Ikääntyminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
Jos se nyt ketään lohduttaa niin voin kertoa että

- viimeistään kolmikymppisenä takuu menee umpeen ja paikat alkavat hajoilla, teki mitä teki. Rappio etenee vääjäämättömästi. Et ole terästä, ja luonto näyttää sen sinulle. Hyväksy se. Moni ovi on sulkeutunut, eikä sinusta tullutkaan ihmelasta, maailmanmestaria, kuuluisaa tai edes Idols-karsiintujaa. Parhaassa tapauksessa lakkaat vertaamasta itseäsi muihin. Se jos mikä on aikuisuutta.

- edellämainitun sekä kaiken muunkin ikääntymiseen liittyvän hyväksyy ennenpitkää, koska vaihtoehtoakaan ei ole. Luopuminen ei tee kipeää, vaikka onkin katkeransuloista. Nuoruus meni eikä se tule takaisin. Moni asia jonka nimeen vannoit kakarana näyttää nyt banaalilta, typerältä tai vain merkityksettömältä. Se mitä et saanut ei ollutkaan sinulle niin kamalan tärkeätä. Se mitä sait oli se minkä eteen teit oikeasti töitä; se mitä sinulla on nyt on palkintosi, hyvässä ja pahassa. Kolmikymppisenä et voi syyttää tai kiittää ketään muuta kuin itseäsi siitä mitä olet ja mitä sinulla on.

- kun itse vanhenet, ymmärrät viimein että ihminen on niin nuori kuin miksi itsensä tuntee. Tuntuu tyhmältä ajatukselta kunnes sen kokee omakohtaisesti. Kolmikymppisenä ei nelikymppinen tunnu yhtään ikälopulta, ja niin edespäin. Kysykää eläkeläisiltä tuntevatko he itsensä vanhoiksi. "Kustaakin kuoli nuorena, vasta vähän yli 80 vee." Eläkeiän tullen sinulla on vielä hyvässä lykyssä enemmän vuosia edessä kuin nyt takana!

- ja kaikkein tärkein asia: kolmikymppisenä (viimeistään) hyväksyy sen etteivät naisetkaan pysy ikuisesti nuorina. Nelikymppinen nainen, siisti ja itsestään huolehtiva, näyttäytyy yhtäkkiä aivan pantavana. Se että elämä näkyy naamasta ja vartalosta ei ole välttämättä paha asia.

- nuoruuteen ripustautuminen on kaikkein säälittävintä. Mutta jos tuntee itsensä nuoreksi, on ihan OK värjätä lettinsä (jos sitä on), ajaa Jaguarilla silkkipaita napaan asti auki ja parittajaketju kaulassa kimallellen. Ja puristella Mirkun (22 vee) rehevää persettä. Tukehtukoon toiset eläkeläiset pullaansa!

---

Vanhin jota olen katsellut sillä silmällä oli ainakin 45, ja siitä on jo aikaa. Kaikki riippuu esillepanosta.

Nuorin... Mitä merkitystä sillä on? Miehen pää on asennettu siten että heti kun kohteella on karvat, rinnat ja jonkinlainen perse, voisin kuvitella antavani. Ainakin voin katsella ja nauttia. Jos kohde sattuu olemaan 12-vuotias täytyy vain tyytyä (salaa) katselemiseen, mikä näin ukkomiehenä luonnistuu ihan helposti. Voin kuvitella että jos olisin vapaa (=yksin) niin katsoisin ensin pantavat ulkomuodon perusteella ja sitten karsisin puheiden perusteella. Kyllähän se niin on että liian nuoren jutuista tulee pää kipeäksi. Paras siveysvyö pikkutytöille on juttujen taso. Aikanaan kuolasin (töissä) nuoren ja norjan harjoittelijan perään ja kun kerrankin pääsin juttelemaan, sain kuulla kahvitauon verran kaiken siitä miten hänen vanhempansa (joiden luona hän asui) lajittelevat pyykin ja mitä hänen pikku puudelilleen kuuluu. Sen jälkeen henkinen ikä ajoi ohi fyysisen pantavuuden. Lapsi mikä lapsi.

Jos etsisin nyt kumppania parisuhteeseen, tuskin edes harkitsisin alle kolmikymppistä. Yhden illan jutut on perseestä, enemmin vaikka huoriin (mutta jos rahalla pitää ottaa niin sitten nuori ja nätti, kiitos).
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
kaalis sanoi:
Eräässä Kari Suomalaisen piirroksessa (suunnilleen näin):

10-vuotiaan mielestä 20-vuotias on hirveän vanha.
20-vuotiaan mielestä 30-vuotias on hirveän vanha.
30-vuotiaan mielestä 40-vuotias on hirveän vanha.
40-vuotiaan mielestä 50-vuotias on hirveän vanha.
50-vuotiaan mielestä 50-vuotias on hirveän nuori.

Se meni juuri noin, muistan tuon oikein hyvin. Taisi Kari olla itse silloin n. 50 v.
 
Koipireisi sanoi:
eikä sinusta tullutkaan ihmelasta, maailmanmestaria, kuuluisaa tai edes Idols-karsiintujaa. Parhaassa tapauksessa lakkaat vertaamasta itseäsi muihin. Se jos mikä on aikuisuutta.
En enään vertaa itseäni muihin, vaikka olenkin kymmenisen vuotta nuorempi. Sen sijaan koko ajan pitää etsiä parempaa vähän joka asiassa. En usko, että pääsen siitä eroon tämän elämän aikana ja jotenkin tuntuu, että tälläinen etsiminen ei ole oikein aikuista.

No, ehkäpä se matka on päämäärää tärkeämpi.
 
Koipireisi sanoi:
Aikanaan kuolasin (töissä) nuoren ja norjan harjoittelijan perään ja kun kerrankin pääsin juttelemaan, sain kuulla kahvitauon verran kaiken siitä miten hänen vanhempansa (joiden luona hän asui) lajittelevat pyykin ja mitä hänen pikku puudelilleen kuuluu. Sen jälkeen henkinen ikä ajoi ohi fyysisen pantavuuden. Lapsi mikä lapsi.
Mistä sitten odotit tytön juttelevan ventovieraalle vanhemmalle miehelle? Ajattelitko, että hän olisi antautunut sinulle kahvihuoneen pöydällä, välittömästi kun avaat suusi?
 
Harvinaisen hyvä threadi. Jos jotakuta nyt vielä sapettaa oma ikä mikä on omasta mielestäni täysin turhaa niin käykääpä tekemässä vaikka henkinen ikä -testi. www.testimaa.com.
 
Nuorempana tuli odoteltua sitä aikuistumisen hetkeä, kun vastaukset kaikkiin elämän suuriin kysymyksiin selviää. Sittemmin olen unohtanut kysymykset. :)
 
juk sanoi:
Nuorempana tuli odoteltua sitä aikuistumisen hetkeä, kun vastaukset kaikkiin elämän suuriin kysymyksiin selviää. Sittemmin olen unohtanut kysymykset. :)

Nou hätä. Mä voin auttaa. :)

-voiko pilvissä asua?
-miksi neekerit on noin mustia?
-miksi tolla joulupukilla on meidän iskän saapikkaat?
-onko tuhatjalkaisella oikeesti tuhat jalkaa?
-miksi linnut pysyvät ilmassa?

:hyper:
 
Quadzilla sanoi:
Mistä sitten odotit tytön juttelevan ventovieraalle vanhemmalle miehelle? Ajattelitko, että hän olisi antautunut sinulle kahvihuoneen pöydällä, välittömästi kun avaat suusi?

Öhh, tuota, en. Työasioissa oltiin tekemisissä puolisen vuotta eikä ikäeroakaan ollut tuolloin kuin kuutisen vuotta, muistaakseni. Ja varattu olin itse koko ajan. Kunhan nyt kuluttelin aikaani katselemalla nuorten pakaroiden värähtelyä ja ketunkuonojen villiä leikkiä, puhumattakaan kultaisten kutrien viehkeästä heilahduksesta ja sinisilmien tuikkeesta. Sitten sen kerran kun puhuttiin muustakin kuin säästä tai työstä, meni kaikki huvitus edes katselemisesta. Siitä asti likka oli yhtä kuin juttunsa, eli ei mitään.

Ajatus oli siis että nuorikin, vähän liiankin nuori, voi täyttää ulkoiset pantavuuskriteerit, mutta halu menee kun kuvittelee kuulevansa samat jutut (esim koulukavereista, vanhemmista, ratsastusleiristä, ylioppilaskirjoituksista, Antti Tuiskusta tjsp) aktin jälkeen.

Tirkistely on paljon mukavampaa kuin vonkaaminen, ja vähemmän turmiollista avio-onnelle.
 
Siis mitä fideliä! Eikö täällä kukaan muu odota innolla tulevia eläkepäiviä, jolloin saa ajella mopoautolla pitkin kaupunkia? Flirteerata mummelaita ostarin kulmalla ja samalla napostellen marianne karkkeja uusilla proteeseilla? Voimailu ja kehonrakennus vaihtuu sauvakävelyyn ja rollaattoriskapoihin ostarilla muiden veteraanien kanssa. Viimeistään katetrin räjähtäminen kunnaliskodin verkkareihin kyykätessä saa lopettamaan voimailun ja siirtymään muihin harrastuksiin, kuten esim. sienestys ja verkkaripyykki. Treenipäiväkirja muuttuu virtsankarkailun kirjanpidoksi. DVD-kokoelma vaihtuu Tauno Palo, Ansa Ikonen elokuvakirjastoksi, joita sitten näytetään lapsenlapsilleja ja tarjotaan samalla jaffaaaa.
Virtsankarkailun lisäksi myös b-rappu falskaa johtuen nuoruuden suurista kyykkypainosta. Sulkijalihas on kuin vanhentunut portsari ja höyryn ja metaanin yhdistelmä saa vanhaikodin soutujoukkoeen verkkarit näyttämään siltä että soudettu on. Hyvää näissä haisevissa tornadoissa on se, että vanhat proteiinidrinkit muistuvat mieleen ja samariinin nauttiminen säännöllisesti tuo vanhat bulkkiajat mieleen.
 
Hippa sanoi:
Oon jo muutaman vuoden tuntenut oloni totaaliseksi luuseriksi, koska elämässä en ole saanut mitään aikaan.

-clip-

Täytyisi elää sellainen elämä, ettei ainakaan kamalasti kadu.

Älä tunne niin, koska et ole luuseri. Miksi elämässä pitäisi "saada jotain aikaan"? Joka paikassa kuulee että täytyisi "rakentaa elämää", menestyä, tehdä vaikka mitä, ettei vaan sitten vanhana kaduta. Eikö se riittäisi, että tekee joka päivä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Eläisi vaan nyt ja tekisi hyviä päätöksiä, eikä maalaisi jotain sellaista visiota, jota tavoitellessa ei saakaan mitään aikaan. Elämä on niin vaikeaa, kuinka vaikeaksi sen haluaa itselleen tehdä. (eihän tämä kaikkien kohdalla päde, kaikilla ei ole mahdollisuutta valita)
 
Olisko se niin, että me kolmenkympin molemmin puolin olevat, luulemme olevamme niin vitun fiksuja ja elämää nähneitä, että voimme kertoa noille parinkympin molemmin puolin oleville klopeille, millaista se elämä oikeasti on. Ollaan niin filosofeja ja tiedetään kaikki kaikesta. Mutta odottakaas kun tähänkin keskusteluun tulee ensimmäinen yli kuuskymppinen ja lyö kortit pöytään, "jumalauta poijjaat, te ette tiedä mistään mitään!"
 
Jimmy sanoi:
Mutta odottakaas kun tähänkin keskusteluun tulee ensimmäinen yli kuuskymppinen ja lyö kortit pöytään, "jumalauta poijjaat, te ette tiedä mistään mitään!"

Joo, mutta meillä on silti etu puolellamme. "jumalauta poijjaat, te ette tiedä mistään mitään, minä tiedän, mutta en enää muista"
 
Mike sanoi:
Joo, mutta meillä on silti etu puolellamme. "jumalauta poijjaat, te ette tiedä mistään mitään, minä tiedän, mutta en enää muista"

No voi perkele, siinä meni sekin teoria :D
 
Ei sinne levykokoelmaan tai dvd-kirjastoon välttämättä mitään vanhaa tule hankittua. Saattaa vain käydä niin, että se Terminaattorin ensimmäinen osa, joka tuntui vielä hetki sitten modernille ja ajanmukaiselle elokuvalle alkaa näyttämään varsin heikolta nuoremman ikäluokan silmissä. Todennäköisesti löytyy monia parempia esimerkkejä elokuvista ja musiikista, jotka näyttävät omasta mielestään hienolta ja ovat ajanmukaisia, mutta jo 15 vuotta nuoremmat ajattelevat niiden olevan totaalisesti aikansa elänyttä taunopalo-tavaraa.
 
onion sanoi:
Siis mitä fideliä! Eikö täällä kukaan muu odota innolla tulevia eläkepäiviä, jolloin saa ajella mopoautolla pitkin kaupunkia? Flirteerata mummelaita ostarin kulmalla ja samalla napostellen marianne karkkeja uusilla proteeseilla? Voimailu ja kehonrakennus vaihtuu sauvakävelyyn ja rollaattoriskapoihin ostarilla muiden veteraanien kanssa. Viimeistään katetrin räjähtäminen kunnaliskodin verkkareihin kyykätessä saa lopettamaan voimailun ja siirtymään muihin harrastuksiin, kuten esim. sienestys ja verkkaripyykki. Treenipäiväkirja muuttuu virtsankarkailun kirjanpidoksi. DVD-kokoelma vaihtuu Tauno Palo, Ansa Ikonen elokuvakirjastoksi, joita sitten näytetään lapsenlapsilleja ja tarjotaan samalla jaffaaaa.
Virtsankarkailun lisäksi myös b-rappu falskaa johtuen nuoruuden suurista kyykkypainosta. Sulkijalihas on kuin vanhentunut portsari ja höyryn ja metaanin yhdistelmä saa vanhaikodin soutujoukkoeen verkkarit näyttämään siltä että soudettu on. Hyvää näissä haisevissa tornadoissa on se, että vanhat proteiinidrinkit muistuvat mieleen ja samariinin nauttiminen säännöllisesti tuo vanhat bulkkiajat mieleen.



Hysteeristä naurua!!! Ei tuu loppua... :hyper:
 

Suositut

Back
Ylös Bottom