Sen minkä nään haastavaksi ns menestyneiden lajinvaihtajien kanssa on, että miten saadaan kaverin fokus pysymään lajissa kun ego on asettunut jo tietylle tasolle vanhan lajin kautta, mutta suoritustaso vastaa vahvaa noviisia uudessa lajissa. Ja tämä ei siis mikään piikki Brianille, vaan ihmisluontoon liittyvä asia.
Ja monestihan noissa pyritäänkin luomaan illuusio, että kaveri valmistautuu super matsiin tai vastaavaan joka on merkittävämpi kuin onkaan. Ja tässä usein sitten mennään metsään. Miettikää jos Larry Wheels, Smultteri tai Scott Mendelson ois ollu naapurin talkkareita taustaltaan, mutta tolla tasolla alottaessaan mitä ne nyt oli
Maltti ja uran rakennus ois muodostunut aivan erilaisiksi. Mutta lähes mahotontahan se on.
Tuosta tuli hauska esimerkki mieleen: juttelin salilla vanhemman random miehen kanssa joka penkkas pientä sarjaa satkulla. Ukko oli silmiinnähden mehuissa ja innoissaan asiasta. Kertoi että tuo oli hänen alltime enkkasarjansa kun aloittanut vasta lähes kuuskymppisenä reenaamaan punteilla ja nuorempana vaan aerobisia lajeja. Miettikää ilon kontrasti tuohon huntin sarjaan jos kaveri oiskin penkannu 300kg nuorempana