Kamppailijan oheis- ja lajiharjoittelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja gabber92
  • Aloitettu Aloitettu

M-NUTRITION PURE CREATINE 300 g

100 % puhdaslaatuista kreatiinimonohydraattia

-30%
Voisiko tuon ajatella niin, ettei nuorilta harrastelijapohjalta potkunyrkkeilyä treenavilta kannata odottaakaan mitään merkittävää osaamista fysiikkatreenin suhteen, vaan tuo jäisi valmentajien ja liiton huoleksi? Tietoa nyky-yhteiskunnassa on paljon tarjolla - myös ilman maksua.

Kyllä juuri näin. Mielestäni lajivalmentajilla pitäisi olla perusymmärrys fysiikkaharjoittelusta. Guru ei kuitenkaan tarvitse olla, eikä kannatakaan olla. Fysiikkaharjoittelun guruksi tuleminen vaatii ihan yhtä paljon omistautumista kuin lajiharjoittelun guruksi tuleminen, mutta jälkimmäinen tekee paljon parempia ottelijoita. Fysiikkaharjoittelugurut tosin voivat laskuttaa enemmän...
 
Tuo käänteinen levytangon eteenheitto ei ole mikään kuningasliike ja se on minusta yleisesti parempi tehdä kulmatangolla. En muista miksi tuossa oli suora tanko - ehkä salin kulmatanko oli käytössä jossain muussa liikkeessä. Tuossahan ei ole siis kaikkia tuon treenin liikkeitä kuvattuna. Normaalia eteenheittoa myötäotteella treenaamme paljon enemmän, mutta tuohon videolle nyt sattui tämä liike.

Kuitenkaan fysiikkatreenien tarkoitus ei ole pelkästään imitoida lajitekniikoita, vaan niillä pitäisi kuormittaa myös niitä lihaksia ja liikeketjuja, jotka eivät rasitu kunnolla lajitekniikoista. Tämä tukee kehon yleistoimintaa, vähentää lihasepätasapainoa ja rasitusvammoja sekä parantaa myös voimantuottoa silloin, kun tekniikka ei tapahdu ihan puhtaana, kuten ottelussa usein käy. Nuo pallonheitotkin tehdään tuossa molemmin puolin, vaikka emme tuohon aikaan harjoitelleet puolen vaihtelua matsissa läheskään yhtä paljon kuin nykyään.

Hauiskääntöä ja muitakin vetäviä liikkeitä (leuanveto, kulmasoutu...) treenaamme enemmän kuin moni muu pystylajiporukka. Perusteluita tälle on kaksi: Ensinnäkin lihasepätasapainon välttäminen, kun lajiharjoittelussa tulee valtavasti työntöliikkeitä. Toiseksi keholla on sellainen suojamekanismi, että se alkaa jarruttaa lyöntiä ennen kuin kyynärnivel retkahtaa yli ja tämän työn tekee nimenomaan hauis. Keho on siitä fiksu otus, että se osaa laskea tarvittavan voiman käden pysäyttämiseen. Jos hauislihas on heikko verrattuna ojentajaan, jarrutus pitää aloittaa aiemmin ja lyöntisarjoista tulee "tahmeita". Voimakkaampi hauis pystyy tekemään jarrutuksen ja lyönnin palautuksen nopeammin.

Olisi tietysti tehokkaampaa treenata hauiskääntö erillään eteenheitosta, mutta ilmeisesti tuossa on tehty kompromissi, kun on haluttu pitää liikkeiden määrä kohtuullisena. Tuommoinen nopeisiin ja räjähtäviin suorituksiin keskittyvä harjoitushan ei voi olla kovin pitkä. Hauiskääntöön paino on myös liian iso, eikä suoritus ole niin nopea kuin olisi ajatus. Painojen sovittelu on usein ongelmana tuollaisissa kuntopiireissä, mitä tekee useampi henkilö.

Luonnollisesti oheisharjoittelun yksi tärkeimpiä asioita on huolehtia lihastasapainosta. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tuon tangon heittelyn kanssa, koska siinähän sitä ei nimenomaan tehdä, vaan kuorma tulee samoille lihaksille kuin lajissakin. Tuo hauiskääntö on kuormaltaan liian kevyt kehittämään voimaa ja liian hidas kehittämään nopeutta. Jäljelle jää vain kevyehkö pumppiliike, jolla ei ole kovin paljon käyttöä tuossa lajissa. Erilaisia vetoja ehdottomasti kannattaa tehdä ennemmin kuin tuollaisia puolivillaisia habakääntöjä.

Sekin on totta että kaiken treenin idea ei ole imitoida lajin liikkeitä. Perusvoimaa rakennetaan tehokkaasti ja turvallisesti monen nivelen liikkeillä, mutta sitten kun sitä aletaan hermottamaan lajiin nopeudeksi, niin tuollainen liike, joka toisaalta muistuttaa lajitekniikkaa, mutta sisältää lukuisia lajitekniikalle tuhoisia elementtejä, vaikuttaa todella omituiselta valinnalta.

Kyllä juuri näin. Mielestäni lajivalmentajilla pitäisi olla perusymmärrys fysiikkaharjoittelusta. Guru ei kuitenkaan tarvitse olla, eikä kannatakaan olla. Fysiikkaharjoittelun guruksi tuleminen vaatii ihan yhtä paljon omistautumista kuin lajiharjoittelun guruksi tuleminen, mutta jälkimmäinen tekee paljon parempia ottelijoita. Fysiikkaharjoittelugurut tosin avoivat laskuttaa enemmän...

Olisiko sellainen mahdollista, että niin kuin monessa muussakin organisaatiossa tehdään, eri asiantuntijat erikoistuisivat eri asioihin? Joku voisi ottaa koppia fysiikkatreenistä ja luoda seurallenne fysiikkatreenimetodit? Alalla kuin alallla gurut taitavat tulla toimeen ihan hyvin.
 
En nyt oikeastaan näe järkeväksi alkaa kinaamaan jostain 6 vuotta sitten tehdyn kuntopiirin yksittäisestä liikkeestä, että miten sitä olisi voinut kehittää. Ainakaan nämä väärät metodit eivät estäneet samaa kaveria voittamasta 16-vuotiaana miesten SM-kisoja vetämällä sekä semifinaalissa että finaalissa vastustajat keskeytykseen, vaikka iskuvoima ei aikuisten tasolla tuolloin ollutkaan. Lajitreeni kun on se, mikä tekee todelliset erot, ei se millä otteella teet jotain yksittäistä jumppaliikettä.


View: https://www.youtube.com/watch?v=2HQix7DnjBQ



View: https://www.youtube.com/watch?v=p605iDmv59A


Meillä seuran päävalmentaja on jo luonut fysiikkaharjoittelumetodit, joita pääosin seurataan. Tulokset ovat olleet Suomen tasolla varsin hyviä. Toki olisi mahdollista, että joku valmennustiimistä alkaisi keskittyä enemmän fysiikkaharjoitteluun, mutta sitten sen saman ihmisen huomio olisi enemmän pois lajiharjoittelusta. En voi nähdä tätä tuloksia parantavana kehityksenä.
 
Joo vaikka voimatreeniä tekisi tuolla hälläväliäasenteellakin, niin varmasti SM-kehissä voi menestyä, kunhan vain muu treeni on kunnossa ja lahjakkuutta löytyy. Jos se riittää, niin mitäpä turhia vaivaamaan päätään yhtään sen enempää. Ei voimatreeni aina sen paremmalta näytä edes isompiin kehiin haluavilla:

View: https://www.youtube.com/watch?v=cbwLXQQ46HY
 
En nyt ihan hahmota pointtiasi. Lauri on toki pärjännyt muuallakin kuin SM-tasolla ja samana vuonna tuli esim. nuorten MM-hopeaa. 16-vuotiaana SM-kisojen voittaminen vetämällä aikuiset vastustajat pihalle ei mielestäni kuitenkaan ole ihan vähäinen saavutus.

Mave on sinänsä hyvä perusvoimaliike ja Lauri tekee sitäkin. Ei kuitenkaan varmasti yhtä paljon kuin Tyson Fury, eikä ainakaan nosta 250 kiloa. Raskaan sarjan ottelijan ja -67:n ottelijan fysiikkaharjoittelu nyt pitää muutenkin poiketa aika paljon toisistaan. Lähtien jo siitä, että Fury tulee matseihin 10 kiloa ylipainoisena, mutta jos -67:n ottelija tekisi niin, hänen pitäisi otella -81:ssä.

Suomalaisottelijoista Furyyn rinnastuu huomattavasti paremmin Robert Helenius. Robbehan onkin nyt paluunsa jälkeen keskittynyt paljon voimaharjoitteluun ja hänellä on jopa ihan siihen spesialisoitunut valmentaja, mutta tulostaso ei ole varsinaisesti noussut - päinvastoin. Joskus vuonna 2012 Robbe oli jopa Furyn yläpuolella, mutta sen jälkeen vaaka on keikahtanut aika reippaasti. Väitän että tämä johtuu nimenomaan Furyn paremmasta lajiharjoittelusta eikä mavetuloksesta.

Suomessa perusongelma on nimenomaan laadukkaan lajiharjoittelun järjestäminen. Lähtien jo siitä, että omalla salilla tai edes lähialueilla ei usein ole riittävän tasokkaita treenikavereita ainakaan sille salin ykkösjätkälle. Lajiharjoittelun järjestäminen aamuisin on myös usein ongelmallista, jolloin lajiharjoitusten määräkin jää turhan pieneksi. Ja tietysti valmentajien tulisi kyetä suunnittelemaan ne lajiharjoitukset mahdollisimman hyvin kehittäviksi. Tässäkin tulee usein kompromisseja, kun treeniryhmässä on useita urheilijoita, joilla on eri kehitystarpeet ja pahimmillaan joudutaan huomioimaan vielä kuntoharrastajien tarpeitakin.

Nuo ovat niitä asioita, joiden kehittäminen voi nostaa suomalaisottelijoiden tasoa merkittävästi. Ei voimaharjoittelun kehittäminen. Yksi kehitystapa on tietysti ulkomaanleiritys. Laurikin on parhaillaan kolmen viikon harjoitusleirillä Thaimaassa 4x Lumpinin mestari Lamnammoon Sor Sumaleen salilla. Siellä pääsee harjoittelemaan kilpailevien thaikkujen kanssa ja voi ottaa myös mestarilta itseltään privatunteja.

Minun on hyvin vaikea kuvitella, että vaikkapa 3 viikon voimaharjoitteluleiri Bulgariassa (kustannukset varmaan samaa luokkaa) voisi olla otteluiden voittamisen kannalta läheskään yhtä hyödyllinen, vaikka ei varmaan hyödytön olisikaan.

Ajatellaan että sinä alkaisit NHB valmentaa pystyottelijoita. Sinulla on seura ja sali ja siellä muutamia innokkaita nuoria kilpailijoita. Edellinen valmentaja lähti mäkeen ja saat homman vastuullesi. Miten lähtisit koostamaan sitä harjoittelua kokonaisuutena?
 
Vähän kaksjakoiset ajatukset tästä.
Tavallaanhan punttia ei tarvita, varsinkaan kevyemmät.
Eräs entinen olikohan 85kilonen ammattilaisten maailmanmestari hollannista vastasi kysymykseen että tarviiko punttia ni hän ei tee mut jotkut tekee.
Itse kertoi mm juoksevansa rappusissa ja rullaluisteli.
Tää oli 90 luvulla mut en usko että taso on yhtään parempi.
Miten mä sit hoitaisin salihomman ni ei olis iso raha kokeilla vaikkapa tällä palstalla kirjottavaa jto:ta halukkaille kilpailijoille.
Uskon että ymmärtää asian päälle.
Toinen sit se perinteinen että treeneissä punnerruksia, vatsoja ja leukoja jne. Tälläkin pääsee pitkälle.
Ei varmaan huonosti ole nytkään mut pientä hiomista vaille, oulun sali siis.
 
voimaharjoittelu on tärkeä osa-alue kamppailulajeissa. sillä saa nostettua räjähtävyyttä oikein tehtynä huimasti. väärin tehtynä sillä pilataan ottelija kömpelöksi puu-ukoksi. tärkeintä löytää sellainen valmentaja, joka ymmärtää asian. yksinkertaistettuna voimaa pitäisi saada hankittua oikeisiin lihaksiin ilman, että liikkuvuus kärsii. se vaatii hyvän silmän näkemään suoritusliikkeiden oikean tekniikan ja sen, ettei vedetä niitä ihan loppuun. itse olen oppinut paljon painonnostajilta ja telinevoimistelijoilta, joissa on pitkät perinteet ja hyvä valmennustieto.
kun aikoinaan olin valmentamassa ykä leinoa ja jerry kvarnströmiä, niin saatiin heidän fysiikka rakennettua erittäin kovaksi. Väitän, että esim. jerryn fysiikka oli parhaillaan ufc top 10 tasoa. nykyään hän sanoo, että 30 % voimista pois. Se vaati silloin kovaa perustyötä. teräviä punttisarjoja, loikkia, köysinousuja ja lajikohtaisia esim. niskajumppia. keskikropan voima ja räjähtävyys tietysti avainasemassa. maastanosto on kyllä sellainen liike, joka tuo voimaa mutta myös voi tehdä jäykän.
kyllä nykyään alkaa olemaan suomessa hyvää valmennusta saatavilla mitä olen seurannut näiden kamppailuvalmentajen kirjoituksia.
 
Menee vähän sivuun aiheesta mutta mielestäni näissä tämän kaltaisissa ketjuissa väännetään väkisin yleistyksiä täysin yksilökohtaisiin asioihin. Vapaaottelu jo lajina on sellainen, että siitä löytyy erittäin monta liikkuvaa palikkaa ja yhdistelmiä menestykseen on useita erilaisia niin kuin eri ottelijoiden metodeista voidaan nähdä. Mielestäni ensimmäinen kysymys ennen tällaisia ketjuja pitäisi olla, että mitkä ominaisuudet kaipaavat kehitystä, jotta pärjäisi otteluissa ja sparreissa paremmin.

Jos nyt katsoo vaikka perusominaisuuksia voima, räjähtävyys, kestävyys ja taito niin itse henk.koht laittaisin järjestykseksi 1) taito 2) kestävyys 3) räjähtävyys ja 4) voima. Perustelut: et tee millään muulla ominaisuudella mitään jos et osaa mitään. Jos et jaksa koko otteluaikaa toimia niin muista ominaisuuksista ei ole hyötyä. Räjähtävyys tukee parhaiten lajinominaisia liikkeitä yms. Tämän listan järjestys ja pointti on nimenomaan se yksilöllinen tarkastelu, ominaisuuksien tärkeysjärjestys voi ottelijasta riippuen olla hieman erilainen mutta tavoitteet ja tarkoitus tulisi olla keskiössä eikä hypätä väkisin johonkin vain tekemisen takia. Ja selvennyksenä vielä, tämä ei tarkoita, että jätettäisiin jonkun ominaisuuden reenaus välistä, vaan sitä oikeaan painotusta ja konkreettista hyötyä ottelutilanteeseen. Hävisitkö, koska olit liian heikko tai et tarpeeksi räjähtävä vai siksi, että oli paska kunto ja kaveri oli vaan parempi ?

Helposti ajaudutaan "guruiluun" vaikka yksittäisiä metodeja tai vastauksia ei yksinkertaisesti ole kenellekään olemassa.

(Pahoittelut hieman OT)
 
kyllä ne taitojutut tulevat pohjalle ja sen jälkeen fysiikka alkaa korostumaan. kuten jouko salomäki totesi, että kaikki painimaan oppii ja vahvin voittaa. kyllä kova fysiikka on edellytys huipulle. vaikka huonommalla tekniikalla.
nuoruudessa pitäisi tota taitotaso tehdä ihan älyttömästi. sen jälkeen kova fysiikka päälle.
näitä thainyrkkeilyhuippuja esim. puranen, joilla ei huippu tekniikka, mutta kaikki jäi alle kovan fysiikan ansiosta.
 
Mä myös samaa mieltä ettei ne mitenkään sulke toisiaan pois.
Samaan aikaan voi treenata lajia ja fysiikkaa. Hyvä ois vaan kun sen punttitreenin tekis alusta asti fiksusti.
Jos en ihan väärin muista ni purasella tais olla painonnosto taustaa?
Räjähtävä voima aina toimii vaikken niin painonnostoliikkeistä välitä.
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
Mä myös samaa mieltä ettei ne mitenkään sulke toisiaan pois.
Samaan aikaan voi treenata lajia ja fysiikkaa. Hyvä ois vaan kun sen punttitreenin tekis alusta asti fiksusti.
Jos en ihan väärin muista ni purasella tais olla painonnosto taustaa?
Räjähtävä voima aina toimii vaikken niin painonnostoliikkeistä välitä.
Metsuri....ja oikeasti vahva. Tuli ihan henk.koht. todettua.
 
Kvarsnström on oikein hyvä esimerkki. Uskon hyvinkin, että hän oli fyysisesti maailman TOP10:ssä sarjansa vapaaottelijoista. Mutta sitten kun katsoo Fight Matrixin rankkauksia, niin ensimmäisellä rynnistyksellään hän oli vuonna 2007 sijoilla #111-156. Toisella tulemisella vuonna 2011 sijat vaihtelivat #185-257. (Verratessa näitä keskenään ja nykyottelijoiden sijoituksiin pitää muistaa ottelijamäärän kasvu.) Ero johtuu tietysti siitä, että niillä UFC:n kärjessä olleilla kavereilla oli paremmat mahdollisuudet lajiharjoitteluun.

http://www.fightmatrix.com/fighter-profile/Jerry+Kvarnstrom/25841/

Olen täysin varma, että ottelija, joka olisi taidollisesti UFC:ssa TOP10 joukossa ja fyysisesti 200 parhaan joukossa, pärjäisi merkittävästi paremmin. Valitettavasti suomalainen valmennuskulttuuri ei ole onnistunut tällaisia kovin paljon tuottamaan.

Kontrastina taas Helenius parhaimmillaan eli Sauerland-kauden lopussa 2011. Hän ei taatusti ollut tuolloin voimatasoiltaan sarjansa TOP 10:ssä eikä varmaan edes TOP100:ssa. Todennäköisesti hän jopa nykyään pystyy nostamaan selvästi enemmän rautaa kuin silloin. Silti ranking-sijoitukset olivat siellä TOP10:ssä ja erityisvahvuutena oli nimenomaan kova iskuvoima. Niin paljon merkkaa laadukas lajiharjoittelu.

Siksi saarnaan sitä, että kaikki paukut pitää laittaa lajiharjoittelun kehittämiseen ja pyrkiä lisäämään sen laatua. Jos lajiharjoittelua ei enää voida jostain syystä kehittää, niin sitten voisi harkita panostusta fysiikkatreeneihin. Tosin lajiharjoittelussakin on se, että rahalla saa. Voi kiertää leirejä kotimaassa tai sitten lähteä Thaimaahan, Brasiliaan tai Floridaan treenaamaan maailman huippujen kanssa.

EDIT: Ja toki sitä fysiikkaharjoittelua pitää tehdä ja suhteellisen oikein, mutta siihen panostaminen ei ole se, millä noustaan Suomen tasolta maailman tasolle.
 
Viimeksi muokattu:
kyllä tuolla top 10 ottelijoilla pitää vapaaottelupuolella olla aivan hullu fysiikka. se ei tarkoita mitään maksimivoimaa. tällä hetkellä suomalaisilla esim. painijoilla on riittävä tekniikka, mutta fyysiset ominaisuudet eivät riitä. usein sipataan tai ollaan heikkoja.
martin lidberg 96 kg mm ruotsista veti rinnalle 200 kg. millä sille joku 120 kg rinnallevetäjä pärjää vaikka olis kuinka taitava. se kun tarraa kiinni niin kyyti on kylmää. ei niille huippupainijoilla ole tekninen taitoero yleensä iso vaan fysiikka ratkaisee.

lisäksi silloin kun jerry oli kunnossa, niin se voitti kaikki lopetuksella ja olisi pärjännyt ihan huipuillekin. se fysiikka vaan heikkeni liian aikaisin. puranen oli voimannostajapohjainen ja helvetin vahva. ei erikoinen tekniikka mutta kai mustonen loi sellaisen tyyli, ettei kukaan pärjännyt. fysiikalla siis jyräsi. kyllä se helinin topinkin fysiikka oli hurja. se on ihan sama ainakin mattopuolella, että vaikka olisi kuinka tekninen niin fyysisin jyrää lähes poikkeuksetta. tietysti se perustekniikka on perusedellytys.
just muuten juttelin tolppolan kanssa aiheesta. oli se hurjaa treeniä hänelläkin parhaillaan. en ota kantaa mitä 25 v aloittanut voi tehdä jos haluaa itsensä parhaaseen terään. ehkä pelkkää lajia.. se on varma että jos ihan huipulle haluaa esim. nykyään mma puolella on oltava kova taitotaso jo nuorena ja siihen päälle kovaa fysikkaa. leirityksiä ja otteluita. otteleminen myös tärkeää.
annattaa miettiä miten joku tyyppi on sinne huipulle mennyt. ukkola, salomäki, sipilä, asikainen, tolppola, puranen, helin, ylihannuksela.
 
kyllä tuolla top 10 ottelijoilla pitää vapaaottelupuolella olla aivan hullu fysiikka. se ei tarkoita mitään maksimivoimaa. tällä hetkellä suomalaisilla esim. painijoilla on riittävä tekniikka, mutta fyysiset ominaisuudet eivät riitä. usein sipataan tai ollaan heikkoja.
martin lidberg 96 kg mm ruotsista veti rinnalle 200 kg. millä sille joku 120 kg rinnallevetäjä pärjää vaikka olis kuinka taitava. se kun tarraa kiinni niin kyyti on kylmää. ei niille huippupainijoilla ole tekninen taitoero yleensä iso vaan fysiikka ratkaisee.

lisäksi silloin kun jerry oli kunnossa, niin se voitti kaikki lopetuksella ja olisi pärjännyt ihan huipuillekin. se fysiikka vaan heikkeni liian aikaisin. puranen oli voimannostajapohjainen ja helvetin vahva. ei erikoinen tekniikka mutta kai mustonen loi sellaisen tyyli, ettei kukaan pärjännyt. fysiikalla siis jyräsi. kyllä se helinin topinkin fysiikka oli hurja. se on ihan sama ainakin mattopuolella, että vaikka olisi kuinka tekninen niin fyysisin jyrää lähes poikkeuksetta. tietysti se perustekniikka on perusedellytys.
just muuten juttelin tolppolan kanssa aiheesta. oli se hurjaa treeniä hänelläkin parhaillaan. en ota kantaa mitä 25 v aloittanut voi tehdä jos haluaa itsensä parhaaseen terään. ehkä pelkkää lajia.. se on varma että jos ihan huipulle haluaa esim. nykyään mma puolella on oltava kova taitotaso jo nuorena ja siihen päälle kovaa fysikkaa. leirityksiä ja otteluita. otteleminen myös tärkeää.
annattaa miettiä miten joku tyyppi on sinne huipulle mennyt. ukkola, salomäki, sipilä, asikainen, tolppola, puranen, helin, ylihannuksela.

Tos vaan se että pystyssä täysin eri ku painissa. Ei hyödytä 200kg rinnalleveto.
Tolppolan treeneistä en kummemin tiedä mut lyöntivoima hänellä ei mikään kummonen. Ei ole onnistunut siirtämään lyönteihin sitä voimaa.
Sit näitä vapariukkoja kuten werdum joka ei tietääkseni taida punttia juurikaan tehdä, tyyliin 80kg penkistä..
 
Painissa raa'an voiman merkitys on varmasti iso ja isompi kuin vapaaottelussa, pystylajeista puhumattakaan. Kaikkia ottelijoita ei voi, varsinkaan hyvin monipuolisessa vapaaottelussa, survoa samaan muottiin, joten raaka yleistäminen ei oikein toimi. Jos kuitenkin yleistäisi, niin sanoisin, että maailman huipulla on pakko olla jollain vapaaottelun osa-alueella äärettömän hyvä, mieluummin kahdella tai jopa kolmella. Lajiosaamisen jälkeen tulisivat järjestyksessä nopeus/räjähtävyys, kestävyys ja voima. Niiden painotukset voisivat toki vaihdella yksilön mukaan paljonkin.

En usko, että esimerkiksi sarjojensa kärjessä olevat Dominick Cruz, Brian Ortega, Nate Diaz ja Stephen Thompson ovat mitään kovin kummoisia rinnallevetäjiä tai muutenkaan poikkeuksellisen vahvoja sanan perinteisessä merkityksessä. Hitaita he eivät kuitenkaan ole, eivätkä lajikestävyysominaisuuksiltaan ollenkaan huonoja, mikä toki johtuu enimmäkseen siitä, että heidän lajiosaamisensa on todella hyvää ja yhdellä tai useammalla osa-alueella aivan ensiluokkaista. Olen aina ihmetellyt toteamuksia joiden mukaan ottelijan on pakko vetää rinnalle vähintään näin paljon, tai juosta cooperissa näin paljon, että on mahdollista menestyä huipputasolla. Se miten hyvin esimerkiksi voimaharjoitteluliikkeet ja juokseminen sujuvat, on hyvin paljon kiinni lahjakkuudesta ja harjoitteluun käytetystä ajasta. Jos lahjakkuutta niiden tekemiseen ei ole siunaantunut, niin jo oman painon rinnallevetäminen tai 3000m cooper ja niiden ylläpito voi vaatia niin paljon harjoitustunteja, että kamppailuharjoittelu kärsii merkittävästi, eikä kamppailu-urheilijana kehittymisestä tule mitään.

UFC:n kevytsarjan parhaita oleva Kevin Lee on urheilullisesti erityisen lahjakas. Veikkaan että omapaino nousee kevyesti rinnalle ja 3000m taittuu helposti 12 minuutissa. Hän ei kuitenkaan omien puheidensa mukaan tee ollenkaan perinteistä voimaharjoittelua. #geenit


View: https://youtu.be/h4XkP10BQNo?t=384
 
Tos vaan se että pystyssä täysin eri ku painissa. Ei hyödytä 200kg rinnalleveto.

Jaa. Voisin ajatella, että valtavan hyvät räjähtävät voimavarat toisivat mukanaa nopeutta liikkumiseen ja likkkeeisiin sekä kaatoa iskuihin. Luulisi noilla asioilla jotain arvoa olevan iskijällekin.

UFC:n kevytsarjan parhaita oleva Kevin Lee on urheilullisesti erityisen lahjakas. Veikkaan että omapaino nousee kevyesti rinnalle ja 3000m taittuu helposti 12 minuutissa. Hän ei kuitenkaan omien puheidensa mukaan tee ollenkaan perinteistä voimaharjoittelua. #geenit

Joo eihän tämä työkaluista kiinni ole, vaan samoja asioita voi kehittää monin keinoin.
 
no kyllä mä esim. helinin topin jutuista olen ymmärtänyt, että fysiikasta se hänenkin k1 menestys jäi lopulta kiinni. niin kauan kun tätä fysiikan tärkeyttä ei tajuta, niin ei tule huippujakaan. mitä esim. werdumiin tulee niin onhan hän ihan eläimellisen vahva. kyllä lähes joka huippu- urheilija on kova rinnallevetäjä ja leuanvetäjä. noiden ufc huippujen fysiikat ovat ihan käsittämättömiä.
muistan kun jerry kävi joskus amerikan top teamin luona harjoittelemassa. sanoi, että ei ne muuten niin ihmeellisiä tekniikoiltaan, mutta aivan käsittämättömän vahvoja.
ei mikään puntti autuaaksi tee mutta on se aika simppeli laji harjoittaa voimaa. samapa se mikä on voimatreeni kun siinä on mukana progressiivisuus. jos kaveri vetää rinnalle 100 tai vuoden kuluttua 120 niin on hänellä ihan älytön räjähtävyys tullut entisen tilalle. mutta en mä jaksa asioista väitellä enempää. olen käytännössä valmentamalla nämä nähnyt. urheilija yleensä hämmästynyt voimiensa nousun myötä.

parhaiten voimatason nousun näkee hypyistä, volteista ja pikajuoksusta.
 
Painilajien ja pystylajien fysiikkavaatimukset on tosiaan ihan erilaiset. Kukaan ei ole niin heikko, ettei jaksaisi lyödä, iskun teho vain vaihtelee. Mutta voimataso voi ratkaista sen, tapahtuuko joku heitto ollenkaan vai ei. Vapaaottelussa pitäisi sitten kehittää näitä molempia ja thainyrkkeilyn pystypaini on vielä ihan oma lukunsa.

Topi Helin oli amatöörinä -81/-86 ottelija ja on aikuisiällä otellut jopa -75:ssa. Totta ihmeessä hänellä se fysiikka rajoitti pärjäämistä K-1:n raskaassa sarjassa, jossa oli niitä luonnostaan 100-120kg mörssäreitä huipulla. Siksi painoluokat on olemassa, paitsi tuolloin K-1:ssä, jossa oli vain raskas sarja ja -70kg ja josta sai rahaa.

http://www.muaythai.fi/?page_id=762&fighter_name=topi-helin

Se ei vapaaottelussakaan noin lähtökohtaisesti olisi kovin hyvä idea, että joku Sage Northcutt aloittaisi punttikuurin pärjätäkseen Stipe Miocicille.
 
Viimeksi muokattu:
Se ei vapaaottelussakaan noin lähtökohtaisesti olisi kovin hyvä idea, että joku Sage Northcutt aloittaisi punttikuurin pärjätäkseen Stipe Miocicille.

Juu ei tosiaan ole hyvä ajatus, enkä edes ymmärrä sitä, miksi tuollaisen ajatuksen esitit. Urheilijan voimatreenille on tyypillistä se, että massan sijaan kehitetään voimaa. Bodaaminen on eri tarina.
 
Voimaa voi saada yllättävän paljon lisää ilman, että paino nousee. Jos pystyy haalimaan voimaa lisää painon pysyessä samana on siitä varmasti etua.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom