Hulkki ja hormonaalinen vaste

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Sumu sanoi:
Kyllä mä sanoisin ihan vaan MUTU-pohjalta, että hohhoijaa. Jos smith-kyykyssä saa paremman poltteen reisiin kuin vapaassa, niin kyllä veikkaisin, että se kasvattaa REISIÄ paremmin. Jotenkin tuo hormonaalinen vaste kuulostaa tuossa elävästi paskalta. Toki vapailla painoilla tehty kyykky on hyvää vaihtelua ja varsinkin voimatreenissä (voimanosto) pakollinen liike.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tällainen asioiden veivaaminen ja vatkaaminen nostaa kortisolitasot sataseen ja se antaa sellaisen hormonaalisen vasteen, että kehittyminen tuskin merkittävästi paranee.. vai paraneeko?

Plaah.

Olen vähän samaa mieltä tälläisistä vitun hormoonallisista vasteista sun muista. Nykyään porukka miettii vain kaikenlaisia ihmeellisiä teorioita yms. joilla kasvaisi paremmin. Ei lihaskasvuun ole edelleenkään mitä ihme poppakonsteja ja ei ikinään tule. Paljon hyvää ja proteiinipitoista ruokaa, normaalit yöunet sekä AIVAN V***N kovaa treenaamista. Siinä resepti.
Ja tuosta treenaamisesta... nyky treenaaminen on mennyt sellaiseksi pumppailu/hilavitkutin/jumppailuksi, millä ei kohta ole enään mitään tekemistä koko kehonrakennuksen kanssa. Raaka työ, raskailla painoilla... tuo on unohtunut monilta.

Tais mennä vähän :offtopic: ...

Mutta mutu-tuntumalla tuohon hormoonalliseen vasteeseen... unohtakaa!!
Perinteinen aito kyykky on todella hyvä reisien kasvattaja(jos ottaa alaselkää niin sitten ottaa, mutta reisiä sillä treenataan) kunhan toistot tehdään ihan syvältä. Tosin itse en ole tehnyt liikettä(kokeillut olen) kun viimmeksi joskus vuonna -95. Itse kallistun juuri tuohon smith-kyykkyyn sen paremman kohdistamisen takia ja sen takia ettei rasita alaselkää turhaan. Toinen on tietenkin Hack-kyykky(Smith mielestäni parempi) ja tietenkin Jalkaprässi.
 
IsoDino sanoi:
Ja tuosta treenaamisesta... nyky treenaaminen on mennyt sellaiseksi pumppailu/hilavitkutin/jumppailuksi, millä ei kohta ole enään mitään tekemistä koko kehonrakennuksen kanssa. Raaka työ, raskailla painoilla... tuo on unohtunut monilta.

Joillakin menee paikat ja sitäkautta pakko pienentää painoja. Samoin jos käytetään pitkiä sarjoja, ei siinä isoja romuja voi ottaa, mutta rasitus ja intensiteetti on yhtä kova.
 
Jep. Painonnostajien riukukoivista näkyy että smith-kone rulaa. Jo antiikin kreikassa oli Smith koneita. Kyykky Smith-koneessa on myös ihmisen luonnollisimpia liikkeitä ja rasittaa alaselkää, selkärankaa ja polvia huomattavasti vähemmän kuin normaalikyykky.

Poltteestahan sen huomaa sillä polteella on suora yhteys lihaskasvuun.

ps. :)
 
Kumpikin on väärässä, tai ainakaan kumpikaan ei ole todistettavasti oikeassa. Mike on väärässä siinä, että "parempi polte" (eli paikallisesti kohonneet maitohappotasot) jotenkin korreloisi paremman lihaskasvun kanssa ja Hulkki samaten tuon hormonaalisen vasteen (oletan, että kysymys on kasvuhormonista ja testosteronista) ja lihaskasvun syy-seuraussuhteesta. Mike on ehkä vähemmän väärässä, sillä fiilispohja on kuitenkin parempi perusta kuin perustaa mielipiteet ikivanhaan teoriatietoon.

Mä en siis usko teitä kumpaakaan, uskon Lyle McDonaldia. Tää quote on jostain herran kirjasta, mutta koska ukko oli sen itse postannut usenettiin, niin tuskin haittaa sen copy&paste tänne. Mikä sitä pattia kasvattaa:
Section 2: What Causes Muscle growth?

