Kaikki tai ei mitään vai tiukka säännöstely (makeat herkut)

[LucyFery]

Minulla vain niin kovasti pistää silmään tuo, kun niin moni ehdottomasti sanoo, että "minulta ei kohtuullinen herkuttelu onnistu, vaan aina menee koko pussi kerralla" tjsp. Oletteko itse ajatelleet, että kyse voisi olla myös asenteesta ts. että tuo olisi itseään toteuttava ennuste?

Itse olen ainakin ihan aidosti usein ajatellut, että "nyt syön tästä pussista koko viikon" tai "nyt otan vain yhden". Mutta se karkkipussi vaan HUUTAA siellä kaapissa että syömutsyömut niin pitkään kunnes viimeinenkin nami on mahassa. Afrikan nälkäänäkevät lapset kyllä suuttuu, mutta ainoa keino olla syömättä loppujakin pussista on heittää loput roskiin . Ja silloinkin vähän ajan päästä harmittaa kun niin tuli tehtyä, kun "kyllä oisin vielä voinu vähän niitä syödä"...

Ja toisaalta, jos luuloistani huolimatta alitajuisesti ajattelenkin etten kuitenkaan onnistu, niin miten sitä voisi korjata? Hypnoositerapialla? Itselleni ainoa toimiva keino on todellakin näköjään joko ostaa niin vähän karkkia että sen voi hyvillä mielin syödä kerralla, tai hävittää ison pussin loput kun pahin karkinhimo on tyydytetty.

 

[Iyari]

Ja toisaalta, jos luuloistani huolimatta alitajuisesti ajattelenkin etten kuitenkaan onnistu, niin miten sitä voisi korjata? Hypnoositerapialla? Itselleni ainoa toimiva keino on todellakin näköjään joko ostaa niin vähän karkkia että sen voi hyvillä mielin syödä kerralla, tai hävittää ison pussin loput kun pahin karkinhimo on tyydytetty.

Kaikkein helpoin tapa olisi jättää se karkkipussi sinne kaupan hyllylle ;) Sillä kun kotona ei sitä karkkipussia tai muita herkkuja ole lojumassa, ei niin helpolla tule sorruttua, kun tietää, ettei kaapissa olekaan mitään namusia, joiden luokse hyökätä.

Mutta jos kiusaus on ylivoimainen, eikä tunnu pystyvän vastustamaan, niin osta sitten mahdollisimman pieni pussi.
Vai mitä jos kokeilisit esim korvata nämä makeiset jollain kevyemmillä herkuilla? Hedelmillä, erilaisilla rahkasörsseleillä/jäädykkeillä, jne?

Tässäkin threadissa taidettiin aiemmin mainita, ettei syömiset varmaan ole täysin kunnossa, jos makeisia tekee usein mieli?

 

[loreanne]

Tämä ei nyt ole henkilökohtaisesti kellekään tässä ketjussa kirjoittaneelle, vaan ihan yleisenä pohdintana tätä kirjoittelen.

Minulla vain niin kovasti pistää silmään tuo, kun niin moni ehdottomasti sanoo, että "minulta ei kohtuullinen herkuttelu onnistu, vaan aina menee koko pussi kerralla" tjsp. Oletteko itse ajatelleet, että kyse voisi olla myös asenteesta ts. että tuo olisi itseään toteuttava ennuste? Eli kun alunperin ajattelee, että "mä nyt vain olen sellainen, etten pysty lainkaan itseäni hillitsemään herkkujen edessä", niin sillä ikäänkuin jo pedataan sitä itsehillinnän pettämistä ja megamässäilyä...?

Mielen voima on uskomaton, sanotaan. Miksei se siis toimisi tässäkin kohtaa?

Olen huomannut itsessäni sellaisen käytöskaavan, että vielä kotona asuessa minä olin se, joka söi kaikki herkut kerralla (ts. se karkkipussi, suklaalevy jne.), kun äitini taas söi karkin tai kaksi kerralla..
Nykyään avokki on se, kuka tuhoaa megapussit kerralla, mulle riittää karkki tai pari.
Johtopäätös: Mättämisen määrä on vakio, pitää vaan katsoa että samassa taloudessa se on joku muu kuin itse :D

 

[Lulu]

Olen päässyt eroon sokerihulluudesta, mutta en kuitenkaan aivan kokonaan. Kerran viikossa olen luvannut itselleni herkuttelupäivän ja silloin saan syödä mitä haluan ja kuinka paljon napa vetää. Tosin aina mun ei edes kauheasti tee mieli, joten syön sit vaan vähän lakuja tms. Kesällä mulla oli parhaillaan yli kolme viikkoa, kun en syönyt mitään herkkuja, ei vaan tehnyt mieli. Toisinaan taas tuntuu, että mikään ei riitä... Mutta se rajoittuu vain sitten siihen yhteen päivään ja vaikka niitä herkkuja olisi jäänyt, niin niihin en seuraavana päivänä koske. Myöskään avon herkuttelut ei saa mua keskellä viikkoa herkuttelemaan.

 

[HeatN]

Jos tavoitteena ei nyt ensisijaisesti ole fitness kilpailut, ei karkit tai muukaan herkku kroppaa silmittömästi tuhoa. Näen ympärilläni paljon urheilullisia, mielestäni hyväkroppaisia (ei kuitenkaan täydellisiä fitnessvartaloita;) ) tyttöjä, joilla on rento suhde ruokaan -> syödään mitä haluttaa, usein kuitenkin perusterveellistä safkaa unohtamatta herkkuja silloin kuin huvittaa. Voisinpa jopa sanoa, että he saattavat olla terveempiä sekä mieleltään että kropaltaan nauttiessaan ruoasta oikein. KOhtuus tässäkin ja miksei joskus ylikin jos siltä tuntuu. Mielestäni terveelliseen ja tavalliseen ruokavalioon kuuluvat kahvihetket ystävien kanssa, lauantaipussi tai satunnainen vierailu pitserioissa, jos näin siis haluaa. Monesti tällainen rento vaihtoehto on avain terveeseen suhtautumiseen sekä ruokaan että omaan kroppaan. Ja korostan vielä, että tietenkin jos halutaan kilpailullisia tuloksia, on suhtautumisen oltava tiukempi, mutta puhunkin nyt yleisellä tasolla urheilevista, tavallisista tytöistä!

 

[LucyFery]

Kaikkein helpoin tapa olisi jättää se karkkipussi sinne kaupan hyllylle ;) Mutta jos kiusaus on ylivoimainen, eikä tunnu pystyvän vastustamaan, niin osta sitten mahdollisimman pieni pussi.
Vai mitä jos kokeilisit esim korvata nämä makeiset jollain kevyemmillä herkuilla? Hedelmillä, erilaisilla rahkasörsseleillä/jäädykkeillä, jne?

Tässäkin threadissa taidettiin aiemmin mainita, ettei syömiset varmaan ole täysin kunnossa, jos makeisia tekee usein mieli?

Mulla ainakin se karkkihimo on iskiessään todellakin niin hirvittävä, että se "jätä karkkipussi hyllyyn" on ihan yhtä hyvä neuvo kuin alkoholistille "älä vaan mene alkoon"... Ja kun nykyään ei niitä pikkupusseja ole (paitsi että nyt onneksi on tullut joitakin, jipii!) niin se iso on usein ainoa vaihtoehto - siksi olenkin päätynyt usein siihen "loput roskiin" taktiikkaan.

Ja ei mulla ainakaan ole ikinä milloinkaan mitkään kevyemmät herkut toimineet karkin korvikkeina. Karkeissa vaan on se tietty maku + rakenne jota ei voi korvata millään. Jos yrittää, niin lopputuloksena on että pelkän karkin sijasta tulee syötyä karkki+korvike :jahas: .

En tiiä onko sitten syömisistä kiinni: en syö oikeastaan mitään nopeita hiilareita (ei pastaa, riisiä, perunaa, leipää...) vaan lähinnä lihaa+kasviksia sekä paljon rahkaa+maustamatonta jugurttia, kananmunia, päivässä pari palaa hapankorppua, juustoa, kalkkunaleikettä... Rasvaa pitäisi varmaan vielä saada enemmänkin lisättyä, nyt sitä tulee lähinnä voimariinista korppujen päällä, juustosta ja lihan paistoöljystä (+kalaöljytabuista). Se on oikeastaan ainoa mistä enää keksisin että kiikastaa.

