Kaikki tai ei mitään vai tiukka säännöstely (makeat herkut)

[riitasointu]

olen on-off ihminen. Joko ilman tai sitten paaaljon herkkuja :( en vain osaa lopettaa siihen vähään; jos ostankin jonkun pienen haribo-pussin,niin sen jälkeen taattu sekoaminen sokerihuuruissa. Mulla vaan toimii paremmin, et oon ilman. Olo on parempi/energisempi ja herkkuhimoa oppi aika nopeasti hallitsemaan->nyt vuosikausia myöhemmin ei tee enää edes niin mieli. Joskus kun makean nälkä yllättää,niin omatekoinen pannari tai marjarahka vie sen pois.
Tää asia jaksaa aina ihmetyttää koulussa/töissä/ystävä- ja perhepiirissä. Ärsyttää kun vaan tuputetaan, tietää tasan tarkkaan miltä teen juojista kahvin tuputus tuntuu:jahas: sama myös jos teen itse pullaa tms.tarjolle vieraille, mutten syö sitä itse. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa,syököön vieras jos tykkää.Monet perustelee kahvileivän pakkosyöntiä kohteliaisuuskysymyksellä, mutta enpä tiedä. Mielestäni myös vieraiden ruokavaliota tulisi kunnioittaa(varsinkin kun tää asia on hyvinkin tuttavapiirissä tiedossa!),eikä emännän tulisi ottaa kieltäytymisestä nokkiinsa. Menipäs vähän OT.

 

[KindaLumpy]

Kaikki tai ei mitään mulle, kiitos... Ja tämä saattaa tarkoittaa sellaista 600g settiä karkkia/suklaata, kun sille tuulelle satun. Yleensä tosta määrästä tulen niin kipeäksi, ettei kyllä todellakaan tee mieli mässäillä pariin viikkoon. Jos yrittäisin kohtuudella tyydyttää makeanhimojani, niin todennäköisesti repsahtelisin joka päivä, enkä todellakaan saisi asiaa pois mielestä.

 

[Beatrix_K]

Iwant, kuulostaa niin tutulta. Olen pahassa mässy-morkkiskierteessä ja myös minulla on aivan sama yhteys vapaapäivän ja herkuttelun kanssa. Itse olen ajatellut sen niin, että olen riippuvainen ulkoisten tekijöiden tuomasta mielihyvästä. Jos en saa liikunalla hyvänolonhormooneja liikkeelle, niin se on pakko hankkia jotain muuta kautta. Vaikka eihän mässäily-ylilyönneistä mikään hyvä olo tule loppujen lopuksi. Pari viikkoa sitten pidin kevyemmän viikon liikunnassa ja mässäiltyä tuli:( Oli pakko taas palata näiden perimmäisten kysymysten ääreen.

Oma ratkaisuni on (tällä kertaa) erilainen. Päätin, että herkuttelut eivät kuulu tästä eteenpäin arkeen. No työpaikan satunnaiset jälkkärit ja poikaystävän vaatimat jäätelöt kyllä kelpaavat, mutta se, että ostaisin herkkuja vain mutustaakseni ne bussimatkalla kotiin ja kotisohvalle rösähdettyä ovat ohi. Myönnän, päivääkään en ole viettänyt ilman liikuntaa tämän päätöksen jälkeen, joten varsinainen tulikaste on edessä vasta viikonloppuna.

Täältä foorumilta löytyi myös vinkki minkä avulla olen saanut ihan uutta näkökulmaa maailmaan. "Ei pidä keskittyä siihen mitä ei saa syödä vaan siihen mitä saa syödä". Kiitos tämän oivalluksen kaupat ovat nyt pullollaan mitä mahtavampia vihanneksia, marjoja ja vielä kokeilemattomia eksoottisia etelän hedelmiä. Ikkunalaudalla kasvaa yrttejä salaattien mausteiksi :D Oikeasti on olemassa niin paljon hyvää, jota voi syödä ihan ilman morkkiksia sydämmensä kyllyydestä!

 

[blondina]

Komppaan KindaLumpya. Periaatteessa olen tosi tiukka ruokavalion suhteen, mutta joskus harvoin on pakko saada karkkia. Sallin itselleni karkit ja tiedän, että jos ne "karkit" olisivat yhtäkuin yksi tikkari, niin pitäis saada lisäälisäälisää. Suosiolla siis teen niin, että syön ensin jotain terveellistä ruokaa sen verran, että saan sokerit ylös, enkä nälkäisenä mene kauppaan. Sitten ostan esim. jätskipaketin tai ison karkkipussin tai suklaalevyn tai jotain muuta herkkua. Joka tapauksessa sen verran, että voin vetää kerralla kaiken sisuksiin, saan aikaan huonon olon, eikä herkkuja jää kaappiin houkuttelemaan. Sitten taas menee kuukausi tai useampikin ja sama toistuu.