Kamppailijan kondis

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Delirium
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Noitahan on aina kaikenlaisia muoti-ilmiöitä joita tulee ja menee ja joilla tehdään bisnestä ilmiö kerrallaan. 10 vuotta sitten kahvakuulat olivat in ja niillä kun treenasi niin ei tarvinnut suunnilleen tehdä lajitreenejä ollenkaan. Muistan vielä vanhasta Fighterista artikkelin jossa kahvakuulan etuja kamppailuharjoitteluun perusteltiin mm. sillä että se kasvattaa kivunsietokykyä. Kahvakuula voi näet räkkiasennossa painaa forkkuja hyvinkin tuskallisesti. :D Olen aika varma että kun kaveri kenkää sääriluulla jaloille tai lyö maksaan niin siinä ei auta vaikka olisi miten rustottuneet forkut...

Mutta onhan se kahvakuula silti ihan järkevä ja monesti käytännöllinen treeniväline vaikkei mikään korvaamaton ihmelaite olekaan. Ei kahvakuulatreeni tai tasapainolautatreeni tai bosupalloilu ole mitenkään automaattisesti tyhmää treeniä. Niillä kaikilla saa tehtyä sekä hyviä, huonoja että jopa hengenvaarallisia treenejä. Se riippuu siitä mitä treenataan ja kuka treenaa.
 
Mulla on pitkään ollut semmlnen fiilis, että ainakin suomessa tuota kamppailijoiden fysiikkareeniä koitetaan piilotella jotenkin. Ikäänkuin kaikki olisi löytänyt sen oman salaisen keinonsa ja sitä ei voi paljastaa. Ammattilaisuudesta en osaa sanoa, mutta omat kokemukset on ainakin tuonut siihen pisteeseen, että jos haluaa kehittyä samalla tehden 40-60h vko töitä, niin kaikkea vitusti, ei ole se oikea lähtökohta. Lajista riippumatta, ne lajitreenit ovat pääprioriteetti ykkönen. Jos ei aio kisata, mutta haluaa kuitenkin kehitystä ja reenata kovaa ilman isompia kuntokausien syklittelyä, niin lajitreenien päälle pari krt viikossa voimatreeni, 1-2 sprinttiharjotusta ja jos virtaa riittää ja palautuminen antaa periks, niin jotain kehonpainoharjotuksia antamaan koordinaatioo, varsinkin painilajeihin. En missään nimessä sano, että tuo sykli olisi mikään ultimaattinen ja pakkiksella kun ollaan, niin tottakai tuo on useamman mielestä ihan paska, mutta eivät kuitenkaan kerro parannusehdotuksia. Koska se nyt vaan on paska. Mutta esim 4 lajitreeniä, 2 voimareeniä, parit sprintit ja kehonpainoreenit yhdistettynä hyvään ruokavalioon, antaa geeneistäkin riippumatta semmosen fysiikan, jolla on vertailukelpoinen kesällä hietsun rantaleijonille. Olettaen, että päälajina ei ole aikido tmv.
 
Treenikausien jaksotushan on se suurin asia mikä tuntuu jäävän taka-alalle tässä ultimaalisten treenimetodien vertailussa. Tehdään sitten pitkää lenkkiä matalalla sykkeellä, juostaan mäkiä laskuvarjo perällä taikka nostellaan isoja rautoja, verrataan niitä heti toisiinsa että kumpi kampi on parempi. Kaikki vähänkin urheilleet varmaan nyt kuitenkin itsekin älyää perusasiat treenikausien jaksotuksesta eri ominaisuuksien kehittämiseen.
Kaikki varmaan myös ymmärtää että kamppailu-urheilijat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä samanlaisilla fyysisillä ominaisuuksilla, vaan jos kisaamaan on lähdössä entinen painonnostaja taikka pitkän matkan juoksija, on pikkuisen eri lähtökohdat siihen mitä ominaisuuksia harjoittelussa painotetaan jotta saadaan molipuolisempi urheilija aikaiseksi.
Sitten on tietenkin vielä koulukunta jonka mukaan kaikki paitsi lajiharjoittelu on turhaa..
 
Joo, jaksotushan se on vähän sellainen asia mitä ei oikein pysty tuomaan esille ainakaan kovin lyhyessä esityksessä, oli kyseessä sitten teksti tai video. Eli se homma jää siihen yksittäisen treenin asteelle ja sitten porukka vertailee yhden ottelijan peruskuntokauden voimatreeniä toisen ottelijan kisakauden reaktioharjoitukseen.

Mutta eihän nuo nyt mitään suuria salaisuuksia ole. Pistän tähän muutamia vanhoja videopätkiä meidän salin jumpista. Kannattaa kuitenkin huomioida että kaikkien näiden kilpailijoiden oheisharjoittelusta ajallisesti suurin osa on erilaisia juoksuharjoituksia mutta eihän sellaista nyt kukaan jaksa videolta katsoa kun joku tyyppi hölkkää.

















Yleisesti voisi sanoa että Kickboxing Teamin oheisharjoittelussa on kuntopallolla aika iso rooli. Ei sekään ole mikään ihmeväline vaan kyse on lähinnä siitä että päävalmentajamme Lepa on tavallaan erikoistunut siihen ja osaa tehdä tosi paljon hyviä ja monipuolisia harjoituksia juuri sillä. Joku muu valmentaja saattaisi harjoittaa vastaavat jutut jollain muulla välineellä. Sitten taas kahvakuulan osuus on suhteellisen pieni (mutta käytössä noilla videoillakin) koska Lepa ei omien sanojensa mukaan "jaksa nostaa niitä". :D Teemme levytangoilla paljon treenejä joihin voisi ihan yhtä hyvin käyttää myös kahvakuulaa. Sinänsä kuntopallo on toki luonteeltaan juuri potkunyrkkeilýyn hyvin sopiva väline koska sillä on helppo tehdä toistuvia nopeita suorituksia mitä ottelussakin nimenomaan tehdään. Esimerkiksi lukkopainiin kahvakuula on luonteeltaan ehkä parempi väline mutta molemmissa kannattaa treenata molemmilla.
 
Nykyään oon tosin monen MMA valmentajan nähneen kritisoivan tota kuntopiiriä, että sen kustannuksella sit jätetään voimareenit pois. Paljon kuntopiiriä, niin ottelija on hyvä kuntopiirissä, mutta kaasuttaa silti kehässä. Voimareenit erikseen ja lajiharjottelun omaisesti sitten kaikki muu. Tuossa on aikalailla kiteytettynä se näkökanta tuolla amerikan maalla. Onhan se toki niinkin, että se kuntopallon heittäminen seinään tuskin välittyy suoraan lyöntivoimaan sen enempää, kun esim penkkipunnerrus.
 
Onhan se toki niinkin, että se kuntopallon heittäminen seinään tuskin välittyy suoraan lyöntivoimaan sen enempää, kun esim penkkipunnerrus.
Välittyy se kuntopallo nyt kuitenkin paljon paremmin kuin pena.Toki se on sitten aivan sama heitteleekö palloa vai penkkaako, jos lajiosaaminen on heikkoa – nenään tulee.
 
Välittyy se kuntopallo nyt kuitenkin paljon paremmin kuin pena.Toki se on sitten aivan sama heitteleekö palloa vai penkkaako, jos lajiosaaminen on heikkoa – nenään tulee.

Miksi välittyy suoraan paremmin? Lukuisia mittauksia ja datoja on esim tehty siitä, kuinka raskailla hanskoilla esim välineharjoittelu ei tuo iskuvoimaa, tai nopeutta vaan pikemminkin päinvastoin. Voima erikseen, tekniikka ja ajotus lajitreenillä.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
No onhan se kuntopallon heitto seinään liikkeenä paljon lähempänä lyöntiä kuin penkkipunnerrus. Eli se harjoittaa lyönnin kineettisen ketjun kannalta oikeita lihaksia. Penkkipunnerrus ei esimerkiksi kehitä pohkeita kovinkaan hyvin... Toki tuossa on aina omat vaaransa ja itse onnistuin liian raskasta kuntopalloa heittämällä kehittämään itselleni virheen jossa nostin kyynärpäätä lyönnissä aluksi saadakseni paremmin työntöä pallon taakse ja tämä siirtyi sitten lyöntiinkin. Homma toki korjautui sitten nopeasti kun sen huomasi.

Mutta tuossa on nyt kaksikin väärinkäsitystä. Ensinnäkin nuo eivät ole vapaaottelun vaan potkunyrkkeilyn oheistreenejä vaikka noissa pari vapaaottelijaa vilahtaakin. Potkunyrkkeily on lajina ihan erilainen kuin vapaaottelu ja siinä on erilaiset fyysiset vaatimukset kun painia ei ole ollenkaan. Siksi vapaaottelijoilla on myös omat oheistreeninsä, joita itse en tunne kovinkaan hyvin. Perusvoimatasot ainakin pitäisi vapaaottelijalla ainakin olla kovemmat kuin potkunyrkkeilijällä.

