protsku sanoi:
Joku viisas ajattelija on sanonut että yhteiskunnan sivistyksen mitta on se kuinka hyvin se pitää huolta vähäosaisista. Kuten joku jo kirjoitti, jätetään pari jäähallia ja oopperataloa rakentamatta ja käytetään nämä rahat ihmisten terveyden hoitamiseen. On täysin epäinhimillinen ajatus että ruvetaan tappamaan kehitysvammaisia siksi etteivät he pysty keskustelemaan Ringsiden kanssa Hegelistä.
Älä nyt viitsi. Ymmärsin kyllä, että kärjistit asioita, mutta rajansa silläkin (tämä siis tuohon Hegel-heittoosi vastineena).
Eikö tuohon yhteiskunnan huolenpitoon voitaisi sisällyttää myös se, että jos ihminen itse haluaa lähteä arvokkaasti, sen sijaan että kuolisi hitaan ja tuskallinen kuoleman muutaman kuukauden kuluttua, niin yhteiskunta tämän hänelle mahdollistaisi? Ajattelepa tilannetta, että ihminen ei pysty tekemään itse MITÄÄN muuta, paitsi hengittämään (ja sitäkin vaivalloisesti), koska lihaksisto on niin rappeutunut. Ja hän tietää itse, että tulee 100% varmuudella kuolemaan seuraavan puolen vuoden sisään - tukehtumalla, kun keuhkotkaan eivät enää jaksa toimia. Jos tämä ihminen, vakaasti ja omasta tahdostaan, haluaisi aktiivista eutanasiaa, miksei yhteiskunta voisi sitä hänelle tarjota?
Tällainen sairaus on nimittäin olemassa. Sitä sairastavat ovat vielä kymmenvuotiaina fyysisesti lähes normaaleja lapsia (aivot heillä siis toimivat normaalisti kuolemaan asti), mutta suuri osa heistä on 30-35 -vuotiaana jo laitoshoidossa, ja ymmärtääkseni juuri kukaan ei elä yli 40-vuotiaaksi. Kysessä on Duchennen lihasdystrofia, googlettamalla löytyy lisätietoa.
Ja huom! En tarkoittanut sitä, että ne lapset, joilla havaitaan tämä ko. sairaus, pitäisi tappaa jo vauvavaiheessa, en missään tapauksessa. VAAN sitä, että kun sairaus alkaa olla loppuvaiheessaan ja ihminen tosiaan siinä tilassa, mitä aikaisemmin kuvailin (koska näin heille käy, jokaiselle), olisi ihmisellä oikeus halutessaan saada aktiivista eutanasiaa, koska parantumisen toivoa ei vain kertakaikkiaan ole.
Usein kuulee sanottavan, että ihmiselämä on pyhää, ja sitä pitää suojella kaikin keinoin. Eikö tämä ole jo aika lähellä "tarkoitus pyhittää keinot" -ajatusta? Viis ihmisestä itsestään, viis hänen tahdostaan ja toivomuksestaan ja mahdollisista kivuista ja kärsimyksistä, kunhan elämää vain suojellaan ja (väkisin) pitkitetään?
Puhut, protsku, tuossa quottauksessani ihmisten terveyden hoitamisesta. Siitä olen ihan samaa mieltä, että TERVEYDENHOITOON tulisi ehdottomasti laittaa lisää rahaa, varsinkin ennaltaehkäisevään sellaiseen, ja jättää vaikka useampikin oopperapytinkin tms. rakentamatta. Mutta jos kysessä todella on Hipan kuvailema keskosvauva, joka on maannut syntymästään asti letkuissa kaikki sisäelimet tuhoutuneina jne., niin IMO sillä ei ole enää mitään tekemistä TERVEYDENhoidon kanssa.
Tai itse asiassa, lue kaikki tämän ketjun viestit niin Big Picture valkenee.
