Kaikki tai ei mitään vai tiukka säännöstely (makeat herkut)

[Mäyräkoira]

Ei mulla onneksi ole vaikeuksia kieltäytyä, mutta luulisi heidän jo oppineen :curs:

Ei ne opi. Se on tosiasia se.

Jos et tahdo syödä herkkuja, syö omia eväitä. Niin minä teen, jos tiputan painoa. Mainostan myös eväideni terveellisyyttä ja herkullisuutta, jos joku kehuu pullan makua.

Ellen tiputa painoa, otan pienen palan. En usko, että sormenlevyinen pala rahkapiirakkaa pari kertaa viikossa kaataa kaiken terveen elämän hukkaan. Asiaa helpottaa se, että meillä on yleensä "herkkuja" vaan perjantaina.

Isompi ongelma tässä on sairaalloinen himoni juustoon. Mutta kun juusto on niiiiiin hyvää. :(

 

[Ninde]

Akkavaltaisessa ex-duunipaikassa koin kyllä kohtuullisen ja terveellisen ruokavalion suhteen herätyksen. Ennen olin ikuinen karkkiin ja herkkuihin sortuja ja sain kamalan morkkiksen aina kun mopo karkasi käsistä.

Kohtuullisesti ja terveellisesti syövät ihmiset eivät tee isoa numeroa siitä mitä itse syövät tai mitä muut syövät.

Työporukkaan mahtui ruokafanaatikkoja reilusti, akat kyttäs toisten syömisiä ja syömättömyyksiä ja se fanaattisuus teki muistakin fanaattisia. Akat kilpaili siitä, kuka söi vähiten. Ja kerran kuukaudessa jos joku yhteistyökumppani toi kahvipullat, niitä syötiin kamalan taivastelun kera ja uhottiin että nyt pitää kyllä mennä illalla kahden tunnin lenkille että saa sen puolikkaan pikkupullan kulutettua!

Opiskelukavereissakin on pelottavan paljon näitä fanaatikkoja, jotka eivät _voi_ koskaan syödä ulkona kun se lihottaa, eivät voi ottaa salaatinkastiketta, eivät voi syödä kuin puolikkaan perunan, eivät voi laittaa margariiniä leivälle, kauhistelevat 75 gramman irtokarkkipussin syömistä jne.

Ei ole tervettä saada huonoa omaatuntoa jokaisesta suupalasta ja ei ole tervettä kytätä liikaa sitä mitä syö.

Tämän kun oivalsin, niin elämästä tuli paljon helpompaa. Näen itseni peilistä tyydyttävän näköisenä nykyisin, vaikka mitat on ihan samoja kuin ennenkin. Kun kuitenkin kaupasta 95 % kannan perusterveellistä safkaa kotiin ja suurimmaksi osaksi syön hyvänlaatuisia ja terveellisiä ruokia normaaleja määriä, mun ei tarvi järjestää mitään kohtausta yhdestä kokonaisesta omenapiirakan palasta tai jäätelöstä. Tai edes isosta irtokarkkipussista, koska kuitenkin harrastan liikuntaa melkein joka päivä. Eikä mun tarvitse stressata myöskään siitä, jos en flunssan tai menojen takia joku päivä ehdikään treenaamaan.

 

[puuma]

Kohtuullisesti ja terveellisesti syövät ihmiset eivät tee isoa numeroa siitä mitä itse syövät tai mitä muut syövät.

Ja kerran kuukaudessa jos joku yhteistyökumppani toi kahvipullat, niitä syötiin kamalan taivastelun kera ja uhottiin että nyt pitää kyllä mennä illalla kahden tunnin lenkille että saa sen puolikkaan pikkupullan kulutettua!

Ei ole tervettä saada huonoa omaatuntoa jokaisesta suupalasta ja ei ole tervettä kytätä liikaa sitä mitä syö.

kaupasta 95 % kannan perusterveellistä safkaa kotiin ja suurimmaksi osaksi syön hyvänlaatuisia ja terveellisiä ruokia normaaleja määriä, mun ei tarvi järjestää mitään kohtausta yhdestä kokonaisesta omenapiirakan palasta tai jäätelöstä.

Olisin voinut quotata koko sun jutun, NIIN hyvä ja asiallista tekstii

Juuri näinhän tää juttu on

 

[Heradi]

Miten paljon syötte herkkupäivinä ja kuinka usein pidätte niitä? Itselläni kerta viikkoon, silloin syön pitsan ja karkkia. Ehkä vähän lihapullia ja muussiakin.;)

 

[shee]

Samat herkkukriisit on taallakin! Olen ollut nyt yli nelja kuukatta ns. lomalla Yhdysvalloissa.. No jouduin paivat pitkat (siis oikeasti pakko) olla talossa, jossa kaapit pullottaa herkkuja! Vakisinkin sita tulee syotya ihan liikaa ja huoh.. Treenaan kylla ainakin viisi tuntia viikossa salia ja aerobista eli treenipuoli on kunnossa. Olen kuitenkin lihonut noin viisi kiloa, mitat talla hetkella noin 69kg/169cm. Olen oikeasti jo vahan masentunut tasta asiasta ja asiaa ei tee yhtaan sen helpommaksi se, etta minulla on takana (ja edelleenkin kummittelee) syomishairio ja olin niin tyytyvainen kun olin alle 65 kiloa. Tulen kuitenkin kotiin jo alle kahden kuukauden kuluttua. Mun pitaisi vaan saada nyt lopetettua karkkien syonti, mutta miten!? Uskottelen itselleni, ettei viiden kilon lihoaminen ole maailman loppu ja saan sen kylla pois kun paasen kotiin ja saan taas paattaa mita jaakaappiin ja kotiin ostan, mutta silti pelkaan etten saakaan sita pois....

niin ahdistavaa!! anteeksi avautumiseni...

kai se tasta...:(

 

[angelo]

Miten paljon syötte herkkupäivinä ja kuinka usein pidätte niitä? Itselläni kerta viikkoon, silloin syön pitsan ja karkkia. Ehkä vähän lihapullia ja muussiakin.;)

Mulla herkkupäivä myös kerran viikossa Yleensä syön muuten ihan tavalliseen tapaan, mutta irtokarkkeja menee sellain 200-300g Mutta oon suonut ton itselleni ilman mitään syyllisyyden tuntoja... karkki on NIIIIN hyvää :P

 

[Sabine]

Mulla on karkkipäiviä sillon jos siltä tuntuu, joskus menee monta viikkoa ilmankin. Nyt joulun jälkeen tuhotaan konvehtirasioita sillä lailla, että syön niitä konvehteja pari päivässä. Käytän kalorilaskuria, että yli ei kyllä mene kalorit.

Oikeastaan himo suklaaseen on paljon konkreettisempi kuin mihinkään muihin karkkeihin, melkein ainut karkinhimo

Joskus jonkun asian itseltään kieltää kokonaan, niin sitähän sitten tulee oikein kunnon kiusaus. Olen antanut itselleni luvan herkutella niin tulee herkuteltua oikeastaan vähemmän. Suuri oivallus

 

[HeatN]

Miten paljon syötte herkkupäivinä ja kuinka usein pidätte niitä? Itselläni kerta viikkoon, silloin syön pitsan ja karkkia. Ehkä vähän lihapullia ja muussiakin.;)

Mulla on joka päivä herkkupäivä, syön useimmiten vain sellaisia ruoka joista pidän, tosin ne on aika terveellisiä Sit useamman kerran viikossa menee joku pikkuherkku, esim. jätskiä tai siivu pullaa tai pala piirakkaa. Karkkipäivän pidän poikaystävän kanssa kerran viikossa, jolloin tulee syötyä pari riviä suklaata ja/tai lakuja sekä useimmiten viikonloppuisin kermalikööriä (rakastan sitä).

Viikonloppuisin syödään useimmiten myös paremmin eli piffeä tai uunilohta tai muuta vastaavaa, useimmiten kera salaatin ja kasvisten ja muun höysteen. Tosin en näe tätä mitenkään erityisemmin herkkupäivänä, vaikka herkkuruokia syönkin!

 

[i-mm]

Mulla on kans herkkupäivä kerran viikossa (perjantaina tai lauantaina). Tai oikeastaan sitä ei voi sanoa herkkupäiväksi vaan karkkipäiväksi. En oo koskaan kauheasti ollut jäätelön, pullien, kakkujen ym ystävä, mun herkuttelu painottuu lähinnä irtokarkkiin.

Söin jossain vaiheessa aika paljon karkkia, mutta kun poikaystävä nyt tammikuussa lähti armeijaan, loppui karkkihimo kuin seinään. Poikaystävä on hyvin perso kaikelle hyvälle ja se varmasti oli yksi syy, miksi sitä karkkia tuli syötyä. Nyt olo tuntuu jotenkin paljon kevyemmältä, kun on jättänyt ylimääräiset sokeripommit vähemmälle.

Muutama vuosi sitten olin eräänlaisessa totaalilakossa, eikä silloin kyllä mitään hyvää mieli tehnytkään, kun oli tottunut olemaan ilman. Mutta koska saan pidettyä herkuttelun rajoissa, en näe enää syytä, miksi olla täysin ilman. Kyllä sitä joskus pitää vähän herkutella;)

 

[angelo]

Mulla on kans herkkupäivä kerran viikossa (perjantaina tai lauantaina). Tai oikeastaan sitä ei voi sanoa herkkupäiväksi vaan karkkipäiväksi. En oo koskaan kauheasti ollut jäätelön, pullien, kakkujen ym ystävä, mun herkuttelu painottuu lähinnä irtokarkkiin.

Mulla ihan sama juttu! En muista edes, milloin oisin viimeksi syönyt mitään leivonnaisia... en vain yksinkertaisesti oo yhtään niiden perään. Ja kakuista en tykkää ollenkaan! Jäätelöstä mä kyllä pidän, mutta sitäkin tulee syötyä tosi harvoin.. ehkä pari jätskikioskin palloa kesäisin ;) Sen sijaan just noi irttarit (salmiakki ja kirpeät hedelmäkarkit ) on mun juttu - muita herkkuja tän tytön nassuun uppoaa harvemmin.

 

[Tähtityttö]

Miten paljon syötte herkkupäivinä ja kuinka usein pidätte niitä? Itselläni kerta viikkoon, silloin syön pitsan ja karkkia. Ehkä vähän lihapullia ja muussiakin.;)

Mulla on 0-3 herkkupäivää viikossa. Silloin voin syödä iihan mitä huvittaa. Pointti onkin, että joka viikko ei huvita tai edes EhDI syömään "paskaa". En myöskään vedä ähkyä tällaisena herkkupäivänä, vaan se saattaa olla ateria mäkissä, TAI karkkipussi (leffassa, muuten en syö karkkia) jne.

 

[Mayflower]

Miulla ei ole varsinaisia herkkupäiviä, syön herkkuja kun niitä on tarjolla, mutta en itelleni koskaan osta karkkipussia. Miulla menee melkeen aina maha sekaisin makeista herkuista, niin en viitsi vain herkuttelun vuoksi ostella. Silloin jos kavereiden kanssa vietetään iltaa niin toki herkuttelen siinä missä muutkin. Tämän linjan olen huomannut itselläni kaikkein toimivimmaksi.

 

[pikkukirppu]

Minä taas syön herkkuja useamman kerran viikossa kuitenkin. Yleensä "sallin" itselleni herkkuja viikonloppuna, pe-la, tai la-su ja muun ajan olen ilman.

Olen onnistunut lähiaikoina esimerkiksi suklaan kanssa pitäytymään parissa Toblerone-palassa ilman, että olisin antanut periksi syödä koko pötkylän (mikä ennen oli aivan varma asia). Mutta silti mieli tekisi aina lisää. Eli kysymys kuuluukin: haluanko syödä yhtäkään palaa, kun haluan lisää, mutten halua repsahtaa kokonaan?

Minun on usein helpompi kieltäytyä tarjotuista herkuista kokonaan kuin syödä kohtuudella. Jännä juttu.

Olen itseasiassa nykyään kääntymässä siihen suuntaan, että nautin enemmän esim. puuron ja raejuuston "ylimääräisestä" syömisestä, kuin esim. irtokarkeista (olen ollut aina todella perso esim. lakulle ja suklaille, joita irtokarkkikaupoista saa).

Ei mulla muuta :D

 

[Stash]

Mullakaan ei herkkupäiviä ole. Saatan hiukan tarkastella, ettei pullapäiviä tule montaa peräkkäin, mutta yleisesti ottaen syön herkkuja tarjottaessa ja kohtuudella myös kotona. Konvehti per päivä on ihan tavallista, mutta yleensä ei mieli tee lisää, koska himoitsen niin paljon kunnon ruokaa (ja yksi konvehti maistuu paremmalta kuin monta). Jokainen ruokahetki on mulle herkkuhetki, ehkä liiaksikin (ruoka-aikaa on kiva odotella!).

Toki säännöllisesti tulee herkuteltua myös roisimmin, ja olosta kyllä tuntee, koska näin on syytä tehdä. Silloin menee yleensä enemmän jätskiä, tuoretta leipää, hieman karkkia tai muuta päivittäisestä poikkeavaa, yleensä tavallisen ruokamäärän lisäksi. Äärimmäisen harvoin syön itseäni ähkyyn, sillä en pidä ollenkaan turvonneesta olosta. Näin on hyvä, ja syömishäiriöisten aikojen jälkeen on kyllä mennyt tovi siihen, että on oppinut olemaan sinut herkkujen ja sopivien ruokamäärien kanssa. En liho nykyisellään, joten miksi en ottaisi rennosti?

 

[HeatN]

Sekin on muuten jännä juttu - onko muut huomanneet? - että kun erilaisia herkkuja, karkkeja tai kahvileipää tai jätskiä, on saatavilla kuten esimerkiksi joulun aikaan, ei niitä tulekaan syötyä niin paljon. Toisin sanoen, kun voi valita mitä syö, useimmiten pala tai kaksi suklaata riittää tai siivu pullaa. Näin ainakin minulla.

Nojaa, tänään ostin irttareita ja söin pahimpaan nälkääni muutaman kourallisen (ei siis edes paljoa), jonka seurauksena aluksi hypersuper iloinen ja virkeä olo mistä tosin seurasi pikainen väsyminen ja heikotus. Verensokeristahan tuo johtuu, pikainen piikki ja yhtä pikainen lasku. Sen takia salille meno viivästyi kun uuvahdin tyystin soffalle toipumaan sokeriheittelyistä. Mutta nyt jo kaikki kunnossa ja yllättäen treeni rullasi todella hyvin!! Kannattaa siltikin joskus pohtia, että missä vaiheessa sen herkutteluhetken päättää pitää ja millä herkuttelee.. :D

 

[Hailey]

Yleensä sallin itselleni 1-2 päivää että saan syödä herkkuja. Mutta se tarkoittaa sitten irtokarkkeja (kuten eilen :D ) tai jätskiä yms. Että ahmia itseäni ähkyyn en aio.

Olen koittanut moniakin eri keinoja makeanhimon kanssa, mutta todennut että tuo joissakin rajoissa mässyn salliminen toimii. Kun taas jos kitkuttelen niin etten syö yhtään mitään, jossakin kohtaa se ratkeaa, tai sitten mielessä on alati kaikki herkut.

 

[Lucci]

En oikein ole makean perään, toisin kuin muutama vuosi sitten. Nykyään jos jotain herkkua syö, niin yleensä jätskiä. Rahka, hedelmät ja marjat on mun herkkuja. Ja oikea ruoka! Myös proteiinipatukat maistuvat joskus, mutta nekin on niin makeita ettei kovin usein pysty syömään.

 

[eyd]

Joskus aikoinaan (etenkin sh-aikoina) luulin, etten oikeasti tule toimeen ilman herkkuja (lähinnä karkki ja suklaat).
Saatoin päättää, että nyt pidän karkkilakon, mutta se kumoutui jo viimeistään seuraavana viikonloppuna. Ja se herkkumäärä mitä vedin oli mieletön, kilon irttaripussi päivässä ei ollut mikään mieletön tehtävä. Tosin onnistuin säätelemään himojani niin, että sitä mättöä vedettiin vain viikonloppuisin, tosin useammin molempina päivinä.

Sitten tässä viime vuonna ajattelin, että ei helvetti. Rasvaa oli kertynyt ihan huomaamatta kehoon ja ylimääräisiä (ei lihasten tuomia) kiloja. En ole koskaan ollut ylipainoinen ja sitä rasvaakaan ei ollut paljon, mutta omaan silmään tunnuin silti oudolta. Ihan kuin en olisi nähnyt itseäni pitkään aikaan.
Päätin, että nyt pitää tehdä tälle loppu. Ei mitään "kerran viikossa karkkia"-sopimuksia koska ne eivät sopineet minulle. Täydellinen kieltäytyminen kaikista herkuista, tosin ei ikuisuudeksi, vain kuukaudeksi.
Yllätyin kuinka helppoa se yht´äkkiä olikin ja kuukauden päästä en kaivannut karkkia yhtään. Olin vain "koukuttanut" itseni asiaan josta en oikeasti ollut millään tavoin riippuvainen.

Nykyään en enää kiellä itseltäni mitään, syön karkkia jos oikeasti haluan ja vaikka sitten kuinka monta pussia kerrallaan. Tosin vielä ei ole kertaakaan tullut tätä himoa ja viimeksi taisin syödä karkkia joulupyhinä.
Normaalia ruokaa syön senkin edestä ja voi, että kun se on niin paljon parempaakin :D

 

[vaniljarahka]

Mulla toimii aika hyvin karkkipäivä, yleensä se on perjantai. Ja muutenkin viikonloppu on sellaista vapaampaa herkuttelun suhteen, eli ihan hyvin saatan syödä pullaa, jäätelöä tms., mitä harvemmin syön arkena. Ilokseni olen huomannut että pikkuhiljaa sitä on oppinut sellaiseen kohtuullisempaan herkutteluun, eli ei se mun karkkipäivä tarkoita että söisin ihan mielettömästi karkkia, joskus enemmän, joskus vähemmän...

Mutta pyrin arkisyömisessä tekemään ns. järkeviä valintoja. Esim. lounaalla työpaikan ruokalassa en ota koskaan jälkiruokaa, vaikka sitä on aina tarjolla. Kahvi riittää mulle vallan hyvin jälkiruuaksi.

Totaalikieltäytyminen ei vaan sovi mulle, sitten sitä himoitsisi kahta kauheammin niitä herkkuja

Mä syön arkena useimmiten niin hyvää ruokaa, että sekin tuntuu 'herkuttelulta', niin ei sinänsä tunnu siltä etteikö arkipäivinäkin saisi syödä namia ruokaa ...

 

[Venla]

Sallin karkit tai muut herkut itselleni silloin kuin huvittaa. Sellainen jonkinlainen mässypäivä tulee automaattisesti 2-3 kertaa pariin viikkoon (hui kuinka kamalaa), mutta kun olen pitänyt maltin dieeteissäkin, en tarvitse mitään mättöpäiviä.

Joku sitä karkkia tähän huusholliin roudaa, enkä aina halua ollakaan niin tarkka, ettenkö muutamaa suklaapalaa vohkisi itsellenikin. Olin joskus niin saatanan ehdoton kaikissa syömisissäni, että en enää halua, ehkä en edes enää pystyisi. Onneksi ei tarvitsekaan, kyllä ne pari kiloa sitten voi rutistaa painosta alas, kun on taas puntarille meno edessä. Kukin tyylillään: itselleni sopii se, että treenirytmi rytmittää syömisiä, ja kun ns. herkuttelen, syön ihan tavallisia ruokia enemmän. Muhkea puuro aamulla, ihania leipiä välipalaksi, ehkä jotain karkkia ja oikeata ruokaa. Ja suklaata mullekin nykyisin riittää pari palaa. (Ensin en syönyt sitä koskaan, perkeleen kaveri kisareissulla tartutti minuun suklaantarpeensa ja nyt olen sen paheen taas löytänyt.)

Seurassa eli kaverin luona kahvitellessa mulle tulee kakkupalojen kanssa ongelma, koska yleensä en HALUA syödä niitä. Aina pitää sanoa dieetti syyksi, vaikka kotona vetäisin leipiä napa rutisten. Tai karkkia. Leivonnaiset ovat jostain syystä mulle paha kohta. Vuosia sitten syömisten kanssa eniten temppuillessani sain päähäni tiettyjä ruokia ja herkkuja, jotka olivat mielestäni pahasta (jostain syystä myös esimerkiksi banaani ja juusto olivat pitkään tällä listalla.). Monista en enää niin välitäkään: munkkeja en ole syönyt yli kymmeneen vuoteen, en varmaan viineriäkään. En halua, mutta kun niitä tuputetaan eteen, menen hiton vaikeaksi! Kahvittelu yleensäkin on juuri noiden tarjoamisten kanssa niin typerää, kun harvat tuollaiset kahvimakeat ovat mieleeni. Kumma juttu: suklaakonvehdit kelpaavat, keksit ja pullat harvemmin. Mutta voisi sitä kai ihmisellä isompiakin syömismurheita olla. :D

Joskus kai vieläkin menee vähän överiksi tuo mussuttelu. Siitä selviää parissa päivässä siitä huonosta olosta: vähän hikisempiä aamulenkkejä ja kurinpalautus. Jos nyt välttämättä haluaa.