Sitten toiseksi se että harjoitus tehdään kiertoharjoitteluna ei tarkoita sitä että siinä pyrittäisiin kehittämään sitä maagista kaasutankkia tai kisadieseliä. Olen toki nähnyt näitä Sean Sherkin ja Brock Lesnarin tekemiä keuhkot pihalle -kuntopiirejä mutta tuolla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa vaan noissa treenataan lihaksia. Palautusajat jotka eivät tule videoilta selvillä ovat pidemmät, erityisesti tuossa kisakaudella kuvatussa pätkässä. Siksi treenaajat eivät olekaan kovin väsyneitä.

Kehässä jaksamisessa luotamme pääasiassa kuitenkin lajinomaisempaan treeniin koska sen hyötysuhde on paras mahdollinen. Esimerkki tässä.



Tämä on se mitä tekemällä jaksaa pitää tahtia lyömisessä ja potkimisessa, kunhan peruskunto on hoidettu ensin kuntoon. Ja tämäkin on tosiaan potkunyrkkeilytreeniä. Vapaaottelijat tekevät myös näitä mutteivät läheskään yhtä paljon ja heillä lajinomainen kisakunnon hakeminen on usein esim. sitä että tehdään jotain seinäpainia tai taistelutilanteita niin että mies vaihtuu vastassa monta kertaa erässä. Tämä on nähdäkseni paljon järkevämpi tapa kuin se että yrittäisi saada samat maitohappotasot yms. jotain kahvakuulaa ja traktorinrengasta heiluttelemalla.
 
Kamppailijan fysiikka rakentuu peruspalikoista ja ne palikat ovat jo keksitty aikoja sitten. Voima, nopeus, ketteryys, lihaskunto yms.
Miten tämä saavutetaan on sitten taas eri asia. Hyvä valmennus lähtee urheilijan henkilökohtaisten ominaisuuksien selvittämisessä ja niiden parantamisessa. Painotus on jokaisella valmentajalla varmaan erilainen omien mieltymysten mukaan. Itsellä ollut aina armottoman kovan fysiikan tekemiseen, jossa ottelija olisi aina se fyysisesti kovin.
Toinen valmentaja taas näkee liikkuvuuden merkityksen ja kovat voimatasot eivät ole se pääjuttu.

Kun ollaan tuolla absoluuttisella huipulla, niin asioita on takuuvarmasti tehty oikein. Toinen taas on se, että paljastetaanko niitä oikeasti muille. Sama kuin huippukehoilija juo mainoksissa proteiinituotteita mainostaen, että näillä se kehitys on tehty. Kaikkien pitäisi tietää, että näin se asia ei ole.

Kaikenmoisia kahvakuulia ja metodeja on vaikka kuinka. Se on kuitenkin fakta, että se progressiivisuus on juttu jolla tuloksia tulee. Lihastyötä pitäisi saada aina vaan lisättyä ja nostettua isompia ja isompia kuormia. Oli se vastus mikä tahansa. Fysiikkaa ei kehitetä jos vastus pysyy samana ja toistot. Perusliikkeet pikkuhiljaa kuormitusta nostaen saa aikaan lihaksen voimistumisen. Tällaiset ihmekyykyt tasapainolaudoilla ovat hyvää motoriikkatreeniä ja ne täydentävät harjoitteita, Ei niillä mitään voimaa kuitenkaan haeta. Ne on tukiliikkeitä, joilla vahvistetaan kehon palautumiskykyä, motoriikkaa ja liikkuvuutta. Mitä enemmin on kilometrejä urheilijalla sen enemmin näitä pitää mukana olla. Kova fysiikkatreeni siis on varsin pientä määrällisesti, koska elimistö vaatii paljon aikaa palutuakseen kovista treeneistä. Silloin tehdään näitä erilaisia harjotteita tukemaan kokonaisuutta.

Hyvä valmentaja osaa katsoa ylikuntoa ja muita kavalia ongelmia, joita seuraa väärästä harjoittelusta. Näillä huipuilla on varmasti huippuvalmentajat, joilla oma seurantatyylinsä ylikunto yms. seurantaan. Silloin siirrytään enemmin tukiharjotteisiin ja kova treeni saa odottaa, kunnes taas keho palautunut kunnolla. Itse en voi kun ihmetellä näitä personaltrainer ym. viikonloppukurssin mestareita neuvomaan muita. Fysiikan valmennus vaatii vuosikausien perehtyneisyyttä asiaan ja todella hyvää psykologista silmää. Taitoa nimenomaan vaihtaa harjoite joksikin ihmekyykkäilyyn silloin kun urheilija on tukossa. Kun puhutaan kamppailusta, jossa pitäisi olla lähes kaikki osa-alueet kunnossa, niin silloin on yleensä oltava mukana jo monta oman asiansa osaavaa valmentajaa.

Itse olen ainakin oppinut fysiikkavalmennuksen kantapään kautta. Aluksi ahmien kaikanlaisten erilaisten opusten kautta tietoa, joita sitten harjoitteiden muodossa sovellettu käytäntöön. Oppinut tajuamaan, että toinen sopii toiselle ja toinen toiselle. Paras neuvo kuitenkin on se, että pitäkää harjoitteet monipuolisina ja perusliikeet kunnossa. Paljon erilaisa harjotteita ja vähän todella kovaa treeniä. Kovan on oltava todellakin kovaa. Jos jommasta kummasta tingitään, niin huipulle ei ole mitään asiaa.
 
@AndyS, juu en suoranaisesti tarkottanut tuota kuntopiirihommaa noihin teidän reeneihin vaan puhuin yleisesti tuosta tän hetken vapaaotteluvalmennuksesta tuolla jenkkien puolella. Mulla ei ole valmennuskokemusta, kun junioreista, niin en tässä siis yritä neuvoa ketään, vaan koitin tuoda ilmi noita MMA-valmentajien tämän hetken metodeita, jotta saadaan keskustelua aikaan, koska kiinnostaa itseäkin oppia lisää asiasta.

E. Ja juuri semmosia keuhkotpihallekuntopiirejä tarkoitin, että ne ei luultavasti palvele oikein ketään kehässä. Samoilla jäljillä tässä ollaan.
 
Joo en suuttunut tai mitään ja mielellään keskustelen valmennusjutuista - ainakin ennemmin kuin siitä kuka on GOAT. Minulla vain on sellainen tyyli että yritän argumentoida aina mahdollisimman tehokkaasti. :)

Mutta nuo koko kroppa maitohapoille -tyylin harjoitukset on minusta tosiaan parempi toteuttaa mahdollisimman lainomaisesti. Toki tässä on aina monta tekijää. Jos Brock Lesnar tulisi treenaamaan salillemme niin eihän sitä voisi laittaa tekemään seinäpainia kun se heittelisi meidän ottelijat mäkeen ilman että tulee edes hiki. Toki siinä on varmaan syynsä miksi Lesnar ei treenaa meillä vaan jossain missä on kovempia painivastustajia 120-kiloiselle huippuatleetille.

Mutta etenkin juuri painimisessa nuo on tosi loukkaantumisalttiita treenejä. Ja on ne pystylyömisessäkin minkä takia ne tehdään tuossa videollakin välineisiin eikä niin että treenaajat löisivät toisiaan. Jos on vaikka joku pikku venähdys polven nivelsiteissä ja matsiin 3 viikkoa niin onko silloin järkevää tehdä kovia pystypainieriä vaikka niillä saisikin parhaat tehot irti? Tällöin pätevä valmentaja korvaa ne ehkä jollakin vähemmän lajinomaisella mutta turvallisemmalla jumpalla ja UFC Countdowniin saadaankin hyvää materiaalia kun Brock Lesnar juoksee traktorinrengas perässä.

Se mikä minusta pitäisi aina ymmärtää että urheiluvalmennus ei ole luonteeltaan mitään tiedettä. Se on pikemmin käsityötä ja valmentaja vertautuu paljon paremmin kultaseppään kuin johonkin metallialan kemistiin.
 
Tämähän on nyt aina myös hieman tasapainottelua näissä treenimetodeissa erilaisten treenaajien ehdolla urheiluseuroissa.
Jos vaikka AndyS:n kickboxingteamilla olisi treenaajamateriaalia niin paljon että SM tason kilpailijoita löytyisi samasta kokoluokastakin yli 5 niin varmaan treenejä pystyttäisiin jäsentelemään hieman erilailla kun kilpatason kavereille eri kokoluokista voitaisiin järjestää ihan omat treeninsä. Tämä on nyt kuitenkin aina tasapainottelua niiden kilpailijoiden ja uusien harrastajien välillä kun ei suomen kokoisessa maassa saati Oulun kokoisessa kaupungissa nyt materiaalia yksinkertaisesti riitä siihen että siellä järjestettäisiin eritason kavereille joka kerta omat treenit.
Näitä metodeja eri seurojen treeneistä vähän turhan monesti vertaillaan jonkin vapaaottelun ammattilaistallin treeneihin, kun lähtökohdat on niin erilaiset. Suomalaisen seuran tulee koettaa samanaikaisesti järjestää hyvät treenipuitteet juuri peruskurssilta tulleille (monille jotka eivät edes halua kisata) ja monta vuotta kilpailleille.
Tässä nyt tilanne on tietenkin se, että jos Liisa joka haluaa treenata vaikkapa potkunyrkkeilyä hyvänä harrastuksena ja mielekkäänä tapana kasvattaa kuntoa, ei hän paljon saa irti mikäli kaikki treenit on suunniteltu kansainvälisen tason kilpailija Lassen mukaan.

Käytin nyt tässä vähän kaljusti Andy:n seuraa esimerkkinä tietämättä oikeastaan mitään miten siellä hommat hoidetaan, mutta oletan vain että videoilla näkyvät treenaajat ovat samanlainen sekalainen seurakunta kuin muillakin suomalaisilla saleilla eikä puhuta puhtaasti ammattilaistallista.
 
Itseasiassa meillä alkaa olla se tilanne että potkistreeneissä on 5 tai enemmänkin SM-tason ottelijoita jotka painavat 60-70kg. Käytännössä potkunyrkkeilytreenit onkin jaoteltu niin että on peruskurssi, noviisitreenit ja kokeneiden treenit. Viimemainitussa treenaavat kilpailijat ja sitten joukko ex-kilpailijoita ja pitkän linjan harrastajia. Noviisitreenit on suunniteltu niin että niissä saa sitä hauskaa liikuntaa ja 90% ajasta ollaan mukavuusalueella. Kuitenkin niin että kun sinne tulee peruskurssilta joku lupaava kaveri, hän oppii perustekniikat niin että voi siirtyä kokeneiden ryhmään suhteellisen nopeasti. Käytännössä tällainen "tuleva ottelija" käy noviisitreeneissä ehkä pari kuukautta mutta sitten siellä on jopa yli 10 vuotta treenanneita tyyppejä jotka haluavat vain harrastaa mukavuusalueella.

Kokeneiden ryhmän treenit on sitten taas suunniteltu kilpailijoiden kehittymisen ehdoilla. Juuri nuo viitisen kappaletta keskikokoisia jätkiä on se treeniryhmän ydin ja he saavat tosi monipuolista treeniä kun hyviä pareja on jokaiselle useampia. Toki siellä on sitten myös muunlaista porukkaa kuten isoja ja pieniä miehiä sekä naisia joiden tilanne parien suhteen ei ole yhtä ihanteellinen. Vapaaottelussa on vähemmän porukkaa niin tällaista jaottelua ei pystytä yhtä hyvin tekemään.

Nuo kuntopiirit (joiden konsepti on nyttemmin muuttunut) vedettiin nimenomaan kilpaharjoittelun ehdoilla ja harrastajat tekivät mitä tekivät. Se oli siis avoin kaikille. Tuossa näkyy hyvin esimerkiksi sellaista että kilpailija tekee jotain kuntopallonheittoa räjähtävinä liikkeinä kun taas samaa liikettä tekevä harrastaja tekee ne paljon hitaammin. Seuraus on tietysti se että urheilija kehittää räjähtävyyttään harjoitusohjelman mukaisesti mutta harrastajalle se on lähinnä lihaskestävyystreeniä. Harrastaja kuitenkin kokee tämän niin että "olipa hyvä jumppa ja nyt kehtaa rötvätä sohvalla loppuillan". Nykyään on muutettu treeniaikatauluja niin että kilpailijat eivät juurikaan käy tuossa Combat Fitiksi lanseeratussa jumpassa vaan tekevät vastaavat harjoitukset omin päin.
 
Itseasiassa meillä alkaa olla se tilanne että potkistreeneissä on 5 tai enemmänkin SM-tason ottelijoita jotka painavat 60-70kg. Käytännössä potkunyrkkeilytreenit onkin jaoteltu niin että on peruskurssi, noviisitreenit ja kokeneiden treenit. Viimemainitussa treenaavat kilpailijat ja sitten joukko ex-kilpailijoita ja pitkän linjan harrastajia. Noviisitreenit on suunniteltu niin että niissä saa sitä hauskaa liikuntaa ja 90% ajasta ollaan mukavuusalueella. Kuitenkin niin että kun sinne tulee peruskurssilta joku lupaava kaveri, hän oppii perustekniikat niin että voi siirtyä kokeneiden ryhmään suhteellisen nopeasti. Käytännössä tällainen "tuleva ottelija" käy noviisitreeneissä ehkä pari kuukautta mutta sitten siellä on jopa yli 10 vuotta treenanneita tyyppejä jotka haluavat vain harrastaa mukavuusalueella.

Onnittelut seuralle tilanteesta. Jotain on tehty oikein jos Suomessa seuralla on näin hyvin asiat :worship:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom