Keharit!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
Ketjunaloittaja kyllä osaa löytää asioihin sen konkreettisen ja suorasukaisen toimintamallin. Kasvi kun olet niin et ansaitse elää.

Toisin sanoen paras keino päästä eroon köyhyydestä ja kehitysmaista on räjäyttää ne kartalta.

Hitlerkin ajatteli näin...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
On ollut yhteiskuntamalleja jossa rotua on jalostettu ja hoitomenoja vähennetty, joko aktiivisella tai passiivisella eutanasialla. Kehittyneiden yhteiskuntien yksi saavutus on kuitenkin pitää huolta heikommista (lapset, vanhukset, vammaiset ym ym). Toisenlaisiakin yhteiskuntiakin on olemassa.

Jos joku väittää että hän kykenee sanomaan milloin jonkun ihmisen elämä ei ole elämisen arvoista ja se olisi parasta lopettaa, astuu hän isoihin saappaisiin. Niin isoihin että ainakaan minä en haluaisi olla vetämässä rajoja kuka on turha ja kuka ei.
 
Hyviä kirjoituksia rinkulta ja Hipalta, olen samaa mieltä.

Pitäisi myös mm. protskun muistaa, että ketjussa oli alunperin kyse nimenomaan synnynnäisestä kehitysvammasta, joka täytti rinkun mainitsemat kriteerit ja joka on voitu esim. useammankin eri lekurin tekemissä useissa testeissä todeta (myös ko elävän olennon vanhemmat, onko kyseessä ihminen? siinäpä taas uusi filosofinen ongelma, mikä/millainen on ihminen? onko rinkun ketjun aloittaman postauksen määritteet täyttävä ihminen?). Ei ollut kyse auto-onnettomuudessa tulleesta koomasta tai neliraajahalvauksesta, ei myöskään Alzheimerista eikä dementiasta. Niissä kaikissa on kyse eri asiasta, kuin vaikeassa synnynnäisessä kehitysvammassa.

Myöskin on mielestäni ihan turha kenenkään isän tai äidin sanoa "Joo, ette voi sanoa mitään, ellei teillä ole lapsia! Kyl mää ainaki rakastaisin, vaikkoisi miten paha kehitysvamma.". Ette voi tietää, ennen kuin teillä on lapsi, jolla on todella vakava kehitysvamma. Melko turha kommentoida terveen lapsen perusteella, anteeksi vain.

Ainiin, kun oli kyse siitä, kuka on ollut tekemisissä kenenkä kanssa, niin ite olen nyt ollut paljonkin mm. erinäisiä eteneviä lihasdystrofiasairauksia (synnynnäisiä siis ja eteneviä, eli niihin ennenpitkää kuolee) sairastavien ja hyvinkin erilaisten cp-vammaisten sekä myös liikenneonnettomuudessa vammautuneiden kanssa läheisissä tekemisissä. En silti ole mikään ekspertti mielestäni, ainakaan elämän ja kuoleman kysymyksissä. Kukapa olisi.

Sitä olen kyllä monesti ihmetellyt, että miksi niin sanotusti täysin terve ihminen saa käytännössä tappaa itsensä pitkällisesti ja tuskallisesti (esim. heroiinilla, alkoholilla yms.) tai nopeasti ja kivuttomasti (esim. heroiinilla, luodilla, hirttosilmukalla tms., tiijättehän työ). Periaatteessa toki moista pyritään ainakin hieman ehkäisemään (mielestäni surkean tehottomasti), mutta kuten boldaten korostin, käytännössä kukaan ei voi estää, jos ns. terve ihminen haluaa itsensä tappaa, niin sen todellakin voi ihan hyvin tehdä. Kukaan ei pysty sieltä junaradan varresta estämään, jos sinne on juuri sen tietyn yöjunan alle päättänyt hypätä. Niin... eli aiheeseen, eli miksi sitten erittäin vakavasti sairas/vammautunut/vammainen ihminen EI saa päättää elämäänsä itse päättämänään ajankohtana, nopeasti ja kivuttomasti, vaan miksi häntä pidetään väkisin (jopa oikeuteen monta kertaa vedoten, kuten mielipuolisuuden luvatussa maassa jenkkilässä) hengissä, mahdollisesti koko ajan kärsien?

Em. tuli taas mieleen, kun luin Cthulhun (muistaakseni) ekan postauksen ketjuun, jossa hän mainitsi, että voishan niitten kehareiden ikäänkuin antaa kuolla pois. :jahas: Mitä muuta se tarkoittaa käytännössä, kuin tuskallista ja pitkää kuolemaa janoon, nälkään tai omaan vammaansa tukehtuen? Eikö aktiivinen eutanasia olisi arvokkaampi ja inhimillisempi vaihtoehto? TIETENKIN pitäisi pitää huoli, että noi rinkun mainitsemat kolme kriteeriä todella täyttyisivät, että sen olisi ehkä parikin lekuria todennut, kuten myös ko lapsen/nuoren vanhemmat. Tuo tuli myös mieleen, kun mummoni makasi muistaakseni 9 vuotta terveyskeskuksen vuodeosastolla toinen kropan puoli kokonaan halvaantuneena, kykenemättömänä tekemään juuri mitään itse (mukaanlukien puhuminen), silminnähden tuskastuneena olotilaansa. Jos mummoni olisi joskus esim. kirjoittaen ilmaissut halunsa kuolla täysin aukottomilla ilmaisuilla, niin mielestäni hänellä olisi silloin ollut oikeus lähteä nopeasti ja kivuttomasti. Mikä oikeus meillä oli häntä täällä pitää väkisin elossa?

Aina sanotaan idealistisesti, että on oikeus elämään, mutta tarkoittaako se myös velvollisuutta elää, suorastaan pakkoa elää? Jos on oikeus elämään, eikö silloin pitäisi myös olla oikeus kuolemaan?
 
Vaikka eutanasia tulisi lailliseksi, ei vammaista/vihannesta lasta kuitenkaan tapeta missään tapauksessa ilman molempien vanhempien suostumusta. Jos kuitenkin on selvä lääketieteellinen peruste ja molemmat vanhemmat kannattaa eutanasiaa, niin en näe mitään syytä kieltää sitä. Voisihan siihen vielä laittaa pienen taloudellisen porkkanan ja ottaa hoitotuet pois parantumattomilta vihanneksilta. Jos vanhemmat haluaa tuollaisen lapsen pitää, niin ei kun omaan kotiin hoitoon se tai yksityiselle puolen omalla kustannuksellaan. Olisi mielenkiintoista nähdä monellako taloudelliset realiteetit ja oman vapaa-ajan arvostus menisi rakkauden yli :evil:

Joka tapauksessa noiden vihannesten elättäminen vuosikymmeniä yhteiskunnan kustannuksella on kallista. Rahaa ei ole rajattomasta käytössä, joten mieluummin käyttäisin ne vähän varat useiden parannettavissa olevien tapauksien hyvään hoitoon, kuin yhden parantumattoman tapauksen hyyssäämiseen.
 
jos ollaan realistisia, niin mun mielipide on, että kehitysvammaiset ja ns "kasvit" on ihmisiä tavallaan, mutta miettikää mikä taakka se on koko yhteiskunnalle. En minä näe mitään järkeä säilyttää ajatuskyvyttömiä hengissä letkuissa hinnalla millä hyvänsä. Jos olisin "kasvi" niin luultavasti olisi mukavampi uskoa buddhaan ja syntyä uusiksi vaikkapa hevosena, kuin elää letkuissa koko lyhyen ikänsä. Toki ymmärrän sen, että jos itselle syntyisi kehitysvammainen lapsi tilanne olisi eri.
 
protsku sanoi:
Eihän tuossa puhuta koomasta vaan siitä että vammautuu vihanneksen tasolle kolarissa. Ja varsinainen kysymys oli että millä perusteella aikuisiällä vihanneksen tasolle vammautunut katsotaan arvokkaammaksi kuin hän joka on syntynyt vakavasti vammautuneena? Puhumme nyt siis henkilöistä joitten aivotoiminta on vihanneksen tasolla.

