Uskon tähän omalla kohdallani - mutta meitähän on moneksi ja toiselle vain kieltäytyminen on ainoa onnistuva vaihtoehto. Toiset ovat kaikki tai ei mitään-tyyppejä ja toiset tällaisia keskitien kulkijoita. Toki kysymys voi olla myös tavasta, tottumuksesta, ajatusmaailmasta ja tietyntyyppisestä kasvamisesta jonkinaliseen ruokavalioon, oli se sitten herkuton tai ei tai jotain niiden väliltä.
On totta, että ruokahimoihin vaikuttavat useat eri tekijät, kuten ikä, hormonitoiminta, ympäristö ja rajoitetun ruoan tyyppi, joten yksilöllisiä eroja toki löytyy. Painottaisin kuitenkin, että kuten tuo aiemmin linkittämäni tutkimus pyrkii osoittaa, ruoan käytön rajoittamisella ja kieltävällä ajatusmaailmalla on usein negatiivisia vaikutuksia ruokakäyttäytymiseen
riippumatta henkilön taustasta tai asemasta. Rajoittava ajatusmalli siis useimmiten ruokkii ruokahimoja, riippumatta variaatiosta yksilöiden taustassa. Ruoan käytön rajoittamisen ja kieltämisen on toisinaan mm. havaittu lisäävän juuri niiden ruokien syömistä, joista rajoittamisella on pyritty kieltäytyä
(Polivy ym. 2005). Myös pyrkimyksen sulkea ruokahimonsa pois mielestä on etenkin ylipainoisilla koehenkilöillä haivaittu vain lisäävän näitä ajatuksia
(Soetens ja Braet 2006). Spekulatiivista ravitsemuspsykologiaa, mutta tukee ajatusta siitä, että kieltävät ajatukset ja käyttäytyminen vain ruokkivat epäonnistumista. Myös negatiivisten ajatusten ja mielentilojen on havaittu stimuloivan ruokahimoja ja lisäävän motivaatiota syödä (Macht ja Simons 2000). Edelliset ovat vain muutamia poimintoja negaation haitallisista vaikutuksista ruokahimoihin, pubmedittämällä paljon lisää,
joskin ruokahimojen tutkimusmaailma on varsin monenkirjava.
"The observation that attempted restriction over eating or deprivation leads to an increase in craving for the restricted food suggests a variety of cognitive, conditioning and emotional processes. Ironic cognitive processes, conditioned cue reactivity and dysphoric mood are prominent in this regard.
Dieters do not only potentially deprive themselves of food energy, they deprive themselves of foods they enjoy eating. They may also lose variety in their daily menu. Both monotony and self-restriction are associated with increased food-craving experiences.
Food cravings are moving away from being cast as personal peccadilloes to that of shared common experience that is often benign but on occasion is emotionally costly."(Hill 2007).
Ruoakahimot ovat ajatus- ja toimintamalleina hyvin monisyisiä, mutta yllättävän usein kieltävä ajatusmalli ruokkii mieltymystä syödä. Harva uskaltaa luottaa tähän jopa yksinkertaisen tylsään ajatusmalliin, eikä se toki olekaan lyhyt prosessi, eikä usein myöskään onnistu ilman edeltäviä ja useampia yrityksiä ja erehdyksiä. Mielletäänhän itsensä ”kurissa pitäminen” usein hyveeksi ja tiukka itsekontrolli avaimena onnistumiseen. Väitän edelleen, nojaten melko laajaan ravitsemuspsykologiseen tutkimukseen, että usein avain päinvastoin.
Toki kilpaurheilu sisältää monia aspekteja, joita ei voi yleistää tyypillisempään painonhallintaan lainalaisuuksineen. Näen kuitenkin, että Pakkotoiston kaltaisessa laajassa yhteisössä on jopa vaarallista viestiä laajemmin ajatusta siitä, että onnistuakseen painonhallinnassa, "siististi" syömisessä tai punttiharrastuksessaan, olisi kieltäydyttävä täysin ruoista, joihin kokee suurta mieltymystä, tai ruoista, joita pidetään yleisesti heikkolaatuisempina. Ajatusta ei tue painonhallintatutkimus, eikä sille anna tukea myöskään käytännön ruokavalio-ohjaustyö.