Fobiathread

[jiiii]

Kaikki pitkäjalkaiset hyönteiset ja hämähäkit läheltä nähtynä aiheuttavat melkoista ahdistusta, mutta muita fobioita ei sitten olekaan.

 

[Aimo]

Ahtaanpaikankammo, erityisesti matalien, siis jos pitäisi olla makuullaan eikä voi nousta ylös. Olkapään magneettikuvaus oli jälkeenpäin ajatellen kova paikka. Pidin onneksi silmäni kiinni koko ajan kun minua tungettiin sinne putkeen ja siellä ollessani. Kun kuvaus oli ohi ja kiskottiin pois putkesta avasin silmät ja näin missä olin ollut. Jos olisin tiennyt alusta lähtien, en olisi selvinnyt.

Tästäkin threadista tulee mieleen selkeästi se, kuinka moniulotteinen ihmisen psyyke voi olla. Itse nimittäin tykkäsin kuin hullu puurosta käkittää rauhassa magneettikuvauksissa juurikin olkapään osalta. Mukava oma tila, pientä pauketta ja kuulosuojaimista Nightwishin musiikkia. Mikäs siinä oli käkkiessä.

Mulla edelleen ainoa fobia liittyy pumpuliin. En yksinkertaisesti voi pitää pumpulia kädessäni. Se nirskuu ja narskuu niin pahasti, että pelkkä ajatteleminen nyt sai puistatukset aikaan. Kynnet liitutaulussa on Mozartin veroista äänimaisemaa verrattuna PUMPULIN ritinään.. :itku:

 

[bfr]

Mulla edelleen ainoa fobia liittyy pumpuliin. En yksinkertaisesti voi pitää pumpulia kädessäni. Se nirskuu ja narskuu niin pahasti, että pelkkä ajatteleminen nyt sai puistatukset aikaan. Kynnet liitutaulussa on Mozartin veroista äänimaisemaa verrattuna PUMPULIN ritinään.. :itku:

Tuo ei taida olla ihan fobiaksi luokiteltavaa, jos tuo ääni käy oikeasti korviin.
Itselläni on saman kaltainen juttu, en pysty oikein koskemaan ns. "kuiviin pintoihin", esim lakkaamaton puu, kuiva, karkea marmori, jne. Tulee kylmiä väreitä. Sama homma jos joku muu vaikka hieroo kädellään kuivaa puupintaa, ja kuulen sen "suhinan", kylmiä väreitä pukkaa heti.

 

[BadHair]

Mua ahdistaa syvä vesi, jos en näe pohjaa. Esim uiminen veneestä keskellä järveä ei oikein kiinnosta... Meri on eri juttu jos vesi on niin kirkasta, että pohjan näkee. Ei liity uimataitoon mitenkään, vaan siihen, että en tiedä mitä jalkojen alla on -> kuvottavia elukoita, ihmeellisiä ihmisjalkoja syöviä koneita tms...

 

[hamara]

Pelkään syvyyttä, merta, mielelläni en mihinkään veneeseen aavalle lähde, ahdistaa jo ajatus! Rannalta katsottuna meri on kaunis... toisaalta pelkään myös putoamista, en niinkään korkeutta vaan sitä että tipun jostain...

Piikit ja hammaslääkärikään ei ole mun lemppareita...

 

[Sacramento]

- Voimakas hammaslääkärin pelko. Johtunee teininä kärsitystä porauksesta epäonnistuneella puudutuksella.
- Kohtalainen sosiaalisten tilanteiden pelko eli ns. kahvikuppineuroosi. Tosin mun kädet ei tärise eikä naama punoita, mutta tollaset sosiaaliset tilanteet ahdistaa ja usein pyrin poistumaan niistä asap.

 

[Asymm]

Pelkoja jos ei fobiota:

-Aikaisemmin koirien pelko, tähän ei muuten helpottanut "Ne aistii sun pelkos" kommentit. Pienenä säikähdin koiraa joka oli tulossa sohvapöydän alta nuolaisemaan kasvojani (kita ammollaan). Tappaja koira hypetys aiheuttanut vielä jännitteitä tiettyihin rotuihin.

-Vanhemmalla iällä korkeatpaikat. hermostunutta "hu hu hu hu" hihittelyä alkaa tulla suusta. Köysilaskeutuminen kaapelitehtaan katolta auttoi vähän.

-Folio hampaiden välissä, esim. kuningatartuuttin kääre.

-Äkkisyvä kirkas vesi. viimekesänä snorkkelin kanssa kreikassa, ranta syveni rauhakseen n. 8m ja sitten pudotus n 20m, saatana. Siinä aikani killuin pinnassa syvänteen partaalla ja tähyilin pohjalle ja meloin käsillä pakkia. Pakkohan siellä oli käydä pyörähtämässä ja äkkiä takaisin turvaan. Pelottavan kohtaaminen kyllä tuo hienon tunteen roppaan.

-Metsästä tielle ponkaisevat hirvet. Tuli omasta hirvikolarista. Hieman helpottanut ajan myötä.

 

[-Stone Cold-]

suurin pelkoni on se, että omille lapsille sattuisi jotain, hulluksi siinä tulis.

No sama täällä, ei kauheasti kiinnosta esimerkiksi lähteä pitkiä matkoja ajelemaan pennut kyydissä. Taannoinen Helsingin reissu (n. 300 km) ja varsinkin paluu säkkipimeässä pudotti taas muutaman vuoden pois sieltä toisesta päästä. Yksin kruisailu on sitte ihan eri asia, todella relaa ajella vaan ja kuunnella vaikka kasin höpinää, bliss!

Toinen on sitte painajainen siitä, että ajaa jonkun muun pennun päälle.
Uskotte varmaan, että tuo kaasujalka ei ole mikään erityisen painava. Myöskään kaahareille ei paljon myötätuntoa heru, on se kumma kun ei voi kelata yhtään mitä vois sattua.

 

[Teera]

Jäälle en mene missään tapauksessa. En suostu liikkua edes rannassa enkä ylitä edes pieniä jäätyneitä ojia paitsi hyppäämällä. Kauhulla katselen näitä hiihtäjiä ja koiran ulkoiluttajia..
Toinen on että pelkään olla autoissa kyydissä. Jos en itse aja olen (kuskista riippuen) enemmän tai vähemmän paniikissa. Mitä kovempaa ajetaan sitä hirveämpää on kyydissä olla. Kuolisin varmaan sydäriin jos joutuisin jonkun rallikuskin kyytiin.

 

[Aimo]

Tuo ei taida olla ihan fobiaksi luokiteltavaa, jos tuo ääni käy oikeasti korviin.
Itselläni on saman kaltainen juttu, en pysty oikein koskemaan ns. "kuiviin pintoihin", esim lakkaamaton puu, kuiva, karkea marmori, jne. Tulee kylmiä väreitä. Sama homma jos joku muu vaikka hieroo kädellään kuivaa puupintaa, ja kuulen sen "suhinan", kylmiä väreitä pukkaa heti.

No ei kai siitä rehellisesti mitään ääntä tule. "Ääniaallot" kulkeutuvat sormien kautta suoraan selkäytimeen...

 

[-Pva-]

Hämähäkkejä kohtaan minulla on lievä fobia.

 

[unreal]

Käärmeet.
Siis hyi helvetti, niissä on vaan jotain niin kuvottavaa. Ei mitään käsitystä mistä käärmekammo johtuu, nykyään jos esim. telkussa näkyy käärme niin tulee kyllä melkein samantien vaihdettua kanavaa.

 

[protsku]

Toinen mikä liippaa läheltä jo mainitsemaani korkeanpaikankammoa on korkeat sillat ja erityisesti padot. Lisäksi näen usein sellaista painajaisunta että ollaan jossain padon luona ja siitä pitäisi mennä kieli keskellä suuta suuren veden yli. Ongelma on vain se että se saamarin pato särkyy kesken ylityksen.

Varmaan jotain todella syvällistä Freudilaista symboliikkaa jonka asiaan perehtyneet osaavat selittää!

 

[mgh]

Neulat.

Eipähän musta tuu ainakaan helposti douppaajaa.

EDIT: Niin ja lisää pukkaa:

Itselläni on saman kaltainen juttu, en pysty oikein koskemaan ns. "kuiviin pintoihin", esim lakkaamaton puu, kuiva, karkea marmori, jne. Tulee kylmiä väreitä. Sama homma jos joku muu vaikka hieroo kädellään kuivaa puupintaa, ja kuulen sen "suhinan", kylmiä väreitä pukkaa heti.

Sama homma.

 

[MerZi]

-HIV/AIDS.. tässä asiassa olen aivan hysteerinen.

Sama täällä Pelkään saavani tartunnan ties mistä, esimerkiksi tatuointi/lävistyskojeista, epäsiisteistä julkisista vessoista... (Vaikka tiedän hyvin ettei ne taudit noin vaan pöntön laidalta hyppää..) Tämä on muiden sairauksien pelon ohella oikeasti todella raastavaa... :itku:

Pelkään siis pöpöjä. AINA kun käyn muualla vessassa (vain kotona, vanhempieni luona ja avokkini äidin luona voin käydä tarpeillani ilman paperointia) peittelen wc-pöntön reunat usealla paperikerroksella.. Joka tapauksessa niin, ettei takalistoni pääse tuntemattoman pöntön kanssa kosketuksiin. Pesen kädet, jonka jälkeen suljen hanan kyynärvarrella ja avaan oven koskettelematta kahvaa käsin. !!!

En pidä liikkumisesta pimeällä yksin, en missään muodossa. Kun sitä kuitenkin on pakko välillä harrastaa, ajan pyörällä esimerkiksi salilta tai kaupasta kotiin n. kahden kilometrin matkan tuhatta ja sataa.. Katselen vähän väliä ympärilleni valmistautuen koko ajan henkisesti raiskaajiin tai puliukkoihin.

Mulla varmaan on oikeesti jotain tiedostamattoja pelkoja, kun nään todella usein sellaisia painajaisia, joissa minua uhataan, milloin mitenkin. Kun yritän puolustautua, raajani eivät toimikaan, enkä saa potkaistua, lyötyä tai juostua karkuun. Pelkään siis myös näitä painajaisia. Viimeisen viikon olen taas nähnyt näitä joka yö, avo saa herätellä jatkuvasti "apuaaaa" tai muuta vastaavaa huutavaa minua...

Lisäystä: Pelkään pimeää myös autolla ajaessani. Usein minun on lukittava ovet sisältä päin, ettei kukaan pääse hyppäämään kyytiin. Varmistan myös sen ennen kuin lähden ajamaan, ettei ketään ole piiloutunut takapenkille. Tähän uskoisin kuitenkin tietäväni selityksen, tai siis sen, mistä tämä pelko johtuu. Taannoin, noin vuosi sitten kotipaikkakunnallani ja sen ympäristössä oli liikkeillä ihme porukkaa, joka kiilaili autojen eteen ja pysäytteli niitä.. Nainen esiintyi siviilipoliisina ja otti henkilöpaperit ym. "tarkastettavaksi". Käski tämän uhrinsa tulla käymään autossan, mutta lähtikin kuskaamaan häntä jonnekin kohti silkkaa korpea.. Uhri kuitenkin pääsi hyppäämään liikkuvasta autosta pois ja juoksi jonnekin karkuun.. Vaikea tietää, minne olisivat tämän kaapatun henkilön kuskanneet, ja mikä oli teon motiivi? Eikä todellakaan ole mikään legenda.. Vastaavia tapauksia oli useita, mutta tämä sattui henkilölle jonka joskus olen tuntenut paremminkin.

 

[Huppe]

Pimeä
Möröt (aivan, ne joita ei ole olemassa)

 

[Sniffari]

- Käärmeet
- Korkeat paikat

Worst case scenario:

- Käärmeet ja minä korkealla paikalla

 

[veijo esso]

Korkeanpaikan kammo, ahtaan/suljetun paikan kammo (varmasti pahin fobia, olla vitun pienessä tilassa, suljettuna.. järki lähtis), joskus kuolemafobia (joka putkahtaa siinä joskus siinä vaiheessa ku laittaa nukkumaan), ja toisinaan fist-fobia

Aika monella ukolla näytöstää olevan homofobia --> eli aika monta homppepoikaa näytöstää olevan pakkisköörissä Ymmärtääkseni homofobia on pelkoa että itse leimautuu homoksi (eli alitajuntaisesti ei olekaan varma suuntautumisestaan..)

 

[Mixu]

Kaikki järjettömän iso saa minut hermostumaan. Esimerkiksi kuumailmapallot, zeppeliinit, keskiaikaiset katedraalit. Mutta vain, jos olen lähellä niitä. Kaukaa katsottuna ne on ihan viehättäviä objekteja, jos seison niiden vieressä, alkaa ahistaa.

 

[Jansq-]

Möröt

Samaa kamaa. Pelkään yhä muumimörköä(kin). Ja vastaavasti kaikki muut mörötyksenkauhistukset tuntuu aina tulevan kaapista riehumaan, vähän tosin tämäkin jo tämän valtavan iän kuluessa hiipunut poispäin..
Mut se onki sit oikeestaa ainoa Ei korkeenpaikan kammoo, tykkään ötököist ja matelijoist, kaikki muu, mut ei muumimörkö.