Nimittäin jos ei ole hoitotestamenttia niin 19-vuotiaana kolarissa aivovaurion saanut saattaa olla letkuissa vaikka 50 vuotta.

Pahoittelen erehdystäni. En ollut varma ymmärsitkö vihanneksen käsitettä, koska puhuit välillä neliraajahalvauksesta ja välillä koomasta siellä seassa.

Saattaa olla, mutta tämä on perheen päätös.

Minä en pidä aikuisiällä vihanneksen tasolla vammautunutta arvokkaammaksi kuin vihannesta vauvaa. Olen sitä mieltä, että jos ei ole aivotoimintaa, ei ole elämääkään. Ihmisyys on jotain ihan muuta kuin koneiden ylläpitämää fyysistä toimimista.
 
Dragon sanoi:
Rinkkusedästä paistaa pieni linkolaisuus läpi vai :) Mä voisin sanoa tohon sun listaan jo yhden tyypin nimeltä Stephen Hawkings. Se osaa puhua? Joo... sillä on se puhesyntetisaattori, jolla hän pystyy kommunikoimaan. Mitä jos Stephenillä ei olisi sitä syntikkaa? Olisiko hän kasvis? No ei mutta ei hän voisi millään lailla välittää ajatuksiaan muille ihmisille. Noilla kriteereillä Hawkings pitäisi listiä. Ei niin fiksu teko.

En rinkku hyväksy tota sun listan kolmoskohtaa. Jos siinä lukisi aivokuollut, niin sitten hyväksyisin ton listan. En näe syitä pitää aivokuollutta ihmistä hengissä "tuhlaamassa resursseja = rahaa" niin karsealta kuin tuo tuntuukin.

Luulen Ringsiden tarkoittaneen edes yhden sanan oppimisella muuta kuin sen sanan ääneen/elehtimällä sanomista. Sitä, että oppii symboleiden merkityksen, mikä vaatii kyllä tietynlaista ajatustoimintaa. Se on kaikenlaisen kommunikoinnin (äänellisen tai äänettömän) edellytys. En tiedä voiko kommunikoida, jos ei ymmärrä symboleita. Toisaalta en tiedä miksi Rinkku ei pistänyt siihen suoraan aivokuollutta.

Stephen Hawkings kyllä hallitsee sanat, vaikkei niitä omalla äänellä sano :) Kaippa hän on pienenäkin pystynyt selvittämään ymmärtävänsä puhetta.

Tässä yhteydessä voi aivokuolleiden eutanasian kieltäjät miettiä sellaista tilannetta, että oma läheinen on kuolemansairas ja tarvitsee elinsiirtoa. Listalla ollaan ykkösenä, mutta sopivaa luovuttajaa ei ole löytynyt. Sitten selviää, että naapurihuoneessa on aivokuollut henkilö, jonka läheiset ei suostu elinten luovutukseen. Siinä olisi oman läheisen ainoa mahdollisuus jäädä eloon, mutta sen sijaan eloon jää henkilö, jonka aivot ei toimi.

(Tämä on kärjistys eikä vastaa todellisuutta, kannattaa silti miettiä.)

Mä olen kauan jo miettinyt, että mikä oikeus meillä on elää ja mihin tämä "oikeus" muka perustuu...

Tässäpä kanssa miettimistä kaikille :) Oikeus elää on todellakin ihmisen oma keksintö eikä mikään yleismaailmallinen totuus.
 
iivili sanoi:
Aina sanotaan idealistisesti, että on oikeus elämään, mutta tarkoittaako se myös velvollisuutta elää, suorastaan pakkoa elää? Jos on oikeus elämään, eikö silloin pitäisi myös olla oikeus kuolemaan?

Tosi hienosti sanottu!
 
Täällä puhutaan aika paljon tuosta aivotoiminnasta, useimpien mielestä sen puuttuessa ihminen ei ole enää mitään ja pitää lopettaa. Että sängyssä maatessaan kommunikaatiokyvyttömänä ja tietoisuutta vailla oleva ihminen on kasa luuta ja lihaa. Mistäs sen tiedätte vaikka ihminen täyttäisi kaikki onnellisen elämän kriteerit pelkillä peruselintoiminnoilla? Jos ei ole aivotoimintaa, ei kärsi kivuistakaan, vai mitä? Jos tällainen potilas vaikka näkee koko elämänsä unta jossa tuntee elävänsä normaalisti. Mikä sellaisessa elämässä nyt on niin väärää? Miten joku toinen voi päättää mikä on oikeaa elämää ja mikä ei? Eikö erilaisuuden hyväksyminen ja ylläpitäminen ole yksi ihmisen perushyveistä?

Tuosta resurssien allokoinnista, paljon rahaa käytetään myös sellaisiin ihmisiin jotka eivät tee työtä, vahingoittavat muita ja itseään jatkuvasti eivätkä välttämättä ole kenellekään iloksi ja hyödyksi. Miten jonkun yhteiskunnalle hyödyttömän juopponarkkarin, jolla ei ole perhettä eikä ystäviä, elättäminen eroaa vaikeasti vammaisen hoitamisesta? Nauttiiko sellainen ihminen elämästään enemmän kuin vaikeasti vammainen?

Kuka tietää mitä elämän päättäminen tuo tullessaan? Vain arvailuja voi esittää, itse luulen että ei yhtään mitään. Aika pysähtyy kun ihminen kuolee, kuolema ei ole kenellekään palvelus.


Mitä jos esitänkin sellaisen ajatuksen, että kaikki mahdollinen elämä on arvokasta ja pitää säilyttää viimeiseen asti. Niin kauan kuin ihmisellä on aineenvaihdunnassa mukana olevia soluja on hänet pidettävä elossa. Jos ihmisen havaitaan kärsivän kivuista on niitä pyrittävä lievittämään kaikin keinoin. Elämän erilaisuutta kunnioitetaan ja kaikille tulee tästä hyvä mieli.

Mikä ihme tässä ajatuksessa on niin tekopyhää ja väärin?
 
En tajua miksi Stephen Hawking (jättäkää se ässä pois) tuotiin tähän mukaan, miehellä on harvinainen lihasrappeumasairaus (tms.) joka alkoi aiheuttaa liikuntakyvyttömyyttä vasta keski-iässä. Sen takia myös äänihuulet ovat kyvyttömät muodostamaan puhetta. Hawking on elänyt aivan normaalin ihmisen lapsuuden ja nuoruuden.
 
Kylläpä on taas idealistit ja maailmanparantajat sankoin joukoin liikkeellä. :down:

rinkulle, hipalle ja muutamalle muulle taas :thumbs:
 
Eräs sukulainen on lähihoitaja ja hänellä oli potilas jolla oli neliraajahalvaus, ei pystynyt puhumaan ja kommunikointi rajoittui pään nyökkäilyyn.
Vaipat piti vaihtaa ja kurkku imeä tyhjäksi räästä ja muusta paskasta parin tunnin välein.

Kuinka moni teistä eutanasian vastustajista olisi valmis kokemaan saman?
 
Raejuusto sanoi:
Täällä puhutaan aika paljon tuosta aivotoiminnasta, useimpien mielestä sen puuttuessa ihminen ei ole enää mitään ja pitää lopettaa. Että sängyssä maatessaan kommunikaatiokyvyttömänä ja tietoisuutta vailla oleva ihminen on kasa luuta ja lihaa. Mistäs sen tiedätte vaikka ihminen täyttäisi kaikki onnellisen elämän kriteerit pelkillä peruselintoiminnoilla? Jos ei ole aivotoimintaa, ei kärsi kivuistakaan, vai mitä? Jos tällainen potilas vaikka näkee koko elämänsä unta jossa tuntee elävänsä normaalisti. Mikä sellaisessa elämässä nyt on niin väärää? Miten joku toinen voi päättää mikä on oikeaa elämää ja mikä ei? Eikö erilaisuuden hyväksyminen ja ylläpitäminen ole yksi ihmisen perushyveistä?

Ilman aivotoimintaa ei nähdä unia. Senkin pystyy mittaamaan. Kun ihminen näkee unta, sen aivosähkökäyrä on tietynlainen. Aivokuolleella ei ole mitään sähköä eli ei tapahdu mitään. Ei näe unta.

Haluaisitko sinä elää ilman aivotoimintaa?

En pysty mitenkään rinnastamaan aivokuollutta ihmistä erilaisuuteen. Downin syndroomaa sairastava on erilainen, sokea on erilainen, oppimishäiriöinen on erilainen. Aivokuolleesta puuttuu ihmisyys.

Tuosta resurssien allokoinnista, paljon rahaa käytetään myös sellaisiin ihmisiin jotka eivät tee työtä, vahingoittavat muita ja itseään jatkuvasti eivätkä välttämättä ole kenellekään iloksi ja hyödyksi. Miten jonkun yhteiskunnalle hyödyttömän juopponarkkarin, jolla ei ole perhettä eikä ystäviä, elättäminen eroaa vaikeasti vammaisen hoitamisesta? Nauttiiko sellainen ihminen elämästään enemmän kuin vaikeasti vammainen?

Kuka tietää mitä elämän päättäminen tuo tullessaan? Vain arvailuja voi esittää, itse luulen että ei yhtään mitään. Aika pysähtyy kun ihminen kuolee, kuolema ei ole kenellekään palvelus.

Se voi olla palvelus ihmiselle, joka on kuolemansairas ja kärsii hirvittäviä kipuja koko ajan. Tässä siis sivuan eutanasia-aihetta enkä vammaisuutta.

Mitä jos esitänkin sellaisen ajatuksen, että kaikki mahdollinen elämä on arvokasta ja pitää säilyttää viimeiseen asti. Niin kauan kuin ihmisellä on aineenvaihdunnassa mukana olevia soluja on hänet pidettävä elossa. Jos ihmisen havaitaan kärsivän kivuista on niitä pyrittävä lievittämään kaikin keinoin. Elämän erilaisuutta kunnioitetaan ja kaikille tulee tästä hyvä mieli.

Mikä ihme tässä ajatuksessa on niin tekopyhää ja väärin?

No pidetään samalla kaikki bakteeritkin elossa väkisin, koska niilläkin on aineenvaihdunta! ;)

En kyllä sanoisi, että kaikille tulee hyvä mieli. Jos ottaa vaikkapa esimerkiksi sen aiemmin mainitseman elinsiirtotapauksen. Tai jos se kuolemansairas haluaa itse kuolla, koska kärsii eikä halua enää elää. Tai jos omaiset haluaa eutanasiaa, mutta laki ei salli sitä.

Entäpä pieni keskosvauva, joka pysyy vaivoin hengissä laitteiden avulla, mutta on vakava aivovaurio, keuhkot ei toimi, sydämessä on vikaa, suolisto ei toimi, silmissä retinopatia, sisäelimissä vikaa, vaatii jatkuvia leikkauksia, kärsii koko ajan kovia kipuja. Ei mitään mahdollisuutta elää sairaalan ulkopuolella. Hänetkö täytyisi pitää elossa kaikin keinoin, koska solut elää? Ja jos sydän pysähtyy (luonto puuttuu asiaan) täytyy elvyttää, koska kaikin keinoin täytyy pitää elossa?

Ja ihmettelet mitä tekopyhää tuossa on ja uskot, että loppujen lopuksi kaikilla on hyvä mieli?
 
Hippa sanoi:
Haluaisitko sinä elää ilman aivotoimintaa?

Haluaisin elää missä tilanteessa vain, koska olen tietämätön vaihtoehdosta. Miten kukaan voi haluta kuolemaa, siis jotain sellaista mistä ei tiedä vittuakaan?

En pysty mitenkään rinnastamaan aivokuollutta ihmistä erilaisuuteen. Downin syndroomaa sairastava on erilainen, sokea on erilainen, oppimishäiriöinen on erilainen. Aivokuolleesta puuttuu ihmisyys.

Miksei aivokuollut ole erilainen?

Se voi olla palvelus ihmiselle, joka on kuolemansairas ja kärsii hirvittäviä kipuja koko ajan. Tässä siis sivuan eutanasia-aihetta enkä vammaisuutta.

Miten kuolema voi olla kenellekään palvelus?

No pidetään samalla kaikki bakteeritkin elossa väkisin, koska niilläkin on aineenvaihdunta! ;)

Bakteerit eivät ole ihmisiä.

En kyllä sanoisi, että kaikille tulee hyvä mieli. Jos ottaa vaikkapa esimerkiksi sen aiemmin mainitseman elinsiirtotapauksen. Tai jos se kuolemansairas haluaa itse kuolla, koska kärsii eikä halua enää elää. Tai jos omaiset haluaa eutanasiaa, mutta laki ei salli sitä.

Nyt ei puhuta eutanasiasta siinä mielessä että potilaalla olisi täysi järki esittää oma tahtonsa. Vaikeasti vammainen tämän threadin mielessä on siis sellainen joka ei todellakaan tajua mitä kuoleminen tai elämä tarkoittaa.

Entäpä pieni keskosvauva, joka pysyy vaivoin hengissä laitteiden avulla, mutta on vakava aivovaurio, keuhkot ei toimi, sydämessä on vikaa, suolisto ei toimi, silmissä retinopatia, sisäelimissä vikaa, vaatii jatkuvia leikkauksia, kärsii koko ajan kovia kipuja. Ei mitään mahdollisuutta elää sairaalan ulkopuolella. Hänetkö täytyisi pitää elossa kaikin keinoin, koska solut elää? Ja jos sydän pysähtyy (luonto puuttuu asiaan) täytyy elvyttää, koska kaikin keinoin täytyy pitää elossa?

Niinhän minä sanoin. Sanoppa sinä että mitä siinä on väärin? Tuollainen vauva kyllä kuolee varmasti jossain vaiheessa varhaiselämäänsä, yrittivätpä lääkärit kuinka paljon pitää sitä elossa.

Ja ihmettelet mitä tekopyhää tuossa on ja uskot, että loppujen lopuksi kaikilla on hyvä mieli?

Sanoppa uudestaan tämä lause, en oikein ymmärtänyt sen sisältöä?
 
Raejuusto sanoi:
Miten kuolema voi olla kenellekään palvelus?

Se on palvelus ihmiselle, joka on niin sairas, ettei ole toivoa eloonjäämisestä ja joka haluaa kuolla, mutta ei sitä pysty tekemään itsemurhaa.

Nyt ei puhuta eutanasiasta siinä mielessä että potilaalla olisi täysi järki esittää oma tahtonsa. Vaikeasti vammainen tämän threadin mielessä on siis sellainen joka ei todellakaan tajua mitä kuoleminen tai elämä tarkoittaa.

Tässä on sivuttu aivokuolleisuutta aika paljon. Jos ei ole hoitotestamenttia ja makaa sairaalassa kykenemättömänä päättää elämästään, mutta omaiset haluaa eutanasiaa, sitä ei voi toteuttaa, koska se on laitonta.

Niinhän minä sanoin. Sanoppa sinä että mitä siinä on väärin? Tuollainen vauva kyllä kuolee varmasti jossain vaiheessa varhaiselämäänsä, yrittivätpä lääkärit kuinka paljon pitää sitä elossa.

Siinä on se väärin, että siinä tuotetaan turhaa ja kohtuutonta kärsimystä ihmiselle, jolla ei ole mahdollisuutta elää.

Sen lisäksi se maksaa ihan helvetisti. Normaali keskonen on sairaalahoidossa noin 3kk ja tämä hoito maksaa yhteiskunnalle noin 200 000 euroa. Jos vielä väkisin pidettäisiin elossa ne keskoset, jotka kuolee joka tapauksessa, tulisi hoito yhteiskunnalle hyvin kalliiksi.

Eikä tuollainen vauva välttämättä kuolisi varhaiselämässään, koska väkisin elossapitäminen on lääketieteessä aika tehokasta. Aina voi leikata lisää, lääkitä, hoitaa vitaalielintoimintoja ja elvyttää.

"Pakkohoidosta" säästyneillä rahoilla voitaisiin hoitaa ihmisiä, joilla on mahdollisuus hyvällä hoidolla parantua ja elää jokseenkin normaalia elämää.

Sanoppa uudestaan tämä lause, en oikein ymmärtänyt sen sisältöä?

Sen sisältö oli se, että mielestäni tuo on hyvin tekopyhää eikä todellakaan jää kaikille hyvä mieli. On suorastaan irvokas ajatus pitää väkisin elossa ihmisiä, joiden elimistöt on käytännössä tuhoutuneita.
 
ringside sanoi:
Videolla näkyi leppoisten down-tapausten lisäksi vammaisia, jotka olivat sängyssä kouristunein jäsenin, täysin liikuntakyvyttömänä. He eivät osanneet puhua, heidät piti syöttää ja pestä, ja heidän kognitiivinen tasonsa oli noin kaksi viikkoisen koiran tasolla. Siellä oli sitten hoitsut järjestänyt vammaisille tanssiaiset, ja ne pyöritteli siellä näitä pyörätuoleja ja sänkyjä.

Irstasta ja sairasta tuommoinen. Tuollaista touhua olisin oikeasti odottanut ennemmin rocky horror picture show:sta.

Ehkä voi mennä rankan kärjistyksen piiriin... Mutta kun oikeasti miettii niin tuollainen toiminta ois helvetin hyvä psykologisessa sodan käynnissä. Vastapuolen sotilaista tehtäisiin vihanneksia ja sidottaisiin sänkyyn. Ja sitten kun ei enää kiinnostaisi leikkiä leluilla, niin otettaisiin taas uusi ja vanha kipattaisiin jonnekin monttuun. Saattaisihan se elää siellä jonkin aikaa kun ei saisi ruokaa ja juomaa.
Kukapa haluaisi nähdä omaisensa ko. tilanteessa?
 
Entäs tämä klassinen tapaus kun löydettiin jostain viidakosta lapsi joka oli täysin villiintynyt eikä osannut puhua sanaakaan - olisiko hänetkin pitänyt "deletoida" saman tien? Anteeksi nyt vaan mutta minusta on aivan kammottavaa ja epäinhimillistä ruveta laittamaan ihmisiin hintalappuja sillä perusteella miten hyvin pystyy tuottamaan puhetta. :(

Ringsiden kannattaisi joka tapauksessa hakea politiikkaan. Sailaksella olisi varmaan käyttöä miehelle joka pyyhkäisee kerta heitolla vammaiset, vanhukset, narkit, juopot ja hullut pois kuluttamasta veronmaksajien rahoja. Lisää elintilaa normaaleille!

4229.jpg


Kuva: Raimo Sailas antaisi kehitysvammaisten elää
 
protsku sanoi:
Entäs tämä klassinen tapaus kun löydettiin jostain viidakosta lapsi joka oli täysin villiintynyt eikä osannut puhua sanaakaan - olisiko hänetkin pitänyt "deletoida" saman tien? Anteeksi nyt vaan mutta minusta on aivan kammottavaa ja epäinhimillistä ruveta laittamaan ihmisiin hintalappuja sillä perusteella miten hyvin pystyy tuottamaan puhetta. :(

Ringside ei puhunut puheen tuottamisesta, vaan sanan oppimisesta, jotka ovat aika lailla eri asioita. Esitin tuossa ylempänä jonkinmoisen arvailun siitä, mitä hän tarkoitti. En tietenkään voi tietää tarkoittiko.

Tällä hetkellä herra varmaan nauraa partaansa..
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom