Isänmaallisuus
- Keskustelun aloittaja pååtta
- Aloitettu
Normaalin terveen ihmisen merkki.
Isänmaallisuus ei ole päällimäisenä mielessä eikä se ehkä näy ulospäin mutta koen isänmaallisuuden tärkeäksi asiaksi.
En ole samaa mieltä, enkä saa mitään vihanpurkauksia vaikka arvostankin synnyinmaatani.
Valtioiden olemassaolo on ikävä geopoliittinen tosiasia ja sellaista mukavaa villiä erämaata tai tutkimatonta viidakkoa ei juurikaan enää ole joihin voisi paeta jos alkaa vituttamaan. Isänmaa on mulle paikka, jonka asukkailla on mahdollisuus muokata maataan ajatusten, ideologioiden ja haaveidensa kaltaiseksi. Jos arvot eivät kohtaa niin sitten varmaan kannattaa vaihtaa paikkaa.
Tätä maata kannattaa puolustaa
- Liittynyt
- 14.1.2008
- Viestejä
- 431
Sen enempää threadia lukematta täytyy todeta, että näin ei ole. Suomi ei voi ihmisoikeusvelvoitteistaan poiketa edes poikkeusoloissa. -> Kidutus, kuolemanrangaistus yms. on big no, no. Oltiin sodassa tai ei. Nykyään ei siis voida missään oloissa eikä mistään syystä tuomita ketään kuolemaan.
Mitä isänmaallisuus minulle merkitsee? Itse olen sen verran tyytyväinen elämääni, että olen kyllä todella kiitollinen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä. Nykyisellä elintasollani ja mihin olen tottunut, tuntuisi todella ikävältä ajatukselta, että näin ei olisi, jos Suomen miehet ja naiset ei olisi niin kovasti itsenäisyytemme vuoksi ponnistellut. Minä olen ainakin ikuisesti kiitollinen tästä mahdollisuudesta elää itsenäisessä ja kuitenkin kaikkine vikoineen ja epäoikeudenmukaisuuksineen minulle rakkaassa maassa. Tarpeen tullen olisin valmis puolustamaan tätä vapautta, jotta perheeni ja läheisteni vapaus on samoin turvattu myös tulevaisuudessa.
- Liittynyt
- 11.11.2003
- Viestejä
- 1 287
Itseasiassa kidutuksesta ja kuolemanrangaistuksista tulisi totta sodan tullessa. En tietenkään voi mennä vannomaan asian puolesta, koska tulevaisuutta ei voi tietää ennalta. Onko maailmassa ollut sotia ilman lieveilmiöitä? Ihmisoikeudet tulevat kyllä kärsimään jossain määrin.
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 4 955
Onhan Suomi selvästi yksi maailman parhaista paikoista elää ja toisaalta on hyvin mahdollista, että nationalismi (hieno nimi ryhmäkoheesioille) on aina läsnä ihmisen käytöksessä. Voi olla, että kansakunnat kuolevat, mutta ihmisellä on sisäsyntyinen ominaisuus jakaa ihmiset meihin ja muihin. Varmasti itsekkin puolustaisin Suomea sodassa, en kuitenkaan itsessään maata vaan niitä arvoja, joita siihen sisältyy, kuten suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja sananvapaus jne...
Janpa
päk in pisnes
- Liittynyt
- 18.11.2005
- Viestejä
- 6 507
Mikä oikein erottaa "me" ja "muut"? Jos joukkoosi on eksynyt tumma-ihoinen suomalainen, niin kuuluisiko hän "teihin"?
- Liittynyt
- 7.1.2007
- Viestejä
- 426
- Ikä
- 43
EU:ssa vainotaan toisinajattelijoita:
http://www.mtv3tekstikanava.fi/
Missä boikotit mm. Lontoon olympialaisia vastaan?
http://www.mtv3tekstikanava.fi/
Missä boikotit mm. Lontoon olympialaisia vastaan?
- Liittynyt
- 14.11.2007
- Viestejä
- 2 245
Esimerkiksi sotilaskarkuruus sodan aikana taitaa kyllä edelleen olla kuolemalla rangaistava.
- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 4 955
Noh erottava tekijä on vaihtelee suuresti tilanteesta riippuen. K
- Liittynyt
- 14.1.2008
- Viestejä
- 431
Perustuslaki (PL) 7§ "Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen" 1 ja 2 mom. mukaan "Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti."
Sekä PL 23§ kokonaisuudessaan:
"Perusoikeudet poikkeusoloissa
Perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia."
Ja Suomi on siis sitoutunut sellaisiin ihmisoikeussopimuksiin, jossa on ehdoton kielto juuri kidutukselle ja kuolemantuomiolle.
Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti."
Sekä PL 23§ kokonaisuudessaan:
"Perusoikeudet poikkeusoloissa
Perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia."
Ja Suomi on siis sitoutunut sellaisiin ihmisoikeussopimuksiin, jossa on ehdoton kielto juuri kidutukselle ja kuolemantuomiolle.
- Liittynyt
- 27.2.2004
- Viestejä
- 5 834
Ei ole. Suomi on luopunut kuolemanrangaistuksesta täysin, myös sotilaslainsäädännössä.
- Liittynyt
- 27.5.2003
- Viestejä
- 576
- Liittynyt
- 11.11.2003
- Viestejä
- 1 287
Saa olla sitoutunut vaikka mihin, mutta ne pienet pykälät on vaan mustaa valkoisella. Ihmisoikeussopimuksilla on aika vähän painoarvoa sodassa, vaikka niitä yritetäänkin noudattaa. Ei Suomessa saa muutenkaan tappaa muita ihmisiä, mutta kummasti niitä vain kuolee ihmiskätösten auttamana.
- Liittynyt
- 15.1.2007
- Viestejä
- 3 599
Toi on itseasiassa varsin hyvä kuvaus isänmaallisuudesta/nationalismista! Napoleonin sanoin "A man does not have himself killed for a half-pence a day or for a petty distinction. You must speak to the soul in order to electrify him."
Suvereniteetti ja nationalismi ovat omasta mielestäni äärimmäisen mielenkiintoisia asioita.
Nationalismin mukaan kansalliset yhteisöt kuvastavat tietynlaista alkukantaista yhteisöllisyyttä, eli kansalaisten sitoutumista yhtenäiseksi kansaksi, jota yhdistää eräänlainen ”kansankohtalo”. Samanaikaisesti yhteiskuntien käsitetään kuitenkin rakentuvan yksilöistä, joita pidetään yhdessä keinotekoisesti poliittisen järjestelmän, eli lakien ja poliisin, avulla.
Historiasta kun lukee vähän (tai vähän enemmän) niin ymmärtää että kyseessä on nimenomaan kamppailu tuotannon ylijäämästä. Ensin yksinoikeus tuotannon ylijäämää kohtaan oli uskonnollinen, sittemmin jaettuna monarkin, kirkon ja aateliston välille. Vasta Ranskan vallankumouksen seurauksena nationalismi loi asetelman, jossa "suvereenit" kansalaiset hallitsivat itseään ja kävivät valtion rajojen sisällä kamppailua tuotannon ylijäämästä.
- Liittynyt
- 14.1.2008
- Viestejä
- 431
Saa olla vaikka mitä mieltä, mutta jos väiteellä ei ole mitään faktapohjaa on sitä turha faktana esittää. + Se, ihmiset tappaa toisiaan ei liity nyt mitenkään siihen, että millään tuomioistuimella tai viranomaisella ei ole oikeutta määrätä kuolemantuomioon ketään.
Esim:
Mitä vaan saa tehdä tekeehän muutkin! Ei lakeja tarvii yksilöiden noudattaa, julkisisista orgaaneista puhumattakaan! Kyllä valtio voi tuomita kuolemaan jos on sota, säännöthän on vaan tehty rikottaviksi! Sitä paitsi kansainväliset sopimukset on vaan sananhelinää vailla mitään painoarvoa, ei niitäkään tarvii noudattaa jos ei huvita. Ihan yhtähyvin voidaan väittää mistä tahansa asiasta näin. Mutta tälläisillä väitteillä ei paljoa painoarvoa ole, koska niitä ei voida perustaa oikeastaan yhtään mihinkään. Se, että esim. minä väitän, että ei voida tuomita ketään kuolemaan edes sotatilassa perustuu suoraan lakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Huomaatko eron?
Väännetään vielä rautalangasta: Jos väitää, että valtio saa määrätä kuolemantuomioon henkilön joka ei suostu puolustamaan aseellisen hyökkäyksen aikana Suomea ei perusta väitettä mihinkään lakiin tai muutenkaan tosiasialliseen tietoon. Ja jotta näin tapahtuisi, pitäisi Suomessa tapahtua jo jonkin sorttinen vallan vaihtuminen pois demokraattisesta parlamentarismista. Eduskunnalla kun ei ole valtaa missään, ei siis missään tilanteessa saattaa voimaan lakia jonka sisällön perusteella voitaisiin kuolemantuomio toteuttaa Suomen oikeudenkäyttöpiiriissä.
- Liittynyt
- 23.10.2002
- Viestejä
- 2 257
- Ikä
- 59
Useita vuosia ulkomailla asuneena kerron, että' Suomi on hyvä maa jota kannattaa puolustaa ...vaikka ase kädessä jos tarve vaatii.
Itsenäisyyspäivänä perheemme vie aina kukkia kaupungin sankarihaudoille.
- Liittynyt
- 20.7.2004
- Viestejä
- 483
- Ikä
- 42
Hyvin puettu sanoiksi! Muistanpa vielä jonkun sanoneen, että tasa-arvo loppui siihen, kun ihminen asettui aloilleen ja alkoi viljellä maata, jolloin syntyi ensimmäistä kertaa ylijäämäistä tuotantoa. Siitä alkaen kaikkia ihmisiä ei ole enää samalla tavalla tarvittu yhteisön hengissäpysymiseen.
Sulla kun tuota perspektiiviä löytyy niin jaksatko kertoa mitkä asiat suomesta nousevat mieleen ulkomailla?
- Liittynyt
- 10.9.2006
- Viestejä
- 579
Itsekin paljon ulkomaita nähneenä olen samaa mieltä siitä, että Suomi on hyvä maa.
Mutta jos miettii tuota puolustamista, niin kannattaa miettiä tarkemmin, mitä sillä tarkoitetaan. Monen mielikuva on se, että pyritään pysäyttämään idästä vyöryviä panssaridivisioonia Itä-Suomen metsissä ja asutuskeskuksissa. Tämä on myös useimpien mielestä sitä puolustamista, joka on hyväksyttävää.
Mutta mutta, tämäpä ei ole enää puolustusvoimien itsensäkään mielestä todennäköinen uhka. Todennäköiset uhat liittyvät suuriin pakolaisvirtoihin, puolustuspoliittisen selonteon ensimmäisen uhkakuvan mukaisesti. Mitäpä jos idästä vyöryisi panssareiden sijaan viisi miljoonaa siviiliä pakolaisina vaikkapa luonnonkatastrofin seurauksena? Suomi ilmoittaisi, että voi ottaa vastaan vain miljoona pakolaista. Neljä miljoonaa kuitenkin tunkisi rajasta edelleen yli ja puolustusvoimat pyrkisivät pitämään heidät rajan toisella puolella. Viimeisenä keinona olisi väkivallan käyttö. Tällöin sotilas joutuisi tekemään vaikeita valintoja: kannattaako Suomea edelleen puolustaa, jos se merkitsisi väkivallan käyttöä käskystä siviiliväestöä kohtaan? Jos ei, seurauksena olisi merkittävä luopuminen omasta elintasosta pakolaisten perustarpeiden tyydyttämiseksi ja Suomen väestörakenteen muuttuminen venäläisvoittoiseksi. Monien mielestä suomalainen kulttuuri ja elämäntapa olisivat tällöin jopa suuremmin uhattuna kuin ulkoisen valloittajan hyökätessä.
Kuka puolustaisi Suomea vielä tuossa tilanteessa? En usko että itse pystyisin.
Mutta jos miettii tuota puolustamista, niin kannattaa miettiä tarkemmin, mitä sillä tarkoitetaan. Monen mielikuva on se, että pyritään pysäyttämään idästä vyöryviä panssaridivisioonia Itä-Suomen metsissä ja asutuskeskuksissa. Tämä on myös useimpien mielestä sitä puolustamista, joka on hyväksyttävää.
Mutta mutta, tämäpä ei ole enää puolustusvoimien itsensäkään mielestä todennäköinen uhka. Todennäköiset uhat liittyvät suuriin pakolaisvirtoihin, puolustuspoliittisen selonteon ensimmäisen uhkakuvan mukaisesti. Mitäpä jos idästä vyöryisi panssareiden sijaan viisi miljoonaa siviiliä pakolaisina vaikkapa luonnonkatastrofin seurauksena? Suomi ilmoittaisi, että voi ottaa vastaan vain miljoona pakolaista. Neljä miljoonaa kuitenkin tunkisi rajasta edelleen yli ja puolustusvoimat pyrkisivät pitämään heidät rajan toisella puolella. Viimeisenä keinona olisi väkivallan käyttö. Tällöin sotilas joutuisi tekemään vaikeita valintoja: kannattaako Suomea edelleen puolustaa, jos se merkitsisi väkivallan käyttöä käskystä siviiliväestöä kohtaan? Jos ei, seurauksena olisi merkittävä luopuminen omasta elintasosta pakolaisten perustarpeiden tyydyttämiseksi ja Suomen väestörakenteen muuttuminen venäläisvoittoiseksi. Monien mielestä suomalainen kulttuuri ja elämäntapa olisivat tällöin jopa suuremmin uhattuna kuin ulkoisen valloittajan hyökätessä.
Kuka puolustaisi Suomea vielä tuossa tilanteessa? En usko että itse pystyisin.
Viimeksi muokattu:
