Hyviä olutmerkkejä?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tabe
  • Aloitettu Aloitettu

M-NUTRITION PURE CREATINE 300 g

100 % puhdaslaatuista kreatiinimonohydraattia

-30%
Totta kai. Oliko tuo minulle suunnattu, vai? (Minä kun mielestäni listasin minulle sopivat tilanteet nauttia kotimaisia bulkkioluita)
Ihan yleisesti. Se jotenkin vaikuttaa välillä unohtuvan, kun leimataan jotain kuraksi ja ylistetään taas jotain toista olutta/oluttyyliä :)
 
Miten ihmeessä joku Tuborg, Corona tai Sol voittaa kotimaiset "jutut" mennen tullen? Ja miten helvetissä noita voi sanoa erikoisemmiksi?

Minäkin siirryin Koffin punaisesta suoraan double ipoihin.
 
Jyväskylä kun on saamassa oman panimonsa, nimeltään Panimo Hiisi, niin olivat tehneet alkuun yhteistyökeitoksen Rekolan panimon kanssa. Tuotteen nimeksi tuli Kaksi kotia, joka on jonkin sortin tyrnillä maustettu, kuusivolttinen belgityylinen IPA. Se olis nyt ainakin yhdessä kuppilassa juotavana täälläkin päin, että pitää varmaan käydä maistamassa siinä vaiheessa, kun saan vakuutettua itseni, ettei mene dokaamiseksi :D
 
Juuri ku täällä on puhuttu "erikoisista" ja erikoisista kaljoista, niin kerrottava vaan varoituksena, että Lapin Kullan Arctic Malt oli aika jäätävä kokemus. Kaikenlaiset Sakut, Saku Tumet ja Saaremaa Tuulikitkin uppoo hyvin, mutta tuo suomalaistekele oli karmeaa litkua!
 
Juuri ku täällä on puhuttu "erikoisista" ja erikoisista kaljoista, niin kerrottava vaan varoituksena, että Lapin Kullan Arctic Malt oli aika jäätävä kokemus. Kaikenlaiset Sakut, Saku Tumet ja Saaremaa Tuulikitkin uppoo hyvin, mutta tuo suomalaistekele oli karmeaa litkua!
Hehe, arvatenkin joit sitä Pilsiä ja aavistuksen reippaampi humalointi tökkäs? :) Muutenhan se on niin peruskauraa kuin olla ja voi.
 
Suurissa oluissa ja pienissä panimoissa tuli maisteltua Hollolan Hirven juomia vähän. Peura Pilssissä taisi olla karmea jälkimaku ja muuten melko mauton, Tumma Hirvi oli todella tumma ja kuivakka maku pysyi kyllä suussa pitkään, Vehnä Hirviköhän se yksi oli nimeltään - oli ihan jees. En muista tarkkaan enää miltä maistui niin ei ossoo kuvailla. Kivisahti oli se suurin kiinnostuksen kohde ja kyllähän sitä joi. Melko makea.

Noiden jälkeen kuitenkin perus Sandels maistui kyllä niin tolkuttoman hyvälttä että oksat pois. Mitä noihin teiän keskusteluihin kotimaisten "bulkkioluiden" vähäisistä makueroista tulee niin aikamoista paskaa. On niissä aivan selkeitä eroja etenkin ääripäiden välillä. Esimerkiksi Karjalan ja Sandelssin maussa on niin suuri ero ettei mitään tolkkua.
 
Mitä noihin teiän keskusteluihin kotimaisten "bulkkioluiden" vähäisistä makueroista tulee niin aikamoista paskaa. On niissä aivan selkeitä eroja etenkin ääripäiden välillä. Esimerkiksi Karjalan ja Sandelssin maussa on niin suuri ero ettei mitään tolkkua.
Se on ihan yleisesti tiedossa, että erot vaaleiden lagereiden kesken ovat paljon pienempiä, kuin erot esim. vaaleiden lagereiden ja joidenkin muiden oluttyylien kesken. Vaalea lager on maultaan miedompaa, se on lähtöisin ihan valmistustavasta, eikä siitä pääse mihinkään, vaikka miten haluaisi toisin uskotella :)

Onhan noissa eroja, mutta ne hämärtyy helposti mitä useampaa tuotetta vierekkäin laitetaan.
 
Se on ihan yleisesti tiedossa, että erot vaaleiden lagereiden kesken ovat paljon pienempiä, kuin erot esim. vaaleiden lagereiden ja joidenkin muiden oluttyylien kesken. Vaalea lager on maultaan miedompaa, se on lähtöisin ihan valmistustavasta, eikä siitä pääse mihinkään, vaikka miten haluaisi toisin uskotella :)

Onhan noissa eroja, mutta ne hämärtyy helposti mitä useampaa tuotetta vierekkäin laitetaan.

No tokihan Koffi eroaa Kivisahdin mausta enemmän kuin Lapparin mausta, mutta turha noita makueroja on silti vähätellä jos ne on selkeät. Ainoa millä kuitenkin on väliä on se miltä se omassa suussa maistuu. Hifisteli tosiharrastelijat valmistusmenetelmistä sitten kuinka paljon tahansa.
 
Hehe, arvatenkin joit sitä Pilsiä ja aavistuksen reippaampi humalointi tökkäs? :) Muutenhan se on niin peruskauraa kuin olla ja voi.

En osaa ottaa kantaa siihen onko se peruskauraa vai ei. Eikä se ollut tarkoituskaan. Tarkoitus oli vaan todeta, että erikoinen tai ei, niin tosi vetistä kuravettä verrattuna vaikka Sakun peruskaljoihin
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
No tokihan Koffi eroaa Kivisahdin mausta enemmän kuin Lapparin mausta, mutta turha noita makueroja on silti vähätellä jos ne on selkeät. Ainoa millä kuitenkin on väliä on se miltä se omassa suussa maistuu. Hifisteli tosiharrastelijat valmistusmenetelmistä sitten kuinka paljon tahansa.
No sepä se, kun ei ne oikein minusta ole. Siinä olet toki aivan oikeassa, että yksilöllista maistaminen on, enkä minä tai kukaan mukaan ole siihen paljoa sanomaan, jos joku jostain tykkää ja jostain toisesta ei.

Mutta ei oluiden kanssa hifistely voi mitenkään itsetarkoituksellistakaan olla. Noiden vaaleiden lagereiden kanssa makuskaala jää vaan pirun kapeaksi. Tämän olen tainnut kirjoittaa jo liiankin monta kertaa tähän ketjuun.
 
Itse olen huomannut, että vihreä lasipullo voittaa tölkit mennen tullen :rock:
Mikähän siinä oikein on, että lasipullosta se olut maistuu paremmalta?
 
Sinänsä vähän sääli, että Suomessa jako bulkkioluihin ja "erikois"oluihin on niin suuri, ainakin henkisesti. Moni peruslagerin nauttija voisi yllättyä ja tykästyä jos joskus kokeilisi niitä "erikoisempia" oluita. Vähän säälihän tämä on - onko alkoholipolitiikkamme aiheuttanut tämän? Eihän esimerkiksi pintahiivaoluet sinänsä mitenkään "erikoisia" ole (esim. tuotannon kannalta [kotona niitä on jopa helpompi tehdä]), mutta hinta ja saatavuus monesti on.

Tästä tulee mieleen se kun salkkareissa pari nuorta jannua oli Lontoossa, ja toinen niistä sano "Tääl on halpaa bissee! Joka hanassa lukee ALE!"
 
Sinänsä vähän sääli, että Suomessa jako bulkkioluihin ja "erikois"oluihin on niin suuri, ainakin henkisesti. Moni peruslagerin nauttija voisi yllättyä ja tykästyä jos joskus kokeilisi niitä "erikoisempia" oluita. Vähän säälihän tämä on - onko alkoholipolitiikkamme aiheuttanut tämän? Eihän esimerkiksi pintahiivaoluet sinänsä mitenkään "erikoisia" ole (esim. tuotannon kannalta [kotona niitä on jopa helpompi tehdä]), mutta hinta ja saatavuus monesti on.

Tästä tulee mieleen se kun salatuissa pari nuorta jannua oli Lontoossa, ja toinen niistä sano "Tääl on halpaa bissee! Joka hanassa lukee ALE!"
Kyllähän ihmiset vaikuttavat ravintolakäyttäytymisen perusteella olevan valveutuneempia noin isommassa mittakaavassa, mutta vieläkin on olemassa se tietty ryhmä oluenjuojia, jotka nyrpistävät nenäänsä heti, kun eteen tulee jotain muuta kuin vaaleaa lageria. Näille erikoisuudet on sitten useimmiten saksalainen tai tsekkiläinen vaalea lager ja tumma olut tarkoittaa yleensä tsekkiläistä tummaa lageria, useimmiten Velkoa :) Jyväskylää ja esimerkiksi meidän ravintolaa ajatellen nämä edellämainitut ovat useimmiten vanhempia miehiä tai pienemmiltä lähipaikkakunnilta tulleita nuoria.

Ei pintahiivaoluet niin erikoisia olekaan, mutta valmistuksesta kun on puhe, niin käyminen on voimakkaampaa pohjahiivakäymiseen verrattuna ja käymisessä muodostuu helpommin käymisaromeja, jotka ovat usein näitä aleissa olevia hedelmäisiä aromeja. Näistä ei kaikki pidä. Siihen kun lisäät vielä rapsakan humaloinnin, niin koffin juojat on ihmeissään :)

Mitä tuohon alkoholipolitiikkaan tulee, niin onhan sillä varmaan jotain merkitystä kuten myös kotimaisten suurten panimoiden massatuotannolla. Lisäksi usein tällainen pintahiivaolut, vähän nyt riippuen oluen tyylistä, vaatisi hieman reippaampaa prosenttia maitokauppavahvuisiin verrattuna. Nyt näiden vahvempien, varsinkin pienpanimo-oluiden jakelukanavat ovat ravintoloiden lisäksi aika vähissä, kun käsittääkseni Alkonkin valikoimapolitiikka on aika jäykkää. Nämä isot panimot plus Laitila saavat enää harvoin mitään mielenkiintoista aikaan. Se on kuitenkin positiivista, että kaupat ovat muuten lisänneet valikoimaansa runsaasti näiden sallittujen oluiden suhteen.

Onhan se selvä asia minusta, että jos näitä kotimaisia erilaisia pienpanimo-oluita olisi laajemmin saatavilla, niin kyllähän yhä suurempi osa ihmisistä niistä löytäisi omiaan. Nyt eräänlainen olutsivistys ja kulttuurin luominen taitaa olla pitkälti ravintoloiden, olutseurojen ja pienpanimofestivaalien harteilla.
 
Kyllähän ihmiset vaikuttavat ravintolakäyttäytymisen perusteella olevan valveutuneempia noin isommassa mittakaavassa, mutta vieläkin on olemassa se tietty ryhmä oluenjuojia, jotka nyrpistävät nenäänsä heti, kun eteen tulee jotain muuta kuin vaaleaa lageria. Näille erikoisuudet on sitten useimmiten saksalainen tai tsekkiläinen vaalea lager ja tumma olut tarkoittaa yleensä tsekkiläistä tummaa lageria, useimmiten Velkoa :) Jyväskylää ja esimerkiksi meidän ravintolaa ajatellen nämä edellämainitut ovat useimmiten vanhempia miehiä tai pienemmiltä lähipaikkakunnilta tulleita nuoria.
Joo, uskoisin että paremman saatavuuden myötä useampi tutustuu muihin oluisiin kuin bulkkilagereihin. Ja varmasti aina tulee olemaan se ryhmä joka juo sitä "koffin kolmosta" tai vastaavaa, eikä siinä mitään sinänsä. Voisin kuvitella, että suuremmissa kaupungeissa on suhteessa asukaslukuun enemmän kysyntää "erikoisoluille" kuin pienemmissä?

En minä tosin tiedä miten ulkomailla. Kyllä ulkomaillakin varmasti on niitä perusjätkiä ja -naisia jotka juo sitä paikallista "koffin kolmosta" jne. Mutta onko näiden Suomessa "erikoisoluina" pidettyjen oluiden saatavuus ja hintataso suhteessa bulkkioluisiin parempi verrattuna Suomeen?

Ei pintahiivaoluet niin erikoisia olekaan, mutta valmistuksesta kun on puhe, niin käyminen on voimakkaampaa pohjahiivakäymiseen verrattuna ja käymisessä muodostuu helpommin käymisaromeja, jotka ovat usein näitä aleissa olevia hedelmäisiä aromeja. Näistä ei kaikki pidä. Siihen kun lisäät vielä rapsakan humaloinnin, niin koffin juojat on ihmeissään :)
Jep, tiedän tämän. Teen itse kotona olutta ja tiedän siis eron pinta- ja pohjahiivaoluiden käymisen suhteen ja muutenkin näiden oluttyylien eron. Mutta ajattelin kuitenkin suuremmassa mittakaavassa, eli onko teollisessa panimotoiminnassa oikeasti niin kallista tehdä pintahiivaolutta kuin pohjahiivaolutta? En usko. Nyt kuitenkin pintahiivat on keskimäärin kalliimpia, johtunee varmaan pienemmän menekistä jne.? Tosin on siinä vähän eroa tehdä kotona kuin teollisesti: minä teen kerralla 20 litraa ja joku hartwall vissiin 80 000 :D (en tiedä, muistelisin että heillä on jotain tuota luokkaa kertaerät).

Tarkoitin siis, että esim. monet pintahiivaoluet ei sinänsä lagereihin verrattuna ole "erikoisia", mutta toistaiseksi niiden hinta ja saatavuus kyllä on varsin "erikoista". Huonona vertauksena: hieman kuin jossain afrikassa vesi on likaista, mutta ei puhdas vesi sinänsä ole erikoinen asia... Alkoholipolitiikalla tarkoitin juuri tuota "berliinin muuria" joka estää vahvempien oluiden myynnin maitokaupoissa.
 
Voisin kuvitella, että suuremmissa kaupungeissa on suhteessa asukaslukuun enemmän kysyntää "erikoisoluille" kuin pienemmissä?

En minä tosin tiedä miten ulkomailla. Kyllä ulkomaillakin varmasti on niitä perusjätkiä ja -naisia jotka juo sitä paikallista "koffin kolmosta" jne. Mutta onko näiden Suomessa "erikoisoluina" pidettyjen oluiden saatavuus ja hintataso suhteessa bulkkioluisiin parempi verrattuna Suomeen?
En osaa sanoa, että onko se mitenkään suhteessa asukaslukuun. Kun on enemmän massaa, niin on enemmän kysyntää myös erikoisuuksille. Pääkaupunkiseutu saattaa voittaa logistiikan puolesta, ettei kaikkea lähdetä kärräämään kovin pohjoiseen.

Eri maissahan on ihan eri olutulttuurit, toimintaympäristö, verotus, ravintoloiden kulurakenne ja niin edelleen. Katselin Amsterdamissa, kun johonkin ravintolaan työnnettiin letkulla Hoegaardenia säiliöautosta 1000 litran tankkiin samalla tavalla kuin täällä tehdään Karjalalle, Karhulle, Koffille, Olville ja Lapin Kullalle. Suomessa kyseisen tuotteen hinta (sisään) on vaan tuopilta melkein kolminkertainen mainittuihin kotimaisiin verrattuna, eikä täältä taida löytyä ravintolaa, jossa kiertäisi tuhannen litraa vehnäolutta viikkoon.

Tuo jaottelu "tavallisiin" ja "erikoisoluisiin" on vähän vaikea heti, kun mennään Suomen rajojen ulkopuolellle. Tai no, ainakin Skandinaviasta veks. Mikä nyt on missäkin maassa tavallista ja mikä ei.

Jep, tiedän tämän. Teen itse kotona olutta ja tiedän siis eron pinta- ja pohjahiivaoluiden käymisen suhteen ja muutenkin näiden oluttyylien eron. Mutta ajattelin kuitenkin suuremmassa mittakaavassa, eli onko teollisessa panimotoiminnassa oikeasti niin kallista tehdä pintahiivaolutta kuin pohjahiivaolutta? En usko. Nyt kuitenkin pintahiivat on keskimäärin kalliimpia, johtunee varmaan pienemmän menekistä jne.? Tosin on siinä vähän eroa tehdä kotona kuin teollisesti: minä teen kerralla 20 litraa ja joku hartwall vissiin 80 000 :D (en tiedä, muistelisin että heillä on jotain tuota luokkaa kertaerät).
Ei ole hajuakaan suurten panimoiden tuotantoprosessien hinnoista, mutta tällä hetkellä vaalea lager on se, mitä juodaan ja panimoiden tietotaito ja prosessien optimointi on tähän kiinnitettyä, niin tokkopa tuo ihan heti on muuttumassa vähänkään suuremmassa mittakaavassa. Mulle riittäisi, jos nämä suuremmat panimot pitäisivät valikoimissaan vähän laajempaa skaalaa ulkomaisia tuontioluita, kun Koffin ja Hartwallin valikoimat ovat todella tylsiä, mutta tämä ei taas maitokauppakuluttajaa oikein koske.

edit. ulkomaiset tuontioluet ovat saatanan kalliita. Kuskaaminenko sitten maksaa tänne synkkään pohjoiseen. Pakko niistä on repiä aika hurjia hintoja ravintolassa, jos meinaa yhtään saada jotain näppiinkin, ellei nyt sitten jonkun hanakolmosen menekki ole niin hurjaa, että katteet kestää noiden muiden myymisen alennuksella.
 
En osaa sanoa, että onko se mitenkään suhteessa asukaslukuun. Kun on enemmän massaa, niin on enemmän kysyntää myös erikoisuuksille. Pääkaupunkiseutu saattaa voittaa logistiikan puolesta, ettei kaikkea lähdetä kärräämään kovin pohjoiseen.
Toki. Ajattelin myös niin, että kaupungeissa on myös erilaisille kulttuureille tilaa enemmän. Eli jos vaikka Kilpisjärvellä 1 henkilö per 100 asukasta juo "erikoisoluita", niin onko sama suhdeluku Helsingissä? En yllättyisi, jos Helsingissä useampi kuin 1/100 (tai mikä se arvo nyt onkaan) nauttisi erikoisoluita. Pikkukylässä voi sosiaalinen paine olla suurempi: "Äijäthän juo karjalaa perkele!". No joo stereotypia, mutta kuitenkin voisin veikata että asia on myös näin. :)
 
Kieltämättä hieman kummallista on tuo olusten hinnottelu suomessa, verrattuna nyt vaikkapa tuohon länsinaapuriin. Suomen a-marketissa kun nuiden tuontiolusten (esim. britit) hinta on miltei kaksinkertainen systeemiin nähden. Eli ei se ainakaan tuontikustannuksilla tuo ero selity enää. Verot toki tuo oman eronsa, mutta ei kai niilläkään nyt tuollaista eroa selitetä sitten millään. Jenkkiolusilla tuon hinnan vielä ymmärtää, varsinkin niiden pienpanimo tuotosten kohdalla joita ei lavatolkulla tänne roudata.

Ja mitä nuihin skandinaaviolusiin tulee, niin yllättävän suppeasti niitäkin on täältä suomesta saatavissa, niissä nyt ei ainakaan nuo kuletuskustannukset nousisi kynnyskysymykseksi hintaa määrittäessä. Norjastahan nyt on aina tullut hyviä olusia, mutta ainakin viime aikoina on ruotsista ilmaantunut herkku toisensa perään. Esim. Oppigårdsin tuotokset on nousseet omiin suosikkeihin ihan reilusti. Ja vastikään uutena tuttavuutena maistettu Electric Nursen pale Ale oli kerrassaan makosa olunen, kelpaa amerikan serkkujen seuraksi koska tahansa. Samoin Lervigin panimon Lucky jack ja Hoppy Joe, erinomaisia kumpainenkin ja menisivät vielä rosenttiensa puolesta maitokaupankin hyllylle.
 
Hmm. Mä en näe kuin ravintolamyyntiin tulevien tuotteiden sisäänostohintoja, joten en osaa arvailla, että mitä ne olisivat kaupan puolella, mutta joku ulkomainen tuontiolut maksaa vähän tavarasta riippuen jotain reippaan kahden ja neljän euron välillä. Tai tuohon haarukkaan saa mahtumaan jo aika ison osan tuotteista. Kalliimpiakin on, eikä nykyään ole mikään ihmekään, että jostain pienpanimo-oluesta tai erikoisuudesta asiakas joutuu maksamaan kaksinumeroisen summan.

Okei, sisäänostohinta on jotain 2-4 euron välillä ja ravintola haluaa luonnollisesti katetta tuotteelle, että kattaa tuotteen myymiseen ja liikkeen ylläpitämiseen liittyviä kuluja. Katetta voi kompensoida kasvattamalla myytyjen yksiköiden määrää, mutta useimmiten kateprosentti pidetään jokseenkin korkealla vakiotasolla ainakin niissä paikoissa, minkä toimintaa olen päässyt seuraamaan. Alkoholissa toivottu kateprosentti huitelee vähän artikkelista riippuen 70-80% hujakoilla. Tuontioluissa kateprosentti painuu väkisinkin välillä alle tuon 70% ihan siksikin, että muuten hinta nousee tuotteeseen nähden mielettömäksi, mutta taas esimerkiksi kossun ja muiden kaatoviinojen katteet huitelee tuolla 80 prosentissa noin karkeasti.

Jotta mainittuun tavoitekatteeseen päästään, kateprosenttia ja ulosmyyntihintaa voi tarkastella kaavasta (ulosmyyntihinta - sisäänostohinta) / ulosmyyntihinta. 70% katteeseen kaava pelkistyy yksinkertaisesti kertoimeksi 3,33, 80% kerroin on 5.

Nyt voidaan ottaa esimerksi vaikka 2€:n hintainen tuote sisäänostoltaan, lyödään sille hintalappu 8€ ja huomataan, että jippii: 75% katetta. Ongelmaksi muodostuu vaan se, että tuohon hintaan asiakas odottaa tuotteeltakin jo jotain erikoisuusarvoa, ja noin halvalla ei saa sisään kyllä yhtäkään Brewdogia, Mikkelleriä tai muutakaan trendipanimotuotetta puhumattakaan mistään erikoisuuksista tai edes jenkkikamasta. 3€:n hintainen tuote onkin tuolla tavalla laskettuna asiakkaalle jo kympin hintainen, mikä taas alkaa olemaan sillä rajalla, että ylitetään sellainen raja, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Käytännössä näissä otetaankin katteissa takkiin, että saadaan tuotteita hyllyyn ja koitetaan tehdä rahaa näillä massatuotteilla.

Mielenkiintoista minun kannaltani olisikin tietää, että miten paljon hinta nousee siinä vaiheessa, kun maahantuoja tai tukku päättää tuoda tavaraa Suomeen.

muoks. pahoittelen tätä ammattikoululuentoa.
 
Mitkäs ovat teidän mielestänne hinta-laatusuhteeltaan parhaat Suomesta saatavat oluet? Voi listata joko janonsammuttajia tai nautiskeluoluita.

Minun suosikkini maun vuoksi juotavista on Fuller's ESB, joka on Alkon yleiseen hintatasoon verrattuna edullinen: 3,90 puolen litran pullosta. Maku on enemmän kuin kohdallaan ja toimii melkein tilanteessa kuin tilanteessa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom