Kamppailijan kondis

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Delirium
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Nyt löytyi kyllä tähän threadiin sopiva kuva...

11208647_1020744881269171_7689224575277049552_n.jpg

Hauskaa tässä on myös se, että jos kysyttäis vaikka sadalta naiselta että kuka näistä on se hotein, Condit veis helposti. Jopa Diaz veis verrattuna noihin yläjamppoihin.
 
Kyllähän painilajit (varsinkin oikee perinteinen) on aikamoista treeniä joka suhteessa. Tiedän kavereita jotka on pelkällä lajitreenilläkin (mukana pariharjoitteet jne) kasvaneet ihan aikuisiällä.

Kehonkoostumuksella on varmasti merkitystä myös suoritukseen, poikkeuksena raskas sarja.
 
En viitsinyt avata tälle omaa ketjua. Tulipa treenien jälkeen mieleeni että onkohan koskaan tutkittu minkälaisen ärsykkeen kamppailutreenit antaa lihaksille (+hermostolle)? Itsellä saattaa mennä vaikkapa kädet enemmän pumppiin (broscience inteded!) lukkopainissa päästä puristellessa kuin punttia veivatessa. Yksilön genetiikka vaikuttaa luonnollisesti siihen minkänäköinen fysiikka tulee, mutta on melko yleistä että painijoilla on paksu niska jne. Jos mietitään "pakkisteorialla" ei hapottavan pitkäkestoisemman treenin tulisi kasvattaa mitään lihaksia...
Tämän taas voisi ottaa huomioon vaikkapa salitreenissä tai muussa eli annetaanko sieltä lisä-ärsykettä näille lihaksille vai keskitytäänkö esim. vain huoltaviin ominaisuuksiin.

Nyt kannattaa sisäistää se että kamppailulajit ovat taitolajeja ja lajitreenit menevät aina taitojen kehittämisen ehdoilla. Taidolla ja vain taidolla pärjää, fysiikka vain mahdollistaa taitojen hyväksikäytön. Tästä seuraa sitten se että on mahdotonta ohjelmoida valmennusta sillä tavoin että pysyttäisiin kovin tarkasti selvillä siitä millaista ärsykettä lihakset ovat saaneet. Tässä kamppailulajit eroavat paitsi ulkonäkölajeista myös monista muista suorituskykylajeista kuten voimailu tai vaikka hiihto, joissa harjoittelu ei ole läheskään niin monipuolista. Jo yhden sparrierän aikana on mahdotonta ennakoida että mitä siinä tulee tapahtumaan ja mitkä lihakset kuormittuvat milläkin tavalla, kun tilanteet vaihtuvat koko ajan.

Siksi fysiikkaharjoittelussa ei ole järkeä mennä kovin tarkkaan hifistelyyn, koska siihen tulee kuitenkin isoja häiriötekijöitä (lajitreenit vievät ehkä 70% treeniajasta) niin että tarkka ohjelmointi on joka tapauksessa mahdotonta.
 
No se nyt on selvää, tähän ketjuun sopivaa yleisfyysistä pohdintaa vain esitin :) Esim. Rupponen on todennut ettei tee käsiä salilla erikseen kun saa niihin ärsykettä treeneistä niin paljon. Sama huomio on itsellä.

Onko muuten kukaan muu huomannut miten paljon Goldberg/Rogan hehkuttaa jos ottelijalla on paksut jalat? :D
 
En viitsinyt avata tälle omaa ketjua. Tulipa treenien jälkeen mieleeni että onkohan koskaan tutkittu minkälaisen ärsykkeen kamppailutreenit antaa lihaksille (+hermostolle)? Itsellä saattaa mennä vaikkapa kädet enemmän pumppiin (broscience inteded!) lukkopainissa päästä puristellessa kuin punttia veivatessa. Yksilön genetiikka vaikuttaa luonnollisesti siihen minkänäköinen fysiikka tulee, mutta on melko yleistä että painijoilla on paksu niska jne. Jos mietitään "pakkisteorialla" ei hapottavan pitkäkestoisemman treenin tulisi kasvattaa mitään lihaksia...
Tämän taas voisi ottaa huomioon vaikkapa salitreenissä tai muussa eli annetaanko sieltä lisä-ärsykettä näille lihaksille vai keskitytäänkö esim. vain huoltaviin ominaisuuksiin. MM. @jto on tainnut joskus todeta ettei joissain lajeissa edes tarvitse välttämättä voimatreeniä (kuten paini).
Tietenkin tällöin lajitreenikin on muutakin kuin pelkkää happohelvettiä.
Niin, vaikka nyt sitten oletetaan että lukkopainissa niskalihakset on kovalla ärsytyksellä ja happoja tulee joten aletaan miettimään tulisiko siellä puntillakin reenata niskaa. Tässä kuitenkin tulee se että miten treenaat siellä puntilla sitä niskalihasta niin että se jotenkin korreloi tuohon painitreeniin. Jos esimerkiksi pystylajeissa alkaa kädet hapottaa lyödessä on siihen vähän hankala hakea apua treenaamalla punttiksella käsiä, kun yleensä se haponkestävyys lyömiseen treenaantuu paremmin lyömällä pitkiä eriä pädejä/säkkiä, toki on tähän olemassa erilaisia jippoja esim, meillä treenataan käsiin haponkestävyyttä vetämällä remmeillä verenkierto käsistä minimiin ja sitten kunnon pädierä ja remmit pois erätauoille. (Yleisesti ottaen lisättäköön vielä että jos kädet hapottaa lyödessä on yleisemmin vika lyöntitekniikassa ja veikkaisin että osittain painiessakin jos jokin lihas joutuu erityisen kovalle ärsytykselle voi tämä asia johtua jostain teknisestä yksityiskohdasta jolloin kannattaa vain opetella tekemään liike taloudellisemmin)
 
Mulla esim. niskatreeni on lähinnä palauttavaa/huoltavaa salilla 15-20 toiston sarjoja pikkukiekolla.
Kädet hapottuu tietty sitä helpommin mitä huonompi lajitekniikka. Mutta jos ajatellaan, että hyökkää tositarkoituksella vaikka kilppariin perulainen/brabo/anakonda yhdistelmällä saattaa kädet väsyä vaikka olisi kuinka hyvä tekniikka jos toisella riittääkin happi. Omasta mielestä vaste on paras tekniikkatreenillä (ylläri) mutta jos on tosi heikko voi vaikka leuanveto antaa lyhellä aikavälillä lisää paukkuja tekemiseen kuten jtokin totesi. Puristeluilla kehittyy kädetkin johon viittasin ekalla viestillä ja pohdin minkälainen vaste on vaikkapa hypertrofian (estetiikan) näkökulmasta :)
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Mistä tuo on peräisin? Kuulostaa epäilyttävältä kun onhan sen nyt täytynyt ainakin junnuna hävitäkin niitä matseja.
karelinin recordit oli wikipediasta. aloitti painin harjottelun vasta 14v, Nicknamed the "Russian Bear," "Alexander the Great" and "The Experiment", Karelin went undefeated for the first time from 1982 to 1987 and second time from 1987 to 2000
 
karelinin recordit oli wikipediasta. aloitti painin harjottelun vasta 14v, Nicknamed the "Russian Bear," "Alexander the Great" and "The Experiment", Karelin went undefeated for the first time from 1982 to 1987 and second time from 1987 to 2000
Jos jossain saadaan nuo viralliset kilpailukirjatkin näyttämään siltä miltä halutaan niin äiti venäjällä ;)
 
Menee nyt pahasti OT:ksi mutta kuitenkin on mainittava, että ei Karelin millekään mätisäkille hävinnyt. Gardner voitti olympialaisten jälkeen maailmanmestaruuden ja seuraavissa olympialaisissa pronssia pahasta jalkavammasta huolimatta. Gardnerin voitto ei tosiaankaan mikään oikeusmurha ollut, Gardnerin kunto kesti paremmin ja vaikka Karelin ei ikänsä puolesta mikään kehäraakki ollut niin kyllä se ajan kysymys vaan oli millon joku hänet voittaa; vammat ja vuodet olivat miehestä jo parhaan terän vieneet. No topiciin liittyen voi sanoa että vaikka sitä vaikea on uskoa niin Gardnerin kunto oli todella kova, punttitulokset ei Sydneyn aikaan mitään ihmeellisiä olleet (rinnalleveto luokkaa 130kg) mutta kuten aiemmin olikin puhetta, puntti- ja painivoima ovat kaksi eri asiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Painissa tuo läski on vähän kaksipiippuinen juttu. Etenkin kun tuolloin raskaan sarjan painoraja oli -130kg eikä Gardner olisi ollut kireänä sitä lähelläkään. Lyöntilajeissa läskistä on melkeinpä pelkkää haittaa koska niissä liikutetaan omaa kehoa ja raskaampana se on tietysti hitaampaa ja kömpelömpää. Sen sijaan painissa pyritään liikuttamaan vastustajan kehoa. Tässä se oma massa antaa tukevuutta vaikka olisikin läskiä ja erityisesti se tekee vastustajalle vaikeammaksi liikuttaa itseä. Kevyen sarjan painijat ovat tietenkin tiukassa kunnossa koska heidän on mahdollista saavuttaa sarjansa maksimipainoraja myös lihasmassalla.
 
Joo. Karelinin meriittien dissaaminen on nyt vaan helvetin tyhmää.
Tuokin on tietty totta, mutta ilman sen kummempaa fanittamistakaan suuntaan tai toiseen, tuo matsi ei tosiaankaan ollut Gardnerin dominointia. Se ratkaiseva pistekin syntyi varsin epävakuuttavasti. Warrior tuskin on nähnyt tuota matsia,
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom