Kaikkeen sitä lomansa käyttääkin, mutta piti ottaa selvää kun kuulosti niin perverssiltä. :D Parhaiten harjoituksen aikaansaamista hormonaalisista vasteista tiedetään näköjään kasvuhormonin osalta. Seuraavien mekanismien on ehdotettu johtavan harjoituksen aikaansaaman kasvuhormonin lisääntymiseen,
boldilla ne joilla on arveltu olevan eniten vaikutusta:
Hermostollinen stimulaatio
- Tämän teorian mukaan kasvuhormonieritys laukeaa lihaksessa olevien sensoristen hermosolujen aktivoitumisen seurauksena. Kyseessä on lihaksen venytyksestä aistivien lihaskäämien sensoristen hermojen vilkkaammasta signaloinnista keskushermostoon päin (affarentit), joka johtaa lopulta lisääntyneeseen kasvuhormonin eritykseen. Tätä on tutkittu mm.
elektronisen stimulaation avulla. Hauskaa tossa tutkimuksessa on se, että yhden lihaksen (tibialis) aktivaatio johtaa kasvuhormonierityksen lisääntymiseen, toisen aktivaatio (soleus) vähenemiseen
. Tätä ns. affarentti-aivolisäke akselia tukee myös tieto, että painottomassa tilassa oleskelun aikana (avaruuslennot) tuo harjoituksen aikaansaama kasvuhormonivaste pienenee selvästi. Viittaa siis siihen, että jatkuva hermoista lihakseen tuleva ärsyke on välttämätön kasvuhormonivasteelle.
Maitohappo
- Harjoituksen aikaansaaman kasvuhormonitason nousun ja laktaatin muodostumisen kynnys korreloivat aika tarkasti
1 ,
2. Lisäksi muita ehdotettuja mekanismeja ovat harjoituksen aiheuttamat typpioksidin, katekoliamiinien ja happo-emästasapainon muutokset.
Mun tietääkseni ei ole kuitenkaan osoitettu, että tuo harjoituksen aikainen kasvuhormonin pitoisuuden lisääntyminen vaikuttaisi lihaskasvuun
per se. Nykyisen tietämyksen mukaan kasvuhormoni vaikuttaa somatomediinien (IGF-1 ja IGF-2) kautta. Eli lähinnä maksassa ja muissa kohdekudoksissa (esim. lihaksessa) syntyy ja/tai vapautuu kasvuhormonin vaikutuksesta somatomediinejä. Sattuu kuitenkin olemaan niin,
ettei esim. IGF-1 pitoisuus monestikaan korreloi harjoituksen aikaansaaman kasvuhormonin lisäyksen kanssa. On paljon todennäköisempää, että paikallinen IGF-1:n syntyminen lihaksessa johtaa siihen lihaskasvuun, kunhan harjoituksen intensiteetti on vaan riittävä. Ja niin kuin tossa Dopey:n postissa mainittiin, nää hormonaaliset vasteet on todennäköisesti sekundaarisia lihaskasvun kannalta. Tuskin nuo kortisonitasotkaan tämmöisiä miettiessä merkittävästi lisääntyy, ellei sitten useampia yöunia missaa. Hauskahan näitä on pyöritellä mielessään…
MuTu tuntumalla kuitenkin veikkaisin, että ei se mitään ainakaan haittaa jos sen harjoituksen saa kohdennettua mahdollisimman tarkkaan tiettyyn lihakseen. Lepovuorossa olevat lihakset saa siten enemmän aikaa palautumiseen. Yleensä toi tarkka kohdentaminen on kuitenkin jokseenkin mahdotonta, eli kannattaa tehdä myös niitä ”perusliikkeitä”.
Tuo Massaa!, Voimaa! –kirjan teoria on kans aika kyseenalainen, ellei peräti täydellinen aivopieru. Suurin osa hermoston toiminnasta on toki refleksiivistä (varsinkin suojaheijasteet), ja esim. tasapainoa voi helposti parantaa harjoittelun avulla. Mutta että suojaheijasteilla voisi parantaa lihasten ”luontaista laiskuutta”? Kyllä ne lihakset on tarkoitettu luontaiseen työntekoon, ihmiset jotka niitä käyttää on välillä laiskoja. Seuraava villitys on varmaan treenikaverin töniminen esim. kyykyn aikana lihasten hermotuksen parantamiseksi ja ”laiskuuden murtamiseksi”:D