Kamppailijan oheis- ja lajiharjoittelu

[aidan]

Tottakai se mahdollisimman laadukas lajiharjoittelu on kamppailussa kuten muussakin urheilussa se kaiken perusta, itsestään selvyyshän se on. Mutta miksi se pitää olla joko tai? Eli millä perusteella se laadukas oheisharjoittelu on pois siitä laadukkaasta lajiharjoittelusta tai hidastaa sitä urheilija kehitystä? Aivan, ei millään. Jos se on, ei se silloin ole laadukasta.

Palautuminen on se pahin ongelma. Hyvin harva suomalainen pystyy urheilemaan täysipäiväisesti, joten työt ja/tai opiskelut vievät monesti ison osan päivästä ja käytössä olevasta palautumisajasta. Jos viikossa on 6 lajiharjoitusta (mikä olisi hyvä määrä) + päivätyöt/opiskelut, niin silloin kovin monelle suht kuluttavalle oheisharjoittelukerralle (voimaharjoittelu) ei välttämättä ole helppoa löytää aikaa. Jos siis halutaan, että lajiharjoituksissa oltaisiin hyvin palautuneita, eikä väsyneitä, jolloin kehittyminen on huonoa ja voi pahimmillaan johtaa loukkaantumisiin ja motivaatio-ongelmiin.

Osaava valmentaja osaa toki lisätä kuluttavaakin oheisharjoittelua viikko-ohjelmaan ilman että palautuminen ja lajiharjoittelu kärsii, mutta yksinkertaista se ei varsinkaan kilpailuun valmistavalla ja kilpailukaudella ole.

 

[rampe68]

Keskustelu rönsyilee ja eksyy raiteiltaan, mutta hyvää keskustelua. On hyvä erottaa suomalaisen harrastelijan tavoitteet ja niihin sovitetut treenit huippu-urheilijoiden treeneistä. Samoin kuin suomalaisten seurojen amatööri-tai harrastelijaottelijoiden valmennus ammattiottelijoiden valmennuksesta.

Alkuperäisellä kysymyksen esittäjällä oli kyllä voimatasot siinä kuosissa että ei kyllä kovin paljoa siihen tarvisi panostaa. Varmasti liikkuvuus ja räjähtävyys hänen kohdallaan lajitreenuen ohella fiksuin suunta.

Se vouhotus on sitä että suomalainen valmennusperimä tulee pystylajeihin sieltä amatöörinyrkkeilystä, jossa iskujen voimalla ei merkitystä vaan naputellaan paljon puolivillaisia osumia. Siksi voimaa on väheksytty.

Jos ajattelee suomalaista omaksi ilokseen ottelevaa vaikka 25-vuotiasta, niin hän voisi, voimatasojen näin vaatiessa, keskittyä vaikka vuodeksi tekemään voimanostoa ja käydä lajitreeneissä ylläpitävillä treeneillä tai vaikka vähän laskusuuntaisestikin esim pari kertaa viikossa. Vuodessakin saa paljon aikaan. Ja on aivan sama, aloittaisiko lajitreeniin keskittymisen 25- vai 26-vuotiaana.

 

[wer12]

Keskustelu rönsyilee ja eksyy raiteiltaan, mutta hyvää keskustelua. On hyvä erottaa suomalaisen harrastelijan tavoitteet ja niihin sovitetut treenit huippu-urheilijoiden treeneistä. Samoin kuin suomalaisten seurojen amatööri-tai harrastelijaottelijoiden valmennus ammattiottelijoiden valmennuksesta.

Alkuperäisellä kysymyksen esittäjällä oli kyllä voimatasot siinä kuosissa että ei kyllä kovin paljoa siihen tarvisi panostaa. Varmasti liikkuvuus ja räjähtävyys hänen kohdallaan lajitreenuen ohella fiksuin suunta.

Se vouhotus on sitä että suomalainen valmennusperimä tulee pystylajeihin sieltä amatöörinyrkkeilystä, jossa iskujen voimalla ei merkitystä vaan naputellaan paljon puolivillaisia osumia. Siksi voimaa on väheksytty.

Jos ajattelee suomalaista omaksi ilokseen ottelevaa vaikka 25-vuotiasta, niin hän voisi, voimatasojen näin vaatiessa, keskittyä vaikka vuodeksi tekemään voimanostoa ja käydä lajitreeneissä ylläpitävillä treeneillä tai vaikka vähän laskusuuntaisestikin esim pari kertaa viikossa. Vuodessakin saa paljon aikaan. Ja on aivan sama, aloittaisiko lajitreeniin keskittymisen 25- vai 26-vuotiaana.

Voimanostotreeni aika vähän hyödyttää pystyottelussa.
Ihan eriasia kuin painilajeissa.
Luultavasti menis huonompaan suuntaan perinteisellä voimanostolla, on nähty monesti.
Itse olen vahvasti joshuan tyylisen treenin kannalla, muitakin keinoja on mut pitää ymmärtää miksi ja mitä liikkeitä.
Penkin sijaan vinopenkki ja pystypunnerrus. kyykky joo muttei leveällä. Askelkyykky hyvä. Maastaveto ehkä ei, rinnalleveto kyllä.
Käsiä ei erikseen.
Erilaisia leukoja, selkä lyöntilajeissa tärkein.
Keskivartalo.
Nää kyl saa fiksusti tehtyä.
Jopa sillee että punnerruksia, leukoja ja vatsoja.

 

[NHB]

Voimanostotreeni aika vähän hyödyttää pystyottelussa.
Ihan eriasia kuin painilajeissa.
Luultavasti menis huonompaan suuntaan perinteisellä voimanostolla, on nähty monesti.
Itse olen vahvasti joshuan tyylisen treenin kannalla, muitakin keinoja on mut pitää ymmärtää miksi ja mitä liikkeitä.
Penkin sijaan vinopenkki ja pystypunnerrus. kyykky joo muttei leveällä. Askelkyykky hyvä. Maastaveto ehkä ei, rinnalleveto kyllä.
Käsiä ei erikseen.
Erilaisia leukoja, selkä lyöntilajeissa tärkein.
Keskivartalo.
Nää kyl saa fiksusti tehtyä.
Jopa sillee että punnerruksia, leukoja ja vatsoja.

Itse piden trap bar -maastanostoa nimenomaan urheilijalle parhaana alaruumiin perusvoimaliikkeenä. Se on helpoin liike tehdä turvallisesti ja riittävän raskaasti kehittämään voimaa. Sopii siis urheilijalle, jolla on hyvin rajallisesti aikaa opetella liikkeitä ja ainakaan lajia tukevissa treeneissä ei saa itseään rikkoa. Hiljattain yllätyin siitä, että raskaasti yksinkertaestaen Meb Keflezighi treenasi tuolla liikkeellä itsensä Bostonin maratonin voittajaksi uransa loppupuolella.

View: https://youtu.be/3QBxV72QakY


Joshua ja Wilder ovat mielenkiintoinen vertailu. Noiden klippien perusteella voimatreenit näyttävän hyvin erilaisilta. Tulee vähän mieleen klassinen pro vs. bro science.

View: https://m.youtube.com/watch?v=eXSE9clOMto

 

[risumies]

Juuri tuon videon kaltaisissa harjoituksissa tulee esille se, mitä uskon Asiakaisenkin yrittäneen sanoa kommentillaan siitä, että valmentajien tulisi pysyä siellä lajivalmennuksen parissa, eikä ottaa mukaan niitä hokkuspokkus harjoituksia.

Eli jossei ole tietotaitoa ymmärtää mitä milläkin harjoituksella haetaan takaa ja miksi sitä pitäisi (tai pitäisikö edes) ylipäätään tehdä/teettää, niin parempi olla niitä silloin tekemättä/teetättämättä. Harvemmin jos koskaan, niitä oheisharjoituksia kannattaa valita mukaan sen mukaan, että kuulee tai näkee jonkun muunkin niitä tekevän. Perusteet niille pitäisi tulla ihan muualta.

Mutta jos taas sitä ymmärrystä ja osaamista löytyy, miksipä jättää moni hyvä harjoitus käyttämättä, jos se voitaisiin turvallisesti, tehokkaasti ja tarkoituksensa mukaisesti tehdä niin, että se vie urheilijaa kohti tavoitteitaan? Eli ei kannatta tyrmätä sitä mitä ei ymmärrä, vaan mielummin kiinnostua siitä miksi niin tehdään. Se vie niin urheilija kuin valmentajaakin etiäpäin.

 

[Hansul]

Tässä venäläisen kreikkalais-roomalaisen tyylin painijan Roman Vlasovin (2x olympiakultaa 75kg sarjassa) voimatreeniä. Videolla hän tekee seuraavanlaisen treenin: kyykkyä 100kg 4x6, penkkiä 60kg 4x12, kulmasoutua 70kg 4x10 ja hauiskääntöä 40kg 4x6. Ihan perus voimaharjoittelua siis mutta silmiinpistävää on miten paljon pienemmillä painoilla mies treenaa kuin esimerkiksi suomalaiset painijat. Venäjällä lajitreeniin tietysti voidaan panostaa ihan toisella tavalla.

 

[aidan]

Se vouhotus on sitä että suomalainen valmennusperimä tulee pystylajeihin sieltä amatöörinyrkkeilystä, jossa iskujen voimalla ei merkitystä vaan naputellaan paljon puolivillaisia osumia. Siksi voimaa on väheksytty.

Kyllä, juuri tuon takia kovalyöntisimmät ottelijat ovat hirveitä lihaskimppuja ja voimaharjoittelu on avain kovaan tyrmäysvoimaan.

 

[rampe68]

Kyllä, juuri tuon takia kovalyöntisimmät ottelijat ovat hirveitä lihaskimppuja ja voimaharjoittelu on avain kovaan tyrmäysvoimaan.

Näin en sanonut. Vaan voimaa ei ole ollut tarpeeksi, kun sitä ei ole tarvinnut hankkia. Nykyään nuorilla vapaaottelijoilla ja myös pystylajien harjoittelijoillakin on homma paremmin hanskassa. Muutos on tapahtunut ihan silmissä kymmenen viime vuoden aikana.

 

[AndyS]

Tottakai se mahdollisimman laadukas lajiharjoittelu on kamppailussa kuten muussakin urheilussa se kaiken perusta, itsestään selvyyshän se on. Mutta miksi se pitää olla joko tai? Eli millä perusteella se laadukas oheisharjoittelu on pois siitä laadukkaasta lajiharjoittelusta tai hidastaa sitä urheilija kehitystä? Aivan, ei millään. Jos se on, ei se silloin ole laadukasta.

No tietysti jos asetat kysymyksen niin, että kannattaako tehdä hyvälaatuista vai huonolaatuista oheisharjoittelua, niin vastausta ei ole varmaan kauhean vaikea keksiä.

Pointti on kuitenkin se, että jos sitä oheisharjoittelun laatua pyritään parantamaan merkittävästi, niin se vaatii panostusta. Pitää joko hankkia ulkopuolinen valmentaja, mikä yleensä maksaa, tai opiskella alaa itse. Tässä tullaan siihen, että sen saman rahan tai ajan voisi käyttää myös lajiosaamisen parantamiseen, joten se oheisharjoittelun laadun parantaminen nimenomaan on pois lajiharjoittelun laadun parantamisesta. Ei sitä laatua voi tuosta vaan taikoa.

 

[AndyS]

Jos ajattelee suomalaista omaksi ilokseen ottelevaa vaikka 25-vuotiasta, niin hän voisi, voimatasojen näin vaatiessa, keskittyä vaikka vuodeksi tekemään voimanostoa ja käydä lajitreeneissä ylläpitävillä treeneillä tai vaikka vähän laskusuuntaisestikin esim pari kertaa viikossa. Vuodessakin saa paljon aikaan. Ja on aivan sama, aloittaisiko lajitreeniin keskittymisen 25- vai 26-vuotiaana.

Jos aloittaa treenaamisen 25-vuotiaana, niin ainakin miehissä se juna on tietysti jo mennyt ja tavoitteet voi olla jossain SM- tai alemmalla kv-tasolla. Tällöin joka tapauksessa parhaat tulokset saadaan nimenomaan lajitreenillä, koska tällainen ottelija jää joka tapauksessa taitotasoltaan heikoksi ja siksi nimenomaan taidossa on sitä kehitysvaraa eniten.

Lisäksi peruskunto ja lajikunto pitää saada sellaiseksi, että se kestää ja mielellään mahdollistaa kovan temmon pitämisen koko ottelun ajan, jotta taidollisesti paremmat vastustajat saadaan väsytettyä ja taitoeroa kavennettua. Voimatreeni tulee tärkeysjärjestyksessä ihan hännänhuippuna.

Been there, done that.

 

[AndyS]

no saivartelu sikseen. sä esitit kysymyksen ja esitin avuliaana yhden ratkaisun. jos haluat mitata tanko- yms. nopeutta, toi on ok apu eikä mitään hifistelyä.

Se ei edelleenkään ole kello, mittanauha eikä avoin tila. Tuohon tarvitaan jo tanko ja se appi. Tuo testi on suunniteltu siltä pohjalta, että sen tekemiseen ei tarvita yhtään mitään muita varusteita. Siksi vastaus sen kehittämiseen ei ole systeemi joka vaatii muita varusteita.

Syy siihen, miksi tuollainen valinta on tehty on se, että testi olisi kenen tahansa toteutettavissa, eikä se ole riippuvainen esim. niistä varusteista, mitä meidän salillamme sattuu olemaan. Kokonaistavoite on se, että sitä käytettäisiin joskus tulevaisuudessa muissakin seuroissa ja ehkä jopa valtakunnallisissa valmentajakoulutuksissa. Näin saataisiin lisää testituloksia ja voitaisiin luoda jonkinlaiset viitearvot, joita voisi käyttää vaikka lajianalyysissä.

Siksi se pitää olla helppo tehdä salilla, jossa ei ole tankoja ja muuta, koska osa seuroista esim. treenaa koulujen liikuntasaleissa eikä siellä ole tankoja vaan testiä pitäisi mennä tekemään jonnekin muualle, missä ei sitten taas välttämättä ole sopivia tiloja kolmiloikkaan tai viivajuoksuun. Tanko pitäisi myös olla vakiokokoinen, jotta tulokset olisivat vertailtavissa.

Kaikki lisävarustelu, paikkojen vaihtelu jne. vähentää tehtävien testien määrää. Siksi tehsti on suunniteltu niin että sen voi aina tehdä siellä missä voi treenata potkunyrkkeilyä.

 

[NHB]

Pointti on kuitenkin se, että jos sitä oheisharjoittelun laatua pyritään parantamaan merkittävästi, niin se vaatii panostusta. Pitää joko hankkia ulkopuolinen valmentaja, mikä yleensä maksaa, tai opiskella alaa itse. Tässä tullaan siihen, että sen saman rahan tai ajan voisi käyttää myös lajiosaamisen parantamiseen, joten se oheisharjoittelun laadun parantaminen nimenomaan on pois lajiharjoittelun laadun parantamisesta. Ei sitä laatua voi tuosta vaan taikoa.

Jos voimatreeniä on tarkoitus tehdä vain vähän, niin eikö se ole myöskin niin, etä silloin olisi syytä käyttää mahdollisimman tehokkaita treenimenetelmiä vähäisen ajan hyväksikäytön maksimoimiseksi. Jos valmentaja on jo valmiiksi sitä mieltä, että turhaahaan tämä on ja koetetaan vain minimoida tähän kuluva aika ja raha, niin lähtökohdat ovat aika nihkeät. Kyllä se on sama tilanne monen muunkin lajin huipuilla - vähällä ajankäytöllä maksimaalinen hyöty. Noisaa lajeissa monesti oppia haetann 100 prosenttia voimatreeniin keskittyviltä spesialisteilta eikä 10 prosentin kerholta.

Se ei edelleenkään ole kello, mittanauha eikä avoin tila. Tuohon tarvitaan jo tanko ja se appi. Tuo testi on suunniteltu siltä pohjalta, että sen tekemiseen ei tarvita yhtään mitään muita varusteita. Siksi vastaus sen kehittämiseen ei ole systeemi joka vaatii muita varusteita.

Jos tärkeintä tosiaan on se, että homma pyörii kellon, mittanauhan ja avoimen tilan ympärillä, niin sittenhän homma on upeasti pulkassa. Asiat pitää voida priorisoida ja sä olet omat prioriteettisi luonut.

 

[AndyS]

Tässä hieman oheisharjoittelua, mitä meillä on tehty. Nämä ovat samasta treenistä ja suoritukset on tarkoitus tehdä selkeästi yksittäisinä ja mahdollisimman räjähtävinä. Palautukset liikkeiden välillä ovat aika pitkät. Harjoitus sijoittui kilpailuun valmistavan kauden alkuun.


View: https://www.youtube.com/watch?v=LK269DrQiJU



View: https://www.youtube.com/watch?v=jTiO8QTesJ8



View: https://www.youtube.com/watch?v=f-jH-vESHpM

(Tässä on liian raskas pallo. Huomaa kyynärpään liike "työntöä" hakiessa. Tästä aiheutui virheliikettä lyöntiin, mikä piti myöhemmin korjata.)


View: https://www.youtube.com/watch?v=Pjnp0jBlbDA



View: https://www.youtube.com/watch?v=rvDhEkdUEzw

 

[NHB]

Jos aloittaa treenaamisen 25-vuotiaana, niin ainakin miehissä se juna on tietysti jo mennyt ja tavoitteet voi olla jossain SM- tai alemmalla kv-tasolla. Tällöin joka tapauksessa parhaat tulokset saadaan nimenomaan lajitreenillä, koska tällainen ottelija jää joka tapauksessa taitotasoltaan heikoksi ja siksi nimenomaan taidossa on sitä kehitysvaraa eniten.

Lisäksi peruskunto ja lajikunto pitää saada sellaiseksi, että se kestää ja mielellään mahdollistaa kovan temmon pitämisen koko ottelun ajan, jotta taidollisesti paremmat vastustajat saadaan väsytettyä ja taitoeroa kavennettua. Voimatreeni tulee tärkeysjärjestyksessä ihan hännänhuippuna.

Been there, done that.

Entäpä jos se taitavalla vastuksella on myös peruskunto hyvä? Voimalla /nopeudella voisi yrittää yllättää, mutta jos sitä ei ole hankittu, niin sekin piippu ampuu suutareita.

 

[rampe68]

Tässä hieman oheisharjoittelua, mitä meillä on tehty. Nämä ovat samasta treenistä ja suoritukset on tarkoitus tehdä selkeästi yksittäisinä ja mahdollisimman räjähtävinä. Palautukset liikkeiden välillä ovat aika pitkät. Harjoitus sijoittui kilpailuun valmistavan kauden alkuun.


View: https://www.youtube.com/watch?v=LK269DrQiJU



View: https://www.youtube.com/watch?v=jTiO8QTesJ8



View: https://www.youtube.com/watch?v=f-jH-vESHpM

(Tässä on liian raskas pallo. Huomaa kyynärpään liike "työntöä" hakiessa. Tästä aiheutui virheliikettä lyöntiin, mikä piti myöhemmin korjata.)


View: https://www.youtube.com/watch?v=Pjnp0jBlbDA



View: https://www.youtube.com/watch?v=rvDhEkdUEzw

Mikä on hänen ammattilaisrekordinsa?

 

[AndyS]

Entäpä jos se taitavalla vastuksella on myös peruskunto hyvä? Voimalla /nopeudella voisi yrittää yllättää, mutta jos sitä ei ole hankittu, niin sekin piippu ampuu suutareita.

Silloin hyvin todennäköisesti häviää. Ainahan voi spekuloida että jokin voisi ratkaista, mutta yhtä hyvin minä voin arvuutella, että ehkäpä voimaa treenanneena tuleekin tyrmätyksi, kun on treenannut vähemmän taitoa eikä osaa väistää yhtä hyvin.

Nopeuden kehittäminen on todella rajallista ja ehdottomasti suurin apu siihen on taidon lisääminen. Rennolla kädellä kun lyö, niin se lisää sitä nopeutta ihan eri sfääreihin verrattuna nopeusharjoitusten tekoon.

Mikä on hänen ammattilaisrekordinsa?

3-2-0. Totaalirekordi on 27-14-0.

 

[AndyS]

Jos voimatreeniä on tarkoitus tehdä vain vähän, niin eikö se ole myöskin niin, etä silloin olisi syytä käyttää mahdollisimman tehokkaita treenimenetelmiä vähäisen ajan hyväksikäytön maksimoimiseksi. Jos valmentaja on jo valmiiksi sitä mieltä, että turhaahaan tämä on ja koetetaan vain minimoida tähän kuluva aika ja raha, niin lähtökohdat ovat aika nihkeät.

Todellisuus on se, että urheilijalla on tietty budjetti käytettävissään urheilemiseen, eikä sitä voi kasvattaa kovin helposti. Se muodostuu käytännössä henkilökohtaisista tuloista, seuran/liiton avustuksista ja sponsoreista. Reaalimaailmassa vuosibudjetit ovat yleensä muutamia tuhansia euroja. Tällä budjetilla pitää siis kattaa treenaaminen kotisalilla, leiritykset, hieronnat, lääkärikäynnit, mahdolliset lisäravinteet, kilpailumatkat (kotimaassa 100-200€/kisa, ulkomailla ~1000€/kisa) ja varustehankinnat.

Käytännössä tästä on harvoin sijoitettavissa kovin suuria summia voimaharjoittelun kehittämiseen ja otteluiden voittamisen kannalta esim. leiritykseen sijoittaminen on useimmiten kannattavampaa. Siinä kun panostetaan siihen asiaan, joka vaikuttaa eniten suorituskykyyn.

Kyllä se on sama tilanne monen muunkin lajin huipuilla - vähällä ajankäytöllä maksimaalinen hyöty. Noisaa lajeissa monesti oppia haetann 100 prosenttia voimatreeniin keskittyviltä spesialisteilta eikä 10 prosentin kerholta.

Tässä unohtuu taas se raha. Maailman huipulla isompien lajien urheilijoiden ei tarvitse kitsastella siinä, joten totta ihmeessä kannattaa hankkia ostopalveluina asiantuntemusta. Etenkin kun pienikin suorituskyvyn nousu voi nostaa ansioita paljon enemmän kuin mitä nuo palvelut maksavat.

Ei ole kovin hedelmällistä vertailla suomalaisen amatööri- tai puoliammattilaisurheilijan prioriteetteja johonkin Anthony Joshuaan tai NHL-pelaajiin.

 

[NHB]

Tässä hieman oheisharjoittelua, mitä meillä on tehty. Nämä ovat samasta treenistä ja suoritukset on tarkoitus tehdä selkeästi yksittäisinä ja mahdollisimman räjähtävinä. Palautukset liikkeiden välillä ovat aika pitkät. Harjoitus sijoittui kilpailuun valmistavan kauden alkuun.


View: https://www.youtube.com/watch?v=LK269DrQiJU

Tuo liike tuntuu näyttääg kummalliselta. Pahoin pelkään, että se vain haittaa lyöntiä. Voimatuotto kehosta ja käsien kummallinen asento ovat jotain täysin muuta kuin se mekaniikka, jolla lyönteihin tuotetaan voimaa. Tuossa myös joutuu jarruttelemaan puolivälin jälkeen, joka on erittäin huono tapa lyöntiin. Hauiskäännön osuus menisi ihan täydestä bodailun pumppitreenissä. Toisen pätkä pallon heitto seinään on jo paljon parempi. Siinä voimantuottoketju pelaa hyvin yhteen ja palloa pitää kiihdyttää loppuun asti.

 

[NHB]

Todellisuus on se, että urheilijalla on tietty budjetti käytettävissään urheilemiseen, eikä sitä voi kasvattaa kovin helposti. Se muodostuu käytännössä henkilökohtaisista tuloista, seuran/liiton avustuksista ja sponsoreista. Reaalimaailmassa vuosibudjetit ovat yleensä muutamia tuhansia euroja. Tällä budjetilla pitää siis kattaa treenaaminen kotisalilla, leiritykset, hieronnat, lääkärikäynnit, mahdolliset lisäravinteet, kilpailumatkat (kotimaassa 100-200€/kisa, ulkomailla ~1000€/kisa) ja varustehankinnat.

Käytännössä tästä on harvoin sijoitettavissa kovin suuria summia voimaharjoittelun kehittämiseen ja otteluiden voittamisen kannalta esim. leiritykseen sijoittaminen on useimmiten kannattavampaa. Siinä kun panostetaan siihen asiaan, joka vaikuttaa eniten suorituskykyyn.



Tässä unohtuu taas se raha. Maailman huipulla isompien lajien urheilijoiden ei tarvitse kitsastella siinä, joten totta ihmeessä kannattaa hankkia ostopalveluina asiantuntemusta. Etenkin kun pienikin suorituskyvyn nousu voi nostaa ansioita paljon enemmän kuin mitä nuo palvelut maksavat.

Ei ole kovin hedelmällistä vertailla suomalaisen amatööri- tai puoliammattilaisurheilijan prioriteetteja johonkin Anthony Joshuaan tai NHL-pelaajiin.

Voisiko tuon ajatella niin, ettei nuorilta harrastelijapohjalta potkunyrkkeilyä treenavilta kannata odottaakaan mitään merkittävää osaamista fysiikkatreenin suhteen, vaan tuo jäisi valmentajien ja liiton huoleksi? Tietoa nyky-yhteiskunnassa on paljon tarjolla - myös ilman maksua.

 

[AndyS]

Tuo käänteinen levytangon eteenheitto ei ole mikään kuningasliike ja se on minusta yleisesti parempi tehdä kulmatangolla. En muista miksi tuossa oli suora tanko - ehkä salin kulmatanko oli käytössä jossain muussa liikkeessä. Tuossahan ei ole siis kaikkia tuon treenin liikkeitä kuvattuna. Normaalia eteenheittoa myötäotteella treenaamme paljon enemmän, mutta tuohon videolle nyt sattui tämä liike.

Kuitenkaan fysiikkatreenien tarkoitus ei ole pelkästään imitoida lajitekniikoita, vaan niillä pitäisi kuormittaa myös niitä lihaksia ja liikeketjuja, jotka eivät rasitu kunnolla lajitekniikoista. Tämä tukee kehon yleistoimintaa, vähentää lihasepätasapainoa ja rasitusvammoja sekä parantaa myös voimantuottoa silloin, kun tekniikka ei tapahdu ihan puhtaana, kuten ottelussa usein käy. Nuo pallonheitotkin tehdään tuossa molemmin puolin, vaikka emme tuohon aikaan harjoitelleet puolen vaihtelua matsissa läheskään yhtä paljon kuin nykyään.

Hauiskääntöä ja muitakin vetäviä liikkeitä (leuanveto, kulmasoutu...) treenaamme enemmän kuin moni muu pystylajiporukka. Perusteluita tälle on kaksi: Ensinnäkin lihasepätasapainon välttäminen, kun lajiharjoittelussa tulee valtavasti työntöliikkeitä. Toiseksi keholla on sellainen suojamekanismi, että se alkaa jarruttaa lyöntiä ennen kuin kyynärnivel retkahtaa yli ja tämän työn tekee nimenomaan hauis. Keho on siitä fiksu otus, että se osaa laskea tarvittavan voiman käden pysäyttämiseen. Jos hauislihas on heikko verrattuna ojentajaan, jarrutus pitää aloittaa aiemmin ja lyöntisarjoista tulee "tahmeita". Voimakkaampi hauis pystyy tekemään jarrutuksen ja lyönnin palautuksen nopeammin.

Olisi tietysti tehokkaampaa treenata hauiskääntö erillään eteenheitosta, mutta ilmeisesti tuossa on tehty kompromissi, kun on haluttu pitää liikkeiden määrä kohtuullisena. Tuommoinen nopeisiin ja räjähtäviin suorituksiin keskittyvä harjoitushan ei voi olla kovin pitkä. Hauiskääntöön paino on myös liian iso, eikä suoritus ole niin nopea kuin olisi ajatus. Painojen sovittelu on usein ongelmana tuollaisissa kuntopiireissä, mitä tekee useampi henkilö.

Yleisesti olen sitä mieltä, että ei kannata tehdä vuodesta toiseen vain tiettyjä "parhaita" vakioliikkeitä vaan niitä kannattaa varioida, jotta lihakset saavat rasitusta eri kohtiin ja mikään lihas ei pääse pahasti syrjäytymään liikeketjuista. Tästä taisin saarnata jo ihan ketjun alussa.