- Liittynyt
- 4.7.2005
- Viestejä
- 896
Ajattelin nyt kirjoitella aikani kuluksi, kun ei tässä sairaalapedillä muutakaan voi harrastaa, vaikka tiedänkin vastineen kirjoitukseeni jo ennalta.
Jos oletetaan ihmisen olevan jotakin enemmän kuin muut eläimet ja omaavan kyvyn oman toiminnan tarkasteluun ja sen muuttamiseen haluamaansa suuntaan, voidaan olettaa ihmisellä olevan myös vastuu omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
Tämän olettamuksen jälkeen voimme olettaa olevan olemassa sellaisia asioita kuin etiikka ja moraali. Eli kunkin ihmisen omat säännöt siitä, miten tätä elämää tulisi elää.
Itse kasvissyöjänä (en siis valitettavasti ole vegaani, ehkä sitten joskus pääsen tähän asti), katson, ettei ole koulutettuna, yltäkylläisyyden keskellä ja tietyt faktat tietävänä minun arvolleni sopivaa, eettistä tai moraalini kannalta oikeutettua tappaa eläimiä pelkästään tietyn mielihalun tyydyttämiseksi. Siksi en siihen osallistu.
Ymmärrän ja hyväksyn metsästyksen täällä meillä tiettyjen eläinkantojen välttämättömän sääntelyn takia ja esimerkiksi koirieni lihansyöjän ruokavalion (ne kun eivät voi vegaaneiksi ryhtyä
) turvaamiseksi. Lisäksi se on eettisesti hoidettunu erinomainen tapa hoitaa niiden ihmisten lihantarve, jotka vielä eivät ihan ole päässeet eteenpäin tässä maailmassa. Miljoonasti parempi juttu kaikin puolin kuin eläinten kasvatus pelkkää lihaa varten. Lisäksi ymmärrän hyvin, miksi joku vähemmän koulutusta saanut tai esimerkiksi kehitysmaissa asuva niin tekee. Itseltäni voin, ja minun tulee, vaatia enemmän.
Ymmärrän myös luomupossua massuttavia ja ylämaan karjan pihveistä nauttivia. He eivät sentään ole sitä mieltä, että eläinten kärsimyksellä ei ole heidän oman nautinnonhalunsa tyydyttämisen rinnalla mitään merkitystä. He haluavat syödä sen suht luonteenomaista ja terveellistä elämää ja toivottavasti myös suhteellisen tuskattomasti tapetun elukan lihaa. Hyvä näin. Mutta jos joku lappaa lautaselleen broileria tai kalkkunaa (olettaen ettei ole omalla takapihallaan niitä kasvattanut) näissä olosuhteissa ja näillä tiedoilla, ei asiasta voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: tämä ihminen ei välitä eläinten kärsimyksestä. Haluanko olla kyseisen ihmisen seurassa jos se ei ole välttämätöntä, haluanko hänet omaan sänkyyni, lasteni lähelle...? En. Raakuus ei kuulu niihin ominaisuuksiin joita ihmisessä arvostan.
Tietämättömyys ei voi tässä maassa olla kenenkään tekosyy. Jos haluaa näiden eläinten lihaa syödä, on samalla myös tunnustettava se tosiasi, että on raaka, julma ja välinpitämätön. Jos näin tekee, asia selvä. Ymmärretty on. Ainakin silloin on rehellinen itselleen ja muille. Ei tarvitse piipittää mitään siitä, että kun muutkin, ja tykkäänhän minä meidän kissoistakin jne. Vastuu otettu ja annettu. Piste. Jokainen siis ratkaisee kohdastaa, kuten niin monta muutakin asiaa maailmassa. Ilahduttavaa sinänsä on ollut huomata, että asenteet alkavat vähitellen hitaasti hilautua parempaan suuntaan. Kaikkihan tiedämme, että jokin aika esim. raiskaus ei ollut avioliitossa rikos, lapsen sai tappaa ilman sen suurempaa porua jos oli sen isä, koiran sai hirttää ja tupakointi raskausaikana oli jokanaisen oikeus. Nyt asenteet ja sen jäljestä lainsäädäntö ovat muuttuneet. Uskon, että näissä eläinjutuissakin mennään eteenpäin (esim. nyt aikaansaatu häkkikanalakielto). Hitaasti, mutta varmasti.
Jos oletetaan ihmisen olevan jotakin enemmän kuin muut eläimet ja omaavan kyvyn oman toiminnan tarkasteluun ja sen muuttamiseen haluamaansa suuntaan, voidaan olettaa ihmisellä olevan myös vastuu omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
Tämän olettamuksen jälkeen voimme olettaa olevan olemassa sellaisia asioita kuin etiikka ja moraali. Eli kunkin ihmisen omat säännöt siitä, miten tätä elämää tulisi elää.
Itse kasvissyöjänä (en siis valitettavasti ole vegaani, ehkä sitten joskus pääsen tähän asti), katson, ettei ole koulutettuna, yltäkylläisyyden keskellä ja tietyt faktat tietävänä minun arvolleni sopivaa, eettistä tai moraalini kannalta oikeutettua tappaa eläimiä pelkästään tietyn mielihalun tyydyttämiseksi. Siksi en siihen osallistu.
Ymmärrän ja hyväksyn metsästyksen täällä meillä tiettyjen eläinkantojen välttämättömän sääntelyn takia ja esimerkiksi koirieni lihansyöjän ruokavalion (ne kun eivät voi vegaaneiksi ryhtyä
) turvaamiseksi. Lisäksi se on eettisesti hoidettunu erinomainen tapa hoitaa niiden ihmisten lihantarve, jotka vielä eivät ihan ole päässeet eteenpäin tässä maailmassa. Miljoonasti parempi juttu kaikin puolin kuin eläinten kasvatus pelkkää lihaa varten. Lisäksi ymmärrän hyvin, miksi joku vähemmän koulutusta saanut tai esimerkiksi kehitysmaissa asuva niin tekee. Itseltäni voin, ja minun tulee, vaatia enemmän.Ymmärrän myös luomupossua massuttavia ja ylämaan karjan pihveistä nauttivia. He eivät sentään ole sitä mieltä, että eläinten kärsimyksellä ei ole heidän oman nautinnonhalunsa tyydyttämisen rinnalla mitään merkitystä. He haluavat syödä sen suht luonteenomaista ja terveellistä elämää ja toivottavasti myös suhteellisen tuskattomasti tapetun elukan lihaa. Hyvä näin. Mutta jos joku lappaa lautaselleen broileria tai kalkkunaa (olettaen ettei ole omalla takapihallaan niitä kasvattanut) näissä olosuhteissa ja näillä tiedoilla, ei asiasta voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: tämä ihminen ei välitä eläinten kärsimyksestä. Haluanko olla kyseisen ihmisen seurassa jos se ei ole välttämätöntä, haluanko hänet omaan sänkyyni, lasteni lähelle...? En. Raakuus ei kuulu niihin ominaisuuksiin joita ihmisessä arvostan.
Tietämättömyys ei voi tässä maassa olla kenenkään tekosyy. Jos haluaa näiden eläinten lihaa syödä, on samalla myös tunnustettava se tosiasi, että on raaka, julma ja välinpitämätön. Jos näin tekee, asia selvä. Ymmärretty on. Ainakin silloin on rehellinen itselleen ja muille. Ei tarvitse piipittää mitään siitä, että kun muutkin, ja tykkäänhän minä meidän kissoistakin jne. Vastuu otettu ja annettu. Piste. Jokainen siis ratkaisee kohdastaa, kuten niin monta muutakin asiaa maailmassa. Ilahduttavaa sinänsä on ollut huomata, että asenteet alkavat vähitellen hitaasti hilautua parempaan suuntaan. Kaikkihan tiedämme, että jokin aika esim. raiskaus ei ollut avioliitossa rikos, lapsen sai tappaa ilman sen suurempaa porua jos oli sen isä, koiran sai hirttää ja tupakointi raskausaikana oli jokanaisen oikeus. Nyt asenteet ja sen jäljestä lainsäädäntö ovat muuttuneet. Uskon, että näissä eläinjutuissakin mennään eteenpäin (esim. nyt aikaansaatu häkkikanalakielto). Hitaasti, mutta varmasti.
