Fobiathread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
Mulla on ihmeellinen pimeänpelko. Elikkä voin mennä täysin huoletta vaikka säkkipimeään metsään, mutta kun tulen takaisin (edelleen pimeää), niin pari metriä ennen kotiovea olen varma etten kerkeä sisälle ennen kuin joku ottaa niskasta kiinni. Kannattaa kokeilla :eek: ! Sairauksien ja sydänkohtauksen :itku: pelko iskee toisinaan. En tiedä syytä moiseen.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
* Ahtaanpaikankammo. Pelkään jääväni lukkojen taakse, enkä pääsekään pois. Tämän vuoksi en koskaan kotona vapaaehtoisesti sulje vessanovea avokinkaan kotonaollessa. (Jos vieraita on, niin sitten tottakai.)
* Hukkumisenpelko. Uimassakin varmistelen aina, että on lähellä jotain, josta ottaa tukea, varmuudenvuoksi. Kukaan ei saa koskea kun olen uimassa, ettei vaan vahingossakaan paina pinnan alle. Sukeltaminen onnistuu jotenkuten kun saan ensin keskittyä kunnolla.
* Piikit. Katselen aina muualle että en näe piikitettävän. Telkkariohjelmissakin. Mikään muu ei oo niin kamalaa kuin piikin nahkaan painumisen näkeminen.
* Putoamisen pelko. Voin olla korkealla, jos tiedän etten voi pudota. Harvoin nojaan kaiteisiin, kun ne voi pettää.

Onhan näitä pelkoja muitakin, mutta noi on pahimmat...
 
Ahtaanpaikankammo :( kerran piti yrittää matkustaa auton takakontissa joltain ryyppyreissulta takaisin kotiin, mutta eihän siitä mitään tullut... Heti kun kansi kolahti kiinni niin tuli hirmuinen ahdistuksen tunne ja oli vaan pakko päästä pois hinnalla millä hyvänsä... ei kiva kokemus
 
ringside sanoi:
Yöllä kun käyn kusella, niin

a) en uskalla pestä käsiä, koska siinä on se peili
b) juoksen eteisen suuren peilin ohitse

Mulla on sellainen täysin irrationaalinen pelko, että jos katon sinne, niin siellä on joku muu kuin minä. Loogista ja järkevää, eikö vain?

Noin analyyttisen ihmisen luulisi selvittävän mikä siinä peilikammon takana on.

Kaksi kertaa olen itse päässyt kokemaan sen, että peilistä on katsonut joku muu.Tai siis että ei ole tunnistanut itseään, itsekseen. Sitä vaan funtsi että "mitä helvettiä, jos toi en ole minä niin kuka se on...tai kuka mä olen?"
ja tuijotti toista silmiin.

Hemmetin mielenkiintoisia ja kasvattavia kokemuksia.

Itseaiheutettuja ja historiaa.

Puoliunessa kusella käyvänä olen tottunut siihen että vessan ovea vastapäätä olevasta peilistä voi näkyä mitä vaan. Kasvot ja varsinkin silmät muuttuu aina jännästi välillä kun sänkyyn siitä ohi pyyhältää.

Mitä sitä pelkäämään mitä näkee tai kokee...tai saattaa nähdä.

-----

Fobioita ei ole muita kuin lentopelko. Senkin pystyy kestämään, mutta paskamaista se lentäminen on. Eka lentokokemus vaimon kanssa aiheutti ton..oli vähän vauhdikkaampaa menoa.

Aiheuttaja ei siis ollut vaimo.:lol2:
 
Mulla on joku tukehtumisen tms kammo. Joskus pienenä tyttönä ollessani serkkuni kietaisi mut paksun viltin sisälle ja roikotteli sitten siinä. Nykyisin sitten saan paniikkikohtauksen. jos kundikaveri leikillään painaa tyynyn mun pään päälle (on meillä huvit) tai nahistellessa joudutaan asentoon jossa vähänkin peittyy naama...
Korkeat paikat ovat myös erittäin epämiellyttäviä ja lentäminen ja laivat (oisko estonian peruja) myös pelottaa.

Mitään ötököitä en pelkää.

Järjettömin fobia on kai, että "kuvittelen" illalla lukemastani kauhukirjasta tulevat "hirviöt" tosi maailmaan, mikäli en peitä sen kantta esim. paidalla... :rolleyes: Naurettavaa...
 
- Uimista sameassa vedessä, jossa ei näe mitä on alapuolella. :eek:
- Putoamista. Korkeanpaikankammo on häipynyt kaikenlaisten tempausten mukana
- Nättejä tyttöjä, ne on yleensä aika petoja ;)
 
Tikari sanoi:
* Putoamisen pelko. Voin olla korkealla, jos tiedän etten voi pudota. Harvoin nojaan kaiteisiin, kun ne voi pettää.
Tuo lienee munkin ainut edes lähellä fobiaa oleva. Tosin lienee vähän ristiriidassa sen kanssa, että hyppäsin benjin (tosin siinähän ei voi oikein sattua mitään, joten siksi ei varmaan edes pelottanut).

No, jos tarkemmin mietitään, niin myös käyminen tavaratalossa krapulassa kaikkien lapsiperheiden keskellä lähentelee myös fobiaa. Ei meinaan oo paniikkikohtaus kaukana :evil: Pari kertaa oon meinannut karjasta lällätteleville kakaroille, että "HILJAA SAATANA!!!!" :curs: - mutta oon jotenkin vielä saanut pidettyä itseni kasassa. Ja nykyisin osaa jo varautua hakemalla jääkaappiin kunnon täydennyksen ennen biletystä seuraavaa päivää.
 
Tikari sanoi:
. Pelkään jääväni lukkojen taakse, enkä pääsekään pois. ...

Kappas, olin unohtanut, että mulla on tää sama. Mutta mulla tää liittyy vaan julkisiin vessoihin. Mä kyllä tiedän, että mistä se johtuu: Me oltiin broidin kanssa 17 vuotiaana reilaamassa, ja tietenkin mentiin Reberbahnille. Siellä valittiin tietenkin se kuppasimman näköinen Strippijointti, kun ajateltiin, että siellä on tietenkin "rajuinta menoa". Noh, totuus olikin sitten aika karu, kun esiintyjinä oli mm. 150 kiloinen ja 45 vuotias neekerinainen "Tatjana Tiger" ja ehkä 55 vuotias, hyvin onnettoman ja hyvin ryppyisen näköinen "Miss Candy". Koko paikka oli likainen ja pimeä. Pakollisen kohokohdan, eli liveaktin suoritti saksalainen keski-ikäinen pariskunta. Rouvan piti ottaa poskeen 15 minsaa, että ukko sai seisokin. Sitten kaksi minuuttia jyystämistä neljästä eri asennosta (eikä TIETENKÄÄN mitään ejakulaatiota) ja raivokkaat "aplodit" yleisön kymmeneltä ihmiseltä.

Kaikki tämä kestettiin "miehekkäästi", mutta voin tunnustaa, että meitä molempia alkoi ahdistamaan ja pelottamaan välittömästi mentyämme sisälle. Mesta oli häkellyttävän paljon saman näköinen, kuin b-luokan jenkkidekkarielokuvissa olevat kriminaalien strippijointit. Paitsi että leffoissa ne stripparit on yleensä hoikkia ja kauniita.

Well, mulle tuli siinä jossain kohtiin kusihätä, ja lähdin vessaan. Vessa oli syvimmässä kellarihelvetissä, ja voitte arvat miltä siellä näytti. En rohjennut kusta laariin, kun pelkäsin, että joku homo tai Miss Candy tulee ja raiskaa minut. Menin siis koppiin. Nyt varmaan arvaattekin, miten juttu etenee: Yrittäessäni avata lukkoa, se pyöri tyhjää. Kokeilin kaikkia eri kombinaatioita noin kymmenen minuutin ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Koko aikana, vessaan ei tullut ketään muuta. Tässä vaiheessa 17 vuotiaan Ringsiden täytti kauhu: "Miksi veljeni ei tule hakemaan minua? Mitä on tapahtunut? Miksi se ei huolestu? Miksi tänne ei tule ketään? Miksi me tultiin tähän kamalaan paikkaan? Kohta tänne tulee sutenöörit, ja mä kuolen kämäsen Reperbahnilaisen strippiluolan vessankoppiin. Äääääitii..."

Mutta mitä ihmettä? Yht'äkkiä ovi avautui, ja minä olin vapaa. Mentyäni salin puolelle, kerroin veljelleni tämän kauhun täyttämän kokemuksen. Broidini kommentoi ainoastaan: "Mä luulin, että sä lähdit paskalle". Edes hän ei pitänyt mahdollisena, että olisin lähtenyt runkkaamaan. Sen verta tyrmäävä oli Miss Candyn naama...
 
ringside sanoi:
Kappas, olin unohtanut, että mulla on tää sama. Mutta mulla tää liittyy vaan julkisiin vessoihin. *klips*

Well, mulle tuli siinä jossain kohtiin kusihätä, ja lähdin vessaan. Vessa oli syvimmässä kellarihelvetissä, ja voitte arvat miltä siellä näytti. En rohjennut kusta laariin, kun pelkäsin, että joku homo tai Miss Candy tulee ja raiskaa minut. Menin siis koppiin. Nyt varmaan arvaattekin, miten juttu etenee: Yrittäessäni avata lukkoa, se pyöri tyhjää. Kokeilin kaikkia eri kombinaatioita noin kymmenen minuutin ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Koko aikana, vessaan ei tullut ketään muuta. *klips*

Juu, meikäläinen kans on jäänyt pienempänä muutamaan otteeseen yleisiin vessoihin lukkojen taakse, siitä tuo lukitunpaikankammo varmaan juontaa juurensa. Kerran en saanut yhden leirintäalueen vessassa kopin ruosteista salpaa liutettua takaisin auki. Onneksi mahduin ryömimään oven alta pois. Eräällä toisella kerralla tuli jo hiki. Oltiin perheen kanssa just lähdössä leirintäalueelta pois ja käytiin siskon kanssa vielä vessassa. Sisko ei laittanut vessaa lukkoon, kun jäin odottamaan vuoroani oventaakse. Se meni pesemään käsiään ja mun täytyi laittaa lukkoon kun ei ollut "ovivahtia". Pieni vessakoppero, umpinainen ja ahtaanpaikankammo rupesi koputtamaan takaraivossa. Otin kahvasta kiinni ja meinasin avata lukon, niin se pirskatin kahva jäikin käteen. Eikä ovea millään keksimälläni keinolla auki. Huusin ja taoin ovea kuin puolijauhoinen ja onneksi sisko kuuli ja kävi hakemassa respasta jonkun, joka sitten kangotti saranatapit pois.
 
Jaah...

Itselläni on keskivahva korkeanpaikan kammo. Sain sen kun junnuna putosin katolta ja melkestä kuolin... :lol2:

Jos korkeutta tulee yli 20metriä ja sieltä kuikuilee jonkun matalan reunan yli, niin tuntuu että pallit imeytyy perseeseen, ja jalkapohjat vetää hulluun kramppiin, ei todellakaan kivaa.

Aikaisemmin olen kärsinyt myös lievästä hermostuneisuudesta lentokoneissa (ei ole kivaa kun vuodessa tulee työlentoja ~30.) Se katosi kun kaverit työnsi mut polttareissa taitolentokoneseen. :evil:
 
Mitään......ei siis MITÄÄN terävää saa tuoda lähelle mun silmiä. Sattuu pelkkä ajatuskin :itku:
Sit noi kaikenmaailman niveljalat(lue:hämähäkit). Siis miksi niitä tarvii olla häiritsemässä Nichon mielenrauhaa.
Eikä minuakaan saa sulkea takaluukkuun. Paniikki iskisi.
Krapula paniikkifobia.....ei vaan välillä pysty näkemään ihmisiä(lue:muita kuin läheisiä) kun on paha krapula.
Kyl täs näitä kai on jo alkuun....
 
gnut sanoi:
En nyt fobiaksi sanois, mutta eipä se kovin kotosalta tuntunut, kun munien alla oli 73m tyhjää, minne ei nähnyt.

Seuraavan kerran kun tulee samanlainen tilanne niin tehosta kokemusta ja mieti JAWS elokuvan mainosjulistetta.
 
Jaa joo, omia fobioita:

-Pienempänä kun kävin Näsinneulassa, niin aina oli semmoinen tunne että nyt tää koko roska romahtaa. Varsinkin siellä ulkoilmatasanteella missä on maassa halkeamia. Tuskanhiki otsalla piti äkkiä mennä hissillä alas. Lentäminen sen sijaan on kivaa.

-Merta on kiva katsella ja kuunnella, mutta en tykkää uida siellä. Ainakin ameriikan isot meret oli sikäli inhottavia, kun kaikenlaista levää ja muuta niljakasta lillui ihan rannassakin. Kiva mennä uimaan vähän kauemmas ja yrittää uida ihan pinnassa, ettei joku meduusa tai mustekala kietoudu jalan ympärille.

-Yöllä itsekin jostain syystä välttelen katsomasta peileihin. En nyt sanoisi pahaksi fobiaksi tosin...

-Esiintymisen pelko taitaa olla suurin fobiani. On pieni ihme, että yleensä olen päässyt johonkin ammattiin valmistumaan. Puheiden pitäminen, yksin pidettävät esitelmät ja luokan edessä laulaminen taisi olla pahinta.
 
Joskus katoin Candyman leffan ja sen jälkeen en oo uskaltanu kunnolla kattoo peiliin yöllä :evil: Mut sit toisaalta tulee aina pakottava tarve kattoo että jos siellä vaikka joku olis seläntakana :D

Toiseksi kun näin korvessa asutaan ni pelkään öisin kulkea läheistä metsätietä vaikka se lyhentäisi matkaa reilusti... Tämä johtuu ainoastaan huhu-puheista joita olen kuullut kyliltä ;)

Pelkään kulkea jononviimeisenä pimeällä (ekana ja keskellä ei mitään hätää)

Sitten viimeisenä (pahin) pelkään että menetän jonkun läheisen tai kaikki ja jään yksin suremaan heitä :(
 
Tää peilihomma on mullakin. Yöllä vessassa en uskalla katsoa peiliin, kun joku sano ajat sitten, että pirunsarvet ilmestyy kuvassa päähän.. Joskus oon vilkassu ja sitten pitikin juosta sänkyyn mutkia vähän oikoen..

ei niitä sarvia kyllä näkynyt..
 
Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän vettä alla, sitä vähemmän siinne tykkään mennä. Erehdyin katsomaan erään valkohai dokkarin siitä miksi lainelautailijat joutuvat haitten hyökkäysten kohteeksi. Tutkijat vetivät lainelautaa pitkin aluetta, jossa valkohait liikkuvat Australian pohjois-rannikolla. Laudan keskellä oli reikä ja siitä alaspäin kuvasi kamera. Valkohai iski hämmästyttävällä nopeudella suoraan altapäin (mieti tätä kun olet ensi kerran uimassa) ja lauta lensi komeasti ilmaan. Veneessä lautaa tutkiessa siitä löytyi vaikuttava rivi purentajälkeä. Valkohai kuulemma luulee iskevänä hylkeeseen, joka on sen pääravinnon lähde, kun se näkee surffarin odottavan aaltoa, joka alta päin muistuttaa erehdyttävästi hyljettä. Sitten se iskee täydellä voimalla ja kun se tuntee laudan taikka luisevan rintakehän suussaan, se tajuaa, ettei tämä kelpaa syötäväksi ja lähtee paremmille apajille. Sanomattakin on selvää, että tälläinen "näykkäsy" on ihmiselle erittäin vaarallista.

Mielenkiintoista oli, että kun valkohai tuli sieltä altapäin kuin torpedo, se käänsi itsensä niin, että se pääsee puremaan sivusta eikä pitkittäin. Miettikääpä tätä ensi kerran uimareissulla.

Ystäväni ausseista kertoi, että sielläpäin ei käydä uimassa meressä ja rannoilla on haiverkot. Kerroin että eipä paljon nappais siltikään uida.

Ja eikun uimaan:
http://www.greatwhite.org/images/gws_cool.jpg
http://greatwhite.org/images/gws16.jpg
http://greatwhite.org/images/gws10.jpg
http://greatwhite.org/images/gws1.jpg
http://greatwhite.org/images/gws28.jpg
http://greatwhite.org/images/gws27.jpg
http://www.dolphinreef.co.il/kids/gallery/images/wshark.jpg - Näin se iskee
http://www.seas-expo.com/PhotoContestWinners/images/great white shark.jpg
 
Näyttää aika monella olevan tämä 'peilit yöllä'-fobia. Ties kuka sieltä kattoo takasin. Syynä varmaan just nämä Candymanit ja yms. pirunsarvi jutut.

Korkeat paikat on toinen mikä aina vaatii hivenen totuttelua. Joskus skidinä Kouvolan Tykkimäellä siinä Taifuuni vempelleessä pelotti ihan oikeasti. Tuntu että se kori lähtee justiinsaa jatkaan matkaa tangentin suuntaan. Kuitenkin piti mennä toiseenki kertaan kun ei kerrasta oppinu. :hyper:
 
gnut sanoi:
En nyt fobiaksi sanois, mutta eipä se kovin kotosalta tuntunut, kun munien alla oli 73m tyhjää, minne ei nähnyt.

Joskus tuli paatista käytyä uimassa paikassa jossa oli vettä jotain +50 metriä ja oli kieltämättä vähän outo olo koko ajan. Ihan kun sillä ois käytännössä merkitystä onko siinä 5 vai 50 metriä vettä alla.

Mulla aiheuttaa sellasen :urjo: efektin kaikki kovakuoriaiset ja karvaset madot ja toukat sun muut iljetykset. Tekee pahaa jo kattoa telkusta kun ne syö pelkokertoimessa torakoita tai makaa niiden seassa. Muuten ei mitkään hämähäkin sun muut tunnu missään, voisin vaikka jonkun lintuhämähäkin ottaa lemmikiksi.

Korkeita paikkoja vähän aristaa, mutta vaikka katolla tehdessä duunia, siihen tottuu yllättävän nopeesti. Alussa on kaikki liikkeet kuin hidastetusta videosta.
 
Mulla ei ole oikeastaan mitään merkittäviä kammoja. Kotona yksin oleminen on usein pelottavaa, mutta ei kuitenkaan kammottavaa. Sekin pelko johtuu lähinnä siitä, että kaksi kertaa joku hullu on heittänyt jotain ikkunaani niin, että se on mennyt rikki. Onneksi en asu enää ensimmäisessä kerroksessa... Ja tietty aina, jos kuulen jotain rapinaa rappukäytävästä, niin luulen, että joku yrittää murtautua kämppääni. :evil:

On mulla sitten tietenkin läskikammo, finnikammo yms. normaalia. :D

Yleisissä vessoissa asioiminen on taiteenlaji sinänsä. Ettei pöpöjä tarttuisi mukaan, niin mm. ovien liikuttelu hoidetaan jaloilla, etteivät kädet likaantuisi yms. :rolleyes:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom