En tiedä oletko seurannut eri keskustelua kuin minä, mutta en näkisi asiaa noin.
1. Totta, Suomi ei pärjäisi kahdenvälisessä sodassa Venäjää vastaan ilman merkittävää apua, tuskin silloinkaan. Kuten jo aikaisemmin toin esiin, sellainen skenaario jossa Venäjän kanssa sotatilaan jouduttaisiin ilman että se liittyy isompaan kriisiin ei ole todennäköinen missään tilanteessa. Suomi ei ole Venäjän intressissä samalla tavalla kuin 1930-luvulla.
2. NATO:n sopimuksen 5. artiklan suhteen tulee olla realistinen siinä suhteessa, ketä se velvoittaa ja missä tilanteessa. Katsopa huviksesi Euroopan karttaa ja Eurooppalaisia NATO maita. Toisiaan lähellä olevat NATO-maat (Ranska, Hollanti, Saksa, Tsekki, Puola yms. ) varmasti suojaavat ja auttavat toisiaan, koska ne hyötyvät suoranaisesti siitä itsekin. Mitä keskieuroopan maata hyödyttäisi lähettää joukkoja täysin erilliseen suuntaan Suomea pelastamaan, jos ovat jo itse ajautumassa syvälle kriisiin? Baltian maat ovat Natossa vain sen takia, että kun Venäjä ne kriisin tullessa ottaa etupiirikseen, niin euroopan NATO mailla on hyvä syy alkaa vastatoimiin itsensä suojaamiseksi. Ne "takuut" punnitaan kylmästi oman edun kannalta. Yksikään valtio ei kuvittelekaan, että asia olisi jotenkin toisin. Ei siellä mitään sinisilmäisiä hölmöjä olla. Tämä on ihan reaalipolitiikkka, eikä mitään unelmahöttöä. Kansainvälinen politiikka on aina ollut, ja tulee aina olemaan, pelkkää teatteria missä sanotaan yhtä ja tehdään toista. Niinhän ne "kaverivaltioiden ja hyvien liittolaisten" tiedustelupalvelut vaan salakuuntelevat toistensa johtajia, vaikka sopimuksilla ja keskeisellä luottamuksella pitäisi pelata.
Onhan Suomella jo Lissabonin sopimuksen määrittelemät EU:n turvatakuut, jotka ovat itse asiassa vahvemmat (kaikin käytettävissään olevin keinoin vs. itse parhaiten katsomillaan keinoin) kuin 5. artiklan velvoitteet. Kuka uskoo, että niistä on mitään hyötyä tosipaikan tullessa? Miksi asia muuttuisi NATOn myötä?
Ei tämä mitään talvisotaromatiikkaa ole, vaan myös asiantuntijoiden näkemys Suomen turvallisuuspoliittiseen ympäristöön ja sen kehitykseen. Optimiratkaisua tuskin on löydetävissä, kun kenelläkään ei ole kristallipalloa näkemään sinne 15-20 vuoden päähän. Parhaan arvauksen varassa tässä on mentävä, ja sen mukaiset varautumiset tehtävä. Ei se liittoutumista estä, mutta itsenäinen puolustuskyky on silti oltava.