Onhan tuo katsojalle hieman puuduttavaa jos otteen haku on jatkuvaa säätämistä ja kestää moninkertaisesti enemmän kuin koko matsi ja pienen virheen takia koko rumba alusta.
Itse ajattelen sen niin että reilu ja sääntöjenmukainen ote molemmille ilman turhaa venkslaamista, osaltaan myös vastustajan kunnoittamista.
Mitä esim. kyynärpäävirheisiin tulee niin tuntuuhan ne välillä pikkumaisilta mutta kun mennään sääntöjen puitteesiin niin se on selvä peli, kyynärpää tyyny on pelialue ja siellä on pysyttävä.
Ei muissakaan lajeissa saa vähän yliastua tai ihan vähän vaan lähteä katsomon puolelle pelaamaan :D
Vaikka välillä turhauttaa ns. mikrovirheet niin paljon parempi suunta se on kuin ääripää eli kyynärpää ei pysy edes pöydällä vaikka tyyny on kaksi tuumaa pidempi taaksepäin kuin normipöydässä :D
Virheiden salliminen johtaa sääntöjen heittämiseen roskakoriin ja tulkinnanvaraan = epäreiluuteen.
Sekä unohtamatta yhtä tärkeimmistä eli turvallisuutta, waf- eli standardipöydän mitat on tarkkaan suunniteltu tekemään lajista mahdollisimman turvallinen joka on ensiarvoisen tärkeää kun esim. olkapäähän kohdistuva sivuttaissuuntainen voima on melko luonnotonta ihmiselle.
Säännöistä lipsuminen altistaa käden menemisen vaaralliseen kulmaan eikä vakavat loukkaantumiset (pahimpana olkaluun murtuma kiertyen) mitkä monet yhdistää lajiin (osittain täysin perusteetta) houkuta yhtään harrastajia lajin pariin.
Kun alettiin miettimään miten saada lisää harrastajia niin itse näen ykkösprioriteettinä noiden mielikuvien muuttamisen, on hyvin yleistä että monet ei uskalla edes kokeilla vääntämistä kun pelkäävät että käsiä katkeaa.
John Brzenk voittanut yli 500 titteliä +40v aikana ja kun häneltä kysyttiin eräällä videolla moneltako käsi on murtunut hänen kanssaan vääntäessä vastaus oli pyöreä 0.
katso liitettä 242795katso liitettä 242794