- Liittynyt
- 12.8.2009
- Viestejä
- 101
Huonot unet vievät kyllä kaikki tehot, mutta minulle on osoittautunut vaikeaksi selvitä ajoissa nukkumaan. Onneksi siitä voi syyttää ihan omaa itseään.
Sössin tämänaamuisen hiilaritankkauskokeilun paitsi vähillä unilla, myös tolkuttomalla kuidun mättämisellä. Vedin aamulla tuhdisti kuitua sisältävän myslin ja protsku-maltopirtelön. Hohhoijaa, eihän ne hiilarit mihinkään edenneet kuitukasan läpi ennen kuin treeni oli jo melkein ohitse. Vasta rasvanpolttopätkää cross-trainerissa tehdessä energiatasot kohosivat odotetulle tasolle. Vinttasin viimeisen vartin euforiassa, ja virnuilin hyvää oloani estottomasti kotimatkalla. (Autossa motarilla kanssa-autoilijoiden katseiden ulottumattomissa.)
Kokemus oli loppujen lopuksi äärimmäisen positiivinen, mutta samalla melko hämmentävä. Mistä euforinen energiapurkaus loppujen lopuksi johtui? Hiilareista, matalaintensiteettisestä puurtamisesta, vai jostain aivan muusta? Johtopäätökset on jätettävä ensi kertaan, kun tankkaus tapahtuu vähemmin virhein.
Tässä on tullut mieleen, josko siirtyisinkin ns. "yhdistelmädieetille", tai "ryhmittelydieetille", Montignac'n tyyliin. Eli ilman ketoosia, mutta välttäen hiilarien ja rasvan yhdistelmää samalla ruokailulla ja painottaen hiilarit tiukasti hitaasti imeytyviin päin (runsaan kuidunsaannin kera). Tämän avulla hiilaritankkaus nivoutuisi luonnollisella tavalla muuhun ruokailurytmiin, saisi vähän laajennettua ateriavalikoimaa, ja läskien karsimiseen olisi silti suora optio. Rasvapitoiset aamupalat alkavat nimittäin pistää hanttiin, ja tekisi mieli tuulettaa nuppia joustavammin.
Kaipa se on sitten jo ihan eri aihe, kuin ketoosidieetti...
Sössin tämänaamuisen hiilaritankkauskokeilun paitsi vähillä unilla, myös tolkuttomalla kuidun mättämisellä. Vedin aamulla tuhdisti kuitua sisältävän myslin ja protsku-maltopirtelön. Hohhoijaa, eihän ne hiilarit mihinkään edenneet kuitukasan läpi ennen kuin treeni oli jo melkein ohitse. Vasta rasvanpolttopätkää cross-trainerissa tehdessä energiatasot kohosivat odotetulle tasolle. Vinttasin viimeisen vartin euforiassa, ja virnuilin hyvää oloani estottomasti kotimatkalla. (Autossa motarilla kanssa-autoilijoiden katseiden ulottumattomissa.)
Kokemus oli loppujen lopuksi äärimmäisen positiivinen, mutta samalla melko hämmentävä. Mistä euforinen energiapurkaus loppujen lopuksi johtui? Hiilareista, matalaintensiteettisestä puurtamisesta, vai jostain aivan muusta? Johtopäätökset on jätettävä ensi kertaan, kun tankkaus tapahtuu vähemmin virhein.

Tässä on tullut mieleen, josko siirtyisinkin ns. "yhdistelmädieetille", tai "ryhmittelydieetille", Montignac'n tyyliin. Eli ilman ketoosia, mutta välttäen hiilarien ja rasvan yhdistelmää samalla ruokailulla ja painottaen hiilarit tiukasti hitaasti imeytyviin päin (runsaan kuidunsaannin kera). Tämän avulla hiilaritankkaus nivoutuisi luonnollisella tavalla muuhun ruokailurytmiin, saisi vähän laajennettua ateriavalikoimaa, ja läskien karsimiseen olisi silti suora optio. Rasvapitoiset aamupalat alkavat nimittäin pistää hanttiin, ja tekisi mieli tuulettaa nuppia joustavammin.
Kaipa se on sitten jo ihan eri aihe, kuin ketoosidieetti...