Kouluja käyneet väliinputoajat?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja protsku
  • Aloitettu Aloitettu
Mitäs sitten luet, taloussosiologiaako? :)

Johtamista ja organisointia. Sivuaineet tietojärjestelmätiede ja kv-liiketoiminta.

En siltikään sovellu työnantajien mielestä esim. HR-assinstentiksi, joka kelpaisi mulle paremmin kuin hyvin.

Esim. Ikean rekryakan mukaan homma ei sovi mulle, koska he eivät voi olla varmoja, että osaisin lukea kaupan alan TES:sta. Mulla, kun ei ole kokemusta siitä. Ja se, että osaan rakentaa laskentamalleja Excelillä ei riitä siihen, että osaisin naputella valmiiseen taulukkoon lukuja, ei katsos ole työkokemusta siitäkään.

Jos homma ei tästä parane niin onneksi tod.näk. sain paikan TKK:lle. Saa edes opintotukea vielä vähän aikaa.:jahas:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mä olen tässä nyt vuoden lykännyt valmistumista tuonkin takia. Toki osasyynä oli kyrpiintyminen nopeaan opiskelutahtiin ja viime kesän seikkailut upseerin uran suuntaan. Olisin siis valmistunut kolmessa vuodessa, jonka havaitsin aika typeräksi ideaksi. Valmistun nyt neljässä vuodessa virallisesti ja olen vähän hidastellut senkin vuoksi, että olisin saanut esim. jotain osa-aika hommaa omalta alalta. Toki omaa syytä työn löytymisen hankaluudessa on myös pääainevalinta, mutta enpä olisi ikinä pitänyt esim. laskentatoimesta niin paljon, että olisin pärjännyt.

Neljässä vuodessa valmistuminen on ihan hyvä tahti, sen parempi jos siinä sivussa on tehnyt vähän töitä niin saa merkinnän ansioluetteloon.

Luin koko tredin uudestaan alusta loppuun, ja joku mainitsi "opiskelijajärjestöjeesukset" jotka haahuilevat yliopistolla 6 vuotta, ja sinä aikana ainoa työkokemus on opiskeluun kuuluva pakollinen harjoittelu. Näitä akateemisia jeesuksia tosiaan on, joissakin yliopistoissa jopa varsin runsaasti, ja itse en haluaisi sellaista millekään työpaikalle edes työtoveriksi. ;)
 
Kyllähän se on muutenkin yritykselle riski ja taakka, jos sillä ei ole tarpeeksi nuoria työntekijöitä. Ja kysehän tuossa on 35-kuolema työntekijöistä. Eli ei sieltä nyt pelkkiä 35-vuotiaita pyydetä poistumaan 1,5 vuoden palkka kädessään.

Näinpä ja 1,5 vuoden liksa on duunarille aika hiton kova eroraha. Itse ottasin tuollaisen summan samantien ja lähtisin vaikka opiskelemaan pariksi vuodeksi. Eipä olisi ainakaan rahastakaan kiinni enää.
 
Luin koko tredin uudestaan alusta loppuun, ja joku mainitsi "opiskelijajärjestöjeesukset" jotka haahuilevat yliopistolla 6 vuotta, ja sinä aikana ainoa työkokemus on opiskeluun kuuluva pakollinen harjoittelu. Näitä akateemisia jeesuksia tosiaan on, joissakin yliopistoissa jopa varsin runsaasti, ja itse en haluaisi sellaista millekään työpaikalle edes työtoveriksi. ;)

Pakko huomauttaa, että on tiettyjä tehtäviä tässäkin maassa, joissa katsotaan opiskelijajärjestöjeesustelusta koituvan paljon hyödyllistä "työ"kokemusta. Suuri osa poliittisten puolueiden, ay- ja muiden järjestöjen vaikuttajista on ollut opiskeluaikanaan noita mainitsemiasi jeesuksia ja päässeet työsaran alkuun nimenomaan opiskeluaikaisen kokemuksen kautta, jota sinä väheksyt.

Myös joissakin muissa (ns. normaaleissa :lol2: ) tehtävissä katsotaan em. kokemusta erityisen hyvällä.
 
Sinun kannattaa tutustua omaan viestihistoriaasi mm. siltä osin, miten vähättelevään sävyyn naureskelit nimimerkin ZannaZ rahaongelmille "Työnteko ei kannata" -tredissä.

Sitten laitoit minut samalle viivalle peruskoulun keskeyttäneen elämäntapatyöttömän kanssa. Jatkoit loan heittoa väittämällä, että minä en hae työtä enkä ota vastaan työtä, koska olen nostanut itseni korkeasti koulutettujen jalustalle. Mistä tällaista keksit?

Laitoin sinut samalla viivalle toisen työttömän kanssa. Jos sinä olet työtön ja joku toinen työtön, te olette molemmat työttömiä. Siihen et voi tehdä yhtään mitään. Eikä kummankaan tapauksessa voi koulutustaustan tai työttömyys -statuksen perusteella voi tehdä mitään päätelmiä (edit: siis päätelmiä työhalukkuudesta).

En ole väittänyt, ettet hae työtä enkä ole väittänyt, ettet ota työtä vastaan. Joten lopeta tuo vääristely.

Sanoit siis mm. ZannaZille, että "köyhillä ei ole varaa viettää juhannusta". Ja sinulla on kuitenkin varaa pitää kahta asuntoa ja matkustella satasella joka kuukausi näitten asuntojen välillä?

Sanoin näin: "Juhannusmenot eivät kuulu köyhille, etkö sitä tiennyt ;) Kun ei nämä pakkislaiset veronmaksajat halua maksaa köyhien huvituksia." Sinulta meni täysin ohi viestini ironia, sillä sitä se oli. Ja mainitsin vielä erikseen, että kyse on pakkislaisten veronmaksajien ajatusmaailmasta (eikä siis minun).

Mä olen muodostanut noista sinun viesteistä aika selkeän kuvan siitä, miten 730 euron kuukausituloilla yrität kusettaa jengiä ja veisata jotain itkuvirttä siitä miten rahat ei muka riitä, ja samaan hengen vetoon vittuilet kaikille muille siitä miten heidän pitäisi elää.

En ole sanallakaan vittuillut kenenkään elämistavoista. Missä on kusetus, jos kerron ihan avoimesti, mikä on elämäni tilanne? Olen myös sanonut, että kyse on valinnoista enkä ole valittanut siitä, että tilanne omalla kohdalla olisi jotenkin epäreilua.

En jaksa enää lukea noita sinun lätinöitä. Edustat sitä ihmisryhmää, joka vittuilee kaikille ja yrittää nostaa itseään jalustalle, vaikka tosiasiassa mm. tuo kahden asunnon kikkailu on aivan hävytöntä yhteiskunnan varojen tuhlausta.

Mulla on yhä vain yksi asunto.

Ja jos työ kelpaa, suosittelen vartiointialaa, johon otetaan avosylin vastaan kunnon työntekijät koulutustaustasta riippumatta.
 
Offtopic: Onks mä ainoo jolla tos Ericsson-jutussa tulee mieleen Englannin jalkapallomaajoukkue? Siinä se saattaisiki olla ajankohtasta ;)
 
Pakko huomauttaa, että on tiettyjä tehtäviä tässäkin maassa, joissa katsotaan opiskelijajärjestöjeesustelusta koituvan paljon hyödyllistä "työ"kokemusta. Suuri osa poliittisten puolueiden, ay- ja muiden järjestöjen vaikuttajista on ollut opiskeluaikanaan noita mainitsemiasi jeesuksia ja päässeet työsaran alkuun nimenomaan opiskeluaikaisen kokemuksen kautta, jota sinä väheksyt.

Tosin näillä aloilla se opiskelijajärjestöjen kautta eteenpäin pääsy perustuu enemmän verkostoitumiseen ja etenemiseen puolueen ravintoketjussa kuin siihen, että järjestöhommista kertynyttä substanssikokemusta (=kykyä kokoustaa, järjestellä tapahtumia, muotoilla kannanottoja) arvostettaisiin. HYY ja muut suuret opiskelijajärjestöt ovat kuitenkin poliittisesti järjestäytyneitä, joten on vaikea sanoa, kumpi on muna ja kumpi kana: Puolueiden nuorisojärjestöt ja ryhmittymät yliopistolla asettavat keskuudestaan ehdokkaita edustajistovaaleihin, ja jos edariin pääsee, niin onhan se meriitti jonka avulla ratsastetaan eteenpäin puolueen ravintoketjussa, ja myös edariaikana julki tuoduilla poliittisilla kannanotoilla on merkitystä sille, mihin myöhemmin päätyy harjoittamaan poliittista kähmintää ;) Eli opiskelijakuntajeesuksen asema ei välttämättä lisää todennäköisyyttä menestyä politiikassa, vaan menestys politiikassa saa aikaan järjestöjeesuksen aseman sitä kautta, että ylipäätään pääsee edariin näkyvälle paikalle ehdolle.

Sitten on vielä pienemmät ainejärjestöt, jossa opiskelijat verkostoituvat keskenään - tämä on toki plussaa etenkin opiskelukaupunkiin muualta muuttaneille, joilla ei ennestään ole olemassa verkostoja, joiden kautta esimerkiksi välitetään toinen toiselle työpaikkoja tms. Olen harjoitteluvaiheessa havainnut, että järjestökokemusta arvostettiin harjoittelupaikkoja haettaessa lähinnä työkokemukselle rinnasteisina: koska harjoittelupaikoissa ja laitoksellakin tiedostetaan, ettei kaikilla sitä työkokemusta hirveästi ole, niin sanotaan ääneen että tehkää nyt edes jotain mistä saatte CV:hen edes muutaman rivin ja voitte kilpailla sillä. Ja toki jos aikoo kolmannelle sektorille töihin, niin onhan mistä vaan järjestökokemuksesta siinä hyötyä.
 
Niin no, sanoisin että useimmiten se ongelma on täysin epärealistinen palkkatoive. Jos jollain on pokkaa vaatia vähän enemmän, jää kyllä helposti palkkaamatta, jos ei yhtään pysty perustelemaan minkä hiton takia pitäisi niistä sadasta ihan yhtä pätevästä hakijasta palkata se kallein. Jos ei ole sen vertaa alaan perehtynyt että olisi perillä palkkahaitarista tai alan palkkausjärjestelmistä, ei se kovin hyvää kuvaa anna jos vaatii vaan jotain kivaa summaa X koska "mussa on jotain erikoista".

Siksi kannattaakin ottaa selvää, paljonko kyseisestä työstä yleensä maksetaan. Sen verran voi pyytää. Turha sitä on lähteä puoli-ilmaiseksi töitä tekemään.
 
Riippunee tuo 40 h/vko-->5-6v vähän alasta. Itse olen opiskellut yhteiskuntatieteitä yliopistolla ja olen nyt valmistumaisillani kelvollisin arvosanoin, aikaa on kulunut 5,5 vuotta. Olen tehnyt opiskelujeni läpi koko ajan vähintään 20 h viikossa töitä (parhaimmillaan kahta työtä ja gradua yhtä aikaa n. 6kk ajan olosuhteiden pakosta) ja arvioisin, että panokseni opiskeluun on ollut saman verran tai vähemmän. Silti opintoviikkoja on tullut tasaiseen tahtiin, ei se tällä alalla ole niin vaikeaa. Siksipä, jos itse olisin rekryämässä työntekijää, jolla on samanlainen koulutustausta, niin kyllä se vähän haiskahtaisi, jos tyyppi on ainoastaan vääntänyt 6 vuotta tutkintoa ja tehnyt pelkän harjoittelun eikä muita töitä.

Näyttäkää, oi olkaa kilttejä ja näyttäkää, minulle se yliopisto-opiskelija tai teekkari, joka tekee tutkintoaan 40h/vko ja valmistuminen kestää silti 6v.

Enpä ole yhtään tähän päivään mennessä tavannut. Useimmat selviävät vähemmällä työmäärällä, sillä opintoviikko ei todellakaan useimmissa aineissa vie 40 tunnin työmäärää (kuten ohjeellisesti pitäisi). Harvalla on luentoja 8h/pvä. Yleensä homma jakautuu siten, että tenttikausilla ja harkkatöiden palautusten tullessa on kova kiire, mutta muuten opintoihin ei mene sitä tuntimäärää.
 
Neljässä vuodessa valmistuminen on ihan hyvä tahti, sen parempi jos siinä sivussa on tehnyt vähän töitä niin saa merkinnän ansioluetteloon.

Osittain samaa mieltä.

Itse olisin periaatteessa voinut valmistua viidessä vuodessa (tällä alalla neljä vuotta ei ole mahdollista), mutta päätinkin mennä pariksi vuodeksi töihin hankkimaan työkokemusta. Samalla olen sitten viimeistellyt tutkintoa. Luulisin, että tuleva työnantaja - oli se sitten sama tai vaihtuva - arvostaa valintaani, sillä 24-vuotias maisteri ei ehkä ole vielä kovin uskottava - varsinkaan ilman työkokemusta.

Sanoisin sulle protsku, että laita oikeasti paperille omia vahvuuksiasi. Ole rehellinen itsellesi ja mieti, miten aiemmasta tutkinnosta ja iästäsi voisi olla työssä hyötyä. Sitten kerrot sen työnantajalle. Et varmasti ole huono työntekijä. Ongelmasi on varmasti siinä, ettet osaa markkinoida itseäsi hyvin. Ei sun kannata tai tarvitse kirjoittaa hakemusta, jossa esiinnyt jonain kaikkitietävänä ja kaikenosaavana, vaan hakemus, jonka avulla näytät että tiedät ja osaat tarpeeksi jonka lisäksi olet kykenevä oppimaan lisää (tätähän voit osoittaa aikuisiällä tehdyllä alanvaihdoksella). Myös suositukset ovat tärkeitä. Ota yhteyttä vaikka johonkin vanhaan pomoon, jos suostuisi kirjoittamaan sinusta muutaman ylisanan.

Ja tsemppiä työnhakuun! :D
 
Siksi kannattaakin ottaa selvää, paljonko kyseisestä työstä yleensä maksetaan. Sen verran voi pyytää. Turha sitä on lähteä puoli-ilmaiseksi töitä tekemään.
Tavallaan tähän viittasin tuolla "palkkahaitarista ja alan palkkausjärjestelmistä perillä olemisella". Kyseenalaistin lähinnä käsitystä siitä, että työnantajat intoutuisivat kovan palkkatoiveen kuulleessaan odottamaan jotain extra-speciaalia.
 
Tavallaan tähän viittasin tuolla "palkkahaitarista ja alan palkkausjärjestelmistä perillä olemisella". Kyseenalaistin lähinnä käsitystä siitä, että työnantajat intoutuisivat kovan palkkatoiveen kuulleessaan odottamaan jotain extra-speciaalia.

Ihan totta. Ammattitaitoinen rekrytoija ajattelee tuossa vaiheessa, että jannulla on karannut pahasti mopo käsistä -> ei kannata palkata. Ellei sitten ole todella hyviä perusteluja asialle.
 
Jos mulle lyötäis puolentoista vuoden palkka käteen siitä hyvästä että hiissaan itseni muualle, lähtisin tänään. Kyllä vääristynyt ikärakenne voi ihan oikeasti olla yrityksessä ongelma, miksei sitä saisi koittaa korjata?

No kyllähän tuolla systeemillä ainakin pääsee eroon kaikista hyvistä 35+ työntekijöistä, jotka nostaa 1,5 vuoden palkan mielellään, ja seuraavana päivänä ovat jo kilpailijan palveluksessa.
 
Ainakin meillä tutkijoilta edellytetään tutkijakoulutukseen hakeutumista eli suomeksi sanottuna väitöskirjan tekoa.
Juuri näin. On täysin eri asia roikkuuko tämä hypoteettinen 30-vuotias yliopistolla perusopiskelijana vai jatko-opiskelijana.

Kun D-työn/gradun tehnyt henkilö palkataan laboratorioomme tutkijaksi, on edellytyksenä että hän kirjautuu jatko-opiskelijaksi ja väitöskirja valmistuu neljässä vuodessa projektiurakkana: virka- ja työehtosopimuksen mukaiset työtunnit ovat ohjeellisia ja viikonloppujen hyödyntäminen on erittäin suositeltavaa.

Jatko-opiskelijana toimiminen on ainakin kokeellisen fysiikan alalla rankkuudessaan ja raadollisuudessaan hyvin kaukana siitä leppoisasta luennoilla nuokkumisesta ja opintotuesta nauttimisesta mitä perustutkinnon suorittaminen oli. Joskus oikein hirvittää, kun haastattelee uutta jatko-opiskelijaehdokasta ja näkee selvästi, ettei hän tajua mihin rääkkiin hän on itseään pistämässä.

Pelkkiä perustutkinnon suorittaneita tutkijoita (eli jotka eivät tähtää jatkotutkintoon) ei taida pahemmin edes olla nykyään. Ainakin omasta näkökulmasta nähtynä tutkija on nykyisessä rahoitusmallissa tutkimusryhmille raskas investointi, jonka on kerta kaikkiaan tulouduttava lopulta väitöskirjana ja julkaisuina. Pelkkä DI/maisteritutkijana toimiminen ei ole realistinen vaihtoehto, koska ilman tohtorin tutkintoa et pysty elättämään itseäsi tai hakemaan isäntälaboratoriolle merkittävää rahoitusta Akatemiasta tai TEKESistä.
 
mä olen aina ihmetellyt, että mikä piru noita kaikenmaailman tutkijoita oikein motivoi. kovaa työtä huonolla palkalla. yksinäistä, epäsosiaalista ja tylsää puurtamista.
 
mä olen aina ihmetellyt, että mikä piru noita kaikenmaailman tutkijoita oikein motivoi. kovaa työtä huonolla palkalla. yksinäistä, epäsosiaalista ja tylsää puurtamista.
Ei tutkijan työ ole yksinäistä saatika epäsosiaalista. Väitöskirja on tietenkin henkilökohtainen opinnäytetyö, mutta tutkimusta tehdään ainakin meillä aina tiimeissä. Tämä johtuu siitä, että kokeellisen tutkimustyön teko ei vain onnistu yksin.

Ja miksi kuvittelet että tutkimus on tylsää? Itse suunniteltu, omasta mielenkiinnosta aiheeseen lähtevä pitkäjänteinen tutkimus on niin mielenkiintoista, että teen 50 tunnin viikkoa mielelläni vaikka palkkani on puolet siitä, mitä saisin yksityisellä puolella R&D tehtävissä. Tärkeintä on ainakin minulle työn tarjoama itsenäisyys. Niin kauan kun saan hankittua rahaa, voin tehdä kansainvälisen tason tutkimusta ihan siitä mikä minua itseäni kiinnostaa.

Itselleni on ollut tärkeää myös se, että pääsen matkustamaan usein ulkomaille, luomaan suhteita ja viettämään 1-2 vuoden keikkoja yhteistyökumppaneiden laboratorioissa.

Haittapuolia on tietenkin se, että ammattitutkijana joudut jatkuvasti hankkimaan rahaa opiskelijoille ja pahimmassa tapauksessa myös itsellesi. Ja rahaa ei tule, jos ei tule tulosta. Varmaan vähän kuin yrittäjän hommaa: hyvin itsenäistä toimintaa, mutta sitten vastaat myös siitä että tulosta syntyy tai muuten olet kortistossa. Lisäksi hommaan liittyy paljon paperityötä ja turhautumista yliopistobyrokratian vuoksi.
 
mä olen aina ihmetellyt, että mikä piru noita kaikenmaailman tutkijoita oikein motivoi. kovaa työtä huonolla palkalla. yksinäistä, epäsosiaalista ja tylsää puurtamista.

Tiedonintressi. Mutta juu, ei kannata muuten. Siksi häivyinkin muualle ja teen tutkimusta harrasteena...
 
ihmettelenkin, mikä ihmistä kiinnostaa asioissa, jotka eivät mitenkään varsinaisesti liity hänen omaan hyvinvointiinsa. jopa niin paljon, että on valmis tinkimään todella paljon omasta elintasosta.
 
Back
Ylös Bottom