Kuulostaa hyvältä. Tuota voisin kokeilla viikonloppuna!
Saisinko tarkat ainesmäärät, laadut ja muutaman kuvan valmiista annoksista, työvälineistä, muutaman lähikuvan jauhelihasta, pari(kyt) yleiskuvaa kattauksesta ja sellaisen vinossa olevan taidekuvan jossa viinilasi, annos ja mielellään palava kynttilä. Ja hyvä jos siinä olisi joku kiva instafiltteri? Ja tarkka valmistusohje työvaiheineen ja kuvineen olisi myös suotavaa. Äläkä unohda juomasuosituksia linkkeineen ja arvosteluineen.
Onnistuisiko?
Hyvä idea!
Paranneltu klassikko: italianpata
Helppo tapa opetella ruoanlaittoa on aloittaa tavallisista kotiruoista. Kun tekee tutun ruoan alusta loppuun itse kunnon raaka-aineista, huomaa selvimmin, miksi einesten käyttöä kannattaa vähentää.
Lapsena lempiruokani oli italianpata, siis ihan se pussiruoka. Italianpataa tehtiin meillä usein, koska 80- ja 90-luvulla eineksissä oli hohtoa. Ne olivat nopeita ja helppoja, tyyliin paista vain jauheliha ja lisää vesi. Pakasteissa ja pussiruoissa oli eksoottista hehkua. Tuoreista raaka-aineista tehdyt perinteiset keitot ja laatikot alkoivat tuntua pliisuilta italian-, hawaijin-, meksikon- ja napolinpadan rinnalla. Olihan niissä sentään eksoottisia ainesosia, kuten riisiä, spagettia, tomaattia ja chiliä. Ja aivan jumalattomasti lisäaineita, kovia rasvoja ja keinotekoisia aromeja, ajattelen nyt.
Tein pussipataa vuosien tauon jälkeen viime kesänä. Mieheni vaellusreissulta oli jäänyt kaappeihin kuivamuonia, ja ajattelin verestää lapsuusmuistoja italianpadalla. Ehkä aika on kullannut muistot, tai olen vain kehittynyt oikeassa ruoanlaitossa sen verran hyväksi, että pussipadan tekeminen oli aivan helvetillistä säätöä, eikä maku ollut mistään kotoisin. Totesin, että samassa ajassa tekisin kunnollisen padan tuoreista vihanneksista ja parista hyvästä perusmausteesta.
Tuunatussa italianpadassani on todella reilusti kasviksia, simppelit mausteet, maltillisesti pastaa ja vähän rasvaa. Silti tämä terveellinen mössö maistuu jostain syystä hiukan paheelliselle lohturuoalle, joka on parhaimmillaan muhistuttuaan pari päivää jääkaapissa. Teen pataa aina valtavan kattilallisen. Puolita vihannesten määrä, jos et usko tuhoavasi monen litran annosta viikon aikana tai et halua pakastaa ruokaa.
Ainekset:
400 grammaa naudan jauhelihaa
350 grammaa lyhyttä spagettia
400 grammaa kuorettomia säilyketomaatteja (tai 5-6 pientä kaltattua tuoretta tomaattia)
400 grammaa paseerattua tomaattia
1 vihreä paprika
1 keltainen paprika
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
300 grammaa sokeriherneitä
300 grammaa kaalia
puolet pienehkön parsakaalin kukinnoista
3 porkkanaa
chilijauhetta
suolaa
sokeria
mustapippuria
kuivattua oreganoa
öljyä kuullottamiseen
vettä
Pane sokeriherneet likoamaan puoleksi tunniksi lämpimään veteen, jotta ne pehmenevät ja pilkkominen on helpompaa. Ja heti vastaveto ruoanlaiton hitaudesta valittaville: herneet pehmenevät itsekseen sinä aikana, kun valmistat muun padan. Ne voi lisätä joukkoon viimeisenä, jolloin ruokaan tulee mukavasti sattumia.
Korvaan padan herneet sokeriherneillä, joissa on mukavasti pureskeltavaa ja ruokaisuutta.
Pilko vihannekset pieniksi kuutioiksi. Kuumenna öljy suuressa kattilassa. Kuullota ensin chilijauhe sekä kelta- ja valkosipuli. Käytä voimakasta chilijauhetta 0,5-1 teelusikallista. Santa Marian ja vastaavien miedompaa chiliä voi käyttää parikin teelusikallista suureen pataan.
Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää kattilaan jauheliha. Kun liha on kypsää, lisää loput kasvikset. Paista kasviksia keskilämmöllä, kunnes niistä on haihtunut kunnolla nestettä, ja kasvikset ovat pehmeitä.
Pidän tästä ruoasta jo värikkäiden kasvisten vuoksi.
Lisää lopuksi pataan kuorettomat tomaatit, paseerattu tomaatti, spagetti ja runsaasti vettä. Vettä saa laittaa reilusti, jotta padasta ei tule spagetin turvottua paksua ja tahmaista. Lisää suola, sokeri, mustapippuri ja reilusti kuivattua oreganoa. Jälleen vinkki suolan ja sokerin tasapainoon tomaattipohjaisissa ruoissa: mielestäni paras lopputulos syntyy, kun molempia käyttää yhtä paljon.
Pata on valmista tarjoiltavaksi, kun spagetti on kypsää. Mielestäni maku tosin on parhaimmillaan vasta päivän, parin päästä, kun liemi on kunnolla imeytynyt muihin aineksiin. Meillä syödään tätä jo neljättä päivää lounaaksi, eikä kyllästyminen ole käynyt mielessä.
Tagit: Einekset ja säilykkeet, Italianpata, Kasvikset, Lohturuoka, Padat, Reseptit
Lähde:
Savusuolaa » Paranneltu klassikko: italianpata
Viinisuositus:
Italialainen, tottakai.
Emilia Appassimento 2011
Täyteläinen, keskitanniininen, hapankirsikkainen, luumuinen, kevyen tallinen
Emilia Appassimento 2011 - Tuotteet - Alko