Karkista eroon (kokemuksia)

Kieltäminen ja rajoittaminen johtaa harvoin onnistumisiin pitkällä tähtäimellä, etenkin verrattuna avoimempaan, kohtuullisempaan ruokakäyttäytymiseen.

Uskon tähän omalla kohdallani - mutta meitähän on moneksi ja toiselle vain kieltäytyminen on ainoa onnistuva vaihtoehto. Toiset ovat kaikki tai ei mitään-tyyppejä ja toiset tällaisia keskitien kulkijoita. Toki kysymys voi olla myös tavasta, tottumuksesta, ajatusmaailmasta ja tietyntyyppisestä kasvamisesta jonkinaliseen ruokavalioon, oli se sitten herkuton tai ei tai jotain niiden väliltä. Mutta tosiasia on kyllä se, ettei jokunen karkki tai vaikka pussikaan silloin tällöin ketään suoranaisesti lihota, jos kokonaisuus on muuten kunnossa (kulutus suurempaa kuin energiansaanti pitkällä aikatähtäimellä).
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei kyllä ole yläasteen jälkeen tullu karkkia syötyä - jos makeannälkä tulee niin rusinaa :) (tai omppua tai porkkanaa jne...)
 
Mun urheiluhierojalla oli aikoinaan kikka suklaan himoon: aina kun iski himo, hän osti kolme isoa suklaalevyä ja söi ne samantien kuin näkkäriä. Niitä ei herkuteltu. Kolmen levyn jälkeen tuli niin huono olo, että himot jäi siihen. Tämän hän teki parin kuukauden jälkeen ja nyt ei ole maistanutkaan pariin vuoteen. Ei kuulemma pysty :)
 
Mun urheiluhierojalla oli aikoinaan kikka suklaan himoon: aina kun iski himo, hän osti kolme isoa suklaalevyä ja söi ne samantien kuin näkkäriä. Niitä ei herkuteltu. Kolmen levyn jälkeen tuli niin huono olo, että himot jäi siihen. Tämän hän teki parin kuukauden jälkeen ja nyt ei ole maistanutkaan pariin vuoteen. Ei kuulemma pysty :)

Mulle toi ei ollenkaan toimisi. Toleranssi vain kasvaisi.
 
Uskon tähän omalla kohdallani - mutta meitähän on moneksi ja toiselle vain kieltäytyminen on ainoa onnistuva vaihtoehto. Toiset ovat kaikki tai ei mitään-tyyppejä ja toiset tällaisia keskitien kulkijoita. Toki kysymys voi olla myös tavasta, tottumuksesta, ajatusmaailmasta ja tietyntyyppisestä kasvamisesta jonkinaliseen ruokavalioon, oli se sitten herkuton tai ei tai jotain niiden väliltä.

On totta, että ruokahimoihin vaikuttavat useat eri tekijät, kuten ikä, hormonitoiminta, ympäristö ja rajoitetun ruoan tyyppi, joten yksilöllisiä eroja toki löytyy. Painottaisin kuitenkin, että kuten tuo aiemmin linkittämäni tutkimus pyrkii osoittaa, ruoan käytön rajoittamisella ja kieltävällä ajatusmaailmalla on usein negatiivisia vaikutuksia ruokakäyttäytymiseen riippumatta henkilön taustasta tai asemasta. Rajoittava ajatusmalli siis useimmiten ruokkii ruokahimoja, riippumatta variaatiosta yksilöiden taustassa. Ruoan käytön rajoittamisen ja kieltämisen on toisinaan mm. havaittu lisäävän juuri niiden ruokien syömistä, joista rajoittamisella on pyritty kieltäytyä (Polivy ym. 2005). Myös pyrkimyksen sulkea ruokahimonsa pois mielestä on etenkin ylipainoisilla koehenkilöillä haivaittu vain lisäävän näitä ajatuksia (Soetens ja Braet 2006). Spekulatiivista ravitsemuspsykologiaa, mutta tukee ajatusta siitä, että kieltävät ajatukset ja käyttäytyminen vain ruokkivat epäonnistumista. Myös negatiivisten ajatusten ja mielentilojen on havaittu stimuloivan ruokahimoja ja lisäävän motivaatiota syödä (Macht ja Simons 2000). Edelliset ovat vain muutamia poimintoja negaation haitallisista vaikutuksista ruokahimoihin, pubmedittämällä paljon lisää, joskin ruokahimojen tutkimusmaailma on varsin monenkirjava.

"The observation that attempted restriction over eating or deprivation leads to an increase in craving for the restricted food suggests a variety of cognitive, conditioning and emotional processes. Ironic cognitive processes, conditioned cue reactivity and dysphoric mood are prominent in this regard.

Dieters do not only potentially deprive themselves of food energy, they deprive themselves of foods they enjoy eating. They may also lose variety in their daily menu. Both monotony and self-restriction are associated with increased food-craving experiences.

