutta tähän loppui kuitenkin koko "kiusaaminen". :) Vaikka nykyäänkin haluisin vielä kostaa verisesti näille tyypeille, en sitä tee.. Toivottavasti aika parantaa haavat.
Click to expand...
Tää juttu Iltalehteen niin eiköhän ala näkyä tilastoissa koulukiusaamisen järisyttävä tipahtaminen.
 
Se on kyllä niin totta että ei se puhumisella parane vituikskaan. Se on oikeasti käytettävä sitä nyrkkiä ennenku se loppuu. Allekirjoittaneena avittanut moista kiusattua, enkä kadu yhtään. Ei sitä sen jälkeen kyllä ole kiusattu.

Nuo on semmosia asioita että ei ne oikeasti tuossa iässä lopu puhumisella. Se on ollu vuosikymmenet isältä pojalle kerrottu ja hyväks todettu tapa.Sitähän ei muuteta.
 
Eib sanoi:
Se on kyllä niin totta että ei se puhumisella parane vituikskaan. Se on oikeasti käytettävä sitä nyrkkiä ennenku se loppuu. Allekirjoittaneena avittanut moista kiusattua, enkä kadu yhtään. Ei sitä sen jälkeen kyllä ole kiusattu.

Nuo on semmosia asioita että ei ne oikeasti tuossa iässä lopu puhumisella. Se on ollu vuosikymmenet isältä pojalle kerrottu ja hyväks todettu tapa.Sitähän ei muuteta.
Click to expand...

Itse asiassa asiaa on tutkittu paljon ja kaikista järkevin, mutta myös toimiva keino on rikkoa se ryhmä, joka siinä taustalla pyörii. Kiusaaminen on yleensä ryhmäilmiö, jossa kiusaaja saa kannustusta muulta ryhmältä sekä suoranaisena yllyttämisenä ja kannustamisena että hiljaisena hyväksymisenä, kun kiusaamiseen ei puututa. Kiusaaminen loppuu, jos ryhmä rikotaan. Harmi vaan, että Suomen koulumaailmassa vieläkin käytetään sitä keinoa, että kiusattu vaihtaa koulua, kun vielä tehokkaampaa olisi se, että kiusaaja vaihtaisi koulua. Tutkimusten mukaan kiusattua voidaan kiusata siellä uudessakin koulussa, kun taas kiusaaminen yleensä loppuu, jos kiusaaja vaihtaa koulua. Näille asioille on omistautunut henkilö nimeltä Christina Salmivalli, jonka kirjoista löytyy fiksua asiaa aiheesta.

Tietty vaikeampaa on puuttua asioihin, jos kiusaaminen ei sijoitu peruskouluun.

Niin ja on se lättyyn vetäminenkin usein toimivaa ;)
 
Joo, tosi tyhmästihän tuo oli silloin tehty. Mutta ei sitä silloin ajatellut, halusi vain pois vaan siitä kiusatun asemasta hinnalla millä hyvänsä. :)

Harvempi koulukiusattu ei uskalla kertoa vanhemmilleen ja opettajille. Olen myös nähnyt tilanteita ettei kiusausta noteerata juurikaan. Mutta minkäs teet.. Paska maailma, paskat ihmiset, vielä paskempi yhteiskunta.
 
Tosi avuton olo. Mulla on yläasteikäinen pikkuveli ja nyt musta on alkanut tuntumaan, että kaikki ei oo ihan hyvin. Koululta oli tullut viestiä, että pikkubroidi oli kahdesti käynyt jonkun toisen pojan kimppuun!?! Pikkubroidista näkyy, että sillä on paha olla, mutta kun se ei puhu... Mulla on vaan sellainen tunne, että pikkubroidi on käynyt kiusaajansa kimppuun, yrittänyt puolustaa itseään, mutta ei kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea kertoakseen tilanteestaan. Ei se oikeasti ole väkivaltainen, tai edes huomionhakuinen. Nyt kun mukaan kuvioon on tullut luvattomat poissaolot niin kieltämättä mieleen hiipii pelko siitä, että tilanne voi olla aika pahakin...

Mutta mitä helvettiä mä teen? Pikkubroidi ei oikein halua keskustella ja mun sydämeni pakahtuu huolesta. Kamala vihantunne nousee jo pelkästä ajatuksesta, että pikkuveli voisi kärsiä. Miten mä oikein voisin auttaa häntä/ratkaista tilanteen? Ymmärrettävästikin vajaa kolmekymppinen isosisko ei ehkä ole se, kelle ihan heti tekee mieli ensimmäiseksi avautua, joten puhumaan en halua häntä pakottaa...

Onko kukaan ollut teininä vastaavassa tilanteessa, kuin mitä veljeni? Jos näin, oliko jotain mitä olisit toivonut ulkopuolisten tekevän tai sanovan?
 
Pitäis olla joku tilausnumero, jossa vastaa asiaan perehtynyt henkilö ja käy tekemässä selvää näistä häiriköistä pientä maksua vastaan. Monestikin tilanne on sellainen, ettei nuorempi kaveri mahda tilanteelleen oikein mitään ja noidankehä jatkuu vaan. Vuosia myöhemmin asia jää sitten kaduttamaan ja patoutuu vihana. No jee..

Koulut on semmoisia, että siellä on aina erilaista porukkaa ja sekaan kun laitetaan mukaviakin tyyppejä, niin aina sieltä tulee paskaa niskaan.
Koulut taitaa olla muutenkin vähän liikaa näille ala-asteikäisille mielestäni. Aloitetaan jo liian aikaisin suuri työrupeama, kallista vapaa-aikaa hukataan turhiin aineisiin ja välitunteihin.

Koulutyöhön käytetyn ajan siis voisi supistaa lähes puoleen, kun siitä poistettaisiin kaikki turha paska millä ei monikaan tee juuri mitään. Ja seuraansakaan ei pääse moni valitsemaan. Sellaista se on.
 
RockMe sanoi:
Tosi avuton olo. Mulla on yläasteikäinen pikkuveli ja nyt musta on alkanut tuntumaan, että kaikki ei oo ihan hyvin. Koululta oli tullut viestiä, että pikkubroidi oli kahdesti käynyt jonkun toisen pojan kimppuun!?! Pikkubroidista näkyy, että sillä on paha olla, mutta kun se ei puhu... Mulla on vaan sellainen tunne, että pikkubroidi on käynyt kiusaajansa kimppuun, yrittänyt puolustaa itseään, mutta ei kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea kertoakseen tilanteestaan. Ei se oikeasti ole väkivaltainen, tai edes huomionhakuinen. Nyt kun mukaan kuvioon on tullut luvattomat poissaolot niin kieltämättä mieleen hiipii pelko siitä, että tilanne voi olla aika pahakin...

Mutta mitä helvettiä mä teen? Pikkubroidi ei oikein halua keskustella ja mun sydämeni pakahtuu huolesta. Kamala vihantunne nousee jo pelkästä ajatuksesta, että pikkuveli voisi kärsiä. Miten mä oikein voisin auttaa häntä/ratkaista tilanteen? Ymmärrettävästikin vajaa kolmekymppinen isosisko ei ehkä ole se, kelle ihan heti tekee mieli ensimmäiseksi avautua, joten puhumaan en halua häntä pakottaa...

Onko kukaan ollut teininä vastaavassa tilanteessa, kuin mitä veljeni? Jos näin, oliko jotain mitä olisit toivonut ulkopuolisten tekevän tai sanovan?
Click to expand...

Jos hän ei halua puhua, niin koita keksiä jotain hauskaa yhteistä tekemistä. Aivan mitä tahansa ja mielellään sellaista, että hymyilyttää tai naurattaa.
Joskus elämän vaikeissa tilanteissa uskomaton apu saattaa olla sillä, että joku viihtyy seurassasi ja ilmiselvästi pitää sinusta. Älä mene mukaan synkkyyteen vaan yritä saada hänet tuntemaan olonsa pidetyksi.
Osta hänelle jotain kivaa tai juttele vaikka omista asioistasi niin, että osoitat luottamusta häneen. Ystävyys ja luottamus saattaa parantaa monia ikäviä kokemuksia.
 
Joskus yläasteella ollessa tuli tunne, että opettajat kyllä hanakasti valittavat, jos läksyt ovat tekemättä. Sitten koulukiusaamisen kaltaiseen todelliseen ongelmaan ei riitä pokkaa puuttua. Mieleeni on jäänyt joku keskusteluohjelma, jossa erään kiusatun koululaisen vanhemmat kertoivat, että opettaja oli mennyt väliin vasta siinä vaiheessa, kun kiusaajat olivat yrittäneet puhkoa kiusatun silmät kynillä.
 
Pluti sanoi:
Jos hän ei halua puhua, niin koita keksiä jotain hauskaa yhteistä tekemistä. Aivan mitä tahansa ja mielellään sellaista, että hymyilyttää tai naurattaa.
Joskus elämän vaikeissa tilanteissa uskomaton apu saattaa olla sillä, että joku viihtyy seurassasi ja ilmiselvästi pitää sinusta. Älä mene mukaan synkkyyteen vaan yritä saada hänet tuntemaan olonsa pidetyksi.
Osta hänelle jotain kivaa tai juttele vaikka omista asioistasi niin, että osoitat luottamusta häneen. Ystävyys ja luottamus saattaa parantaa monia ikäviä kokemuksia.
Click to expand...

voiku on herkkää :love:

eipä se kiusaaminen taida sillä loppua että kiusatulle annetaan lämmintä ymmärrystä sen isosiskon toimesta. eikä se lopu siihenkää vaikka kiusatun isosisko sais vedenpitävää kovaa kylmää informaatioo tästä touhusta, ku se soitto sinne koululle aiheuttaa vaan pienen puhuttelun kiusaajalle/kiusaajille jolloin homma vaan jatkuu edelleen niinku ennenki, paitsi että nöyryyttävempänä ehkä vielä sen takia ku kiusattu on menny parkumaan aiheesta, onhan se noloa.

ja kiusaajien vanhemmillekki ku soittaa niin vittuako ne välittää? ja vaikka välittäiski niin eipä sekää asioita muuta, ei se tsot tsot vaan auta.

en tiedä mutta jos kuulisin että pikkuveljeäni potkittais päähän koulussa niin eka mikä tulis mieleen olis se että opettaisin sen painimaan ja nyrkkeilemään, alkais ongelma korjaantumaan pianaikaa vähä niinku itsellään ;) mutta jos pikkuveli olis toivoton nysvä jolla ei koskaa tulis munaa olla sen vertaa mies että vois heittää sen kovan oikean suoran kiusaajan nenään niin sitte se olis kai itse etsittävä kyliltä tämä kaveri roikkumasta ja ottaa kyytiin vähä "ajelulle" parin kaverin kanssa vähä kovistella ja kuvata kännykällä vaikka kuinka poika parkuu pelosta, sit potkia pikkasen hampaita uuteen uskoon ja uhata että levittää sen parkumis videoo pitkin koulua jos toi touhu jatkuu, nii ja uus maaseutuajeluki olis sitten tiedossa.

eipä tollasta touhua lopeteta muutaku nyrkillä(tai sen uhalla), jos siis kyseessä on ihan oikea kusipää kiusaaja eikä mikään tyyliin rinnakkaisluokan mulkku joka vaan vähä katsoo kieroon ja sanoo läskiksi sillointällöin.

aika kärjistettyä tekstiä mutta tollasiin mulkkuihin ny ei vaan mikää muu tehoa ku väkivallanpelko.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom