Kaikki tai ei mitään vai tiukka säännöstely (makeat herkut)

[anninu]

Miulla ei niin useasti tule makeanhimoa, mutta salmiakkia tekee mieli usein. Oon päätynyt ostamaan Läkerolin salmiakkiaskeja, muutama pastilli tyydyttää jo mielihalut Välillä kaupasta tarttuu kyllä mukaan karkkipussejakin, toisinaan ne saa korvattua kivettömillä viinirypäleillä.

Herkkupäiviä en varsinaisesti hirveästi rajoita. Jos joskus pystyn jostain kieltäytymään, ettei tee mieli, niin en ota. Sitten taas kun tekee oikein kovasti mieli, niin syön hyvällä omalla tunnolla Rasvainen ja suolainen ruoka on miun heikkous, Big Maceja tekee välillä hirveästi mieli. Toisinaan sit taas, jos ukko hakee mäkkiruokaa niin otan itse sieltä kanasalaatin.

 

[vaniljarahka]

Miulla ei niin useasti tule makeanhimoa, mutta salmiakkia tekee mieli usein. Oon päätynyt ostamaan Läkerolin salmiakkiaskeja, muutama pastilli tyydyttää jo mielihalut Välillä kaupasta tarttuu kyllä mukaan karkkipussejakin, toisinaan ne saa korvattua kivettömillä viinirypäleillä.

Herkkupäiviä en varsinaisesti hirveästi rajoita. Jos joskus pystyn jostain kieltäytymään, ettei tee mieli, niin en ota. Sitten taas kun tekee oikein kovasti mieli, niin syön hyvällä omalla tunnolla Rasvainen ja suolainen ruoka on miun heikkous, Big Maceja tekee välillä hirveästi mieli. Toisinaan sit taas, jos ukko hakee mäkkiruokaa niin otan itse sieltä kanasalaatin.

Tää vois olla melkein munkin näppiksestä

Noita Läkeroleja tai vaikka Sisuja tulee ostettua välillä, vaikkei oliskaan karkkipäivä , ne on hyviä kun tekee mieli jotain makeaa.

Samoin kun mennään Mäkkiin syömään niin melkeinpä aina syön grillattua kanasalaattia , se on kyllä namia....

 

[uivi]

Oon outo. Jos päätän pitää karkkipäivän ja ostaa jotain tiettyä hyvää, niin sitten en ostakkaan, vaan se siirtyy ja siirtyy. Pelkään sitä äklötysoloa (vaikkei se tulekaan kuin kunnon mätöstä) ja henkistä morkkista. Toki herkuttelen joka päivä. Esim kaurapuuro raejuustolla on melkein lempiruokaa. Teen myös itse lähes kaikki ruokani, koska rakastan kokkausta. Pyrin tekemään ruuistani sellaista että siitä saa "kulinaristisen nautinnon":lol2: Käytän paljon aikaa ja rahaa laadukkaaseen, maukkaaseen ja monipuoliseen ruokaan. Herkuttelen siis joka aterialla. Tuun pahalle päälle jos pitää vääntää joku pikainen sörsseli josta tulee vielä pahan makuista. :curs: Ehkä tää on osasyy siihen ettei ylimääräisiä herkkuja tee mieli.
Aika usein mulla on kaapissa 85%:sta suklaata, jota otan palan silloin tällöin, mutta en pidä sitä kauheana paheena, koska sillähän on terveysvaikutuksia! ;)
Ja jos päätän että esim että tänään ostan suklaapatukan, niin sitten alan miettimään, että mihin mä sitä tarviin? Kun ei se oo hyödyllinen ja makunautinto kestää aiivan liian vähän. Pitäs kai vaan ostaa ja mässyttää hyvällä omalla tunnolla, sillä en mä lihomista pelkää. Oon hyväksynyt että läskiä tulee muutenkin vähän lihaksen yhteydessä.

Mihinkään suolaseen kuten sipseihin, roskaruokaan jne mulla ei oo minkäänlaisia himotuksia. Oon syönyt niitä viimeksi muutama vuosi sitten. Ne on niin täyttä roskaa että mä en tunnesyöppönä saa niistä ees nautintoa. Osasyynä varmaan se, että suolanen ei koukuta niinkuin sokeri. Koska karkkia kyllä tekee välillä mieli, vaikka sekin on roskaa. Karkista vaan saa myös henkistä nautintoa. Mun tekstihän meni nyt oikeen filosofiseksi.

Karkista ynnä muista makeista vielä sen verran, että jos joku tarjoaa, tai kylässä ollaan niin sitten maistelen kohtuudella ilman minkäänlaista morkkista. Tuo itse ostaminen on vain jotenkin eri asia.

 

[libelinha]

Itsellä on mennyt tämä tammikuu aivan v*tuiksi herkkujen suhteen! Suoraan sanottuna olen elänyt koko tammikuun karkeilla, eli lievästi sanottuna mopo on karannut käsistä. Sitä vaan tulee ja tulee syötyä niin paljon, että itsellä on lopuksi aivan kammottava olo. Pakko yrittää jotenkin saa katkaistua tämä putki ennen kuin tämä sokeririippuvuus pääsee kehittymään pahemmaksi!

 

[Valerie]

Makeanhimo on kohtuu kova ja herkkuja tuleekin syötyä (lähinnä suklaata, muffinsseja ym.)
En aio kieltäytyä kokonaan herkuttelemasta, huolehdin vaan että niitä herkkuja en vedä joka päivä, enkä mitään isoja määriä kerralla.
Onneksi karkkipusseja ei ole juuri koskaan tullut ostettua, eikä edes tee mieli. Sipsejäkin tosi harvoin.

 

[-Kukkis-]

Oon outo. Jos päätän pitää karkkipäivän ja ostaa jotain tiettyä hyvää, niin sitten en ostakkaan, vaan se siirtyy ja siirtyy. Pelkään sitä äklötysoloa (vaikkei se tulekaan kuin kunnon mätöstä) ja henkistä morkkista. Toki herkuttelen joka päivä. Esim kaurapuuro raejuustolla on melkein lempiruokaa. Teen myös itse lähes kaikki ruokani, koska rakastan kokkausta. Pyrin tekemään ruuistani sellaista että siitä saa "kulinaristisen nautinnon":lol2: Käytän paljon aikaa ja rahaa laadukkaaseen, maukkaaseen ja monipuoliseen ruokaan. Herkuttelen siis joka aterialla. Tuun pahalle päälle jos pitää vääntää joku pikainen sörsseli josta tulee vielä pahan makuista. :curs: Ehkä tää on osasyy siihen ettei ylimääräisiä herkkuja tee mieli.

Ja jos päätän että esim että tänään ostan suklaapatukan, niin sitten alan miettimään, että mihin mä sitä tarviin? Kun ei se oo hyödyllinen ja makunautinto kestää aiivan liian vähän. Pitäs kai vaan ostaa ja mässyttää hyvällä omalla tunnolla, sillä en mä lihomista pelkää. Oon hyväksynyt että läskiä tulee muutenkin vähän lihaksen yhteydessä.

Mihinkään suolaseen kuten sipseihin, roskaruokaan jne mulla ei oo minkäänlaisia himotuksia. Oon syönyt niitä viimeksi muutama vuosi sitten. Ne on niin täyttä roskaa että mä en tunnesyöppönä saa niistä ees nautintoa. Osasyynä varmaan se, että suolanen ei koukuta niinkuin sokeri.