Food cravings are moving away from being cast as personal peccadilloes to that of shared common experience that is often benign but on occasion is emotionally costly."
(Hill 2007).

Ruoakahimot ovat ajatus- ja toimintamalleina hyvin monisyisiä, mutta yllättävän usein kieltävä ajatusmalli ruokkii mieltymystä syödä. Harva uskaltaa luottaa tähän jopa yksinkertaisen tylsään ajatusmalliin, eikä se toki olekaan lyhyt prosessi, eikä usein myöskään onnistu ilman edeltäviä ja useampia yrityksiä ja erehdyksiä. Mielletäänhän itsensä ”kurissa pitäminen” usein hyveeksi ja tiukka itsekontrolli avaimena onnistumiseen. Väitän edelleen, nojaten melko laajaan ravitsemuspsykologiseen tutkimukseen, että usein avain päinvastoin. :) Toki kilpaurheilu sisältää monia aspekteja, joita ei voi yleistää tyypillisempään painonhallintaan lainalaisuuksineen. Näen kuitenkin, että Pakkotoiston kaltaisessa laajassa yhteisössä on jopa vaarallista viestiä laajemmin ajatusta siitä, että onnistuakseen painonhallinnassa, "siististi" syömisessä tai punttiharrastuksessaan, olisi kieltäydyttävä täysin ruoista, joihin kokee suurta mieltymystä, tai ruoista, joita pidetään yleisesti heikkolaatuisempina. Ajatusta ei tue painonhallintatutkimus, eikä sille anna tukea myöskään käytännön ruokavalio-ohjaustyö.
 
mulla on kans eräs perikäyttäytymishäiriö olemassa ja se on karkin syöminen, namujen ahmiminen, herkuttelu kaikella hyvällä, syntisellä ja erityisen lihottavalla, hirvittävä makeanhimo iskee harva se päivä. siihen väitetään myös magnesiumin lisäsyömisen auttavan vähentävästi, toivottavasti näin on, koska magnesiumin syömisestä huolimatta saatan tempaista litran jäätelöä monine lisukkeineen, pussillisen turkinpippuria, puolikkaan isostaa suklaalevystä, keksiä, kääretorttua, pannaria, hilloa samana päivänä ja melkein joka päivä ja samaan aikaan syön muuten monipuolisesti ja melko runsaasti tavallista lihapainotteista sekaruokaa. lihasta iso osa on lentokyvytöntä lintua ja nautaa, vähemmän kalaa tai sikaa. mutta poro on parasta, sen tiedän kun naistakin saanut olen, tälleen vanhana lapin äijän tsoukkina tähän väliin, ettei maistuisi liiaksi itkuvirsivalitukselta juttuloinen.

voi sanoa, että turhaa ja löysää massaa kertyy tällä tavoin helposti. siis painoni on kuitenkin pudonnut kesästä 15 kg, ja se johtuu vain runsaasta pitkäkestoisesta aerobisesta liikunnasta, erittäin pitkiä kävelylenkkejä juoksupyrähdyksineen olen harrastanut, metsässä samoilua ja uudelleen aloitettua voimanostotyyppistä punttista.

oikeastaan en hirveesti edes halua päästä eroon makeanhimostani, mutta sen kohtuullistaminen olisi vähintäänkin toivottavaa.

jotain positiivista asiassa on, että en syö sipsejä, pop cornia vain hyvin harvoin, alkoholia erittäin harvoin tai vähän, kuitenkaan en lasiin räi, jos fiilis sattuu olemaan sopiva, en tupakoi, nuuskaa tosin käyttänyt kohta 30 vuotta ja siitäkään en välttämättä edes halua oikeesti eroon, vaikka järki sanookin toista.

että tämmönen tapaus tällä kertaa. heh.
 
*Juuso* lähestyy asiaa virkistävän tieteellisesti ja ainakin minä tunnistan itseni noista tutkimuksista. Mitä enemmän kiellän jotain itseltäni, sitä varmempi on romahdus ja ahminta ennenpitkää.

Nyt haluaisinkin kuulla kuinka homma sitten kannattaisi hoitaa? Ruokavalion merkitystä tuskin on kiistäminen, mutta kuinka huijata itsensä syömään paremmin?
 
Yläasteella tuli tuota karkkia ym. syötyä melko paljon. Nykyään makean nälkä on hävinny sitä myöten kun on ruvennut syömään paljon. Minulle karkin himo tulee ainoastaan jos on muutenkin nälkä, ja se lähtee sillä kun vetää kunnon sapuskat naamariin :)
 
Itselläni olen toimivaksi tavaksi havainnut parin viime vuoden aikana kieltäytymisen kokonaan kaikennäköisistä herkuista, pariin vuoteen ei ole tullutkaan kaupasta karkkia ostettua. Näin Joulun alla kyllä huomaa kuinka helposti homma voi lähteä näpistä, kun kaikennäköistä on tarjolla lähes jatkuvasti. Noh, ei pidä ottaa hirveitä paineita asiasta ja olenkin ajatellut, että suodaan tämä tilanne nyt tässä muutaman päivän ajaksi.
 
Se on joillekkin sairaus...

No minulle se on sama, kuin alkoholisteille tuo viinakset :eek: Eli se on joko tai. Ei oo mitään välimuotoja:( Huomasihan sen nyt tässä joulun pyhinä...Sanoin, että enpä osta,ja syö yhtään suklaata, ja tavaratalossa tarjosivat yhden ainoan suklaa namin...Ja prkl!!! ja sittenpä menikin suoraan kauppaan,ja ostin 5boxia yli kilon pitkän matkaa niissä painoa, ja kaloreita MILJOONA:hyvä: NE MENIVÄT 3PÄIVÄSSÄ(ONNEKSI EN SENTÄÄN AHMINUT) Vaan lapioin ne suuhuni 3päivässä. Onneksi joulu on kerran vuodessa, ja nauran jo "sairaudelleni" joka on ihan diagnostisoitu...Se auttaa asiaa, kun syö hyvin, eli paljon vihanneksia, ja protsku pitoinen ruokavalio näyttää auttavan tuohon HIMOON ainakin minulla. Ei tee mieli suklaata, ja minulla se mopo lähtee käsistä 1palasta. Olen teille "kohtuu" käyttäjät kyllä kateellinen :worship:
 
Läkerolin sokruttomia pastilleja mutustelee kun muut vetää karkkia niin auttaa..
Paitsi sitten ne laksatiiviset vaikutukset :rolleyes:

Kuka noista välittää?
Muija? = vaihtaa parempaan
Kaverit = vaihtaa parempaan
Muut = Vetää turpiin jos niin pitkälle menee
 
Se mitä te kaikki karkinhimoiset etsitte on kromi. Ei se mitä on autonvanteissa vaan mars mars luontaistuotekauppaan ja pyydätte myyjältä kromia. Siihen loppuu makeanhimo. Eikä tarvitse työntää itseään täyteen aspartaamia. :D
 
Se mitä te kaikki karkinhimoiset etsitte on kromi. Ei se mitä on autonvanteissa vaan mars mars luontaistuotekauppaan ja pyydätte myyjältä kromia. Siihen loppuu makeanhimo. Eikä tarvitse työntää itseään täyteen aspartaamia. :D
Humpuukia sanon minä. Turhaa rahan hukkaa, kyllä niistä karkeista eroon pääsee muutenkin. Yks hyvä keino on ITSEHILLINTÄ, ja sitä on jokaisella, mutta kaikki eivät vaan osaa käyttää sitä.
 
Itse käytännössä lopetin karkin syömisen turhana energiana yli puoli vuotta sitten. Kolme kertaa on sen jälkeen tullut ostettua karkkia, kun on niin mieli tehnyt.

Ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen rupesi sitten ekaa kertaa tekemään kunnolla mieli karkkia ja ostin ison pussin. Maistui aika puulle ja jouduin antamaan lähes puolet pois. Söin puolet, koska ajattelin, että pakko näitä nyt on jonkin verran syödä.

Toisen kerran ostin n. kuukauden kuluttua edellisestä ja sama tulos. Karkit maistuivat ihan turhilta, ei mitään nautintoa (ostin makuunista paljon erilaisia)

Kolmannella kerralla söin puolet pienestä karkkipussista ja annoin loput taas pois.

Enää en ole ostanut karkkia, sillä se ei maistu enää miltään. Ihan niin kuin olisi tullut täydellinen kyllästyminen tai jotain. Taisi olla muillakin samanlaisia kokemuksia.

Jotkut suklaalevyt, esim. minttusulkaa ja mansikkajäätelö kyllä maistuvat edelleen hyviltä ja niitä tuleekin n. parin viikon välein vedettyä pieniä määriä silloin todella tekee mieli makeaa. Pienenkin ruoan tai juoman jälkeen taas tekee hemmetisti mieli purkkaa ja sitä tuleekin lähes aina ruoan jälkeen vedettyä. Putsaa ja raikastaa suun ja varmaan auttaa makeanhimoonkin samalla.
 
Mulla toi makeanhimo on suoraan yhteydessä ravinnon määrään. Jos pitää huolen et syö "oikein" ja tarpeeksi niin karkki ei edes maistu. Sit taas kun syöminen unohtuu ja käy sattumalta kaupassa tms, niin alkaa karkki ja suklaa himottamaan pirusti. Eli kiteytettynä bulkilla makeista pääsee hyvin eroon, mutta kun pitäs fläsää polttaa niin haluttaa :) Eli loppupeleis se kai on sit siitä itsekurista kiinni
 

Suositut

Back
Ylös Bottom