Kumma miten tuo maustamaton rahka on niin harvinaista. Ei tarvi mennä kuin Suomesta Viroon niin enää ei löydy mitään maustamattomia rahkoja...
Löytyy kun osaa etsiä. Valion rahkat on täällä etelässä jostain kumman syystä pakattuna sellaisiin maksamakkaratuubin näköisiin pötköihin. Löytyy maitohyllystä. Rakenne on mielestäni suomirahkoja miellyttävämpi, mutta noi paketit on tietenkin yhtä helvettiä jos ei jaksa kiskaista koko tuubia (400g) kerralla.
Treenattua on tullut useammassakin maassa. Hollannissa ja Virossa pisimpään Suomen lisäksi. Virolainen treenikulttuuri ei mielestäni poikkea paljon suomalaisesta. Massaa ja voimaa arvostetaan. Kamppailu-urheilu, voimailu ja kehonrakennus ovat kaikki sosiaalisesti erittäin hyväksyttäviä harrastuksia ja saleilla on hyvä meininki - eli raskaita perusliikkeitä tekevää karjuvaa mörrikkää ei katsota kieroon.
Hollannissa koko juttu on taas ihan toinen. Maan pohjoisosissa kehoilu on hyvässä kurssissa ja etenkin damissa porukka treenaa tosissaan. Kamppailu on tietenkin iso juttu koko maassa. Itse asuin vuoden verran Hollannin eteläpäässä. Siellä iso osa porukasta pitää kaikenlaista punttien kolistelua suorastaan alaluokkaisena harrastuksena, varsinkin jos on tarkoitus kartuttaa lihasta ja voimaa. Pallon perässä saa juosta ja salilla käydä pyörimässä, mutta auta armias jos treenaat ns. tosissasi.
Itse sain kokea Hollannin meiningin heti sinne laivauduttuani.
Liityin ihan kotini vieressä olevalle salille maahan muutettuani. Helvetin hyvät puitteet. Pari powerrackia, nostolava, ihan tuliterät tangot ja leokon levyt. Suorastaan ylellinen nostoympäristö. Hyväksyivät vain vuosijäsenyyden kertamaksulla, mutta liityin piruuttani kun näytti hyvältä ja sijaitsi 200m päässä kämpiltä. Kelailin että tuollahan voisi reenata parikin kertaa päivässä.
Menin sitten vetämään ekaa treeniäni. En päässyt edes aloittamaan mavettelua kun salin työntekijä jo ilmoitti ettei painoilla saa koskea nostolavaan. Yritin selittää mihin lava on tarkoitettu, mutta nainen ei antanut periksi. Tässä vaiheessa sydäntäni kylmäsi ja salin koskemattoman ulkoasun salaisuus alkoi paljastua. Päätin sitten kuitenkin tehdä kulmasoutuja. Vaapuin powerrackiin ja aloin soudella. Tangolla antoivat vielä tehdä mutta heti kun aloin lätkiä limppuja tankoon puhalsi rouva taas paikalle ja kertoi että käytän liikaa painoja ja että minun olisi paras lähteä jos meno ei muutu. Hipsuttelin sitten vähän dippejä ja taljoja kerberoksen valvovan silmän alla ja painuin himaan.
Seuraavana aamuna tulin treenaamaan toista kertaa ja salin omistaja oli ovella vastassa kahden työntekijän kanssa. Sain kutsun toimistoon, missä minulle ilmoitettiin että pelotan ulkoasullani ja ääntelylläni muita salillakävijöitä ja vaarannan käyttämilläni painoilla heidän laitteitaan ja välineitään. Omistaja tarjoutui sitten tekemään minulle ohjelman, jolla en vaarantaisi itseäni ja muita... Laitoin kaikki juristintaitoni peliin ja väänsin itseni irti vuosisopparista.
Löysin onneksi parin viikon päästä syrjäkaupungilta entisen vahvamieskisaajan omistaman pienen kellarisalin, jossa sai treenata tosissaan. Paikka oli pelkkää ruostetta, itse tehtyjä laitteita, vuotavaa kattoa ja huonoa valaistusta. Salilla pyöri myös halvasta hinnasta ja läheisestä avohoitolasta johtuen jos jonkinlaista vipeltäjää, mutta näistä olenkin tainnut jo kirjoitella salikomediaa-ketjuun. Elämäni parasta treeniä silti.
