Kamppailijan oheis- ja lajiharjoittelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja gabber92
  • Aloitettu Aloitettu

M-NUTRITION PURE CREATINE 300 g

100 % puhdaslaatuista kreatiinimonohydraattia

-30%
Pietiläiseltä kyllä kaiken kattava pointti tuo, että ottaapa asiaan minkä tahansa kannan, niin se ymmärretään hyvin helposti väärin. Joko tahattomasti tai sitten tahallisesti, eli aletaan puolustamaan omia kantojaan, ilman että kukaan on niitä kiistänyt taikka niitä vastaan edes vastalauseita esittänyt.

On tämä asia tälläkin foorumilla pyörinyt useaankin kertaan läpi, välistä hyvinkin tiukkaa asiaa sisältäen ja välistä väliin huutelijoiden temmellyskenttänä. Valitettavasti tuo ns. tiukempi asia jää sinne taka-alalle, koska liian monta mielipidettä ohittaa hyvätkin faktat aiheesta.

Enempaa aiheeseen kantaa ottamatta, pitää näin jonnin sortin lihashuollon ja valmentamisenkin ammattilaisena heittää sen verta omaakin kommenttia taas kerran peliin, että mitä voimaharjoitteluun tulee, niin mielestäni se kuuluu jokaisen urheilijan oheisharjoitteluun, tavalla tai toisella. Ja vieläpä ympärivuotisesti. Kamppailijan kohdalla tuohon ympärivuotiseen harjoitteluun kun valitsee sen tangon, kahvakuulan ja/tai kehonpaino-/pariharjoituksen lisäksi vielä välineiksi vaikkapa kuminauhoja, erilaisia heitettäviä vermeleitä ja vaikkapa voimistelurenkaat, niin saattaa se voimahrjoittelun hyödyllisyys auetakin osaavan ohjaajan opeissa ihan eri tasolle. Ja ei, kaikkia nuita ei tarvita, mutta harvemmin yksi on se ainoa oikea.

Kuiten kaiken harjoittelun pohjaominaisuudet on liikkuvuus ja lihasvoima, joten en näe siitä olla sitä pohjaa olla pitämättä mukana harjoittelussa aina. Sen määrä , laatu ja siihen valitut harjoitteet toki vaihtelee harjoituskauden ja halutun vasteen mukaan, mutta mukana sen tulisi silti olla aina. Jos sitä esim peruskuntokaudella pyritään lisäämään, siinä missä kisoihin valmistavalla siitä pyritään ottamaan tehojakin irti, niin kyllä kisakaudellakin se olisi hyvä olla ainakin huoltavana osana mukana. Ei sen voimaharjoittelun ainoa pointti ole kehittää tai ylläpitää, vaan myös kuntouttaa jo olemassa olevia vammoja/ylirasitustiloja sekä ennaltaehkäistä uusien syntymisiä.


Ja eri mieltä toki saa ja mahdollisesti kannattaakin olla. Mutta eriävästäkin mielipiteestä huolimatta, kannattaa tuo ylläoleva lukea vielä toisenkin kerran, niin saattaa nähdä niitä harmaan sävyjä sinne mustan ja valkoisen väliin, joku jopa hitauksen pinkkiäkin.
 
Niin, Asikainenhan puhuu asiaa. Niiden nyrkkeilyvalmentajien kannattaa tosiaan keskittyä siihen nyrkkeilyvalmennukseen ja jättää se "ylimääräinen vouhotus" niistä lajiharjoituksista pois. Ei sen lajivalmentajan tarvikkaan olla samalla kuntovalmentaja, se voi varsin hyvin olla ihan joku muukin. Kunhan se valmennus tapahtuu siinä määrin yhteistyössä, että molemmat valmentajat tietävät missä mennään ja se valmennus vie sitä ottelijaa etiäpäin tavoitteissaan.

Joukkuelajeissahan tuo tilanne on jo lähes itsestään selvyys, että valmennus jaotellaan eri osa-alueidensa mukaan eri henkilöille ja saadaan sitä kautta se paras mahdollinen saatavissa oleva tietotaito sinne tekemiseen. Näin sen pitäisi kamppailussakin olla, mutta koska rajalliset resussit ja/tai muut muuttuvat tekijät, mennään samoilla kaavoilla aina vain etiäpäin, koska niin on aina menty.

Toki on niitäkin lajivalmentajia, jotka hallitsevat myös sen fysiikan kehittämisen, mutta suurimmaksi osin seuroissa tilanne käytännössä on kuiten se, että ne (enstiset) ottelijat toimivat nyttemmin valmentajina ja menevät niillä opein kuin on itsekkin menty. Ja kyllä, se voi olla hyväkin tie. Mutta ei välttämättä paras mahdollinen, eikä ainakaan se ainoa oikea.
 
Niin, Asikainenhan puhuu asiaa. Niiden nyrkkeilyvalmentajien kannattaa tosiaan keskittyä siihen nyrkkeilyvalmennukseen ja jättää se "ylimääräinen vouhotus" niistä lajiharjoituksista pois. Ei sen lajivalmentajan tarvikkaan olla samalla kuntovalmentaja, se voi varsin hyvin olla ihan joku muukin. Kunhan se valmennus tapahtuu siinä määrin yhteistyössä, että molemmat valmentajat tietävät missä mennään ja se valmennus vie sitä ottelijaa etiäpäin tavoitteissaan.

Joukkuelajeissahan tuo tilanne on jo lähes itsestään selvyys, että valmennus jaotellaan eri osa-alueidensa mukaan eri henkilöille ja saadaan sitä kautta se paras mahdollinen saatavissa oleva tietotaito sinne tekemiseen. Näin sen pitäisi kamppailussakin olla, mutta koska rajalliset resussit ja/tai muut muuttuvat tekijät, mennään samoilla kaavoilla aina vain etiäpäin, koska niin on aina menty.

Toki on niitäkin lajivalmentajia, jotka hallitsevat myös sen fysiikan kehittämisen, mutta suurimmaksi osin seuroissa tilanne käytännössä on kuiten se, että ne (enstiset) ottelijat toimivat nyttemmin valmentajina ja menevät niillä opein kuin on itsekkin menty. Ja kyllä, se voi olla hyväkin tie. Mutta ei välttämättä paras mahdollinen, eikä ainakaan se ainoa oikea.
Juuri näin. Kaikista pahinta on kun potkunyrkkeily- tai nyrkkeilyvalmentajat alkavat vouhottamaan voimaharjoittelusta. Omien lasten kohdalla selkeästi vapaaotteluvalmentajilla on ollut jo parempi, modernimpi ymmärrys.
 
Voidaanko Asikaisen opeilla sanoa, että Joshuakin ihan turhaan vouhottaa hokkuspokkus-lihaskuntoharjoitteita? Tulisi sekin Suomeen opettelemaan nyrkkeilyä, eikä tuhlaisi aikaansa crossfit-vouhotuksiin.
 
Millainen Joshuan viikko-ohjelma sitten on milläkin treenikaudella?

Eihän se tarkkoja treeniohjelmiaan tietenkään anna julkisuuteen, mutta kaikesta päätellen panostaa tohon oheisharjotteluun useita kertoja viikossa. Twitterissähän sillä noita erilaisia harjotuksia on ihan älyttömästi ollut esillä. Kuinka paljon ajallisesti jne sitä emme tiedä. Jossain muistan nähneeni että kardiota aamulla, oheisharjottelua päivällä ja sparrausta/tekniikkaa illalla oli jako. Tiedä sitten...
Voimavalmentaja ja kaks fysioterapeuttia on tiimissä.
 
En sinänsä epäile jo ulkonäönkin takia, etteikö Joshua tekisi voimatreenejä, mutta kannattaa huomioida noissa Rupposen videoissa ollut kohta, missä Rupponen kertoo olleensa harjoittelemassa Dan Henderssonin kanssa samalla salilla ja UFC:n kuvausryhmän tulleen paikalle. Hendo oli sitten valottanut päivän treenejä, jotka sisälsivät jotain varoja, pistareita yms. Kuvausryhmä totesi ettei halua kuvata sellaista ja pyysi voisiko Hendo mieluummin kiivetä salin kattoon voimisteluköysiä pitkin. Sitten kuvattiin sitä, eikä päivän oikeaa treeniä.

Joshua kuittasi edellisestä matsistaan 18 miljoonaa ja hänellä on varmasti ihan palkattu PR-henkilö hoitamassa sometilejä ja muuta vastaavaa ja sisältö valitaan muilla perustein kuin sillä että siitä saisi mahdollisimman tarkan kuvan treenistä. Toki kun hänellä sitä rahaa on, niin sitä on varmasti sijoitettu myös oheisharjoittelun tekemiseen optimaalisesti, kun ei parin fyssarin kuukausiliksa tunnu Joshuan elintasossa millään lailla. Tuossa tilanteessa kaikki kannattaa hoitaa viimeisen päälle. Crossfit-valmentajaa hänellä ei kuitenkaan ilmeisesti ole?

Raskas sarja on muutenkin erikoistapaus fysiikkaharjoittelun saralla. Siinä kun voi kasvaa periaatteessa rajattomasti ja vastustajat pysyvät samoina. Siksi erityisesti lihasmassan kasvattaminen on paljon tuloksekkaampaa. Muilla ottelijoilla taas käy niin, että jos lihasmassa kasvaa, niin painoluokka nousee ja vastustajatkin kasvavat. Tällöin ei saada mitään etua vaan päinvastoin haittaa, kun vastassa on luonnostaan isompia kavereita, jotka ovat voineet treenata taitoa sen aikaa mitä itse on käyttänyt massan kasvattamiseen.

Suomessa on tällä hetkellä kai kaksi luonnostaan raskaaseen sarjaan kuuluvaa kilpanyrkkeilijää, eli Robert Helenius ja Antti Lehmusvirpi. Loput muutama sata kuuluvat alempiin painoluokkiin, joissa voimaharjoittelu tarkoittaa pääasiassa hermotuksen parantamista. Vapaaottelussa ei liene yhtään luontaista raskassarjalaista, kun Vänttinenkin on siinä ja siinä. Potkunyrkkeilyssä on yksi, jolla on tosin pari vuotta ottelutaukoa ja thaikussa ei ketään. Kyseessä on siis erittäin marginaaliporukka, jonka kannattaa katsoa mallia Joshuan oheisharjoittelusta.

Kannattaa muuten huomata, että Asikainen nimenomaan kannustaa lajinomaiseen voimaharjoitteluun.

En siis edelleenkään vastusta fysiikkaharjoittelua, mutta olen sitä mieltä, että siihen pitäisi käyttää noin 10% treeniajasta. Sitten joku osa peruskuntoharjoitteluun ja 2/3 - 3/4 lajitreeniin. Fyysisillä ominaisuuksilla on kuitenkin merkitystä ja pidin juuri tänään kuntotestin kilparyhmällemme. Se on siis suunniteltu mittaamaan niitä asioita, jotka näen oleellisiksi potkunyrkkeilyssä menestymisen kannalta. Esim. vapaaotteluun kannattaisi tehdä erilainen testi.


View: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156315802613851&set=a.10152483616693851.1073741825.815123850&type=3&theater
 
En sinänsä epäile jo ulkonäönkin takia, etteikö Joshua tekisi voimatreenejä, mutta kannattaa huomioida noissa Rupposen videoissa ollut kohta, missä Rupponen kertoo olleensa harjoittelemassa Dan Henderssonin kanssa samalla salilla ja UFC:n kuvausryhmän tulleen paikalle. Hendo oli sitten valottanut päivän treenejä, jotka sisälsivät jotain varoja, pistareita yms. Kuvausryhmä totesi ettei halua kuvata sellaista ja pyysi voisiko Hendo mieluummin kiivetä salin kattoon voimisteluköysiä pitkin. Sitten kuvattiin sitä, eikä päivän oikeaa treeniä..

En siis edelleenkään vastusta fysiikkaharjoittelua, mutta olen sitä mieltä, että siihen pitäisi käyttää noin 10% treeniajasta. Sitten joku osa peruskuntoharjoitteluun ja 2/3 - 3/4 lajitreeniin. Fyysisillä ominaisuuksilla on kuitenkin merkitystä ja pidin juuri tänään kuntotestin kilparyhmällemme. Se on siis suunniteltu mittaamaan niitä asioita, jotka näen oleellisiksi potkunyrkkeilyssä menestymisen kannalta. Esim. vapaaotteluun kannattaisi tehdä erilainen testi.


View: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156315802613851&set=a.10152483616693851.1073741825.815123850&type=3&theater


Hyvin monet noista Joshuan fysiikkaharjoitteista on kyllä niin monimutkaisia ja hiottuja, että niistä ei kyllä improvisoida ihan vain siinä kuvausten yhteydessä. Oma suosikkini Joshuan instavideoista tosin on trap bar maastonosto, joka sopii mielestäni urheilijalle parhaiten kaikista kyykky- ja maastanostovariaatioista.

Miksi mielestäsi menestyvä potkunyrkkeilijä tarvitsee räjätävyyttä ainoastaan jaloissa (loikat), mutta muun kropan pitääkin olla vain hyvä runkuttamaan mahdollisimman paljon toistoja jossakin ajassa? Itse olen monesti miettinyt sitä, että opettaakohan tuollainen toistonopeuskilpailu vain vääriä tapoja treenata monia lihasryhmiä.
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
Miksi mielestäsi menestyvä potkunyrkkeilijä tarvitsee räjätävyyttä ainoastaan jaloissa (loikat), mutta muun kropan pitääkin olla vain hyvä runkuttamaan mahdollisimman paljon toistoja jossakin ajassa?

Potkunyrkkeilyn lajisuoritus on yksinkertaistettuna sellainen, että lyödään muutaman lyönnin sarja ja sitten potkaistaan yksi potku. Tätä toistetaan pienin väliajoin 2-3 minuutin ajan, mitä seuraa 1 minuutin palautus. Tästä seuraa se, että ylävartalon pitää enemmän hakea nopeita toistoja ja jalkojen yhtä kovaa ponnistusta.

Tuo käsiliike on eräänlainen läpsyttely, jossa ei ole vastusta ollenkaan - ei edes nyrkkeilyhanskaa - ja se mittaa käsinopeutta. Sen ja muidenkin liikkeiden aika ei ole "joku aika" vaan se on katsottu sellaiseksi, että kilpatason potkunyrkkeilijällä ei pitäisi suoritus juurikaan hidastua testin aikana. Siksi aika vaihtelee eri liikkeissä. 2min viivajuoksu on sitten se mikä testaa koko vartalon nopeuskestävyyttä.

Millä tavoin muuten käytännössä testaisit ylävartalon/käsien räjähtävyyttä, kun varusteina on sekuntikello, mittanauha ja avoin tila?
 
esim BarSense app on jees. mittaa tankonopeutta, mutta voi valjastaa muuhunkin.
 
Ja näin se keskustelu etenee samaa rataa kuin aiemmatkin keskustelut aiheesta...

No, tuleepahan ilmi hyvin se, miksi se valmennus niin monessa seurassa kulkee samaa rataa vuodesta toiseen, ilman että muutoksille edes annetaan mahdollisuutta. Jos ja kun siellä seuroissa on tuollaisia Andyjä, jotka eivät edes halua kuulla muita ajatuksia, vaan laput silmillä toistaa omaa mantraansa ja sivuuttaa muiden ajatukset ja ehdotukset turhalla saivartelulla kerta toisensa jälkeen. Hyvätkin vinkit kun menevät täysin hukkaan, jos ja kun vastaanottajalla ei ole joko halua ja/tai ymmärrystä sen vastaanottamiseen.
 

View: https://www.youtube.com/watch?v=4XMfY_wY_R0


Minun on sangen vaikea nähdä, että tällainen hifistely palvelisi otteluiden voittamista kovin hyvällä panos-tuotos-suhteella.

Millä perusteella muuten väität, että meillä olisi valmennus samanlaista kuin vaikka 10v sitten? Minusta se on ihan erilaista ja nimenomaan siten, että on keskitytty enemmän taito-ominaisuuksiin ja vähemmän fyysisiin ominaisuuksiin. Tuloksena on paljon aiempaa parempia ja menestyvämpiä ottelijoita, jotka kehittyvät nopeammin.
 
no saivartelu sikseen. sä esitit kysymyksen ja esitin avuliaana yhden ratkaisun. jos haluat mitata tanko- yms. nopeutta, toi on ok apu eikä mitään hifistelyä. ton appin saat puhelimeen naps vaan ja ei oo mitenkää eri ku ennen aikaan videon aikajanan tarkkailu nostojen yms tehoja katellessa.

kun se tehon kehittyminen on aidosti todennettavissa se tuo tietenkin paljon enemmän syvyyttä tekemiseen. en käytä ite sen kummemmin, mutta nopeusvoimatreeneissä se tekeminen pitää pystyä toteennäyttämään.

sun ei ole pakko sitä käyttää. se siitä.
 
Voidaanko Asikaisen opeilla sanoa, että Joshuakin ihan turhaan vouhottaa hokkuspokkus-lihaskuntoharjoitteita? Tulisi sekin Suomeen opettelemaan nyrkkeilyä, eikä tuhlaisi aikaansa crossfit-vouhotuksiin.
Joshua on olympiavoittaja ja täysipäiväinen huippu-urheilija jolla ei ole pikkurahasta tai huippuvalmennuksesta puutetta. Aika harva suomalaiskamppailija on lähellekään samassa tilanteessa. Eikä reipas fysiikkaharjoittelu ole Joshuallekaan välttämättä enää se fiksuin valinta, koska miehet puutteet ovat aina löytyneet nyrkkeilytekniikasta, rentoudesta ja pelisilmästä, joita ei "crossfitillä" paranneta.

Asikaisella ja muilla ylenpalttiseen oheisharjoitteluun keskittymisen vastustajilla on oikeasti kokemusta kamppailuvalmentamisesta ja -kilpailemisesta. Täydellisessä maailmassa olisi tietenkin hienoa rakentaa ottelijalle täydellisesti yksilöity harjoitusohjelma korkealaatuisine fysiikkaohjlemineen ja kehonhuoltoineen, mutta käytännössä sen toteuttaminen on hyvin vaikeaa. Viisainta on panostaa mahdollisimman laadukkaaseen lajiharjoitteluun, ihan niin kuin missä tahansa muussakin kilpaurheilulajissa. Ihan pelkästään siinä nyrkkeily- tai muun kamppailu-urheilutekniikan oppimisessa menee vuosia, eikä oheisharjoittelusta saatu hyöty oikeasti ole yleensä kovin merkittävä sen vaatimaan ajankäyttöön suhteutettuna. Jos ei sitä mitenkään pysty hyväksymään niin kannattaa kokeilla valmentamista tai kilpailemista.

En itse ole mitenkään erityisen oheisharjoitteluvastainen, vaan enemmänkin ajattelen realistisesti miten urheilijan kehitys olisi kaikista nopeinta. Olen itsekin teettänyt lajiharjoittelun tukena erilaisia kuntopiirejä ja painonnostoharjoittelua, mutta ne eivät ole haitanneet lajiharjoittelua, vaan pysyneet ohessa sitä tukemassa.
 
Tottakai se mahdollisimman laadukas lajiharjoittelu on kamppailussa kuten muussakin urheilussa se kaiken perusta, itsestään selvyyshän se on. Mutta miksi se pitää olla joko tai? Eli millä perusteella se laadukas oheisharjoittelu on pois siitä laadukkaasta lajiharjoittelusta tai hidastaa sitä urheilija kehitystä? Aivan, ei millään. Jos se on, ei se silloin ole laadukasta.

Mun makuun sen laadukkaan oheisharjoittelun tarkoitus kun on pitää huoli siitä, ettei urheilijan liikkuvuus, voimatasot ja/tai vaikkapa kestävyys rajoita sitä lajissaan kehittymistä. Väheksymättä lainkaan sitä, että mitä monipuolisempaa se harjoittelu on, sen paremmin se ehkäisee niin vammoja kuin eri asteisia ylirasitustilojakin. Kamppailussahan tämän merkitys korostuu siinä, että itse lajiharjoittelu on aikasta toispuoleista moneltakin osin.
 
Potkunyrkkeilyn lajisuoritus on yksinkertaistettuna sellainen, että lyödään muutaman lyönnin sarja ja sitten potkaistaan yksi potku. Tätä toistetaan pienin väliajoin 2-3 minuutin ajan, mitä seuraa 1 minuutin palautus. Tästä seuraa se, että ylävartalon pitää enemmän hakea nopeita toistoja ja jalkojen yhtä kovaa ponnistusta.

Tuo käsiliike on eräänlainen läpsyttely, jossa ei ole vastusta ollenkaan - ei edes nyrkkeilyhanskaa - ja se mittaa käsinopeutta. Sen ja muidenkin liikkeiden aika ei ole "joku aika" vaan se on katsottu sellaiseksi, että kilpatason potkunyrkkeilijällä ei pitäisi suoritus juurikaan hidastua testin aikana. Siksi aika vaihtelee eri liikkeissä. 2min viivajuoksu on sitten se mikä testaa koko vartalon nopeuskestävyyttä.

Millä tavoin muuten käytännössä testaisit ylävartalon/käsien räjähtävyyttä, kun varusteina on sekuntikello, mittanauha ja avoin tila?
Alakropalla tehdään paljon muutakin kuin potkitaan. Joku väittää jopa lantion olevan mukana lyönnissäkin ja tuskinpa tuo Joshuakaan maastanostoja ihan vain kehinrakennusmielessä tekee. Nyt jos lantiossa kehitetään yhtä äärimmäisen räjähtävää toistoa ja käsille haetaan jotain läpsyttelytoistojen nopeusennätystä, niin tulee väkisin mieleen, että kehitetään hyvin erilaisia ominaisuuksia saman liikkeen eri tekijöihin.

Optimalinen fysiikka on yksi asia mutta se, viitsiikö sen fysiikan mittaamiseen nähdä yhtään vaivaa, on jo toinen asia. Itse pidän noita perinteisiä toistokisoja tehokkaana tapana oppia vääriä tapoja treenata. Varsinkin tukilihaksiston kannalta pidän tuhoisana sitä, että tehdään toistoja kelloa vastaan. Tukilihaksia kun käytetään monesti aika staattisesti räjähtävissäkin liikkeissä ja mahdollisimman nopeasti toistojen runkuttaminen ei ole oikein missään suhteessa hyvä tapa treenata noita lihaksia.
 
no saivartelu sikseen. sä esitit kysymyksen ja esitin avuliaana yhden ratkaisun. jos haluat mitata tanko- yms. nopeutta, toi on ok apu eikä mitään hifistelyä. ton appin saat puhelimeen naps vaan ja ei oo mitenkää eri ku ennen aikaan videon aikajanan tarkkailu nostojen yms tehoja katellessa.

kun se tehon kehittyminen on aidosti todennettavissa se tuo tietenkin paljon enemmän syvyyttä tekemiseen. en käytä ite sen kummemmin, mutta nopeusvoimatreeneissä se tekeminen pitää pystyä toteennäyttämään.

sun ei ole pakko sitä käyttää. se siitä.
Erinomainen pointti. Kyllä nykypäivänä on niin paljon fiksuja apuvälineitä että niiden käyttämättäjättäminen on sitä heikompitasoista valmennusta. Ei kaiken tarvi enää perustua johonkin kiviin, saksiin ja papereihin. Hyviltä valmentajilta saa ja pitääkin vaatia enemmän.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom