- Liittynyt
- 28.10.2002
- Viestejä
- 8 220
Mä olen jokseenkin sitä mieltä, että jos mitään kokemusta kehitysvammaisista ei ole niin ei ole kovin pätevä esittämään mielipiteitä kehitysvammaisten elämänlaadusta.
Olen itse ollut töissä erityiskoulussa, jossa oli keskivaikeasti ja lievästi kehitysvammaisia ja eri tavoin psyykkisesti häiriintyneitä peruskouluikäisiä lapsia.
Usein näissä kehitysvammaisuuskeskusteluissa puhutaan vaan siitä oikeudesta elämään. Ei ajatella sitä, että hyvin harvoin kehitysvammaisuus on vain yksi vika ihmisessä. Hyvin moniin vammoihin sisältyy kaikenlaisia sivuvaivoja, jotka aiheuttavat monenlaista kärsimystä.
Koulussa oli lapsi, joka istui pyörätuolissa. Hymyili kyllä ja itkikin. Oli vähän väliä leikattavana. Söi kättään koko ajan niin, että piti pitää käsissä koko ajan hanskoja. Ei osannut puhua, ei ilmaista tahtoaan, ei mitään vuorovaikutusta. Kaikki perustoiminnot piti tehdä hänen puolestaan.
Oli toinenkin lapsi. Osasi kävellä ja tunnisti nimensä. Jos jätettiin vessaan yksin, alkoi syödä omaa kakkaansa. Ei ymmärtänyt puhetta, ei puhunut mitään, ei vuorovaikutusta. Jos tuntui pahalta, puri muita ihmisiä. Hänen vammaansa kuului mm. silmävamma, joka aiheuttaa kipuja ja ennen pitkää sokeutumisen. Asui laitoksessa.
Lapsena vielä tällaisia jaksetaan hoitaa. Entä aikuisena? Entä, kun vammaisen omat vanhemmat kuolee? Ainoat ihmiset, jotka todella rakastaa ja välittää. Mitä sitten?
Tuntuu kauhealta ajatukselta tappaa vastasyntynyt kehitysvammainen. Kuitenkin kannatan aborttia, jos lapsi on tutkimuksissa todettu vakavasti vammaiseksi.
Aivotoimintaa voidaan mitata mittarein. Olen sitä mieltä, että jos ei ole aivotoimintaa, ei ole elämääkään. Sellaisen ihmisen voi eutanasialla tappaa. Kannatan myös eutanasiaa silloin, kun ihminen sitä itse toivoo ja on älyllisesti ja psyykkisesti siinä kunnossa, että voi itse toiveen esittää. Toiveen saisi minun mielestäni esittää myös etukäteen (vrt elintenluovutustestamentti).
Minä en ymmärrä sitä, miksi ihminen ei saisi omasta elämästään päättää. En ymmärrä sitäkään, miksi täytyy pitää keinotekoisesti elossa ihmisiä, joilla ei ole aivotoimintaa. Kaikista vähiten ymmärrän sellaista, mitä jokin aika sitten tapahtui jenkeissä eli annetaan ihmisen kuolla tuskallisesti, kun ei pysty syömään. Silti ei voi lääkkeellisesti tappaa?
Olen itse ollut töissä erityiskoulussa, jossa oli keskivaikeasti ja lievästi kehitysvammaisia ja eri tavoin psyykkisesti häiriintyneitä peruskouluikäisiä lapsia.
Usein näissä kehitysvammaisuuskeskusteluissa puhutaan vaan siitä oikeudesta elämään. Ei ajatella sitä, että hyvin harvoin kehitysvammaisuus on vain yksi vika ihmisessä. Hyvin moniin vammoihin sisältyy kaikenlaisia sivuvaivoja, jotka aiheuttavat monenlaista kärsimystä.
Koulussa oli lapsi, joka istui pyörätuolissa. Hymyili kyllä ja itkikin. Oli vähän väliä leikattavana. Söi kättään koko ajan niin, että piti pitää käsissä koko ajan hanskoja. Ei osannut puhua, ei ilmaista tahtoaan, ei mitään vuorovaikutusta. Kaikki perustoiminnot piti tehdä hänen puolestaan.
Oli toinenkin lapsi. Osasi kävellä ja tunnisti nimensä. Jos jätettiin vessaan yksin, alkoi syödä omaa kakkaansa. Ei ymmärtänyt puhetta, ei puhunut mitään, ei vuorovaikutusta. Jos tuntui pahalta, puri muita ihmisiä. Hänen vammaansa kuului mm. silmävamma, joka aiheuttaa kipuja ja ennen pitkää sokeutumisen. Asui laitoksessa.
Lapsena vielä tällaisia jaksetaan hoitaa. Entä aikuisena? Entä, kun vammaisen omat vanhemmat kuolee? Ainoat ihmiset, jotka todella rakastaa ja välittää. Mitä sitten?
Tuntuu kauhealta ajatukselta tappaa vastasyntynyt kehitysvammainen. Kuitenkin kannatan aborttia, jos lapsi on tutkimuksissa todettu vakavasti vammaiseksi.
Aivotoimintaa voidaan mitata mittarein. Olen sitä mieltä, että jos ei ole aivotoimintaa, ei ole elämääkään. Sellaisen ihmisen voi eutanasialla tappaa. Kannatan myös eutanasiaa silloin, kun ihminen sitä itse toivoo ja on älyllisesti ja psyykkisesti siinä kunnossa, että voi itse toiveen esittää. Toiveen saisi minun mielestäni esittää myös etukäteen (vrt elintenluovutustestamentti).
Minä en ymmärrä sitä, miksi ihminen ei saisi omasta elämästään päättää. En ymmärrä sitäkään, miksi täytyy pitää keinotekoisesti elossa ihmisiä, joilla ei ole aivotoimintaa. Kaikista vähiten ymmärrän sellaista, mitä jokin aika sitten tapahtui jenkeissä eli annetaan ihmisen kuolla tuskallisesti, kun ei pysty syömään. Silti ei voi lääkkeellisesti tappaa?