Weight training results in an alteration in the rate of protein
synthesis and degradation (34,35). Following resistance training,
levels of 3-methylhistidine (a marker of protein breakdown) increase
(34) and protein synthesis increases over the next 24-36 hours (36-38).
Although the exact stimulus for growth is not known, research supports
one or more of the following factors as critical to stimulate growth:
high tension, metabolic work, eccentric muscle actions and the hormonal
response to training (33,39-41). Additionally, sufficient nutrients and
protein must be available to support the synthesis of new muscle
proteins. Each factor is discussed in further detail.

1. Tension
For a fiber to adapt, it must be used during an activity (24). Recall
from chapter 17 that muscle fiber recruitment is primarily determined by
the load which must be lifted. The minimum tension considered to
stimulate growth and strength gains is roughly 60% of 1RM. Recall also
that muscle fibers continue to be recruited up to about 80-85% of 1RM at
which time further force production occurs through rate coding.
Therefore optimal Type II muscle fiber involvement will occur with loads
between 60-85% of 1RM (approximately 6-20 reps). However, simply
recruiting a fiber is not sufficient to make it adapt.

2. Metabolic work
Once a muscle fiber is recruited, it must do more work than normal for
adaptations to occur (40). Recent research has found that muscle growth
is greater with longer sets and that the metabolic changes (increased
blood metabolites such as lactic acid, phosphate, etc) seen with longer
set times may be part of the growth stimulus (42-44). It has also been
suggested that increased levels of lactic acid may play a role in the
growth stimulus possibly explaining why sets of 20-60 seconds (in the
anaerobic glycolysis range) seem to give better growth than shorter sets (45).

Tension plus metabolic work: the time under tension hypothesis
Factors 1 and 2 combined make up the time under tension (TUT)
hypothesis of growth (39,46). TUT simply says that fibers must develop
sufficient tension for a sufficient time period to adapt. While the
exact amount of time necessary to stimulate growth is not known and will
most likely vary from muscle fiber to muscle fiber, it has been
suggested that set times between 20-60 seconds (corresponding with
anaerobic glycolysis) be used for one or more sets (23,24,46). Even
within the context of high tension for sufficient time, growth is not
guaranteed. We also need to consider how the time under tension is
spent. Although muscles only contract, depending on the relationship
between the force generated, and the load which must be lifted, one of
three types of muscle actions can occur.
The first is referred to as a concentric muscle action, where the
muscle shortens while contracting, lifting the weight. The second is
isometric muscle action, where the muscle does not change length while
contracting, and the weight does not move. The third is eccentric
muscle action, where the muscle lengthens while contracting, and the
weight is lowered.
Performing 40 seconds of pure concentric work is not the same as
performing 40 seconds of isometric work is not the same as performing 40
seconds of pure eccentric work. The third part of the growth stimulus
is thought to be the eccentric muscle action, which has different
characteristics than concentric or isometric actions.

3. An eccentric muscle action
Numerous studies have have compared concentric only training to
eccentric only training. Most find that the eccentric training groups
experiences more growth even when the total number of repetitions (time
under tension) performed by both groups is identical (2,47-51) .
There are a number of physiological differences between the performance
of concentric and eccentric muscle actions, summarized below. In
general, force capacity during an eccentric muscle action is
approximately 30-40% greater than that during a concentric muscle action
(8,9). That is, if 100 pounds can be lifted by a muscle, 130 to 140
pounds can be lowered.
Additionally, Type II muscle fibers (which show the greatest amount of
growth) are preferentially recruited during eccentric actions (8,9). As
Type II fibers have a greater force production capacity than Type I,
this may partly explain the greater strength seen during eccentric training.
During eccentric muscle actions, less muscle fibers are recruited
(8,9). This means that the fibers recruited receive more overload per
fiber (54) which may explain the preferential growth seen. Finally,
eccentric but not concentric lifting stimulates protein synthesis (9).
If eccentric actions are the primary stimulus for growth, the question
arises of why perform concentric (lifting) muscle actions at all? First
and foremost, concentric actions are responsible for most of the
metabolic work during training contributing 84% of the total metabolic
work (49). Additionally, concentric strength limits eccentric strength
(55). That is, you can only lower as much weight as you can lift unless
you have partners lift the weight for you, so that it can be lowered.
This implies that periods of concentric only training (to improve
concentric strength capacity) may be useful so that more weight may be
used during the eccentric portion of the lift.

A final observation about eccentric training is that heavy eccentric
loading is associated with most of the muscle soreness from training
(56). Twenty-four to thirty-six hours after training, soreness occurs
and is called delayed onset muscle soreness (DOMS). DOMS is thought to
reflect direct mechanical damage (small tears) in the muscle fibers
(57). Following eccentric induced trauma, the muscle undergoes an
adaptation to prevent further damage and DOMS from the same overload (58).
It has also been suggested that tears to the cell membrane allow
calcium to flow into the cell, activating enzymes which break down
protein (59,60). Full recovery from this type of eccentric trauma is
completed with 4-7 days suggesting that the same muscle should not be
worked any more frequently than that, at least not with heavy eccentric contractions.
Another possible mechanism by which eccentric muscle actions may be
involved in muscle growth is through satellite cell proliferation (61).
Satellite cells are a type of cell located on the surface of muscle
fibers involved in muscle cell regrowth.
In response to both hormonal and mechanical stimuli (such as muscle
damage), satellite cells become active to help with tissue repair. In
animal models, satellite cell activity is involved in muscle hyperplasia
(generation of new muscle fibers). Although hyperplasia does not appear
to play a role in human growth (14), heavy eccentric muscle actions may
have the capacity to stimulate satellite cell proliferation by damaging
the cell and causing a local release of insulin-like growth factor 1
(IGF-1) (61-63).

All of the above information (tension, metabolic work, and eccentric
induced damage) has led to the development of the following schema,
which requires further validation, for muscle damage and growth. (59)
1. Depending on the force requirements, a given number of muscle fibers
will be recruited.
2. The recruited muscle fibers fatigue from performing metabolic work.
3. Upon reaching fatigue, individual fibers reach a point, termed
ischemic rigor, where they physically ‘lock up’ due to insufficient ATP.
This ‘locking up’ occurs during the concentric part of the movement
4. The subsequent eccentric muscle action causes small tears to occur in
the muscle, stimulating remodeling and growth.

The schema presented above fits well with the TUT hypothesis. To
stimulate the maximum number of fibers requires performing a high set
time with a high tension (within a range of 20-60 seconds). As each
fiber has a different fatigue time (based on it’s physiological
characteristics), each will require a relatively shorter or longer set
time to lock up and be damaged. As only the fibers which are fatigued
and damaged will adapt by the subsequent eccentric contraction, varying
set times may be necessary for optimal growth (24).

4. The hormonal response to weight training
Weight training affects levels of many hormones in the human body
depending on factors such as order of exercise, loads, number of sets,
number of repetitions, etc. The primary hormones which are affected by
weight training are growth hormone, testosterone, the catecholamines,
and cortisol.
The hormonal response to exercise is thought to be of secondary
importance to the factors listed above in terms of muscle growth. With
the exception of testosterone, the hormonal response to weight training
primarily affects fuel availability and utilization (64).

Growth hormone (GH)
GH is a peptide hormone released from the hypothalamus in response to
many different stimuli including sleep and breath-holding (65). At the
levels seen in humans, it’s main role is to mobilize fat and decrease
carbohydrate and protein utilization (66). The primary role of GH on
muscle growth is most likely indirect by increasing release of IGF-1
from the liver (66).
GH release during weight training appears to be related to lactic acid
levels and the highest GH response is seen with moderate weights (~75%
of 1RM), multiple long sets (3-4 sets of 10-12 repetitions, about 40-60
seconds per set) with short rest periods (60-90 seconds). Studies using
this type of protocol (generally 3X10 RM with a 1’ rest period) have
repeatedly shown increases in GH levels in men (67,68) and women (69,70)
and may be useful for fat loss due to the lipolytic (fat mobilizing)
actions of GH. Multiple sets of the same exercise are required for GH
release (70).

Testosterone
Testosterone is frequently described as the ‘male’ hormone although
women possess testosterone as well (at about 1/10th the level of men or
less) (1). Testosterone’s main role in muscle growth is by directly
stimulating protein synthesis (65,71). Increases in testosterone occur
in response to the use of basic exercises (squats, deadlifts, bench
presses), heavy weights (85% of 1RM and higher), multiple short sets (3
sets of 5 repetitions, about 20-30 seconds per set) and long rest
periods (3-5 minutes). Studies have found a regimen of 3X5RM with 3’
rest to increase testosterone significantly in men (67,68,72) but not in
women (69). It is unknown whether the transient increase in
testosterone following training has an impact on muscle growth.

Insulin-like growth factor 1 (IGF-1)
IGF-1 is a hormone released from the liver, most likely in response to
increases in GH levels (62). However, the small increases in GH seen
with training do not appear to affect IGF-1 levels (73). More likely,
IGF-1 is released from damaged muscle cells (due to eccentric muscle
actions) and acts locally to stimulate growth (42,63).

Cortisol
Cortisol is a catabolic hormone meaning that it breaks down larger
substances to smaller (i.e. triglycerides to fatty acids and glycerol,
and proteins to amino acids). It is released from the adrenal cortex in
response to stress such as exercise or starvation. Cortisol may have a
role in the tissue remodeling seen with heavy resistance training as it
increases protein breakdown at high levels (1). Increases in cortisol
tend to mirror the increases seen in growth hormone (74) and it has been
suggested that the increase in cortisol is a necessary part of the
muscle remodeling stimulus. (65,70) The basis for this is that the
breakdown of tissue is necessary to stimulate a rebuilding of that same tissue.

Catecholamines
The major role of catecholamines (adrenaline and noradrenaline) is fuel
utilization. As described previously, increases in levels of adrenaline
and noradrenaline increase liver output of glucose, mobilize fat from
adipose tissue, and stimulate glycogen breakdown in muscles. High
intensity weight training with multiple exercises increases
catecholamine levels similar to that seen in sprint training (65,75).
The overall effect of the rise in catecholamine levels is an increase in
blood glucose and stimulation of fat breakdown.

Adequate nutrients and energy
Once muscle growth is stimulated, the final requirement for growth to
actually occur is an excess of nutrients and energy (63). Reduced
calorie diets put the body in a systemically catabolic (tissue
breakdown) condition due to changes in hormone levels. Low-calorie
diets cause a decrease in growth promoting hormones such as insulin and
thyroid while increasing growth inhibiting hormones such as adrenaline,
glucagon, and cortisol (63). Similarly, overfeeding causes and
increase in those same hormones and an increase in lean body mass as
well as fat (76). It is generally impossible, except for beginners or
those returning from a layoff, for most individuals to gain muscle while
losing fat at the same time.
Simply put, the body must either be systemically catabolic (for fat
loss) or systemically anabolic (for muscle gain). Attempting to gain
significant amounts of muscle while losing fat at the same time or vice
versa tends to minimize the results of either goal. Most individuals
find that focusing on either fat loss or muscle growth yields the best
results. The CKD is somewhat unique among diets in that it couples a
catabolic phase (at below maintenance calories) with an anabolic phase
(at above maintenance calories), meaning that the potential to gain
muscle and lost fat simultaneously exists. This topic is discussed in
greater detail in chapter 12.

Progressive overload: the ultimate determinant of growth
Irrespective of the above factors, the ultimate key to larger and
stronger muscles is progressive overload. Individuals have achieved
growth using from 1 rep to 50 reps with a number of different protocols,
so it is impossible to say unequivocally that there is a ‘best’ program
for stimulating growth. As long as stress continues to be applied to
the body and muscles are forced to work against progressively greater
loads, assuming adequate recovery and nutrients are provided, growth
should occur in the long run. The above discussion is an attempt to
optimize the nature of the growth stimulus.
 
Mike sanoi:
Joillakin menee paikat ja sitäkautta pakko pienentää painoja. Samoin jos käytetään pitkiä sarjoja, ei siinä isoja romuja voi ottaa, mutta rasitus ja intensiteetti on yhtä kova.

Voihan sitä isoillakin painoilla tehdä pitkiä sarjoja.. :hyper:

Mutta minusta tuntuu että tuo intensiteettikin on laskenut monilla vuosien saatossa. Intensiteetti on tietty yksi avainsana, mutta liiallinen treenipainojen laskeminen alkaa meneen jo jumpan puolelle. Itsekkin tarvii välillä kyllä tiputella treenipainoja, mutta syy on yleensä loukkaantuminen, sairastelu tms. Terveenä taas treenataan aina "luukut auki".
Tämä on taas tietysti oma mielipiteeni...
 
JohnnyB sanoi:
Paljonko Dorian tai kuka muu tahansa hyötyy siitä että tekee vapaapaino kyykkyä Smith-kyykyn sijaan, kuinka paljon vuositasolla lihakset kasvaa enemmän?

Eiköhän ole aika selvää, että vapaan kyykyyn ja smith-kyykyn hormanaalisen vasteen takia huolestuneille on roinaamisen aloittaminen viisain ratkaisu :)

Uskotaan vaikka sitä Dopeyn suosittelemaa Lylyeä, niin kenellekään ei tule paha mieli.

Ehkä voisimme tässä samalla käsitellä treeniajankohdan vaikutuksen hormonaaliseen vasteeseen. Joillain natuilla on ikävä tapa heittää potentiaalinen kehitys hukkaan treenaamalla ihan väärään aikaan. Viisainta on tietenkin treenata kuudelta iltapäivällä.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/...ve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15129828
 
Nat_Ural sanoi:
Eiköhän ole aika selvää, että vapaan kyykyyn ja smith-kyykyn hormanaalisen vasteen takia huolestuneille on roinaamisen aloittaminen viisain ratkaisu :)...

Tätä minä vähän pelkäsinkin :hyper:
 
Mike sanoi:
Eli vapaa kyykky käytännössä rasittaa hiukan enemmän alaselkää ja täten on Hulkin mukaan tutkitusti merkittävästi tehokkaampi lihaskasvattaja kuin smith-kyykky
En ole ikinä väittänyt tuon paremman hormonaalisen vasteen johtuvan alaselän suuremmasta rasitusasteesta. Älä laita sanoja suuhuni.

Yleensäkin vapailla painoilla suoritetut liikkeet vaativat paljon enemmän tasapainoa, ja tämä tasapaino vaatii taas stabiloivaa työtä useilta lihaksilta joita ei pidetä itse liikkeen kohdelihasryhminä. Esimerkiksi juuri kyykyssä kohdelihasryhmiksi mielletään pakarat, reidet ja alaselkä. Kuitenkin vapaalla tangolla kyykätessä joudutaan käyttämään useimpia kehon lihaksia vähintäänkin staattisina stabiloijina, toisin kuin smith-kyykyssä jossa tanko liikkuu lukittua (pystysuoraa) rataa pitkin (jolloin stabiloijien merkitys pienenee).

Juuri tämä herkkä tasapainottaminen ja staattinen jännitys lähes koko kropassa vaikuttaa liikkeen aiheuttamaan hormonaaliseen vasteeseen. Lisäksi vapaassa kyykyssä käytetään yhteensä suurempaa lihasmassaa kuin smith-kyykyssä, jolloin vapaan kyykyn metabolinen vaikutus on suurempi kuin smith-kyykyn.

Smith-kyykky on tosin siinä mielessä varsin lähellä vapaata versiota että molemmissa liikkeissä keho liikkuu tilassa. Tämä on tärkeä pointti, sillä nimenomaan torson liikkuminen tilassa vaikuttaa harjoitusliikkeen hermostolliseen ja vaikutukseen huomattavasti. Lainataan tässä nyt mahdollisimman helppolukuista tekstiä, Timo Erämetsän ja Peter Grönforsin kirjasta Massaa! Voimaa! sivuilta 53 ja 54:

Erityisen tehokkaita ovat harjoitukset, joihin liittyy jokin tekijä jonka refleksijärjestelmä voi tulkita "vaaratilanteeksi". Tällaisia ovat esimerkiksi kaikki harjoitukset, joissa ylävartalo ja pää liikkuvat tilassa liikkeen aikana, kuten kyykyt, maastavedot, dipit ja leuanvedot. Samaten tehokkaita ovat kaikki yleensäkin kuorman hallintaa, tasapainoa ja koordinaatiota vaativat vapailla painoilla tapahtuvat liikkeet.

Nämä tekijät saavat aikaan ilmiön, jossa lihasten hermotus tehostuu tahdosta riippumattoman heijasteen kautta. Koska tilanteeseen liittyy potentiaalinen uhka, "terästyy" lihasten hermotus tilanteen hallitsemiseksi. Tämä on osa ihmisen synnynnäistä selviämis- ja turvallisuusjärjestelmää, jota voidaan käyttää lihasten luontaisen laiskuuden ja tasapainotilan murtamiseksi.

Harjoiteltaessa laitteilla joissa liike on valmiiksi ohjattu ja kontrolloitu, vapautetaan hermosto tästä tehtävästä. Se helpottaa liikkeeseen keskittymistä, mutta tekee samalla laiskotteluunkin lankeamisen helpommaksi. Osa tästä laiskottelusta on alitajuista, johon ei tehoa muu kuin äärettömän kova motivaatio.

Vertailu olisi siis paljon selkeämpi, jos vastakkain olisi esimerkiksi vapaa kyykky ja jalkaprässi. Smith-kyykyssä keho liikkuu tilassa, minkä takia se on kokonaisrasitukseltaan hyvinkin lähellä vapaalla tangolla suoritettavaa versiota.

Smith-kyykyn etuna on rasituksen selvempi kohdistuminen reisiin, vapaa kyykky taas nimenomaan ottaa suoritukseen mukaan reisien lisäksi useita muitakin lihaksia ja vaatii aktiivista tasapainotusta. Itse reisilihasten rasittamisen kannalta smith-kyykky on siis todennäköisesti parempi liike, mutta kokonaisvaltaisen kasvun kannalta metabolinen rasitusaste ja hormonaalinen vaste tekee mielestäni vapaasta kyykystä tehokkaamman liikkeen.

Asetelmasta tulee mielenkiintoinen, kun otetaan huomioon ettei reisille yleensä tehdä ainoastaan yhtä liikettä, vaan useimmiten vähintään kaksi. Nyt jos oletetaan, että toisena liikkeenä tehdään jalkaprässi (joka kohdistuu hyvinkin tehokkaasti lähinnä reisiin ja pakaroihin), voidaan pohtia kumpi on parempi kombo lihaskasvun kannalta:

1. Vapaa kyykky (metabolinen ja hormonaalinen vaste) + jalkaprässi (suora kohdistuminen reisilihaksiin), vai
2. Smith-kyykky (suora kohdistuminen reisilihaksiin) + jalkaprässi (suora kohdistuminen reisilihaksiin)?

Tästä aiheesta tuskin enää päästään mihinkään universaaliin lopputulokseen sillä ei tiedetä mikä kasvattaa lihasta eniten. Metabolinen / hormonaalinen vaste, suora kohdistuminen lihakseen, vaiko jokin näiden yhdistelmä? Lisäksi on huomattava, että kaikki nämä liikkeet aiheuttavat sekä metabolisen/hormonaalisen vasteen että suoran kohdistumisen reisilihaksistoon. Puhutaan siis vain suhteellisista eroista.

Itse uskoisin että naturaalitreenaajalle kokonaisuudessaan parempi vaihtoehto on liikepari nro 1 (vapaa kyykky + jalkaprässi) juuri hormonaalisen vasteen ansiosta, ja vastaavasti roinaajalle liikepari nro 2 (smith-kyykky + jalkaprässi) sillä eksogeenisen hormoniavun rinnalla mistään harjoitusliikkeestä saatu hormonaalinen vaste ei ole kokonaisuuden kannalta merkittävä.

On myös huomioitava tilanne, jossa yksilön välitykset tekevät vapaasta kyykystä todella surkean etureisiliikkeen. Tällaisessa tilanteessa vapaa kyykky siis ei rasita etureisiä kovinkaan merkittävästi, jolloin smith-kyykyn asema vertailussa paranee. Itse kuulun juuri näihin yksilöihin, joilla vapaa kyykky ei vain tunnu etureisissä teki kyykyn sitten millä tekniikalla / painolla tahansa. Tästä syystä - hakattuani päätäni seinään lähes 4 vuotta takakyykyn kanssa - siirryin muutama kuukausi sitten etukyykkyyn, joka ottaa erittäin hyvin etureisiin JA on raskas vapaalla tangolla suoritettava liike.
:thumbs:
 
Hm, kivahan sitä on pähkäillä asioita ja miettiä mutta toi Insinööri Hulkin pohdinta menee jo turhaksi, tuo kombinaatio 1 vai 2. Minä sanon että on täysin yhdentekevää kumman valitsee. Ellei nyt ole fyysisiä rajoitteita tms mikä vaikuttaa asiaan. Hymyssä suin luin tuota postia kuitenkin, huomattavaa teoreetikon ainesta Hulkilla ja hatun nosto pohdintatyöstä ja siihen käytetystä ajasta.
:piis:
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Hulkki sanoi:
1. Vapaa kyykky (metabolinen ja hormonaalinen vaste) + jalkaprässi (suora kohdistuminen reisilihaksiin), vai
2. Smith-kyykky (suora kohdistuminen reisilihaksiin) + jalkaprässi (suora kohdistuminen reisilihaksiin)?

Kerrotko vielä, kuinka paljon suuremman metabolisen ja hormonaalisen vasteeen ensimmäisessä vaihtoehdossa saa ja kuinka paljon se käytännössä vaikuttaa lihaskasvuun. Tämä aihe venyy muuten maailman tappiin jos ei jotain faktaa saada tähän.

Aihe on sinällään erittäin kiinnostava jos/kun sillä kerran on merkittävää vaikutusta lihaskasvuun ja kehitykseen, kaikkihan haluavat maksimoida kehityksensä treenamalla parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Hulkki sanoi:
On myös huomioitava tilanne, jossa yksilön välitykset tekevät vapaasta kyykystä todella surkean etureisiliikkeen. Tällaisessa tilanteessa vapaa kyykky siis ei rasita etureisiä kovinkaan merkittävästi, jolloin smith-kyykyn asema vertailussa paranee. Itse kuulun juuri näihin yksilöihin, joilla vapaa kyykky ei vain tunnu etureisissä teki kyykyn sitten millä tekniikalla / painolla tahansa. Tästä syystä - hakattuani päätäni seinään lähes 4 vuotta takakyykyn kanssa - siirryin muutama kuukausi sitten etukyykkyyn, joka ottaa erittäin hyvin etureisiin JA on raskas vapaalla tangolla suoritettava liike.
:thumbs:

Sama tilanne itsellä. Nyt vasta vähän etukyykyn myötä tarttunut etureisiin lihaa. Näkyyhän se jo painonostajistakin että kaikilla on melko mellevät etureidet ,kun kyykkäävät jatkuvasti edestä ja jos ottavat takakyykkyä sekin on täysin niska- kyykkyä ja usein taka/etu kyykyn ero ei ole kovinkaan suuri.
 
JohnnyB sanoi:
Kerrotko vielä, kuinka paljon suuremman metabolisen ja hormonaalisen vasteeen ensimmäisessä vaihtoehdossa saa ja kuinka paljon se käytännössä vaikuttaa lihaskasvuun. Tämä aihe venyy muuten maailman tappiin jos ei jotain faktaa saada tähän.
Kuinka paljon tuo metabolisen ja hormonaalisen vasteen ero sitten merkitsee loppupeleissä, sitä en tosiaankaan tiedä eivätkä tiedä tutkijatkaan. Eikä mua henkilökohtaisesti kyseiset esimerkit koskekaan, koska en edes tee vapaata takakyykkyä. Miken kanssa olen tuosta asiasta tapellut nimenomaan teorian takia.

Siinä mielessä Mike ja esim. IsoDino ovat todennäköisesti oikeassa, että merkittävää kehityksen kannalta eivät ole tämänkaltaiset teoreettiset kysymykset vaan ihan perinteinen kova työ liikkeistä ja menetelmistä riippumatta.

Samuel Wilson Fussell kiteyttää asian mielestäni melko hyvin loistavassa omaelämäkerrassaan Muscle - Confessions of an Unlikely Bodybuilder (sivu 75):

From what I could see in the gym, the best bodies were developed through consistent training, hard work, and attention to diet. Those who wanted the best bodies, and were willing to do whatever it took to get them, got them. It had nothing to do with slow-twitch or fast-twitch muscles, with "metabolic optimizers" or "the mind-body connection" touted by the latest article.

--

But the articles were all nonsense. What mattered was sheer desperation and effort.

Nyt, ennen kuin Mike tai JohnnyB tai kuka tahansa ehättää ilkkumaan mulle siitä, kuinka itse kuitenkin hifistelen juuri noilla teoreettisilla jutuilla enemmän kuin olisi oman etuni kannalta parasta, huomauttaisin että vaikka luenkin hyvin paljon teoreettista tekstiä treenistä (ja muista kehonrakennuksen osa-alueista) en silti käytännössä pyri kuin ottamaan huomioon teoreettiset näkökulmat harjoitusohjelmia suunnittellessani.

Vaikka teoria sanoisi mitä tahansa, on käytännön toimivuus ainoa kriteeri jonka pitäisi loppupeleissä merkitä. Siksi pyrinkin kokeilemaan teorian pohjalta syntyneitä ideoita käytännössä nähdäkseni miten hyvin ne toimivat. Tuo vapaan kyykyn koko kehoa (vaikkakaan ei omassa tapauksessani nimenomaan etureisiä) kasvattava vaikutus on oman kokemukseni perusteella hyvinkin todellinen ilmiö, jota ei varsinkaan aloittelijoiden tulisi väheksyä.
 
Mike sanoi:
. Mitäs mieltä jengi on?

Voiman kannalta lienee kyykky lähes korvaamaton, jos nyt ajatellaan voimalajina vaikkapa voimannostoa. Antaa tukevutta ja koordinaatiota koko kroppaan. On myös ns. luonnollinen liike ja kulma, eli tukilihaksetkin optimoituu nostamaan ison taakan koko kropan avustaessa nostoa.

Lihasmassan ja lihassymmetrian / erottuvuuden hankintaan on Smith mielestäni siinä siinä mielessä parempi tai yksinkertaisempi asia, että rasittaa melkeimpä vain etureisiä. Kun treenataan kehonrakennustyylisesti niin olen ymmärtänyt, että halutaan yleensä rasittaa yhtä lihasta / lihasryhmää eristetysti. Palautumiset yms. on helpompi laskea. Samoin onnettomuusriski on selvästi pienempi ( mikäli kuuntelee polviaan ) kuin kyykyssä jossa nyt voi hajota pikkurillistä lähtien mikä paikka tahansa huonolla tsäkällä. Lisäksi kyykky kyllä paksuntaa hieman keskikroppaa ja isontaa pakaralihaksia joskus joidenkin mielestä liian kanssa, että jos on tarkoitus hifistellä vaikkaa naisena fitness kisoihin ja on vähän tasapaksun mallinen kroppa, niin jättäisin varmuudella dietin alussa takakyykyn pois ( tilalle vaikka smith ja askelkyykky )

Että sitä mieltä, itse teen peruskyykkyä aika harvoin nykyään ( joku kyllä voi kuitata minun tapauksessa sen että "ja sen kyllä näkee...." so not.. :D
 
Hulkki sanoi:
Kuinka paljon tuo metabolisen ja hormonaalisen vasteen ero sitten merkitsee loppupeleissä, sitä en tosiaankaan tiedä eivätkä tiedä tutkijatkaan. ...
Nyt, ennen kuin Mike tai JohnnyB tai kuka tahansa ehättää ilkkumaan mulle siitä, kuinka itse kuitenkin hifistelen juuri noilla teoreettisilla jutuilla enemmän kuin olisi oman etuni kannalta parasta,...

Niin eihän tässä ollut tarkoitus ketään ilkkua, vaan saada selvyys siihen onko kyykky todellankin niin paljon parempi kehityksen kannalta kuin Smith-kyykky.
Edelleenkään siihen ei näytä olevan mitään yksiselitteistä vastausta, joten ehkä on paras että jokainen treenaa niin kuin parhaakseen näkee, kuka vapaa kyykkyä tehden ja kuka Smith-kyykkyä tehden.
:kippis1:
 
IsoDino sanoi:
Voihan sitä isoillakin painoilla tehdä pitkiä sarjoja.. :hyper:

Mutta minusta tuntuu että tuo intensiteettikin on laskenut monilla vuosien saatossa. Intensiteetti on tietty yksi avainsana, mutta liiallinen treenipainojen laskeminen alkaa meneen jo jumpan puolelle. Itsekkin tarvii välillä kyllä tiputella treenipainoja, mutta syy on yleensä loukkaantuminen, sairastelu tms. Terveenä taas treenataan aina "luukut auki".
Tämä on taas tietysti oma mielipiteeni...
Täysin samaa mieltä. Turhaa sitä rupeaa pienillä painoilla nitkuttelee jos vaan paikat kestää tehdä isoilla romuilla(siis itselleen isoilla painoilla).
 
Tarpeeksi kauan, kun kehonrakennusta harrastaa niin tätäkään ei tarvitse miettiä vaan kokemus osoittaa että smith-kyykky on suurimmalle osalle kehonrakentajia parempi liike. Tämän on niin moni kehonrakentaja todennut kokemuksen kautta, että se kannattaa ottaa faktana. Ainakin ennemmin kuin miettiä hormonaalista vastetta. Se että sitä ei ole se sama valkotakki laboratoriossa mitannut, joka on mitannut eron liikkeiden hormonaalisessa vasteessa ei merkitse mitään vaan suurinosa totuuksissa meidän lajissa tulee suuren joukon koekmuksen kautta. Joillekin harvoille joilla välitykset sattuu kohdalleen toimii tavallinen kyykkykin hyvin. Mitä vitun iloa on jostain hormonaalisesta, jos itse lihakselle tehtävästä sarjasta puuttuu osa tehoista. Jos toissijainen rasitus jollkin muulle lihasryhmälle jää kokematta smith-kyykyssä ja tämän lihaksen rasittamisella/kasvulla on jotain merkitystä voisille tehdä omia harjoitteita.

Jos laboratoriossa saataisiin yhtä paljon rasitusta samalle lihakselle kahdella eri liikkeellä ilman että sarjan koko työmäärää muuttuu niin sitten voi pitkässä juoksussa hormonaaalinen vaste nousta merkitykselliseksi muuttujaksi kokonaisuuden kannalta. Muuten, ei mitään käytännön merkitystä. Sitä liikettä tekemään, jolla saa enemmän ruoskittua kohde lihasta, tässä tapauksessa smith-kyykky, hack-kyykky ja prässi tulevat kaikki meistä suurimmalle osalle valovuotta ennen kyykkyä.
 
Eiköhän aleta tekemään molempia kyykkyjä vuoronperään, kultaista keskitietä :hyper:
Mut joo, mielenkiintoista. täytyy seurailla tätä ketjua, jos täällä päästään maallista korkeempiin asioihin ja faktoihin.
 
Kalimero sanoi:
Sitä liikettä tekemään, jolla saa enemmän ruoskittua kohde lihasta, tässä tapauksessa smith-kyykky, hack-kyykky ja prässi tulevat kaikki meistä suurimmalle osalle valovuotta ennen kyykkyä.
Tämä on kyllä ainakin tuntuman puolesta totta. Lisäksi kun on kutakuinkin oppinut liikkeen tekniikan kuuluu etukyykky mielestäni ehdottomasti tuohon listaan.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom