Fobiathread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
Aikas paljon samoja pelkoja kuin muillakin:

- syvät vedet, koska en osaa kovin hyvin uida

- korkeat paikat, ei muuten mutta esim joku huvipuistovehje joka on korkealla niin pelkää että se hajoaa

- kaikenlaiset neulat joilla pistellään ihmisiä

- paljon verta, en varsinaisesti pelkää mutta jos näkee esim jotain kolarikuvia niin silloin meinaa taju lähteä ja tulee huono olo

- ahtaanpaikankammo

- esiintyminen yleisölle, välillä sitä ihmettelee itsekkin että miten on selviytynyt koulusta

Pelkään kyllä monia muitakin asioita kuten pimeää, mutta sen verran olen oppinut että tulee aivan loistava olo jos uskaltaa kohdata oman fobiansa. Itsekin päässyt monesta pelosta lähes eroon tuolla tavoin.

Moni tuntuu pelkäävän kaikenlaisia ötököitä, itselläni asia on vähän erilailla. Ketuttaa aina kun ampiaisia, kärpäsiä, paarmoja jne. pörrää ympärillä. Silloin on pakottava tarve etsiä jostain käsiin spraypullo Raidia ja myrkyttää kaikki ötökät. :evil:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
jonottamassa passin tarkastukseen terminaalissa kahden päivän tissuttelun jälkeen 500 muun ihmisen kanssa fobia.
On meinaan semmonen tilanne että ei mielellään ikinä, mutta silti laivalla on aina pakko vetää sikaperseörvelöt.
Toinen on jos, "taas kerran kovassa krapulassa" joutuu istuu ahtaassa autossa tyyliin kuusi tuntia putkeen.
 
Tässä muutama fobia:

-rappusissa pitää olla skarppina ettei lennä naamalleen, varsinkin sellaiset rappuset ovat pelottavia joissa on rako joka rappusen välissä

-hissit kuuluu myös kauhunpaikkoihin, ahistaa!

-lentokoneeseen en suostu enää menemään (huolimatta siitä, että olen lentokoneella matkustanut useaan otteeseen)
 
Jooh rappuset on tosi kammottavia. Siis semmoset pitkät pitkät rappuset. Lyhyet rappuset taas ei ole mitenkään ongelmallisia, vaikka olisivat muuten kuin pituudeltaan samanlaisia. Eli mitä korkeemmalle mennään sitä epämukavammilta ja -vakaammilta rappuset tuntuu.
 
Kyöpeli sanoi:
Mulla on aivan sama juttu.Minua pelottaa humalaiset ihmiset ihan helvetisti.Varsinkin semmoset vanhat puliukot , pelkään aina , että ne hyppää kurkkuun tai jotain vastaavaa... :nolo:

Sama täälläkin ja mulla nimenomaan selvinpäin. Duuniin mentäessä on aina nuo kankitien (jyväskyläläiset tietää) porukat tossa pyörätien varressa notkumassa ja niistä on muutama kyllä aika hämärän näkösiä. Tosin tähän asti ei oo kun kelloa kysytty...

/me koputtaa puuta...
 
Willie sanoi:
Silmät ovat ainoa asia joka saa minut pelkäämään. Pelkään omien silmien vahingoittumista ja silmävammoja yleensäkin. Pelkään ihmisiä joilla on tyhjä katse, sellainen joka ei paljasta mitään tunnetta. Näitä tulee vastaan kadulla enenevässä määrin.
Hui hitto, tosta muistu mieleen yksi vanha juttu, kun olin n.18 v. olin postipankissa töissä ja pomo käski viedä jonkun kirjeen johonkin, tein työtä käskettyä. Seisoin assalla ja venasin dösää kun semmonen "Black Metallin" ystävä tuli haastelemaan ja olisi halunnut myydä mulle lyijykynäpiirroksen jostain amerikan intiaanista. Hän oli jenkki jätkä, siis puhui amerikan englantia
vitun kaunis mieheksi (siis melkein nainen) mutta egoa oli miljoonan kikkelin edestä... siinä tuijoteltiin toisiamme silmiin ja ihan kuin olis katsonu ns. pohjattomaan hautaan ... puistatti .. ei ollu sit minkäänlaista vastakaikua ..
paitsi ehkä ns.sadasosasekunnin ajan kun väläytti mulle tajuavansa että mä oon ok.(Siis sanoin sille että ostaisin piirroksen, jos mulla olis yhtään fyrkkaa mukana, mutta kun ei ollu, ja vitutti oikeesti jälkeenpäin ku se piirros oli sika hyvä ja se muisto tosta tilanteesta vielä parempi.. et sillee..)Tuntu ku olis pystyny vaikuttamaan täysin henkisesti kuolleen ihmisen tunteisiin .. jne ..
 
Aina kun mä olen lenkillä (juosten, hiihtäen, rullilla), niin suoran päässä katson taaksepäin, että onko joku peesissä. Johtuu varmaan liian vilkkaasta mielikuvituksesta, mutta joskus tuntuu, että jos ei tsekkaa, niin siellä on vähintään alieni kantapäillä tulossa. Tää voi tosin johtua paskasta kunnostani. Itsetunto ei kestä päästää ketään ohi, joten jos joku saamassa kiinni, pitää alkaa "kiristään monoja tms." :)

Tämän lisäksi ei ole kuin lievä hammaslääkärin pelko.
 
Emmah sanoi:
Tuo lienee munkin ainut edes lähellä fobiaa oleva. Tosin lienee vähän ristiriidassa sen kanssa, että hyppäsin benjin (tosin siinähän ei voi oikein sattua mitään, joten siksi ei varmaan edes pelottanut).

Sama juttu mulla. Ainakin jonkinlainen orastava korkeanpaikankammo mulla oli, mutta en ole ihan varma paraniko vai paheniko se tuon benji- hypyn myötä. Toinen benji- hyppykerta tuntui huomattavasti pahemmalta kuin ensimmäinen vaikka korkeutta oli melkein puolet vähemmän. Ehkä sen takia kun tiesi mitä odottaa. Kolmatta benjiä en varmaan enää hyppäis.

Noiden benji- hyppyjen jälkeen olen alkanut lisäksi nähdä tosi paljon lentämis ja putoamisunia. Osa painajaisia ,osa muuten vaan jänniä. Nykyään kaikissa korkeissa paikoissa tulee vielä semmoinen oudon pyörryttävä tunne, pelkää että putoaa mutta samalla tekee mieli loikata. Loistavan jakomielistä, tarttis varmaan pötkötellä tovi jonku sykiatrin soffalla.
 
Humalaiset ihmiset varsinkin kun itse on selvinpäin...tulee esim. kylillä kierrellessä helkkarin epämiellyttävä olo kun paljon porukkaa sekasin.
Tuota peilikammoa on jonkinverran itselläkin...siis aina pimeällä.
Esitelmät ja useammalle henkilölle "esiintyminen" esim. jo joku itsensä esittely luokassa pistää pulssin lepattamaan, sitten tuntemattomalle ihmiselle jolla elekieli pelaa pystyy juttuleen ihan luontevasti.
Jotkut sanoivat rapulapäivän arkuudesta, samanlainen tunne tulee kun on esim. pari päivää sisällä eikä kavereita käy, on nihkeää kaupassa käyminenkin, sitä saattaa sielläki sitte "tärrätä".
Isommissa paikoissa nuo "ihmispelot" ovat kiusallisia, siksippä asunkin erakkomaisesti korvessa :D
 
- Ahtaan paikan kammo
- Oman veren näkeminen
- Neulat
 
Mulle on jäänyt traumoja epäpätevästä hammaslääkäristä.
 
- syvät vedet ja varsinkin järvet
- korkeat paikat joissain tilanteissa
 
jugga sanoi:
Nykyään kaikissa korkeissa paikoissa tulee vielä semmoinen oudon pyörryttävä tunne, pelkää että putoaa mutta samalla tekee mieli loikata. Loistavan jakomielistä, tarttis varmaan pötkötellä tovi jonku sykiatrin soffalla.
Tiedän tunteen. Avoimilla korkeilla paikoilla tulee sellanen epätodellinen olo, että miltähän se tuntuisi, jos... Olen ollut katolla töissä 30 metrin korkeudessa, ja siihen tottui nopeasti. Tauotkin vietin katolla maisemia katsellen. Silti en oikein uskalla mennä parvekkeella kaiteen viereen. Lasitettu parveke = No problem.

Krapulassa kaupungilla kävely on todella vastenmielistä. Paikallisvaisto katoaa täysin, ja tuntuu niinkuin olisi eksyksissä tutussakin ympäristössä. Onneksi ei ole tarvinnut krapulasta kärsiä enää kuukausimääriin.
 
ringside sanoi:
Kappas, olin unohtanut, että mulla on tää sama. Mutta mulla tää liittyy vaan julkisiin vessoihin.

Mulla on toi sama ku jäin pieneen vessaa jumii, samaten kävi viimevuonna, lukkopesä vaa spinnas ympäri kunnes se onneks sitte lopult aukes.
Hissit on toinen, pelkään että ne jumittaa kerrosten välii, siks meenki aina rappusii jos on mahollist.
 
Pelkään jumalattomasti käärmeen puremaa. Varsinkin jos liikun metsässä lenkkarit tai vastaavat kengät jalassa, silloin katson kokoajan jalkoihini ja etsin käärmeitä. Tämän takia yleensä juoksen metsässä, jotta jalkani olisivat enemmän ilmassa kuin maassa. Mutta esim.kumisaappaat jalassa voin astella metsässä aivan huoletta.
 
Eugen sanoi:
Mun ohimennyt lentopelko poistui sillä, että luin artikkeleita Finnairin koneiden huolloista ja lentäjien koulutuksesta. Lisäksi tutustuin onnettomuuksiin, lentokoneiden valmistamiseen/kehittymiseen ja lentotilastoihin. Tiesitkö´, että pelkästään EU:n alueella lennetään joka päivä n. 30 000 lentoa. Eräässä lentodokumentissa kerrottiin aika hyvin lentämisen turvallisuutta. Jos lentäisit joka päivä, niin joutuisit kerran 25 000 vuodessa onnettumuuteen ja jäisit luultavasti henkiin. Lotossa voittaminen on 4 kertaa todennäköisempää. Tältä kantilta katsoen autoilu taikka juhannuksen juhlinen on todella vaarallista. Turvallisin paikka on muuten koneen takaosassa käytävän vieressä.

Mikään noista tilastoista ei auta kun sattuu olemaan juuri siinä koneessa joka on tilastopiikki. Kyllähän se joku aina lotossakin voittaa :whip:
Ensimmäinen lentomatka oli kuitenkin yllättävän rattoisa. Senverta paljon pelotti sinne koneeseen mennä, että vedin täydellisen kännin lentokentällä. Mielenkiintoista, että nestemäinen aine voi poistaa kaikki fobiat :kippis1:
 
suurin pelkoni on se, että omille lapsille sattuisi jotain, hulluksi siinä tulis.

-myöskin ajatus sukellusveneeseen menosta saa vatsan kouristumaan, mutta olen kyllä ajatellut testata, jos joskus tilaisuus tulee. Härkää sarvista ja niin edelleen..

- kaikki oravaa pienemmät ötökät, joilla on enemmän kuin neljä jalkaa ovat karseita!
 
Ahtaanpaikankammo, erityisesti matalien, siis jos pitäisi olla makuullaan eikä voi nousta ylös. Olkapään magneettikuvaus oli jälkeenpäin ajatellen kova paikka. Pidin onneksi silmäni kiinni koko ajan kun minua tungettiin sinne putkeen ja siellä ollessani. Kun kuvaus oli ohi ja kiskottiin pois putkesta avasin silmät ja näin missä olin ollut. Jos olisin tiennyt alusta lähtien, en olisi selvinnyt.

Joskus jonkun mökillä nukuin parvella, missä oli loivasti viistosti laskeutuva katto. Sielläkän en voinut nukkua matalassa osassa, pakko oli päästä toiseen päähän, mikä ei sekään ollut oikein tarpeeksi korkea.

Suurin kauhu olisi jäädä jumiin johonkin tuollaiseen matalaan paikkaan. En halua edes ajatella.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom