Rinkku
epäihminen, antihomo
- Liittynyt
- 17.5.2003
- Viestejä
- 1 331
- Ikä
- 52
Hippa: älä huoli, kyllä sä ehdit. Mä päätin 26 vuotiaana lukea ittelleni uuden tutkinnon. Ahdisti ja pelotti ihan vitusti se päätös. Mitä jos rahat loppuu kesken? Mitä jos se on mulle liian vaikeeta. Maisterin paperit tuli kolmessa vuodessa. Parikytä ovaria sain korvaavuuksia edellisestä tutkinnosta, mutta suurin syy oli nimenomaan ikä. Opiskelin noin satakertaa tehokkaammin kuin kurssikaverit. En kaivannut enää mitään opiskelijapippaloita, ne oli jo nähty, joten jätin ne väliin. Ajattelin, että "tää ei oo opiskelua, tää on mun DUUNI". Enkä edes tehnyt mitenkään pitkiä päiviä. Viikonloput pidin yleensä vapaata, mutta pidin sen duunin koko ajan käynnissä. Kaiken paskan tein niin pian kuin mahdollista; joka lukuvuosi kaksi seminaaria. Graduaiheen päätin ajoissa, suuntasin laudaturopinnot siihen, lueskelin pari kertaa viikossa jonkun siihen liittyvän artikkelin. Gradu valmistui kolmessa kuukaudessa, kun tein sitä päivittäin. Eli kyllä sä ehdit, nou hätä.
Sen voisit kertoa, että a) eikö löydy mitään vaihtoehto "beetä"? onko vain toi yksi juttu, mikä sua kiinnostaa? b) miksi et opiskele ko. ainetta avoimessa yliopistossa? helpottaa sisäänpääsyä ja nehän saa sitten ovareista korvauksena.
Toi katumisjuttu on sellainen, että sitä ihan oikeasti tapahtuu. Kaveri kertoi juuri eilen tuntemastaan jätkästä, joka koki hyvin voimakasta itsekatkeruutta elämästään. Jätkä oli nuorena ja tyhmänä muuttanut Lontooseen jonkun muusikkokaverinsa kanssa perustamaan bändiä ja menestymään musiikkimaailmassa. Nuori, tyhmä, suuret haaveet ja harhainen käsitys omasta musikaalisesta erinomaisuudesta. Kuusi vuotta sitten siellä siivoili vessoja, eli jossain murjuissa ja odotteli, että "ehkä huomenna". Nyt sitten, kun on järkeä tullut päähän, kaduttaa ne vuodet.
Mä tein tänään ilahduttavan kokeen. Laitoin lätsän päähän, aurinkoprillit ja ilman paitaa stadiin pyöräilemään. Mähän kun olen tällainen tumppi, 170 pitkä, kalju rillipää, niin ei naiset yleensä hirveesti kattele. Naamassa nyt ei ole mitään häiritsevää, mutta mulla ei ole leukaperiä (vaimo toivoisi että olisi, ei se mitään, mäkin toivon, että se olisi pienempi, kevyempi ja harrastaisi fitnessiä). Jumalauta; nuorin joka tsiigasi "sillä silmällä" oli jotain viisitoista! Mun tragedia on siinä, että ei saa käyskennellä ilman paitaa. Ihan vitun nasta fiilis!
Sen voisit kertoa, että a) eikö löydy mitään vaihtoehto "beetä"? onko vain toi yksi juttu, mikä sua kiinnostaa? b) miksi et opiskele ko. ainetta avoimessa yliopistossa? helpottaa sisäänpääsyä ja nehän saa sitten ovareista korvauksena.
Toi katumisjuttu on sellainen, että sitä ihan oikeasti tapahtuu. Kaveri kertoi juuri eilen tuntemastaan jätkästä, joka koki hyvin voimakasta itsekatkeruutta elämästään. Jätkä oli nuorena ja tyhmänä muuttanut Lontooseen jonkun muusikkokaverinsa kanssa perustamaan bändiä ja menestymään musiikkimaailmassa. Nuori, tyhmä, suuret haaveet ja harhainen käsitys omasta musikaalisesta erinomaisuudesta. Kuusi vuotta sitten siellä siivoili vessoja, eli jossain murjuissa ja odotteli, että "ehkä huomenna". Nyt sitten, kun on järkeä tullut päähän, kaduttaa ne vuodet.
Mä tein tänään ilahduttavan kokeen. Laitoin lätsän päähän, aurinkoprillit ja ilman paitaa stadiin pyöräilemään. Mähän kun olen tällainen tumppi, 170 pitkä, kalju rillipää, niin ei naiset yleensä hirveesti kattele. Naamassa nyt ei ole mitään häiritsevää, mutta mulla ei ole leukaperiä (vaimo toivoisi että olisi, ei se mitään, mäkin toivon, että se olisi pienempi, kevyempi ja harrastaisi fitnessiä). Jumalauta; nuorin joka tsiigasi "sillä silmällä" oli jotain viisitoista! Mun tragedia on siinä, että ei saa käyskennellä ilman paitaa. Ihan vitun nasta fiilis!
Monta kertaa on tehnyt mieli kaivaa lapsuuden ystäviä ja yläaste-porukoita esiin jostain ja käydä kyselemässä kuulumisia.
Millos laitat kuvan päivitystä?
) ja muutenki elo tuntuu vetävän samoilla raiteilla. Pelottavaa tästä tietenki tekee se, ettei vielä elo kulje sitä vakaata rataa vakituisen duunin ja liksan ja oman kämpän ympärillä. Monena iltana saanu miettiä, et tuleekoha tästä taas yhtää mitää, ku tulevaisuus on täysin arvailujen varassa. Ois vaa aikanaan jaksanu humppailla siellä koulussa, ni vois olla jtn järkee munki elossa.