 

[pat]

Mulla ainakin se karkkihimo on iskiessään todellakin niin hirvittävä, että se "jätä karkkipussi hyllyyn" on ihan yhtä hyvä neuvo kuin alkoholistille "älä vaan mene alkoon"

Mä ihan tasan varmasti söisin kaapistani kerralla vaikka kilon karkkia, sipsipussin ja kolme litraa jäätelöä, jos mulla siellä sellasia olis. Kotiin kantaessani mä olisin jo sallinut ne itselleni. Sen sijaan kaupassa on hyvin helppo ohittaa ne karkkihyllyt. Eihän siihen tarvita muuta kuin jalkaa toisen eteen ;)

Koitappas tehdä päätös siinä kaupan ovella, että tänään ei mukaan tartu mitään turhaa. Mulla on ainakin sellanen tietty "peruskierros" kaupassa, kun otan yleensä aina samat jutut hyllyistä. Karkkihylly ei kuulu tähän peruskierrokseen, joten asiaa ei tarvi kummemmin edes pohtia. Onhan se alussa varmasti vaikeaa, mutta kaikki on asenteesta kiinni. Kaupassa se oikea päätös on paljon helpompi tehdä kuin kotona kaapin edessä. Jos ne jalat saa pidettyä sujuvassa liikkeessä kassalle asti, niin peli on selvä. Sä voitit :thumbs: Ei tarvi koko iltaa kaapin kulmalla pohtia, että pitääkö itsekuri vai ei

 

[azznah]

Sama tän kaupassa käynnin kanssa et hyvin harvoin ajaudun siihehn karkkihyllyn eteen. Ja todellakin sen olen huomannut ku syö hyvin pitkin päivää ni ei tule mitään himoja! Pitäähän silloin tällöin silti vähän herkutella...

Itselläni ruokavalion muuttaminen kurinalaisempaan suuntaan on myös vaikuttanut siihen että monet ei niinkään makeat herkut on jo LIIAN makeita.Ostin kaupan valmis rahkan,ni huh huh et olikin makea ku nykyisin vetää ehrmannia funlightilla... Tottumis kysymys ainakin miulla,onneksi

 

[puuma]

Olen alkanut kans miettiä juuri tuota, että kun sokerinsyönnistäkin tehtiin addiktio, niin ehkä se tavallaan ruokkii juuri tuota, mistä Gillyannekin kirjoitti; ihmisillä on tavallaan lupa pitää yllä huonoja käytösmalleja; Mä nyt olen tälläinen enkä sille mitään voi. (Pätee minuunkin, osittain.) Mutta ehkä kysymys ei ole mistään sairaudesta kuitenkaan, on vain huonoja tai ainakin kyseenalaisia opittuja tapoja. Niitä on mahdollista muuttaa.

Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä myös, että kyllä jotkut sokeri, rasva ja hiilarit ovat tavallaan koukuttavia aineita kuitenkin, vai onko joku kuullut porkkana-addiktista?

Hyvä neuvo on jättää herkut kauppaan. Itse olen nyt 2 viikkoa kulkenut karkkihyllyjen ohi eikä sieltä ole kukaan omia aikojaan hypännyt kassiini:D

 

[Taskuamatsoni]

Mulla kyllä toimisi parhaiten joku nollatoleranssi. Hirveän helposti tulee vedettyä ihan minkä tahansa syöminen tai mikä tahansa muu tekeminen (esim. treenaaminen) ihan överiksi (tästä ihme kyllä poikkeuksena ryyppääminen, mutta siitä nyt en ole ikinä tykännyt, yäk). Karkkeihin nyt ei onneksi ole mitään himoa, joten voin ostaa pienen karkkipussin ja ahmia sen, mutta sipseihin ja muihin suolaisiin ja rasvaisiin mulla on ihan törkeä himo. Ihan uskomatonta, etten tämän tankimmaksi ole koskaan paisunut, vaikka syön runsaasti normaalia ruokaa ja sen lisäksi vielä ajoittain vedän Megapussin naamaan

Mulla ei kyllä tuollainen toimi, että ajattelin etten saa jotain ostaa. Silloin se jää vaan junnaamaan päähän "ei sipsejä, ei sipsejä, ei sipsejä", jossain vaiheessa sitten se "ei"-sana jää pois ja päässä pyörii "sipsejä, sipsejä, sipsejä". Parempi on kauppaan mennessä ajatella "kanaa, rahkaa, vihanneksia, banaania, tonnikalaa".

 

[rebanna]

Itse olen ainakin ihan aidosti usein ajatellut, että "nyt syön tästä pussista koko viikon" tai "nyt otan vain yhden". Mutta se karkkipussi vaan HUUTAA siellä kaapissa että syömutsyömut niin pitkään kunnes viimeinenkin nami on mahassa. Afrikan nälkäänäkevät lapset kyllä suuttuu, mutta ainoa keino olla syömättä loppujakin pussista on heittää loput roskiin . Ja silloinkin vähän ajan päästä harmittaa kun niin tuli tehtyä, kun "kyllä oisin vielä voinu vähän niitä syödä"...

Ja toisaalta, jos luuloistani huolimatta alitajuisesti ajattelenkin etten kuitenkaan onnistu, niin miten sitä voisi korjata? Hypnoositerapialla? Itselleni ainoa toimiva keino on todellakin näköjään joko ostaa niin vähän karkkia että sen voi hyvillä mielin syödä kerralla, tai hävittää ison pussin loput kun pahin karkinhimo on tyydytetty.

Toi on niin tuttua.. . Kun on antanut itselleen luvan syödä namia niin meneehän se koko pussi sitten. Ja oikeestaan kaikki muukin sitten uppoaa. Jotenkin sitä ajattelee, ettei sitä avonaista pussia yksinkertaisesti voi jättää ens kertaan odottamaan.. Mulla on vaan herkkujen suhteen huono itsekuri enkä saa (ilmeisesti halua) sitä korjattua. Kaupassa taas ei tee heikkoakaan olla ostamatta karkkia tai muita herkkuja, paitsi tietty namipäivänä ja silloinkin saan kontrollin pidettyä. Ja jos kotona on vaikka miten paljon KIINNI olevia namipusseja niin niistä pystyn nykyään pitämään näppini erossa mutta jos on niitä AVONAISIA herkkupaketteja niin oksat pois... Siis mulla pätee se, etten osta niitä pirskatin herkkuja kotiin, ainut vaan kun anoppi tuppaa kiikuttamaan niitä tietyin väliajoin meille kun hän tietää miun olevan perso makealle...:jahas:

 

[Ärrä]

Seurannu mielenkiinnolla tätä keskustelua, ihan siitäkin syystä, et tossa pidin dietin keskeytymisen jälkeen oman pikku herkkukauden...
Oon herkkupeppu, irtokarkit on mun suosikkeja. Suolasista naposteltavista ja suklaasta en niinkään välitä, mutta ne Namut !!!
Ihme kyllä, ku oli päätetty dietin alkamispäivä ja sitä kautta selkeä tavote, ni mun oli ihmeellisen helppoa olla ilman noita karkkejakin. Tiesin jo etukäteen, et onnistun varmasti reenaan tarpeeks ja sillä puolella homma pelaa. Ruokapuoli oli se, jota etukäteen mietiskelin. Meillähän on siis kaks muksua ja niitten elämään ja karkkipäiviin ei mamman dietti saa vaikuttaa. Mieskin on aika kätevä ostaan herkkuja kaupasta:D ...
Varmasti tässä autto paljon se, että olin tavallaan vastuussa myös ns. ulkopuoliselle ts. valkulle:whip: .
Mutta Mimmit, jos tää CandyLover on siihen pystyny, ni hännät pystyyn; kyl pystytte tekin:haart: !!!

 

[Habatus80]

Kuulun niihin onnekkaisiin joiden ei ihan oikeasti tee mieli makeaa kovin usein. Kahvipullia tms. en juuri koskaan käytä, ainoastaan silloin kun joku tarjoaa tai jos olen sattunut tekemään/ostamaan vieraille jotain kastettavaa. Karkinhimo tulee ehkä kerran kuussa, mutta yleensä taltutan sen pienellä suklaapatukalla. Ja sitten niinä tosi harvoina kertoina kun ostan pussin karkkia, syön sen yleensä kaiken ja siitä seuraava äklö olo pitää mut taas kaaauan poissa kaupan imelähyllyiltä! Ikinä ei kai vain ole tullut totutettua itseään karkkihirmuksi... :D
Joskus tosin on ollut niitä satunnaisia kausia (mieli vähän alhaalla tjsp) jolloin on omituisen usein tehnyt nameja mieli. Suurimmista kiusauksista on aina silloin päässyt kun ei ole vain ostanut yhtään. Sama toimi aikanaan tupakanlopettamisen kanssa, eli se suurin pinnistys oli aina siellä kaupassa. Kotona sitten jaksoi olla vain tyytyväinen kun tahdonvoima riitti.

 

[sade]

Silloin se jää vaan junnaamaan päähän "ei sipsejä, ei sipsejä, ei sipsejä", jossain vaiheessa sitten se "ei"-sana jää pois ja päässä pyörii "sipsejä, sipsejä, sipsejä".

Loistava kuvaus :lol2: . Noin se muuten itsellänikin menee... :D

 

[LucyFery]

Jos ne jalat saa pidettyä sujuvassa liikkeessä kassalle asti, niin peli on selvä. Sä voitit :thumbs: Ei tarvi koko iltaa kaapin kulmalla pohtia, että pitääkö itsekuri vai ei

Mutta kun asun korttelin päästä film townista (=ihqut karkkivalikoimat klo 23 asti joka päivä) niin sekään ei riitä :itku: . Pitäs muuttaa jonnekin korpeen ilman autoa ja palkata joku oma ostaja käymään kaupassa ettei itse tartteis mennä.

Onneksi olen saanut jo sen verran psyykattua, ettei mikä tahansa karkki enää mene. Ennen söin karkkia "kuin leipää" eli ihan mitä tahansa vaikkei niin hyvää oliskaan, kunhan sisälsi sokeria. Nyt sentään olen saanut rajattua sen niin, että syön vain karkkia josta ihan oikeasti tykkään - mieluummin läskistyttää itsensä sitten edes sellaisella joka oikeasti maistuu hyvälle :thumbs: . Vielä kun saisi pienennettyä sitä "hyvät namut" listaa, niin vaihtoehtojen vähetessä varmaan määräkin vähenee.

Ps. kaupan irtokarkkihyllyllä kannattaa muutes ajatella, kuinka moni pikkulapsi (ja aikuinenkin) on rämpinyt käsin karkkeja. Kummasti namihimo vähenee! Olen nimittäin ollut kaupassa töissä ja oikeasti yllättävän monet antaa lasten tunkea ihan paljaat kätensä karkkilootiin tai itse nappaa "vain yhden" maistiaisiksi :curs: .

 

[Emmah]

Ihme kyllä, ku oli päätetty dietin alkamispäivä ja sitä kautta selkeä tavote, ni mun oli ihmeellisen helppoa olla ilman noita karkkejakin.

Sama homma täällä, dieetillä oli aika helppo vetää herkutonta linjaa, silläpä sitä ei kai ihan yhtä lailla dieetin ulkopuolella viitsikään tiukistella. Välillä saattaa mennä pulla tai kaks, jätskipaketti puoliks ja etenkin lakut on meikäläisen heikkous. En osaa pitää tuota niin vaarallisena. Varsinaisista karkkihimotuksista kun olen päässyt kuitenkin sillä eroon, että syö suht tasaisin väliajoin, eikä eksy kauppaan ikinä nälkäisenä. Tosin mainittakoon, että kyllä niitä himoja silti tulee, mutta yleensä sitten esim. johonkin vaaleaan leipään tms. Ja olen ollut huomaavinani sen, että jos syön suurinpiirtein kulutukseni mukaan, nälkä tahtoo piinata. Ts. pitää olla pienellä plussalla, jottei joudu siitä kärsimään

 

[puuma]

Kalorilaskurissakin olen käynyt kattomassa päivän kalorisaldoa.(tänään 1600kcal, ei liikuntaa). Tähän kun pystyis joka päivä!
Fiilis on tosi hyvä, kun huomaa onnistuneensa olla ilman herkkuja ja syöneensä kaloreita ihan mukavasti.

Hyvä mansikka!
Mitä pidät kalorilaskurista? Auttaako edelleen?
( BTW, en saa mitään provikaa sitä mainostamalla;) ; Mulle se vaan on toiminut NIIN hyvin )

 

[Meze]

Kuulun niihin onnekkaisiin joiden ei ihan oikeasti tee mieli makeaa kovin usein. Kahvipullia tms. en juuri koskaan käytä, ainoastaan silloin kun joku tarjoaa tai jos olen sattunut tekemään/ostamaan vieraille jotain kastettavaa. Karkinhimo tulee ehkä kerran kuussa, mutta yleensä taltutan sen pienellä suklaapatukalla. Ja sitten niinä tosi harvoina kertoina kun ostan pussin karkkia, syön sen yleensä kaiken ja siitä seuraava äklö olo pitää mut taas kaaauan poissa kaupan imelähyllyiltä! Ikinä ei kai vain ole tullut totutettua itseään karkkihirmuksi... :D
Joskus tosin on ollut niitä satunnaisia kausia (mieli vähän alhaalla tjsp) jolloin on omituisen usein tehnyt nameja mieli. Suurimmista kiusauksista on aina silloin päässyt kun ei ole vain ostanut yhtään. Sama toimi aikanaan tupakanlopettamisen kanssa, eli se suurin pinnistys oli aina siellä kaupassa. Kotona sitten jaksoi olla vain tyytyväinen kun tahdonvoima riitti.

Oon sun kans samoilla linjoilla.. En niinkään välitä makeasta, mutta pizza ja hampurilaisherkut menis vaikka joka päivä. Toisaalta tällä hetkellä ei nekään, oon viimeiset 2-3 vkoa mässäilly sen verran et ei tarvi vähään aikaan pitsaan koskea:urjo:
Monesti kun kamut syö karkkia, minä mielummin syön sit jotain ihanaa "oikeaa ruokaa":D

Yleensä kun alan treenaan kunnolla, ruokavalio parantuu automaattisesti. ei tarvi sen kummemmin mitään miettiä. Mut heti kun ei ehdi työkiireiden takia salille ja muutenkin vähän repsahtaa, ruokavalio repsahtaa samalla. Nyt kun koulut taas alkoi ja työkiireet (toivottavasti) jää vähemmälle, ruokavalio paranee taas!!

 

[Lulu]

Tänään jäi kyllä herkkupäivä väliin. Syy: heräsin aamuyöllä tunteeseen, että olisin eilen iltana vetänyt 400g namuja. Suu oli tosi kuiva ja huulet "muurautuneet" kiinni. Mutta tämä ei tosiaan ollut karkkien syytä, vaan illalla söin normaalista poiketen neljä leipää juustolla (yövuoro -putki takana, niin tartti energiaa). Ei mulla kyllä ennen ole tällästa leivästä tullut. Mutta tuli kuitenkin hyvään saumaan juuri herkkupäivää ennen ja ei kyllä tee yhtään mieli mitään!!!

 

[LuomuPorkkana]

en ikinä unohda Fruttiksen tietoisuuteeni tuomaa asiaa vetoketjusta ja alastomuudesta.läksin syömään muutaman keksin ja tulipa mieleeni tuo kommentti,ei tarvinnu lähteä kauppaan hakee 2kg suklaata vaan jatkaa normaalia ruokavaliota,uskomatonta,tein sen!!!

sunnuntaina on mun herkkuhetki.leivon naanleipää,suklaa ja omenakakun ja vedän ite ne kaikki.jes.tosin seuraavana aamuna olo on kuin rekan alle jääneellä

oon muuten päässy eroon tosta irtokarkkihulluudesta ajattelemalla miten paljon niissä on elintarvikevärejä ja lisäaineita.jos luitte tän aamun hesarista mitä kaikkea normit elintarvikkeet sisältää esim jotain palonestoaineita tai veneenpohjamaaleissa käytettäviä aineita