Kamppailijan oheis- ja lajiharjoittelu

[maltsu]

Parhainta olisi jos olisi neljä veljestä siis neloset


Matti olisi vain käynyt lenkillä
Matias olisi vain nostellut painoja
Markus olisi vain käynyt potkunyrkkeilyn lajitreeneissä
Pasi olisi harjoitellut saman verran mutta tasaisesti noita kaikkia edellä mainittuja

Veikkaisin Markusta voittajaksi.

Matti voittais juoksussa, Matias painonnostossa, Markus potkunyrkkeilyssä ja Pasi tulis näiden kolmen lajin triathlonissa toiseksi joka lajissa ja voittais sen lajin pisteillä. :-)

Specificity on kaikkein tärkein, sitähän Andykin toitottaa ja on oikeassa.

Mut mitä yritin sanoa aiemmin, että kannattaa kerätä mahdollisimman laaja tietotaito ja kerätä kaikkia mahdollisia juttuja työkalupakkiin valmentajana. Mun mielestä ei kannata olla sarvet ja hampaat pystyssä johonkin suuntaan, vaan mieluumminkin kääntää kaikki kivet ja kattoo saako sieltä jotain, sehän voi olla vaan joku yksittäinen harjoite mikä jää, joku parempi taito arvioida urheilijan heikkouksia tms. mut saattaa olla todella arvokasta kun sen aika on.

 

[AndyS]

Markus tyrmäisi Matin ja Matiaksen ensimmäisessä erässä ja Pasin kolmannessa.

Kaikki tietohan on aina hyväksi, kunhan osaa suodattaa siitä oleellisen. Valitettavasti aika on kuitenkin rajallista, eikä ihmisikä riitä kaiken hyödyllisen tiedon hankkimiseen. Siksi on pakko priorisoida asioita.

 

[koirrah]

Keskustelu alkoi laadukkaasti, mutta luisutaan vähitellen tuloksettomaan vastakkainasetteluun. Tässä vähän mustavalkoiseen maailmaan harmautta.

Riittävät voimatasot tuovat pohjan räjähtävyydelle, kestovoimalle ja yleiselle kyvylle suorittaa riittävän laadukasta lajiharjoittelua.
Riittävä kestävyys tuo pohjan palautumiselle, kestovoimalle ja yleiselle kyvylle suorittaa riittävän laadukasta lajiharjoittelua.
Riittävä liikkuvuus tuo pohjan liikeketjujen taloudelliselle hyödyntämiselle ja yleiselle kyvylle suorittaa riittävän laadukasta lajiharjoittelua.
Riittävä räjähtävyys tuo pohjan tehokkaalle ja taloudelliselle tekniikkaharjoittelulle.
Laadukas lajiharjoittelu kehittää ja vaatii näitä kaikkia ominaisuuksia, vaikka tekniikka- ja taktiikkaharjoitteluun luonnollisesti keskittyykin.

Fysiikkaa kannattaa harjoitella yksilölliset tarpeet huomioiden.
Alussa tärkeää on saavuttaa riittävä taso kaikilla fysiikan osa-alueilla, eli paikata heikkouksia.
Sitten viisainta lienee kehittää vahvuuksia ja pyrkiä pärjäämään pelissä vahvuuksiin nojaten.

 

[aidan]

Tässä Rupposen näkemystä kamppailijan voimaharjoittelusta, jota ei ehkä ole vielä ollut tässä ketjussa?

View: https://www.youtube.com/watch?v=FDRs2o2_dZc


Oman käsityksen mukaan kamppailijan tulisi tulisi pyrkiä kehittämään niitä osa-alueita ja ominaisuuksia jotka eniten haittaavat kehittymistä paremmaksi kamppailijaksi. Jos se on voimanpuute, niin sitten lääkkeeksi ensisijaisesti lajinomaista voimaharjoittelua. Useimmiten lajiosaamisessa on kuitenkin eniten kehittämisen varaa ja siinä on helpointa saada eniten kehitystä. Oheisharjoittelun avulla voi pitää treenimotivaation paremmin korkealla, mutta siihen ei kannata uhrata liikaa aikaa ja energiaa.

 

[AndyS]

View: https://www.youtube.com/watch?v=wSONheSiIng


Tuossa on ehkä selkeämmin esitettynä nuo Rupposen teesit.

Tuossa voimaharjoittelussa on painihommien ja pystylajien suhteen aika selkeä ero. Painissa kun liikutellaan sitä vastustajaa, joka voi olla satakiloinen karpaasi, niin jotain heittoa tms. voi tosiaan rajoittaa voiman puute, niin että sitä ei saada ollenkaan tehtyä ilman tiettyä voimatasoa.

Pystylajeissa taas "vastuksena" on korkeintaan muutaman sadan gramman hanska tai jalkasuoja. Tällöin voimatasojen puute ei sinällään rajoita tekniikoiden tekemistä (peruskurssilaiset erikseen, puhutaan kilpaurheilijoista) vaan voiman lisääminen näkyy lähinnä iskun vaikutuksen lisääntymisenä - olettaen että se voima on saatu jalostettua lajivoimaksi.

 

[maltsu]

Tässä kun on jonkin verran tyrmätty voimavalmennusta pikkusen hölynpölynä kun raskaat mavet ja penkit vaan hidastaa ja yritin tossa sanoa aiemmin, että eihän edes kukaan määritellyt, mitä se voimavalmennus mahtaisi sisältää. Ikään kuin oletettiin et se on penkki, kyykky ja mave isoilla romuilla... Mutta tarkennetaan vähän, mitäs sanotte tästä?

View: https://www.youtube.com/watch?v=HcH1xmF7hJ0

 

[aidan]

Tässä kun on jonkin verran tyrmätty voimavalmennusta pikkusen hölynpölynä kun raskaat mavet ja penkit vaan hidastaa ja yritin tossa sanoa aiemmin, että eihän edes kukaan määritellyt, mitä se voimavalmennus mahtaisi sisältää. Ikään kuin oletettiin et se on penkki, kyykky ja mave isoilla romuilla... Mutta tarkennetaan vähän, mitäs sanotte tästä?

Ei voimavalmennus sinänsä tietenkään ole hölynpölyä, mutta kamppailukuvioissa sen kanssa vain kannattaa olla aika kriittinen ja miettiä, että onko fiksumpaa vetää tuollainen vakuuttavalta kuulostava crossfit-setti läpi vai tehdä sekin aika lajiharjoittelua. Olettaen että on tarkoitus kehittyä kamppailijana, eikä voimaharjoittelijana ja onko ominaisuuksien hiominen tosiaan lajitekniikkaa tärkeämpää. Fysiikkatreenille on paikkansa, mutta siihen on helppo rakastua, varsinkin jos haluaa päästä vähän helpommalla harjoittelussaan.

Jos lajiharjoittelua on takana jo useampi vuosi, niin sitten oheisharjoittelusta saa ehkä enemmän hyötyä. Ehkä. Esim. vapaaottelussa valtaosa treenaajista pärjää aika monta vuotta mahdollisimman korkealaatuisella lajiharjoittelulla ja kunnollisesta palautumista huolehtimisella, mutta toki voimaharjoittelua voi mukaan ottaa ihan jo vaihtelun takia. Reipas lajiharjoittelu 5+ kertaa viikossa kuukausi toisen perään on aika puuduttavaa hommaa.

Tästä lajinomaista pariharjoittelua:

View: https://www.youtube.com/watch?v=RKkDJhkISmw&t=189s

 

[maltsu]

Ei voimavalmennus sinänsä tietenkään ole hölynpölyä, mutta kamppailukuvioissa sen kanssa vain kannattaa olla aika kriittinen ja miettiä, että onko fiksumpaa vetää tuollainen vakuuttavalta kuulostava crossfit-setti läpi vai tehdä sekin aika lajiharjoittelua. Olettaen että on tarkoitus kehittyä kamppailijana, eikä voimaharjoittelijana ja onko ominaisuuksien hiominen tosiaan lajitekniikkaa tärkeämpää. Fysiikkatreenille on paikkansa, mutta siihen on helppo rakastua, varsinkin jos haluaa päästä vähän helpommalla harjoittelussaan.

Jos lajiharjoittelua on takana jo useampi vuosi, niin sitten oheisharjoittelusta saa ehkä enemmän hyötyä. Ehkä. Esim. vapaaottelussa valtaosa treenaajista pärjää aika monta vuotta mahdollisimman korkealaatuisella lajiharjoittelulla ja kunnollisesta palautumista huolehtimisella, mutta toki voimaharjoittelua voi mukaan ottaa ihan jo vaihtelun takia. Reipas lajiharjoittelu 5+ kertaa viikossa kuukausi toisen perään on aika puuduttavaa hommaa.

Just tuo "vedetään läpi" ne jutut, jotka ei ihan suoraan kuitenkaan lajitreenä ole, se vaivaa hieman tässä kaikessa. Mitä jos kaikki Suomen lupaukset sanoo ei ja muut katsoo, että mitäs tällä vois kehittää, hankkii valmentajia jotka katsoo asiantuntijan silmällä onko urheilijan liikkeissä jotain parannettavaa noin yleistasolla, katsoo että ei tosiaan vedetä läpi, vaan parannetaan ominaisuuksia niillä treeneillä, eikä vaan karhukävellä samaa juttua joka torstai. Uskon kyllä että lajitreenit on se juttu, mutta pikkusen tuntuu sisäänpäin lämpiävältä? Et mitään ei sais ottaa muualta, koska sieltä tulee joku puntti-into joka pilaa kaikki ottelijat...
Jos mennään isoihin lajeihin jossain jenkkilässä, niin on siellä aina voimavalmentajat mukana kuvioissa, voi olla että ne tekee duuninsa off-seasonilla ja häipyy takavasemmalle sen jälkeen, tai treenauttaa vaan tiettyjä urheilijoita jotka sen tarpeessa in-season tms.
Meinaan vaan et varsinkin huipuista kun puhutaan, niin tehdäänkö salettiin kaikki 100% optimaalisesti vai 100% niin kuin aina on tehty... Tietty nää on myös raha/resurssi kysymyksiä.

 

[AndyS]

Tässä kun on jonkin verran tyrmätty voimavalmennusta pikkusen hölynpölynä kun raskaat mavet ja penkit vaan hidastaa ja yritin tossa sanoa aiemmin, että eihän edes kukaan määritellyt, mitä se voimavalmennus mahtaisi sisältää. Ikään kuin oletettiin et se on penkki, kyykky ja mave isoilla romuilla...

Siis kuka ja missä viestissä näin sanoi tai oletti? En heti löytänyt tällaista ajatuskulkua tästä keskustelusta. Itseasiassa heti aloitusviestissä alettiin puhua räjähtävyydestä ja kestävyydestä, joita lähtökohtaisesti ei kehitetä noin.

Mutta tarkennetaan vähän, mitäs sanotte tästä?

View: https://www.youtube.com/watch?v=HcH1xmF7hJ0

En suosittele.

Pahin ongelma tuossa on minusta se, että siinä yritetään kehittää montaa erilaista ominaisuutta yhtaikaa: räjähtävyyttä/kimmoisuutta, maksimivoimaa ja sitten sitä mystistä "cardiota" joka tässä tarkoittaa jotain maitohaponsietokykyä.

Näitä ominaisuuksia kannattaisi harjoitella eri treeneissä ja jopa eri treenikausilla. Ei kaikkia kerralla, kun se ei kehitä niitä kovin tehokkaasti. Treeniärsykkeet syövät toisiaan. Järjestys on tosin oikein, eli jos nuo pitää välttämättä tunkea samaan treeniin niin ne pitää tehdä juuri noin päin. Silloin jos tarkoituksena on vain ylläpitää noita ominaisuuksia ja kehittää jotain muuta, niin tuo yhteen treeniin ahtaminen voi ehkä olla perusteltua. Mieluummin kuitenkin löisin noita jonkun muun treenin loppuun lyhyinä setteinä kukin ominaisuus erikseen.

Lisäksi tuo "cardiotreeni" kannattaisi lähtökohtaisesti tehdä lajiharjoitteluna ainakin vapaaottelussa, koska sen siirtovaikutus tuosta pallonheittelystä lajisuoritukseen ei ole kovin hyvä. Toki joskus voi esim. lähellä kisoja olla se tilanne, että halutaan varoa loukkaantumisia ja siksi tehdään tuo oheistreeninä, kun joku kovien taistelutilanteiden treenaaminen (= kaveri yhteen jalkaan kiinni ja yrittää kammeta toista nurin noin esimerkkinä) on melko riskialtista.

Tuo Pietilän esittelemä treeni kehittää sitten taas voimakestävyyttä ja on pyritty tekemään mahdollisimman kokonaisvaltaiseksi. Tuon harjoituksen paras puoli on se, että se on helppo yhdistää lajitreeniin. Eli voi lajitreenien lopuksi tehdä vaikka vartin verran tuollaista eikä tarvitse ottaa sille omaa treenikertaa viikosta. Sopii sekä voimakestävyyttä kehittävälle että ylläpitävälle kaudelle.

Olen siis itseasiassa sitä mieltä, että oheistreeninä kannattaa ensisijassa kehittää perusominaisuuksia. Vaikka sitten sitä penkki - kyykky - mave 3x10 ja kotiin. Tai 50min tasavauhtinen juoksu. Lajinomaisempia ominaisuuksia kannattaa yrittää kehittää ensisijassa lajiharjoittelulla.

 

[maltsu]

En suosittele.

Pahin ongelma tuossa on minusta se, että siinä yritetään kehittää montaa erilaista ominaisuutta yhtaikaa: räjähtävyyttä/kimmoisuutta, maksimivoimaa ja sitten sitä mystistä "cardiota" joka tässä tarkoittaa jotain maitohaponsietokykyä.

Näitä ominaisuuksia kannattaisi harjoitella eri treeneissä ja jopa eri treenikausilla. Ei kaikkia kerralla, kun se ei kehitä niitä kovin tehokkaasti. Treeniärsykkeet syövät toisiaan. Järjestys on tosin oikein, eli jos nuo pitää välttämättä tunkea samaan treeniin niin ne pitää tehdä juuri noin päin. Silloin jos tarkoituksena on vain ylläpitää noita ominaisuuksia ja kehittää jotain muuta, niin tuo yhteen treeniin ahtaminen voi ehkä olla perusteltua. Mieluummin kuitenkin löisin noita jonkun muun treenin loppuun lyhyinä setteinä kukin ominaisuus erikseen.

Lisäksi tuo "cardiotreeni" kannattaisi lähtökohtaisesti tehdä lajiharjoitteluna ainakin vapaaottelussa, koska sen siirtovaikutus tuosta pallonheittelystä lajisuoritukseen ei ole kovin hyvä. Toki joskus voi esim. lähellä kisoja olla se tilanne, että halutaan varoa loukkaantumisia ja siksi tehdään tuo oheistreeninä, kun joku kovien taistelutilanteiden treenaaminen (= kaveri yhteen jalkaan kiinni ja yrittää kammeta toista nurin noin esimerkkinä) on melko riskialtista.

Tuo Pietilän esittelemä treeni kehittää sitten taas voimakestävyyttä ja on pyritty tekemään mahdollisimman kokonaisvaltaiseksi. Tuon harjoituksen paras puoli on se, että se on helppo yhdistää lajitreeniin. Eli voi lajitreenien lopuksi tehdä vaikka vartin verran tuollaista eikä tarvitse ottaa sille omaa treenikertaa viikosta. Sopii sekä voimakestävyyttä kehittävälle että ylläpitävälle kaudelle.

Olen siis itseasiassa sitä mieltä, että oheistreeninä kannattaa ensisijassa kehittää perusominaisuuksia. Vaikka sitten sitä penkki - kyykky - mave 3x10 ja kotiin. Tai 50min tasavauhtinen juoksu. Lajinomaisempia ominaisuuksia kannattaa yrittää kehittää ensisijassa lajiharjoittelulla.

Ihan hyvät perustelut kyllä.

Tämä oli yks esimerkki mikä tuli sattumalta vastaan, sinällään kysyinkin ihan aidosti miltä vaikutti, enkä yrittänyt syöttää minään oikeana tapana tehdä.

Mutta edelleen pyörittelen mielessäni jos kyseessä on yksilöllisesti suunniteltuja juttuja urheilijalle, eikö todellakaan ole mitään otettavissa lajin ulkopuolelta..? "Mee itekses tekee kyykky, pena ja mave", eikö siinä kohden voi optimoida yhtään paremmin?

 

[aidan]

Mutta edelleen pyörittelen mielessäni jos kyseessä on yksilöllisesti suunniteltuja juttuja urheilijalle, eikö todellakaan ole mitään otettavissa lajin ulkopuolelta..? "Mee itekses tekee kyykky, pena ja mave", eikö siinä kohden voi optimoida yhtään paremmin?

Voihan kaikkea optimoida mahdollisuuksien mukaan, mutta realiteetit muokkaavat menestyksekkään kamppailuvalmennuksen monesti hyvin lajinomaiseksi varsinkin kilpailuun valmistavan ja kilpailukauden osalta. Teoria ja käytäntö ovat tässäkin hyvin eri asioita.

Monet tuntuvat ajattelevan, että voimaharjoittelulla saadaan helposti maagista kilpailuetua, mutta monesti siinä käy ihan päinvastoin. Lajiosaaminen on se mikä lopulta ratkaisee. Rupposen muissakin Häkkiradio-videoissa käsitellään lajiharjoittelu/oheisharjoittelu -jakoa aika paljon pitkän linjan vapaaottelijan näkökulmasta, kannattaa tutustua. Uran alkuvuosina "Rujo" vannoi vahvasti oheisharjoittelun nimeen ja loppuvuosina virheistä viisastuneena laadukas lajiharjoittelu oli keskiössä.


View: https://www.youtube.com/watch?v=cdUMqCoPwyY

 

[AndyS]

Toki kaikessa olisi kehittämisen varaa. Jos sattuu olemaan UFC:n mestari, joka saa 500 000$ ottelupalkkioita ja sponssitulot päälle, niin ihan varmaan kannattaa palkata voimavalmentaja hoitamaan voimatreenit viimeisen päälle.

Käytännössä Suomessa ei kuitenkaan ole kovin montaa UFC:n mestaria vaan se urheilija pikemmin joutuu itse kustantamaan urheilemisensa palkallaan, opintotuellaan tai pappa betalar -menetelmällä. Tällöin pitää miettiä, miten rahaa käytetään optimaalisesti. Toki jos on käytettävissä voimavalmentaja, joka tekee hommaa ilmaiseksi, niin ottakaa kaikki apu vastaan!

Mutta ajatellaan että urheilijalla on käytettävissä 1000€ harjoittelemiseen. Potkunyrkkeilijä voisi käyttää sen vaikkapa niin, että käy liiton suurleirit 4kpl ja oman alueensa alueleirit 3kpl vuodessa. Kustannuksia siis leirimaksu, hotelliyö 2 hengen huoneessa, kimppakyydin bensat ja syöminen, keskimäärin se 125€/leiri. Osassa enemmän, osassa vähemmän kun voi yöpyä ja syödä kotona.

Tällä pääsee treenaamaan 7 viikonloppua eli 28 treeniä á 1,5h, joista suurin osa hyvien kotimaisten valmentajien opastuksella ja pari kolme viikonloppua ( = 8-12 treeniä) jonkun ulkomaisen huippuvalmentajan opissa. Lisäksi treenipareiksi saa useimmiten muiden seurojen SM- tai kansainvälisen tason kilpailijoita, kun vähän sopii asioita etukäteen tai paikan päällä.

Tai sitten sen 1000€ voi käyttää siihen, että joku kuntosalin random personal trainer opettaa urheilijalle penkkipunnerruksen ja maastavedon tekniikkaa 10-15 kpl 45min harjoituksia.

Lienee aika harvinainen tilanne, missä jälkimmäinen tapa tuottaisi näistä enemmän etua matsin voittamiseen.

 

[maltsu]

Joo, en missään nimessä kiistä sitä etteikö lajiharjoittelun pitäisi olla keskiössä. Enempi oli ajatuksena tuo pienen voima palasen optimointi paremmin(?). Mutta Andylla kyllä ihan hyvät pointit tuostakin.

 

[AndyS]

Tässä on lajinomaista fysiikkaharjoittelua. Eli tässä kehitetään potkunyrkkeilyä varten nopeuskestävyyttä ja maitohaponsietokykyä. Ei siis harjoitella tekniikkaa, jolle tämä on pikemmin haitallista, kun suoritukset alkavat hajota ja toistetaan virheellisiä liikeratoja. Painipuoleen on sitten omat harjoitteensa.


View: https://www.youtube.com/watch?v=jeTGVmRVrWI


Itse omalla uralla harjoittelin paljon vastaavia ominaisuuksia kovilla intervallijuoksuilla. Se ei ollut yhtä hyvä vaihtoehto ja olisi ollut parempi tehdä tuollaista treeniä, mutta käytännössä siihen ei silloin ollut riittäviä mahdollisuuksia. Olin tuolloin usein vuorotöissä ja iltavuorossa ollessa ei ollut mahdollisuutta lajitreeniin päivällä. Siispä juoksin niitä intervalleja, jotka kuitenkin kehittivät samaa ominaisuutta. Illalla töiden jälkeen saatoin käydä kävelemässä ja ravistelemassa tai sitten joskus kävin työmatkat pyörällä, jolloin siinä tuli hieman palauttavaa liikuntaa.

 

[NHB]

Toki kaikessa olisi kehittämisen varaa. Jos sattuu olemaan UFC:n mestari, joka saa 500 000$ ottelupalkkioita ja sponssitulot päälle, niin ihan varmaan kannattaa palkata voimavalmentaja hoitamaan voimatreenit viimeisen päälle.

Käytännössä Suomessa ei kuitenkaan ole kovin montaa UFC:n mestaria vaan se urheilija pikemmin joutuu itse kustantamaan urheilemisensa palkallaan, opintotuellaan tai pappa betalar -menetelmällä. Tällöin pitää miettiä, miten rahaa käytetään optimaalisesti. Toki jos on käytettävissä voimavalmentaja, joka tekee hommaa ilmaiseksi, niin ottakaa kaikki apu vastaan!

Mutta ajatellaan että urheilijalla on käytettävissä 1000€ harjoittelemiseen. Potkunyrkkeilijä voisi käyttää sen vaikkapa niin, että käy liiton suurleirit 4kpl ja oman alueensa alueleirit 3kpl vuodessa. Kustannuksia siis leirimaksu, hotelliyö 2 hengen huoneessa, kimppakyydin bensat ja syöminen, keskimäärin se 125€/leiri. Osassa enemmän, osassa vähemmän kun voi yöpyä ja syödä kotona.

Tällä pääsee treenaamaan 7 viikonloppua eli 28 treeniä á 1,5h, joista suurin osa hyvien kotimaisten valmentajien opastuksella ja pari kolme viikonloppua ( = 8-12 treeniä) jonkun ulkomaisen huippuvalmentajan opissa. Lisäksi treenipareiksi saa useimmiten muiden seurojen SM- tai kansainvälisen tason kilpailijoita, kun vähän sopii asioita etukäteen tai paikan päällä.

Tai sitten sen 1000€ voi käyttää siihen, että joku kuntosalin random personal trainer opettaa urheilijalle penkkipunnerruksen ja maastavedon tekniikkaa 10-15 kpl 45min harjoituksia.

Lienee aika harvinainen tilanne, missä jälkimmäinen tapa tuottaisi näistä enemmän etua matsin voittamiseen.

Jos se treenin määrä on rahasta kiinni, niin punttia pääsee kyllä nostelemaan tosi halvallakin. Esimerkiksi itse voin tehdä sitä ilmaiseksi työpaikalla niin paljon kuin mieli tekee ilmaiseksi ja PT:n palveluksiakin on saatavilla. Myös muita kustannustehokkaita tapoja löytyy. Joku penkkipunnerrus on niin simppeli liike, että siinä kalliin valmennuksen tarve on kyllä aika siinä ja tuossa. Muutenkin urheilijan voimatreenissä kannattaa pysyä yksinkertaisissa perusliikkeissä.

 

[AndyS]

Joo siis itse voimaharjoittelu ei ole kallista ja monestihan kamppailusaleilla on siihen riittävät välineet omasta takaa, jolloin lisäkustannuksia ottelijalle ei edes synny. Se mikä taas maksaa jotain on nimenomaan voimavalmennus.

Suosittelisin tosiaan pääasiassa sellaisia helppoja perusliikkeitä, jotka eivät vaadi varsinaista opetusta. Kuitenkaan niitä ei ole tarkoitus tehdä hirveän paljon eikä voimailijoiden näkökulmasta kovin isoilla kuormilla, joten loukkaantumisriski on vähäinen. Toki aina puhutaan että jos tekniikka ei ole millilleen oikein, niin suunnilleen kuolee. Mutta toisaalta jos sitä voimaharjoittelua vertaa vaikka kovaan sparriin, jossa tehdään ääriliikkeitä ja samaan aikaan joku yrittää hakata sinua, niin eihän se voimailu nyt kovin vaarallista voi olla.

Näissäkin tietysti se panos-tuotos suhde vaihtelee. Jos käyt päivän tai viikonlopun mittaisen painonnostokurssin, jossa joku opettaa sinulle tempauksen ja rinnallevedon perusteet ja sitten käytät näitä omatoimisissa treeneissä seuraavat 20 vuotta, niin se hyötysuhde voi olla aika hyväkin.

 

[AndyS]

Häkkiradion ansiokkaista haastatteluista JPP:n mietteitä oheisharjoittelusta. Jos Pietiläinen ei ole jollekin tuttu, niin hän on siis yksi Suomen menestyneimpiä lukkopainijoita/jiujitsukoita ja nykyisin arvostettu valmentaja.


View: https://www.youtube.com/watch?v=Lgre2GQG6-k&t=9m25s

 

[gabber92]

sain itselleni valmentajan ilmaiseksi painotus on räjähtävyydessä ja nopeudessa. osa harjoituksista vaikuttaa aika kevyeltä... onko haittaa jos oheisreenien päätteeksi ottaa muutaman erän nyrkkeily sparria?

 

[AndyS]

Hieno homma! Nyt teet niin että kysyt siltä omalta valmentajalta, onko siitä haittaa vai ei. Sitä varten se valmentaja on.

Nopeusharjoitusten ei pidäkään olla raskaita. Jos väsyt niissä, et pysty enää tekemään maksimaalisen nopeita liikkeitä ja silloin nopeus ei enää kehity. Jos tekee nopeusharjoituksen jälkeen jotain raskaita treenejä niin se syö sen nopeusharjoituksen hyötyjä, joskaan ei välttämättä nollaa niitä. Tämä on juuri sama ongelma mistä puhuin kuntopiirivideon yhteydessä. Mitä kevyempi lisätreeni, sitä pienempi haitta.

Kysy siis omalta valmentajaltasi mikä on hänen mielipiteensä ja tee sen mukaan riippumatta siitä, mitä netissä neuvotaan. Koskee myös minua, eli usko omaa valmentajaa ennen kuin minua, koska hän tuntee henkilökohtaisen tilanteesi parhaiten ja hänellä voi olla ratkaisuille jotain syitä joita ulkopuolinen ei voi tietää.

Siitä ei kuitenkaan tule mitään, että ollaan muka jonkun valmennuksessa ja sitten ei noudateta valmentajan ohjeita kuin osittain. Joko ollaan valmennuksessa ja tehdään niin kuin sanotaan tai pistetään valmentaja vaihtoon. Välimalli on huonoin vaihtoehto.

 

[jto]

jpp puhuu asiaa. toki herraa itse valmentaneena myös sitä punttia tuli tehtyä paljon ja antaumuksella