Jes! Oon niin samalla linjalla että!! Oon tod.kin outo, mutta monesti pidän esim. itse, huolella ja vaivalla tehtyä ateriaa paljon houkuttelevampana kuin vaikkapa ravintola-ateriaa, jonka kuuluisi kai olla jonkinlaista luksusta arken.. Itelle ei myöskään tule suuria himokohtauksia karkkeihin,tai muihin ällöherkkuihin, sillä jotenkin jokainen ruokahetki on vain omalla tavallaan herkuttelua. En tiedä mistä johtuu näin suuri "kunnioitus" ruokaa kohtaan, kun ei siitä ikinä kohdallani ole pula ollut..;)

 

[uivi]

Jes! Oon niin samalla linjalla että!! Oon tod.kin outo, mutta monesti pidän esim. itse, huolella ja vaivalla tehtyä ateriaa paljon houkuttelevampana kuin vaikkapa ravintola-ateriaa, jonka kuuluisi kai olla jonkinlaista luksusta arken..

Just näin! Mä en oo enää lainkaan käynyt ravintoloissa, koska tiedän mitä se ruoka on ->vakuumista pihvi pannulle, kasvikset pakkasesta ja kastike valmiina purkista. Ja viimekerrat kun olen ravintoloissa käynyt, niin loppuajatus on ollut harmitus "oisin itse osannut tehdä maukkaampaa ja vieläpä ravitsevampaakin, rahaakin olisi säästynyt". En nyt siis halua pöyhkeillä keittotaidoillani (vaikka koulutukseltani ravintolakokki olenkin :D). Tietty vois käydä ravintoloissa, jossa kaikki tehdään alunalkaen itse, mutta sinne vasta rahaa menisikin.. Kun enmä kuitenkaan mikään kovin rikas oo.

 

[miss_ego]

Mun on pakko pysyä totaalikieltäytymisen linjalla, muuten ei tuu mitään.. Viime viikko meni loistavasti, ei ongelmia herkkujen kans ku olin päättäny, etten saa syödä niitä. Ei tullut sitten niitä mielihalujakaan.. Tällä viikolla sisko oli ostanu kaupasta jotai uutta herkkukääretorttua, jota se sit houkutteli mut maistamaan. Olin ajatellut tällä viikolla pitää herkkupäivän, joten ajattelin et se vois olla hyvin sit toi systerin vierailupäivä. Siitä se kierre sit lähtikin ja koko loppuviikko menikin aivan perseelleen, dieetistä tietoakaan.. Tänään palaillaan taas ruotuun. :whip:

 

[zaapra]

Oon totaalikieltäytynyt reilun kuukauden nameilusta, mutta tänään mulla on 5 lakupalaa jotka aion nautiskella päivän mittaan >


... Toisaalta söin juuri yhden ja sekin tuntuu jo riittävän ihan hyvin!

 

[lumottu]

Olen karkkilakossa suunnitelmieni mukaan koko vuoden 2008. En syö myöskään kaupan/konditorian keksejä, pullia, leivoksia jne. Päädyin tähän ratkaisuun, kun minun on vaikea pysyä kohtuudessa. Jos ostan kilon suklaata (vierasvaraksi tietenki) niin myös syön kilon suklaata ja vielä ekana päivänä. Toistaiseksi ei ole ollut vaikeaa olla ostamatta kotiin herkkuja. Leivottua tulee aiempaa useammin, nytkin on laskiaispullat paistettuna ja kermavaahto vatkattuna. Onneksi meillä on monta suuta jakamassa näitä, niin itse tulee pysyttyä paremmin ruodussa. Ja pullat leivoin hiivaleipäjauhoista ja käytin tummaa intiaanisokeria. Jospa herkuttelu olisi vähemmän epäterveellistä näin.

 

[viineri]

Jos kodistani löytyy mitä hyvänsä sokeria sisältävää, tietoisuus siitä kaihertaa tasan niin kauan että olen tuhonnut eli niellyt kaikki viimeistä pisaraa myöten. Ja tosiaan syön kaikki kerralla. Ei mitään kohtuutta, ei tietoakaan itsehillinnästä.

 

[Tipra]

Herkutella täytyy välillä. Tosin nyt oppinut herkuttelemaan terveellisemminkin. Ei aina tarvitse olla suurin karkkipussi tai megakoko sipsejä, vaikkei niitä yksin söisikään. Miten hyvää dippivihannekset tsatzikilla onkaan! Ja jos meinaa ratketa niin kyllä se timmin naisvartalon kuva ruokakomeron ovessa toimii oikeasti ;)

 

[miss_ego]

Ite oon ottanu nyt sellasen periaatteen et jos ne karkit yms. herkut hyppää ite sun suuhun niin sit antaa mennä vaan. Eipä niitä kyl oo paljon pöydiltä tuntunu ilmestyvän mun suuhun itsestään :D Eli pysytään kovana ja jätetään ne tosiaan huomiotta :whip:

 

[Umur]

Oon huomannut, että mun pitää syödä usein vähän herkkuja. Nyt syön aina palkkarin hiilarit irtokarkkeina (40 g). Jos en saa vähän herkkuja, menee koko ruokavalio perseelleen, kun vedän koko ajan jotain epäterveellistä. Eli vaihtoehdot on, että harkitusti vähän herkkuja melkein joka päivä tai harkitsemattomasti paljon herkkuja ihan joka päivä :D, päätös ei ole kovin vaikea. Perinteisesti voin syyttää vanhempiani karkkiaddiktiostani. Pienenä söin vain kanelipullia, karkkia ja makkaraa, joten huimaa edistystä on nähtävissä :thumbs:.

 

[viineri]

Ite oon ottanu nyt sellasen periaatteen et jos ne karkit yms. herkut hyppää ite sun suuhun niin sit antaa mennä vaan. Eipä niitä kyl oo paljon pöydiltä tuntunu ilmestyvän mun suuhun itsestään :D Eli pysytään kovana ja jätetään ne tosiaan huomiotta :whip:

Miten kuitenkin joskus tuntuu että just näin on päässyt tapahtumaan. :D

 

[miss_ego]

Täytyy myöntää et yllätän itseni usein toinen käsi karkkipussia kohti ja toisella kädellä estän tekoni nappaamalla pahiskäden ranteesta kiinni ennen kuin on liian myöhäistä :D

 

[HeatN]

Prismassa tuli muutama viikko takaperin Totuus ruoasta-sarjassa sellainen tutkimustulos, että herkkujen kieltäminen ja rajoittaminen vain lisäävät niiden himoittavuutta ja haluttavuutta. Mitä enemmän keiltää itseltään, sitä enemmän haluaa juuri kiellettyä hedelmää.
Itse voisin sanoa kokeneeni juuri tämän efektin: jos ajattelen, etten saa vaikka syödä suklaata, on ihan varma, että sitä haluttaa. Olen vähän samoilla linjoilla kuin Umur, että päivittäin normaalin ja maittavan ja hyvän ruokavalion ohella syön, en nyt välttämättä päivittäin, mutta useamman kerran viikossa jotain hyvää. Esimerkiksi omia leipomuksia, jätskiä ja karkkipäivänä karkkia. Näin herkuista ei tule kiellettyä hedelmää, vaan vain valintoja arkielämässä

Asiasta on lisää tietoa BBC:n sivuilla, linkki tässä:

http://http://www.bbc.co.uk/sn/humanbody/truthaboutfood/kids/forbiddingfoods.shtml

 

[Iwant]

Lueskelin tätä threadia epätoivoissani ja eilisen mässäilyn jälkimorkkiksissa. On lohduttavaa huomata, että en ole ainoa joka kärsii mässäily-masennus-epätoivo-ryhdistäytyminen-totaalikielto-repsahdus…ties mistä kierteestä. Mutta toisaalta pistää kyllä silmään paljon se miten vääristynyt kuva meillä monilla on ruoasta.

Mä olen perimmiltäni sitä mieltä, että usean kerran viikossa treenaava voi sallia itselleen ihan rauhassa herkkuja. Pää pysyy silloin kunnossa eikä älyttömiä mättämiskohtauksia synny. Mutta itse kuulun kuitenkin siihen joukkoon, joka haluaa tuloksia tässä ja nyt, kuten tällä hetkellä kun yritän päästä kesäkuntoon ja sorrun totaalikieltäytyminen-ansaan. Kuten sunnuntaina lupasin itselleni, että seuraavat kuusi viikkoa en syö mitään herkkua, että sen kyllä jaksaa jos näyttää paremmalta sen jälkeen ja sitten voi luvan kanssa syödä mitä vain jos vielä tekee mieli. Mutta olisihan mun pitänyt tietää paremmin, kun kieltää itseltään totaalisti kaiken niin silloinhan se asia vasta rupeaakin pyörimään mielessä. Ja sortuminen on vakio. Paljon paremmin menisi jos antaisi vaikka luvan ottaa pienen palan pullaa iltapäiväkahvin kanssa, mieli olisi hyvä eikä se pulla pyörisi kiellettynä hedelmänä koko ajan mielessä ja menisi salille sitten kuluttamaan sen pullan palan. Ja vaikka seuraavana päivänä sama juttu.

Mulle vaikeimpia ovat vapaapäivät treenistä. Eilen esim. olin suunnitellut meneväni salille, mutta olo oli tosi vetämätön ja päätin pitää lepopäivän, jotta jaksan seuraavana päivänä vetää treenin täysillä. Siitä, että en mennytkään salille tuli kuitenkin niin paha morkkis, että alitajuntaisesti luovutin, luuseri kun luuseri, paska ei jaksanut edes salille mennä ja annoin itseni vetää kaiken mahdollisen napaan. Jos olisin mennyt salille näin ei olisi käynyt. Mutta kun niitä lepopäiviäkin on vietettävä.

Mä yritän lähestyä tätä asiaa nyt toiselta kantilta. Sallin itselleni vaikka joka päivä pienen herkun, kyllä mä sen tällä treenimäärällä kuitenkin kulutan. Ja ajattelen, että ei ne herkut maailmasta lopu jos en juuri nyt vedä sitä puolen kilon irtarisäkkiä napaan. Loppujen lopuksi, vaikka haluankin kesäkuntoon, niin yritän tässä saada elämäntavat pysyvästi kuntoon niin, että olen elämäni viimeisellä dieetillä. Ja kukaan kun ei pysty olemaan loppuelämäänsä totaalikiellossa ja elämänlaatuhan tästä kärsii kun joka päivä taistelee näiden samojen asioiden kanssa.

 

[Iwant]

Oon huomannut, että mun pitää syödä usein vähän herkkuja. Nyt syön aina palkkarin hiilarit irtokarkkeina (40 g). Jos en saa vähän herkkuja, menee koko ruokavalio perseelleen, kun vedän koko ajan jotain epäterveellistä. Eli vaihtoehdot on, että harkitusti vähän herkkuja melkein joka päivä tai harkitsemattomasti paljon herkkuja ihan joka päivä :D, päätös ei ole kovin vaikea. Perinteisesti voin syyttää vanhempiani karkkiaddiktiostani. Pienenä söin vain kanelipullia, karkkia ja makkaraa, joten huimaa edistystä on nähtävissä :thumbs:.

Edelliseen postiini lisään, että tämä Umurin oivallus on juuri sitä mitä aion nyt itsekin kokeilla.

 

[adora]

Oon huomannut, että mun pitää syödä usein vähän herkkuja. Jos en saa vähän herkkuja, menee koko ruokavalio perseelleen, kun vedän koko ajan jotain epäterveellistä. Eli vaihtoehdot on, että harkitusti vähän herkkuja melkein joka päivä tai harkitsemattomasti paljon herkkuja ihan joka päivä :D

Mä oon ihan samanlainen kuin sä!!! Senpä takia herkkuja menee vähän melkein joka päivä.. mutta eipä siinä tosiaan mitään pahaa mun mielestä ole, kun pitää sen herkuttelun nimenomaan kohtuudessa