- Liittynyt
- 10.12.2003
- Viestejä
- 577
Jos se nyt ketään lohduttaa niin voin kertoa että
- viimeistään kolmikymppisenä takuu menee umpeen ja paikat alkavat hajoilla, teki mitä teki. Rappio etenee vääjäämättömästi. Et ole terästä, ja luonto näyttää sen sinulle. Hyväksy se. Moni ovi on sulkeutunut, eikä sinusta tullutkaan ihmelasta, maailmanmestaria, kuuluisaa tai edes Idols-karsiintujaa. Parhaassa tapauksessa lakkaat vertaamasta itseäsi muihin. Se jos mikä on aikuisuutta.
- edellämainitun sekä kaiken muunkin ikääntymiseen liittyvän hyväksyy ennenpitkää, koska vaihtoehtoakaan ei ole. Luopuminen ei tee kipeää, vaikka onkin katkeransuloista. Nuoruus meni eikä se tule takaisin. Moni asia jonka nimeen vannoit kakarana näyttää nyt banaalilta, typerältä tai vain merkityksettömältä. Se mitä et saanut ei ollutkaan sinulle niin kamalan tärkeätä. Se mitä sait oli se minkä eteen teit oikeasti töitä; se mitä sinulla on nyt on palkintosi, hyvässä ja pahassa. Kolmikymppisenä et voi syyttää tai kiittää ketään muuta kuin itseäsi siitä mitä olet ja mitä sinulla on.
- kun itse vanhenet, ymmärrät viimein että ihminen on niin nuori kuin miksi itsensä tuntee. Tuntuu tyhmältä ajatukselta kunnes sen kokee omakohtaisesti. Kolmikymppisenä ei nelikymppinen tunnu yhtään ikälopulta, ja niin edespäin. Kysykää eläkeläisiltä tuntevatko he itsensä vanhoiksi. "Kustaakin kuoli nuorena, vasta vähän yli 80 vee." Eläkeiän tullen sinulla on vielä hyvässä lykyssä enemmän vuosia edessä kuin nyt takana!
- ja kaikkein tärkein asia: kolmikymppisenä (viimeistään) hyväksyy sen etteivät naisetkaan pysy ikuisesti nuorina. Nelikymppinen nainen, siisti ja itsestään huolehtiva, näyttäytyy yhtäkkiä aivan pantavana. Se että elämä näkyy naamasta ja vartalosta ei ole välttämättä paha asia.
- nuoruuteen ripustautuminen on kaikkein säälittävintä. Mutta jos tuntee itsensä nuoreksi, on ihan OK värjätä lettinsä (jos sitä on), ajaa Jaguarilla silkkipaita napaan asti auki ja parittajaketju kaulassa kimallellen. Ja puristella Mirkun (22 vee) rehevää persettä. Tukehtukoon toiset eläkeläiset pullaansa!
---
Vanhin jota olen katsellut sillä silmällä oli ainakin 45, ja siitä on jo aikaa. Kaikki riippuu esillepanosta.
Nuorin... Mitä merkitystä sillä on? Miehen pää on asennettu siten että heti kun kohteella on karvat, rinnat ja jonkinlainen perse, voisin kuvitella antavani. Ainakin voin katsella ja nauttia. Jos kohde sattuu olemaan 12-vuotias täytyy vain tyytyä (salaa) katselemiseen, mikä näin ukkomiehenä luonnistuu ihan helposti. Voin kuvitella että jos olisin vapaa (=yksin) niin katsoisin ensin pantavat ulkomuodon perusteella ja sitten karsisin puheiden perusteella. Kyllähän se niin on että liian nuoren jutuista tulee pää kipeäksi. Paras siveysvyö pikkutytöille on juttujen taso. Aikanaan kuolasin (töissä) nuoren ja norjan harjoittelijan perään ja kun kerrankin pääsin juttelemaan, sain kuulla kahvitauon verran kaiken siitä miten hänen vanhempansa (joiden luona hän asui) lajittelevat pyykin ja mitä hänen pikku puudelilleen kuuluu. Sen jälkeen henkinen ikä ajoi ohi fyysisen pantavuuden. Lapsi mikä lapsi.
Jos etsisin nyt kumppania parisuhteeseen, tuskin edes harkitsisin alle kolmikymppistä. Yhden illan jutut on perseestä, enemmin vaikka huoriin (mutta jos rahalla pitää ottaa niin sitten nuori ja nätti, kiitos).
- viimeistään kolmikymppisenä takuu menee umpeen ja paikat alkavat hajoilla, teki mitä teki. Rappio etenee vääjäämättömästi. Et ole terästä, ja luonto näyttää sen sinulle. Hyväksy se. Moni ovi on sulkeutunut, eikä sinusta tullutkaan ihmelasta, maailmanmestaria, kuuluisaa tai edes Idols-karsiintujaa. Parhaassa tapauksessa lakkaat vertaamasta itseäsi muihin. Se jos mikä on aikuisuutta.
- edellämainitun sekä kaiken muunkin ikääntymiseen liittyvän hyväksyy ennenpitkää, koska vaihtoehtoakaan ei ole. Luopuminen ei tee kipeää, vaikka onkin katkeransuloista. Nuoruus meni eikä se tule takaisin. Moni asia jonka nimeen vannoit kakarana näyttää nyt banaalilta, typerältä tai vain merkityksettömältä. Se mitä et saanut ei ollutkaan sinulle niin kamalan tärkeätä. Se mitä sait oli se minkä eteen teit oikeasti töitä; se mitä sinulla on nyt on palkintosi, hyvässä ja pahassa. Kolmikymppisenä et voi syyttää tai kiittää ketään muuta kuin itseäsi siitä mitä olet ja mitä sinulla on.
- kun itse vanhenet, ymmärrät viimein että ihminen on niin nuori kuin miksi itsensä tuntee. Tuntuu tyhmältä ajatukselta kunnes sen kokee omakohtaisesti. Kolmikymppisenä ei nelikymppinen tunnu yhtään ikälopulta, ja niin edespäin. Kysykää eläkeläisiltä tuntevatko he itsensä vanhoiksi. "Kustaakin kuoli nuorena, vasta vähän yli 80 vee." Eläkeiän tullen sinulla on vielä hyvässä lykyssä enemmän vuosia edessä kuin nyt takana!
- ja kaikkein tärkein asia: kolmikymppisenä (viimeistään) hyväksyy sen etteivät naisetkaan pysy ikuisesti nuorina. Nelikymppinen nainen, siisti ja itsestään huolehtiva, näyttäytyy yhtäkkiä aivan pantavana. Se että elämä näkyy naamasta ja vartalosta ei ole välttämättä paha asia.
- nuoruuteen ripustautuminen on kaikkein säälittävintä. Mutta jos tuntee itsensä nuoreksi, on ihan OK värjätä lettinsä (jos sitä on), ajaa Jaguarilla silkkipaita napaan asti auki ja parittajaketju kaulassa kimallellen. Ja puristella Mirkun (22 vee) rehevää persettä. Tukehtukoon toiset eläkeläiset pullaansa!
---
Vanhin jota olen katsellut sillä silmällä oli ainakin 45, ja siitä on jo aikaa. Kaikki riippuu esillepanosta.
Nuorin... Mitä merkitystä sillä on? Miehen pää on asennettu siten että heti kun kohteella on karvat, rinnat ja jonkinlainen perse, voisin kuvitella antavani. Ainakin voin katsella ja nauttia. Jos kohde sattuu olemaan 12-vuotias täytyy vain tyytyä (salaa) katselemiseen, mikä näin ukkomiehenä luonnistuu ihan helposti. Voin kuvitella että jos olisin vapaa (=yksin) niin katsoisin ensin pantavat ulkomuodon perusteella ja sitten karsisin puheiden perusteella. Kyllähän se niin on että liian nuoren jutuista tulee pää kipeäksi. Paras siveysvyö pikkutytöille on juttujen taso. Aikanaan kuolasin (töissä) nuoren ja norjan harjoittelijan perään ja kun kerrankin pääsin juttelemaan, sain kuulla kahvitauon verran kaiken siitä miten hänen vanhempansa (joiden luona hän asui) lajittelevat pyykin ja mitä hänen pikku puudelilleen kuuluu. Sen jälkeen henkinen ikä ajoi ohi fyysisen pantavuuden. Lapsi mikä lapsi.
Jos etsisin nyt kumppania parisuhteeseen, tuskin edes harkitsisin alle kolmikymppistä. Yhden illan jutut on perseestä, enemmin vaikka huoriin (mutta jos rahalla pitää ottaa niin sitten nuori ja nätti, kiitos).