Itse olen noudattanut 2015 kesästä lähtien IF ruokailutyyliä, jolla onnistuin heti alussa pudottamaan painoa parisenkymmentä kiloa. Enimmäkseen 16:8 tyylillä, mutta joskus myös pidempiä paastoja. Väliin on mahtunut kuitenkin muutamia jaksoja, jolloin olen syönyt aamupalaa. Pisimmillään kuitenkin korkeintaan n. kuukauden ajan. Ongelmaksi on muodostunut se, että en enää pysty kunnolla kontrolloimaan nälkää millään muulla, kuin pätkäpaastolla. Aamupalan skippaaminen kun ei tuo nälkää vasta, kuin aikaisintaan puoliltapäivin, eikä aina silloinkaan. Sen sijaan aina, kun olen kokeillut aamupalojen tuomista takaisin elämään, niin nälkä on uudestaan parin tunnin päästä ateriasta, vaikka olisi syönyt kuinka tukevan aamupalan. Lopputulos on tietysti se, että kun tahdonvoima kontrolloida syömisiään ja annoskokoja lopulta vääjäämättä ehtyy, niin tulee syötyä kulutukseen nähden aivan liikaa. Siitä seuraa takaisin palanneiden kilojen lisäksi löysä ja vetelä olo, eli olo on käytännössä sitten myös kondiksen mukainen. Osittain tämän takia dieettaan jatkuvasti samaa 5-10 kiloa pois. Sitten, kun se on tehty ja olisi taas aika kasvattaa lihasta ja koittaa varovasti ottaa aamupalat taas käyttöön mentaliteetilla "tällä kertaa teen sen oikein ja entistä varovaisemmin", niin eihän siinä kauaa kestä, kun samat vaikeudet alkavat, maha paisuu ja sykli alkaa aina uudestaan. Ilmeisesti lopputulos on se, että pätkäpaasto on tullut jäädäkseen. Muussa tapauksessa kalorit menevät yksinkertaisesti aivan liikaa yli. Eihän se varmasti ole optimaalinen tapa kasvattaa lihasta, mutta parempi se on, kuin olla jatkuvassa syömiskoukussa.
Eli omassa tapauksessani pätkäpaasto on ollut sekä pelastus, että myös koukku, johon on jäänyt pakolla kiinni, jos aikoo pysytellä hoikassa kunnossa ja hyvässä olossa.