Juu. Tästä asiastahan voisi taas kirjoittaa sen kirjaston täyteen tavaraa, mutta jospa lyhyesti listaan aluksi näitä omien Lähi-Idän alueen historiaan pitkälti keskittyneiden historianopintojen kuluessa mieleen jääneitä kohtia, liittyen mm. Strongin postaukseen.
1. Palestiinan alue ei ollut täysin autiota eikä tyhjää ennen sionistien saapumista alueelle. Siellä asui juutalaisia (mm. Jerusalemissa ja lähialueilla on viimeiset 2000 vuotta asunut juutalaisia, poislukien parit verilöylyt mm. ristiretkien aikaan - muslimivallan alla oli huomattavasti rauhallisempaa asua kuin kristittyjen kanssa ...), arabeja, druuseja jne. Muslimeja, kristittyjä ja juutalaisia enemmän tai vähemmän sulassa sovussa. Kuten pitkään sionistien saapumisen jälkeenkin. Eli nuo "ennen-juutalaisia-alue-oli-autiomaata" on enemmän tai vähemmän propagandaa.
2. Tottakai sionistit toivat alueelle työvoimaa ja rahaa, mikä johti elintason nousuun, infrastruktuurin syntyyn yms. yms. Tämä tietenkin houkutteli arabeja alueelle. Mutta kyse ei ollut mistään loisimisesta, vaan molemminpuolisesta hyödystä: työvoimaa tarvittiin paljon. Eli arabien demonisointi ja leimaaminen loisiksi on turhaa, kyse ei ollut tästä.
3. Ongelmat syntyivät 1900-luvun alkupuolella maahanmuuton kiihdyttyä ja sionismin nationalistisen sävyn noustessa selvemmin esiin: arabit alkoivat tajuta, että alueelle nousisi juutalaisvaltio, ei yhteistä valtiota (tai muslimijohtoista valtiota mitä monet tietenkin toivoivat). Ongelmat johtivat väkivaltaisuuksiin puolin ja toisin. Suuri osa kummankin puolen väestöstä ei tätä silti toivonut, mm. israelilaisten sionistien keskuudessa on aina elänyt voimakkaana liike jonka mukaan Israelin tulisi olla kaikkien Palestiinan alueen kansojen valtio, ei erityisesti juutalaisvaltio (vrt. B'tselem). Ongelmia kärjisti mm. se, että rikkaat vastasaapuneet juutalaiset ostivat arabivuokralaisten maat heidän altaan alueen ottomaaniomistajilta (Palestiinahan oli paljon läänityksiä) ja tietenkin se, että alueen uskonnolliset arabijohtajat, mm. 1930-luvulla Jerusalemin mufti, kiihottivat omista taloudellisista syistään kannattajiaan väkivaltaan.
4. Vuoden 1948 sodan aikaiset myytit elävät vahvana puolin ja toisin. Kaikista väitteistä ei tietenkään ole täyttä varmuutta. Ben Gurionin päiväkirjoista on selvinnyt mm. se, että mies olisi ollut valmis aloittamaan sodan itse mikäli arabit eivät olisi niin tehneet. Ja puheet siitä, kuinka arabit itse pakenivat mailtaan kuultuaan radioviestejä joissa kehotettiin heitä väistymään omien armeijoidensa tieltä, ovat niinikään herättäneet hämmennystä sillä kys. viesteistä ei kuulemma ole varmuutta. Ja kummankin puolen suorittamista/suorittamiksi väitetyistä verilöylyistä on niinikään kaikenlaista epäilystä liikkeellä (aivan samoin kuin esim. Screbrenican verilöylystä Bosnian sodassa).
Jos nyt lyhyesti sanotaan, niin tuo Strongin linkin professorin kirjoitus sisälsi erittäin paljon yksipuolisesti ja propagoivasti esitettyjä kohtia ja seikkoja, joiden todenmukaisuus on kyseenalainen.
Baarikellolle ja muillekin terrorismista:
Oma kantani on periaatteessa se, ettei väkivaltaisen terroristin kanssa pidä neuvotella, vaan tarjota sitä kivääriä naamaa kohti. Käytännössä, tämä ei vain ole se hedelmällisin vaihtoehto rauhan kannalta. Muistella saa vaikka sitä, kuinka Israel itse syntyi: Hagganah ja Irgun kävivät terrorisotaa brittihallintoa vastaan, joka huipentui mm. jerusalemilaisen hotellin räjäyttämiseen - siviileineen kaikkineen (ennakkovaroitus oli tosin käsittääkseni annettu, mutta silti). Niinikään Pohjois-Irlannin tilanne kääntyi parempaan päin vasta rauhanneuvotteluiden päästyä käyntiin terrorista huolimatta. Ja lukemattomat II MSn jälkeen itsenäistyneet siirtomaat kertovat samaa tarinaa.
Ongelmana monien dissaamassa rauhanprosessissa on se, että se ei oikein koskaan ole kunnolla käynnistynyt. Kiitos palestiinalaisterrorismin ja Arafatin kaksinaamaisuuden/pelkuruuden/haluttomuuden ja kiitos Israelin johdon heikkouden (Likud hakee tukea pitkälti lähinnä fasistisista uskonnollis-oikeistolaisista pienpuolueista, joiden mielestä hyvä arabi on kuollut arabi). Vaan voisi kuvitella, että jos viimeiset 50 vuotta on enemmän tai vähemmän tapeltu ja vasta viimeiset 10 vuotta on yritetty puoliveltosti rauhaa alueelle, niin ... Yhden valtion malliakin voisi taas harkita. Anyway, mikään etninen puhdistus ei kyseisellä alueella ole Israelin valtiolle järkevä tai realistinen vaihtoehto.
Lähteitä alueen historiasta saa pyytää ja mielelläni niitä tarjoilen, mutta palataan sen suhteen asiaan hiihtoloman jälkeen. Näin kirjaston koneelta ei hirveästi oman kirjahyllyn puoleen kurkotella. Palaillaan asiaan tuonnempana.
.
