Lähde on keskisuomalainen:
Bodarin lajinvaihto onnistui VOIMANOSTO: Ex-kehonrakentaja Pasi Vuorela saavutti ”ammattilaisten” voimanostossa junioreiden MM-hopeaa vajaan vuoden lajiharjoittelulla.
KYYJÄRVI
Maarit Vaaherkumpu
Kun kyyjärveläinen Pasi Vuorela, 23, alkoi viihtyä punttisalilla seitsemisen vuotta sitten, hän oli 171-senttinen ja painoi vain 54 kiloa. Pituutta hän ei ole kasvanut, mutta kroppaan on kertynyt lihasmassaa niin, että vaaka näyttää nykyisin sataa kiloa.
– Jos vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät ole nähneet minua moneen vuoteen, kyllähän sitä ihmetellään, mitä pikku-Pasille on oikein tapahtunut, Vuorela nauraa.
Aluksi Vuorela kävi Kyyjärven punttisalilla. Vakavammin hän innostui kehonrakennuksesta, kun hän lähti Seinäjoelle ammattikouluun ja tutustui sikäläisiin voimailijoihin. Kyyjärveläinen jäi suorastaan koukkuun treenaamiseen ja teki pitkiä harjoituksia ilta illan jälkeen.
Rauta sai kyytiä ja lihakset kasvoivat. Treenikaverit huomasivat, että Vuorelan lihaksiin kertyi myös rutkasti voimaa. Häntä alettiin houkutella voimanostokisoihin.
Ensimmäiset kisansa Vuorela nosti vasta tämän vuoden helmikuussa. Jännityksestään huolimatta hän pärjäsi niin hyvin, että alkoi tavoitella lihasmassan sijasta maksimivoimaa. Kokenut nostaja Kari Pöntinen on antanut Vuorelalle vinkkejä harjoitteluun ja tekniikkaan.
Toukokuussa Vuorela voitti 100-kiloisissa voimanoston alle 23-vuotiaiden FPO:n (Finland Powerlifting Organisation) Suomen mestaruuden. Menestys toi Vuorelalle edustuspaikan WPC:n (World Powerlifting Congress) MM-kilpailuihin, jotka käytiin Helsingissä marraskuun alussa.
Kisoissa ei dopingtestejä
MM-kisoissa Vuorela teki niin jalkakyykyssä, penkkipunnerruksessa kuin maastanostossakin uudet viralliset ennätyksensä. 860 kilon yhteistulos riitti kuuden nostajan joukossa alle 23-vuotiaiden satakiloisten sarjan kakkossijalle. Erillisessä penkkipunnerruskisassa hän oli 200 kilolla kolmen nostajan joukossa kolmas.
– Oikeasta polvesta hajosi kolme viikkoa ennen kisoja kierukka, kun liukastuin työmaalla. Kivun kanssa kilpailin, enkä antanut periksi. Nyt on leikkaus edessä. Tämä on kuitenkin aika pieni juttu verrattuna muihin tämän lajin miehiin, joilta on hauis- tai reisilihaksia mennyt poikki, Vuorela vertasi.
Suomessa on voimanostossa kaksi järjestöä: Suomen Voimanostoliitto sekä reilut 10 vuotta sitten perustettu ”ammattilaisliitoksi” kutsuttu Finland Powerlifting Organisation (FPO). Suurimmat erot niiden välillä ovat dopingtestauksessa sekä sallituissa kilpailuvarusteissa.
FPO:n kisoissa ei järjestetä dopingtestejä. Testejä ei ollut myöskään Helsingin MM-kilpailuissa.
– Lähdin FPO:n kisoihin, koska kaverini olivat niissä mukana. Minusta on jokaisen oma asia, käyttääkö dopingaineita. Ja liikkuu niitä aineita muidenkin lajien huipulla, Vuorela sanoi.
Vuorela kertoo, ettei hän vielä nykyisillä nostotekniikoillaan pysty täysin hyödyntämään ammattilaiskisoissa sallittuja varusteita.
– Tämä on melkoista välineurheilua. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa käytetään sellaista kiristävää paitaa, joka voi vaikuttaa tulokseen jopa sata kiloa, Vuorela kertoo.
Vuorelan oma lempilaji voimanostossa on maastanosto, jossa varusteiden osuus on hänen mielestään kaikkein pienin.
Ehkä kisaamaan kehonrakennuksessa
Ammattilaisliitto-sana tuo mieleen suuret rahat, mutta vain pieni osa suomalaisnostajista on saavuttanut tulosrajat, joilla edes pääsisi kisaamaan kovista rahoista kansainvälisen WPO:n (World Powerlifting Organisation) mittelöihin.
Vuorela ei todellakaan ole ammattiurheilija, vaan työskentelee päätoimisesti ajoneuvoasentajana Seinäjoella, jossa hän pääosin myös harjoittelee. Rautaa ja treenikavereita on Seinäjoen salilla enemmän kuin Kyyjärvellä. Voimanostoon hän on saanut rahallista tukea muutamilta paikallisilta yrityksiltä.
Harjoittelumotivaatiota Vuorelalla riittää, ja ennätyksiä olisi vielä varaa parantaa. Silti nuorukainen katsoo varovasti ja urheilu-uraansa vain puoli vuotta kerrallaan eteenpäin. Kaikkeahan voi sattua.
Normaalielämässä Vuorela kätkee massiiviset lihaksensa yleensä löysien vaatteiden alle.
– Jos pullistelen, niin sitten vasta tuomarien edessä kehonrakennuskisoissa. Ei sekään mikään mahdoton ajatus olisi, Vuorela pohdiskeli.
Bodarin lajinvaihto onnistui VOIMANOSTO: Ex-kehonrakentaja Pasi Vuorela saavutti ”ammattilaisten” voimanostossa junioreiden MM-hopeaa vajaan vuoden lajiharjoittelulla.
KYYJÄRVI
Maarit Vaaherkumpu
Kun kyyjärveläinen Pasi Vuorela, 23, alkoi viihtyä punttisalilla seitsemisen vuotta sitten, hän oli 171-senttinen ja painoi vain 54 kiloa. Pituutta hän ei ole kasvanut, mutta kroppaan on kertynyt lihasmassaa niin, että vaaka näyttää nykyisin sataa kiloa.
– Jos vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät ole nähneet minua moneen vuoteen, kyllähän sitä ihmetellään, mitä pikku-Pasille on oikein tapahtunut, Vuorela nauraa.
Aluksi Vuorela kävi Kyyjärven punttisalilla. Vakavammin hän innostui kehonrakennuksesta, kun hän lähti Seinäjoelle ammattikouluun ja tutustui sikäläisiin voimailijoihin. Kyyjärveläinen jäi suorastaan koukkuun treenaamiseen ja teki pitkiä harjoituksia ilta illan jälkeen.
Rauta sai kyytiä ja lihakset kasvoivat. Treenikaverit huomasivat, että Vuorelan lihaksiin kertyi myös rutkasti voimaa. Häntä alettiin houkutella voimanostokisoihin.
Ensimmäiset kisansa Vuorela nosti vasta tämän vuoden helmikuussa. Jännityksestään huolimatta hän pärjäsi niin hyvin, että alkoi tavoitella lihasmassan sijasta maksimivoimaa. Kokenut nostaja Kari Pöntinen on antanut Vuorelalle vinkkejä harjoitteluun ja tekniikkaan.
Toukokuussa Vuorela voitti 100-kiloisissa voimanoston alle 23-vuotiaiden FPO:n (Finland Powerlifting Organisation) Suomen mestaruuden. Menestys toi Vuorelalle edustuspaikan WPC:n (World Powerlifting Congress) MM-kilpailuihin, jotka käytiin Helsingissä marraskuun alussa.
Kisoissa ei dopingtestejä
MM-kisoissa Vuorela teki niin jalkakyykyssä, penkkipunnerruksessa kuin maastanostossakin uudet viralliset ennätyksensä. 860 kilon yhteistulos riitti kuuden nostajan joukossa alle 23-vuotiaiden satakiloisten sarjan kakkossijalle. Erillisessä penkkipunnerruskisassa hän oli 200 kilolla kolmen nostajan joukossa kolmas.
– Oikeasta polvesta hajosi kolme viikkoa ennen kisoja kierukka, kun liukastuin työmaalla. Kivun kanssa kilpailin, enkä antanut periksi. Nyt on leikkaus edessä. Tämä on kuitenkin aika pieni juttu verrattuna muihin tämän lajin miehiin, joilta on hauis- tai reisilihaksia mennyt poikki, Vuorela vertasi.
Suomessa on voimanostossa kaksi järjestöä: Suomen Voimanostoliitto sekä reilut 10 vuotta sitten perustettu ”ammattilaisliitoksi” kutsuttu Finland Powerlifting Organisation (FPO). Suurimmat erot niiden välillä ovat dopingtestauksessa sekä sallituissa kilpailuvarusteissa.
FPO:n kisoissa ei järjestetä dopingtestejä. Testejä ei ollut myöskään Helsingin MM-kilpailuissa.
– Lähdin FPO:n kisoihin, koska kaverini olivat niissä mukana. Minusta on jokaisen oma asia, käyttääkö dopingaineita. Ja liikkuu niitä aineita muidenkin lajien huipulla, Vuorela sanoi.
Vuorela kertoo, ettei hän vielä nykyisillä nostotekniikoillaan pysty täysin hyödyntämään ammattilaiskisoissa sallittuja varusteita.
– Tämä on melkoista välineurheilua. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa käytetään sellaista kiristävää paitaa, joka voi vaikuttaa tulokseen jopa sata kiloa, Vuorela kertoo.
Vuorelan oma lempilaji voimanostossa on maastanosto, jossa varusteiden osuus on hänen mielestään kaikkein pienin.
Ehkä kisaamaan kehonrakennuksessa
Ammattilaisliitto-sana tuo mieleen suuret rahat, mutta vain pieni osa suomalaisnostajista on saavuttanut tulosrajat, joilla edes pääsisi kisaamaan kovista rahoista kansainvälisen WPO:n (World Powerlifting Organisation) mittelöihin.
Vuorela ei todellakaan ole ammattiurheilija, vaan työskentelee päätoimisesti ajoneuvoasentajana Seinäjoella, jossa hän pääosin myös harjoittelee. Rautaa ja treenikavereita on Seinäjoen salilla enemmän kuin Kyyjärvellä. Voimanostoon hän on saanut rahallista tukea muutamilta paikallisilta yrityksiltä.
Harjoittelumotivaatiota Vuorelalla riittää, ja ennätyksiä olisi vielä varaa parantaa. Silti nuorukainen katsoo varovasti ja urheilu-uraansa vain puoli vuotta kerrallaan eteenpäin. Kaikkeahan voi sattua.
Normaalielämässä Vuorela kätkee massiiviset lihaksensa yleensä löysien vaatteiden alle.
– Jos pullistelen, niin sitten vasta tuomarien edessä kehonrakennuskisoissa. Ei sekään mikään mahdoton ajatus olisi, Vuorela pohdiskeli.