Kai sitä voi nyt lopettaa tuon forumin katselemisen ja aloittaa kirjoittamisen kun olisi (kai) jotain kerrottavaakin(?)
Japanista. Salit on hieman kuin Mansen Nääshallissa ikään (vai mikä se nyt olikaan se luola siinä Särkkiksen lähellä?) eli jaettu kunto- ja voimanostosaleihin. Tosin siis japanilaisittain, jota pitkänhuiskean suomalaisen on osittain kovin vaikea ymmärtää. Välillä. Saleja laidasta laitaan, toisissa kaikennäköiset paineilmavempeleet joiden syvimmästä tarkoitusperästä ja käyttömahdollisuuksista voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä. Usein salit, tai siis ne joissa olen itse pyörähtänyt, on jaettu niin, että on semmoisia peruskuntosaleja masiinoineen jne. jossa ei liiemmin vapaapainoja löydy, ehkä tuurilla jopa kymmeneen kiloon asti. Yleensä puolet vielä puuttuu, tosin siitä keskivälistä. Sitten on näitä japanilaisittain "HC-saleja" joissa sitten vapaapainoja on kiitettävästi, tai oikeammin levyjä joita voit sitten mättää tankoon mielen mukaan, tai jos olet vahvempi sälli niin paljon kuin lähinnä leluiksi tarkoitetut lukot antaa myöten. No, ihan hyvin niillä pärjää.
Jokaiselta salilta löytyy aina kyykky, usein sekä Smith että regu, penkki, usein vinopenkki, usein leuanvetotanko, Scott-penkki haboille (näillä kuntosaleilla ei kuitenkaan useinkaan kulmatankoa) ja tankoja ynnä hyvä määrä levyjä. Näiltä "voimannostosaleilta" löytyy sitten vielä ylätalja, muutama jalkavempele, erikoinen versio alataljasoudusta, ja muutamia muita juttuja salista riippuen. Puolet vehkeistä hyvässä kunnossa, loput varmaan 80-luvulta tuoden mieleen jotkut vankilapätkät. Lisäksi esim. ylätalja ja muut vempeleet on suunniteltu noin 160 senttisille ihmisille vailla säätömahdollisuuksia. Penkissä tanko on ylhäällä siinä suoraan ojennettuihin käsiin verrattuna hieman kyynerpään yläpuolella. Scottissa pitää repiä tangon teline pois treenaamisen ajaksi, jotta voi laskea 20cm pidemmälle. Ei varmaan kattava kertomus, mutta huomioita joita olen itse kokenut eri saleilla käydessäni. Jos joku tietää tasokkaita saleja etenkin Kansaissa, pistähän heti messua, en ole löytänyt kovasta yrityksestä huolimatta kun ylipäänsä salin löytäminen saattaa olla vaikeaa.
Itse käytän kahta eri salia juuri puutteiden johdosta, mutta kun säveltää saa täällä välttävän hyvin treenattua kaiken minkä tarvitsee. Ainakin jos tykkää treenata käsipainoilla, kuten minä. Jalkojen treenaaminen voi olla pikkasen tiukemmassa, mutta sekin onnistuu jahka on innovatiivinen. Käytän itse toisena salina tätä yliopiston salia. Vaikka salitreenaaminen on täällä äärimmäisen harvinaista, siellä pitää varautua siihen, että kun on rauhassa treenaamassa saattaa pamahtaa paikalle samaan aikaan baseball joukkue, puolet jenkkifudisremmistä, jotain mitä-lie-break-dancereita, lukuisia kamppailulajien edustajia yms. tai määrittelemättömiä suhaajia mm. jotain random tyttöjä ihmettelemään. Usein edustus kaikkia. Noin kymmesosa saattaa jopa treenata, muut tekevät mitä lie ja pitävät jumalatonta mekkalaa. Kyllä, japanilaiset eivät siis todellakaan ole mitään hiljaisia ihmisiä vaikka niin luullaan! Minua se ei sinällään häiritse, mutta ehkä öööh, perinteisempää suomalaista mielenlaatua moinen huuto saataisi jurppia.
Sitten kun kaksi päätä pidempi skandi vetää vaikkapa ylätaljaa, niin saman tien niskan taakse hiipii jumalaton nippu ihmettelemään mitä tapahtuu. Tilanteen saa takasin haltuun vaikkapa kyykkäämällä, jos päästää naama punaisen muutaman riemunkiljahduksen tai ärräpään. Ei tule kukaan sen treenin aikana kymmentä metriä lähemmäs. Erikoinen piirre on myös se, että niin saleilla, lenkillä kuin muussa urheilutoimituksessa näkee porukan treenaavan farkut päällä. WTF? No, tämä on varmaan maailman muodikkain maa, mutta toi nyt menee aika pitkälle.
Ravinto? Joopa joo. Ei siitä muuta, voitte arvata. Jatkuvalla dieetillä ollaan. Muutamissa paikoissa, lähinnä tavaratalojen tietyillä osastoilla, olen nähnyt myytävän jotain epämääräisen näköisiä lisäravinteita. Kaikki jenkkikamaa, itse en ainkaan uskalla koskea kun en usko että sisällöstä tietää edes valmistaja. Kukaan niitä ei ole testannut, se on varma. Postittaminen Suomesta olisi kokeilemisen arvoista, mutta riski on suuri ettei ikinä tule läpi. Kaikki tarkistetaan ja huono mahdollisuus erilaisilla elintarvikkeilla päästä läpi, tai siis jos se on jotain mitä Japanissa ei ole. Kokeiltuna mm. ranskalainen sinappi ei pääse checkistä läpi, ennen kuin sitä mentiin ihan henkilökohtaisesti tulliin selittämään että perinteistä herkkua pitäisi saada jouluksi pöytään. Tämä vain yksi esimerkki. Epäilen, että muutama kilo valkoista pulveria sujahtaisi läpi.