Kaikki tai ei mitään vai tiukka säännöstely (makeat herkut)

[Pikkupapu]

Ja minä näin kisareissulla painoja vetäessä himokkaita unia tuoreesta ananaksesta :lol2: .

Mmmm, jööti puuro makeutusaineella...

 

[Caitlyn]

Muutamia vuosia sitten olin kokonaisen vuoden syömättä karkkia. Tuosta ei kuitenkaan ollut kauheasti iloa, sillä pidin kuitenkin sitä makeannälkää yllä mm. maustetuilla jogurteilla ja rahkoilla, join limuja, lightiä ja tavallista (yleensä en välitä näistä lainkaan) ja niinpä siinä sitten kävi, että mitään vieraantumista ei tapahtunut. Sen sijaan melko lyhytaikainen tiukka aloitusjakso VHH-ruokavalioon oli tässä suhteessa hyvä juttu. Makuaisti jotenkin puhdistui jo parissa viikossa kun mitään makeaa ei tullut syötyä, tuon jälkeen lähes kaikki tavan makea oli pitkään aivan liian makeaa. Hedelmät ja marjat taas maistuivat aivan taivaallisilta.

Mietiskelin vielä, että itselleni yksi aivan keskeinen juttu on lisäksi ollut se, että olen opetellut suhtautumaan "repsahduksiin" järkevästi. Olen todellakin ollut aivan tyyppiesimerkki niistä ihmisistä, joille repsahdus = totaalinen epäonnistuminen = lupa mussuttaa aivan mitä tahansa niin kauan kun pahalta tuntuu. Pitkään aikaan eivät "repsahdukset" ole jääneet päälle eivätkä ne myöskään ole luokkaa pitsa, sipsipussi ja jättisuklaalevy...

 

[Fiona]

Mietiskelin eilen tätä aihetta, kun tuli syötyä muutama irtokarkki ja jäätelöä. Karkkien kanssa pystyn pitämään itseni vielä jossain kurissa, mutta toi jäätelö :wall: Assis, samassa veneessä ollaan! Litra jäätelöä menee kevyesti puolessa tunnissa eikä tule edes paha olo. Siksipä en edes yritä ostaa jäätelöä pakastimeen, se ei ehtisi olla pakastimessa 5 minuuttia kauempaa :D

Olen huomannut, että karkkipäivä ei toimi mulla. Koko viikko menee helposti taistellessa mielitekojen kanssa ja lopulta karkkipäivästä tulee mättöpäivä, joka jatkuu vielä seuraavanakin päivänä Ruotuun palaaminen on vaikeaa ja jos sattuu repsahtamaan herkkuihin vääränä päivänä, morkkis on kamala ja kierre on hyvässä alussa...

Sen sijaan totaalikieltäytyminen herkuista toimii, kunhan jaksaa sinnitellä ensimmäiset pari viikkoa. Sen jälkeen mulla ei ollut makeanhimoa tai mielitekoja moneen kuukauteen. Tällä hetkellä en jaksa olla ehdoton herkkujen suhteen ja koska karkkipäivä ei toimi, syön herkkuja silloin kun tekee mieli. Kun tietää, että voi ottaa tikkarin tai palan tummaa suklaata silloin kun haluaa, mopo ei lähde lapasesta eikä makeaa edes tee mieli joka päivä. Varsinkin kun syö kunnon ruokaa tarpeeksi!

 

[neiti]

Mullakin tahtoo tuo jäätelö olla pahimpia kompastuskiviä, vaikka useimmiten sitä hyvällä omallatunnolla syönkin, nykyiset kevytjädet kun on niin superhyviä ja kuitenkin loppupeleissä suht.vähänhän niistä energiaakin tulee, eikä ne muuten terveellisen ruokavalioon liitettynä kenenkään kuntoa kaada. Ja kun malttaa vielä pysyä siinä parissa kerrassa per viikko, niin voiton puolella ollaan;) tai malttaskin. Näin kesällä varsinkin tuo jäätelö on niin hemmetin houkuttelevaa, et joutuu melkein väkisinkin antamaan itselleen hiukan enemmän löysiä sen suhteen. Mutta eipä sen puoleen, kun treenaa täysillä, syö puhtaasti ja välillä värkkää vähän aerobistakin, niin no problemos. Itse omalta kohdaltani olen todennut täysin sen, että kun todella sisäistää sen kaikkea kohtuudella ajattelun, niin ei tarvitse taistella jatkuvasti mielitekojen kanssa, eikä tule niitä kolme litraa jäätelöä putkeen -sessioita kuin äärimmäisen harvoin:D

 

[Melize]

Minä oon aivan mahdoton herkkuperse! Ei auta kohtuus, ei pari palaa suklaata päivässä, ei yksi herkkupäivä viikossa... aina minä lankean ja syön ja syön ja syön! Tai siis noin oli asiat vielä reilu kuukausi sitten, kunnes päätin kokeilla totaalikieltäytymistä. Hyvin on toiminut, ei tee enää edes mieli karkkia! Ensi kesän juhannukseen saakka aion olla tässä karkkilakossa, ja SUURI toiveeni on että pääsisin näistä himoista eroon ja pystyisin syömään myös karkkia kohtuudella. En ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät pitämään suklaalevyä kaapissa ja napsimaan sieltä palan tai pari päivässä, jos silloinkaan...silti toivon vielä joskus kuuluvani itsekin heihin! :thumbs:

 

[Mäyräkoira]

Nyt on sellainen aihe, että on pakko rustata jatkoa. Nimittäin kun on tottunut tuota karkkia ahtaamaan lähestulkoon päivittäin ja eroonhan siitä pitäisi päästä..
Uskon siihen, että kuukauden parin päästä ei tee edes mieli makeaa/pullaa/herkkuja. Mutta mikä siinä uudessa elämässä/elämäntyylissä pelottaa? Se, ettei enää ikinä saa/voi/edes osaa nauttia ja herkutella?? Mua ainakin riivaa karkit ja haaveilen siitä, ettei niitä tarvis enää ikinä syödä. Mutta silti pelottaa, että mitäs sitten kun en enää syökään karkkia. Mitä sitten tapahtuu? Ompahan mullakin ongelma, mutta tulipa avauduttua.

Olin kesäkuun alussa isoäitini syntymäpäivillä ja söin siellä mansikkaleivoksen. Mittasin sen jälkeen piruuttani verensokerin, joka oli 12,7!

Nyt ei tee enää lainkaan mieli sokeria. Jos tekee, ajattelen minkälainen vaikutus sokerilla on vereeni. Ei siis karkkeja, ei limpsaa, ei sokerisia alkoholijuomia, ei jäätelöä, ei sitä eikä tätä. Tosi omituista, mutta mitä vähemmän syö sokeria sitä vähemmän sitä tekee mieli. Ei tule enää sellaista himoa, että voisi ostaa puolen litran limun ja nauttia siitä. Kroppa voi huomattavasti paremmin, kun syö niin, että verensokeri on aina tasainen.

 

[Fruttis]

Öö...mikähän se verensokeri on vaikka 12 h paaston jälkeen? Ihan vaan että sais jotain vertailukohdetta tietämättömälle

Ja sit edelleen, mutta mikä se ero nyt on sokeritautisten verensokerissa ja terveiden ihmisten verensokerissa? Mielestäni kyse ei ole samasta verensokerista...???

 

[Miia-Maria]

Öö...mikähän se verensokeri on vaikka 12 h paaston jälkeen? Ihan vaan että sais jotain vertailukohdetta tietämättömälle

Ja sit edelleen, mutta mikä se ero nyt on sokeritautisten verensokerissa ja terveiden ihmisten verensokerissa? Mielestäni kyse ei ole samasta verensokerista...???

Diabeteksessä verensokeri on useimmissa tapauksissa liian korkea, koska haima ei eritä insuliinia normaalisti, niinkuin ns. terveellä ihmisellä. Normaali verensokeri on n. 5.. Huom. Enää ei ole sokeritautia, vaan ykkös ja kakkostyypin diabetes. Nykyään toisella nimellä voisi kutsu rasvataudiksi.

 

[Venla]

Mmmm, jööti puuro makeutusaineella...

Ei tarvii ees makeutusainetta, kun kisareissun jälkeen pääsee kotiin ja saa kunnon puuroa. Aaaaaah. Ja joskus mulle joku täysjyvä-Realikin on ihan herkkua... ja noi sokerittomat Pirkka-salmiakit. Mutta näillä kevyehköilläkin herkuilla tulee joskus pidettyä tolkuttomia mässypäiviä kyllä. Mieluummin kai syö liikaa ja ähkyyn leivästä kuin karkista, vaikkei sellainen huonoon oloon asti syöminen kyllä siltikään mitään viksua ole.

 

[Mäyräkoira]

Öö...mikähän se verensokeri on vaikka 12 h paaston jälkeen? Ihan vaan että sais jotain vertailukohdetta tietämättömälle

"Normaali" verensokeri n. 1h ruokailun jälkeen mulla on 5,2. Sokeripitoisten ruokien nauttimisen jälkeen se nousee joskus jopa 15. Yli 22 se ei saa missään tapauksessa nousta tai laskea alle 1, muuten seuraan hengenvaarallinen tila.

Nk. "ihanteellinen" sokeriarvo, mihin diabeetikonkin tulisi pyrkiä, on jossain seiskan paikkeilla.

Ja sit edelleen, mutta mikä se ero nyt on sokeritautisten verensokerissa ja terveiden ihmisten verensokerissa? Mielestäni kyse ei ole samasta verensokerista...???

Ymmärränköhän nyt oikein?

Tottakai kyse on samasta verensokerista. Ero terveisiin ihmisiin tässä on se, että diabeetikoilla verensokeri on kohonnut jatkuvasti, sillä haima ei toimi normaalisti. Tästä voi aiheutua nk. insuliinishokki, ellei tilaa hoideta.

 

[Fruttis]

Anteeksi, taisin muotoilla kysymykseni ihan päin p:tä. Eli tarkoitus oli saada tähän selvyyttä: kun sanotaan että "on verensokeri alhaalla, pakko saada safkaa kun heikottaa" (siis ei diabeetikko), niin onko nyt oikeesti kysymys verensokerista vai jostain energiavajeesta?

 

[Caitlyn]

Alhainen verensokeri aiheuttaa monille terveille ihmisille heikotusta ja huonoa oloa, eli kyllä, matala verensokeri on erittäin todennäköinen oireiden aiheuttaja. Jos tuota tapahtuu usein ja se on häiriöksi, olisi kannattaa joko tarkkailla hiilihydraattien laatua suosien hitaasti imeytyviä ja kenties lyhentää ateriaväliä, tai ryhtyä matalahiilariselle ruokavaliolle.

Minulla on ollut useita kertoja niin paha hyppoglykemia, että olen oksennellut ja pyörtyillyt. Paastoverensokeri on ihan normaali, mutta nopeiden hiilarien aiheuttama sokeripiikki erittäin jyrkkä ja sen jälkeinen romahdus huikea. Ongelma todettiin sokerirasitustestissä. Ärhäkkä insuliinireaktio siis...

Pahinta on muuten vetäistä tuohon huonoon oloon pelkkää nopeaa sokeria (esim. virvoitusjuoman tai vaikka hedelmämehun muodossa). Vähän ajan päästä saattaa herkemmällä laatta lentää...

 

[pat]

Aika harvoin tulee nyt yksin asuessa karkkia syötyä. Ei tulis mieleenkään mennä kauppaan ja ostaa itselle kokonainen karkkipussi Muutenkin makean nälkä yllättää lähinnä aina vain sillon kun on nälkä päässyt yllättämään. Usein tätä tapahtuu töissä, kun ei ole ehtinyt kunnolla syödä.

Sen sijaan sipsipussista ja dippikastikkeesta mä haaveilen lähes joka päivä Onneksi sellastakaan ei voi ostaa, kun siinä olis ihan liikaa yksin syötäväksi.

Makean nälkään tulee kyllä ostettua joskus joku karkkilaatikko tai jätskiä. Maistakaapas Läkerol Dentsin Caramel -pastilleja (xylitol). Ihan sairaan hyviä!

 

[mc emakko]

Mä en oo kanssa ikinä tajunnut sitä, miks porukka ostaa jotain karkkipusseja kotiinsa jos tietää ettei välttämättä pysty hillitsemään itseensä?!?! Helpomminhan sitä karkkia tulee syötyä jos sitä on kotona valmiina. Jos on hetken mieliteko, niin ainahan voi ostaa jonkun pari irtokarkkia, ei siihen jumbopussia tarvita.

Ite en osta oikeestaan koskaan karkkipusseja. Oikeesti mä en ees hirveesti tykkää karkista ja toisaalta niistä tulee vaan paha olo. Mun paheeni on kyllä suklaapatukat... Välillä tarttuu sellanen kauppareissulta mukaan. Onneks ne on usein melkosen pieniä. Vaik kyllä niistä pienistäkin aika paljon kaloreita kertyy...

Mulla on myös kovat himot cashew-pähkinöihin. Mä oon vasta pari viikkoo sitten hokassu miten hyviä ne on. Just tänään ostin pussin, ja jaoin sen kolmeen pieneen muovirasiaan. Päivässä saa siis syödä yhden pienen rasiallisen (40g). Tää onnistuu mulla ainakin. Tää ei oo siis jokapäiväistä!

 

[Tähtityttö]

Mä en tiedä kirjoitanko nyt ihan aiheen sivusta, mutta lukuisilla ravintoluennoilla (duunin puolesta) istuneena uskallan väittää, että URHEILEVAN/LIIKKUVAN IHMISEN ei kannata eikä tarvitse pelätä herkkujen syöntiä. Toisaalta, "helppo" mun on sanoa: Mäkissä kävin ekan kerran kakstoistavuotiaana (carrols se taisikin olla) ja karkkiakaan en ollut syönyt ikinä viiteen ikävuoteen mennessä. Tiedä sitten onko tästä vai mistä johtuen, että mulla ei juuri koskaan tule minkäänlaisia pakkohimoja muun kuin hedelmien suhteen. Esim. suklaata syön lähes ainoastaan jouluna, kun saan lahjaksi ne pakolliset konvehtirasiat. Moni kaveri kattookin silmät pyöreinä: "Siis etsä koskaan himoitse suklaata?".

Toisaalta, en ole ikinä (okei, ehkä joskus) kieltänyt itseltäni minkään epäterveellisemmän syömistä. Jos esim. tekee mieli mennä kerran kuussa (tai vaikka kerran viikossa) mäkkiin, menen. Kun muuten syö terveellisesti ja treenaa näinkin hullun lailla, ei 3-4 kertaa viikossa herkkujen syöminen tunnu missään. IHAN OIKEASTI! Täälläkin moni käyttäytyy, anteeksi vain, suorastaan fanaattisesti syömisen suhteen. Tai ehkä mä vaan sitten olen joku outo mutantti, johon ne 3 kertaa viikossakin syödyt herkut ei keräänny (esim. jäätelö, lidlin jauheliha-tuorejuustorullat, mäkkiruoka, joskus sipsiä/karkkia, alkoholiakin).

En tässä siis kannusta ketään mässäämään vaan löysäämään pipoa. Jos liikkuu enemmän kuin 3 tuntia viikossa (tai edes sen kolme) ja treenaa kovaa, ja varsinkin jos kropassa on LIHASTA, joka siis polttaa levossakin enemmän kuin läski, ei ihan oikeasti kovin helpolla liho (ellei ole joku aineenvaihdunnalinen sairaus tms).

 

[Ms.Dramatic]

I couldn´t agree more.. jos tarkoituksena ei ole laihduttaa, vaan pysyä samassa painossa, niin paljon liikkuvalle ihmiselle ei kahvileipä/kiisseli ym. pahaa tee. Jos yleensä syö pelkkää "puhdasta", niin helposti tuleekin kalorivaje.. Eipä muuta kuin "vajetta" täyttämään... T. uskottelinkohan enemmänkin itselleni...

 

[Senttu]

Mä oon tässä miettiny kovasti viime aikoina mun suhtautumista herkkuihin. Kun tuli päätettyä keväällä, että herkkupäivä olis kerran kuussa. Aikalailla olen siitä pitäny kiinni mutta sit olen alkanu miettiä että minkä mä sit lasken herkuiksi. Ku yleensä sit olen ostanu jotai kuivattuja hedelmiä kun olen herkkupäiväni pitäny. Mutta onpa tuota tullu muutama jäätelöki tälle kesälle syötyy, elikkä sit niitä herkkupäiviä onki kertyny enemmän. Välillä on tullu sit muka niin kauhee paha mieli ku tuliki ostettuu jäätelö. Vaikka ei se kyllä mulle ole mitää tehny vaikka sen olen syöny. En sit tiiä mikä vika tuolla päässä välillä on! Ja mä syön sit muuten tosi terveeööosesti ja puhdasta ruokaa. Että oliskohan tuo mullakki että kärsis enemmänki herkutella jos siltä tuntuu. Mutta ei mulla oikeestaa nykysin enää mitää karkkia haluta yhtää. Vois alkaa tutkii tarkemmi tuota mimmien lemppari kevytherkku ketjua ja ettiä sieltäki vinkkejä millä sitä vois herkutella.

 

[Gillyanne]

(...) Kun muuten syö terveellisesti ja treenaa näinkin hullun lailla, ei 3-4 kertaa viikossa herkkujen syöminen tunnu missään. IHAN OIKEASTI! Täälläkin moni käyttäytyy, anteeksi vain, suorastaan fanaattisesti syömisen suhteen. (...) En tässä siis kannusta ketään mässäämään vaan löysäämään pipoa. Jos liikkuu enemmän kuin 3 tuntia viikossa (tai edes sen kolme) ja treenaa kovaa, ja varsinkin jos kropassa on LIHASTA, joka siis polttaa levossakin enemmän kuin läski, ei ihan oikeasti kovin helpolla liho (ellei ole joku aineenvaihdunnalinen sairaus tms).

Erinomainen posti Tähtitytöltä! :thumbs: Allekirjoitan joka sanan.

Jokainen toki tekee itse omat valintansa, ja jos herkut eivät kerta kaikkiaan maistu eivätkä houkuta, niin mitäs niitä sitten turhaan syömään - mutta jos tilanne on se, että jatkuvalla syötöllä joutuu käyttämään hirveästi energiaa ja voimavaroja houkutusten vastustamiseen, koska on tiukasti kieltänyt itseltään kaiken muun kuin 100% puhtaan bodyruoan, sekä näistä asioista stressaamiseen, niin silloin kyllä mennään metsään ja rytisten. Kiinteä kroppa ja hyvä kunto ovat toki ihania asioita, mutta nekään eivät saisi olla mikään "pyhä lehmä", jonka alttarille uhrataan kaikki muu. Elämässä kun on koko lailla muutakin (kivaa), kuin sileä ja 100% selluliititon peppu.

Pointti on siis siinä, että mikäli kyse ei ole kisadieetistä, en vain kertakaikkiaan näe minkäänlaista syytä 100% askeettisuuteen ja tiukkailuun. Aika harva meistä nimittäin sellaisesta loppupeleissä nauttii, vaikka ehkä muuta ääneen väittäisikin.

 

[tarhuri]

Kirjoittelin tuolla aikaisemmin omasta herkkulakostani. Ja olen kyllä erittäin paljon samaa mieltä ylläolevien kanssa liiasta fanaattisuudesta ja siitä, että elämässä on muutakin.

Oma taustani ovat epäterveelliset ruokailut lapsuuden kodista lähtien (asian tiedostaminen ja terveellisemmän elämän opettelu ei todellakaan käy käden käänteessä) . Aikuisiällä (nyt 25v) olen _vähitellen_ oppinut liikkumaan ja ajattelemaan ylipäätänsä sitä mitä suustani alas laitan. Pitkään vältin ehdottomuutta herkkujen suhteen, mutta nyt on sen verran paino noussut viime syksyltä (ja kyseessä ei ole lihasten paino:( ), että oli todella tarpeen saada jonkinlainen stoppi tähän. Oma pääni ei ole ollut valmis "kohtuuteen", säännölliseen herkkupäivään tms. vaan aina olen repsahtanut niistä mässäilyyn.

Puolentoista kuukauden kypsyttelyllä päätin ruveta neljän kuukauden herkkulakkoon ja samalla olen pitänyt ruokapäiväkirjaa. Mielitekoja on ollut, mutta olen kestänyt ne yllättävän hyvin. Tavoitteena on saada arjen valintoja terveellisimmiksi ja katkaistua painonnousu. Toivon, että vähitellen ruokailutottumuksistani tulisi säännölliset ja terveelliset, joihin silloin tällöin voisi sisältyä herkuttelua, jos siltä tuntuu. Nähtäväksi jää kuinka mun käy

Eli halusin vain kommentoida, että tähän ehdottomuusasiaan suhtautumiseenkin vaikuttaa monet seikat ja valottaa vähän omaa taustaani.

 

[Aya]

Mulla ei makeisiin herkkuihin ole mitään addiktiota. On helppo olla syömättä, kun ei tee mieli. Tänäkin aamuna mietein, et söiskö ton viinerin jääkaapista (mummu lähetti), mut sit totesin, et ei mun tee ees mieli. Joskus on kiva napsaista karkki tai kaks, mut kyllä mun kompastuskivi on suolaset herkut ja alkoholi..

Mietein muuten tota, kun tähtityttökin sanoi, että mahtaakohan sillä, että himoatko karkkia oikeesti olla tekemistä sen kanssa, kuinka pienenä olet ensimmäisen kerran karkkia saanut. Mä olen esim. saanut ekat karkkini "vasta" 4-vuotiaana, eikä musta ole koskaan tullut mitään karkki/pullahiirtä.