Eduskuntavaalit 2011

Mitä puoluetta äänestät?

  • Kokoomus

    Votes: 0 0,0%
  • Keskusta

    Votes: 0 0,0%
  • SDP

    Votes: 0 0,0%
  • Vihreät

    Votes: 0 0,0%
  • Vasemmistoliitto

    Votes: 0 0,0%
  • Perussuomalaiset

    Votes: 0 0,0%
  • RKP

    Votes: 0 0,0%
  • Muutos 2011

    Votes: 0 0,0%
  • Kristillisdemokraatit

    Votes: 0 0,0%
  • Vapauspuolue

    Votes: 0 0,0%
  • SKP

    Votes: 0 0,0%

  • Total voters
    0
Tässä ketjussa on moni hyvä kirjoittaja nyt käsitellyt pitkään yleisiä talouteen ja rahapolitiikkaan liittyviä asioita, esimerkkeinä on käytetty Kreikkaa, Ruotsia, Japania jne. Olisi kuitenkin mukava kuulla mieluummin varsinaiseen aiheeseen eli ensi vuoden eduskuntavaaleihin liittyvää kommentointia.

Perussuomalaiset ovat kovasta vastustuksesta, voi jopa sanoa mustamaalaamisesta huolimatta nousemassa suhteellisen kovaksi tekijäksi tulevassa eduskunnassa, se lienee jo nyt varma asia. Mitä arvelette, jääkö puolueen edustajamäärä pysyvästi tuolle korkeammalle tasolle vai onko nykyisessä suosiossa kyse vain jonkinlaisesta protestista, joka hiipuu vähitellen vaalikauden aikana.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Se riippuu ihan siitä, kuinka kauan muut puolueet harjoittaa yleisen oikeustajun vastaista politiikkaa.
 
Ei voi kuluttaa jos ei ole säästetty mitään pitkään aikaan. Velkaantuminen on tulevaisuuden tuotantokapasiteetin lainaamista nykypäivään, se on pitää maksaa takaisin korkojen kanssa. Älyttömät infraprojektit ovat nimenomaan resurssien heittämistä kaivoon, ne pitää joskus kuitata tuottavalla työllä takaisin korkojen kanssa. Eikä se auttanut Japaniakaan.

http://www.progress.org/2009/keynes.htm

Between 1991 and 1995, Japan spent some $2.1 trillion on public works, in an economy roughly half as large as that of America.

Kreikalla ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta kuin koettaa laittaa menot tulojen mukaan ja toivoa, että se ei ole jo liian lähellä Aurinkoa. Tosin näin taitaa jo olla ja Kreikka todennäköisesti tulee jättämään velkansa maksamatta.

Lamat johtuvat virheinvestoinneista ja virheinvestointeja ei voi parantaa tekemällä uusia virheinvestointeja. Ylivelkaantumista ei voi parantaa ylivelkaantumalla lisää.

Vaikeahan sitä on mennä sanomaan miten syvälle Japanin talous olisi sukeltanut ilman julkisen sektorin väliintuloa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lost_Decade_(Japan)

In response, Japanese policymakers tried a series of government stimulus programs and bank bailouts. A 2.4% budget surplus in 1991 turned to a deficit of 4.3% by 1996 and 10% by 1998, with the national debt to GDP ratio reaching 100%. In 1998, a $500 billion bank rescue plan was implemented to encourage bank lending and borrowing. The central bank also attempted to increase inflation (which devalues savings over time), to encourage consumer spending. Krugman wrote that by 2003, the Japanese economy began to recover, helped by imports from the U.S. and China that helped Japan achieve a real growth rate of 2%. He wrote the recovery was "provisional" and there was significant risk of a return to a liquidity trap.

Economist Richard C. Koo (リチャード・クー, Richādo Kū?) wrote that Japan's "Great Recession" that began in 1990 was a "balance sheet recession." It was triggered by a collapse in land and stock prices, which caused Japanese firms to become insolvent, meaning their assets were worth less than their liabilities. Despite zero interest rates and expansion of the money supply to encourage borrowing, Japanese corporations in aggregate opted to pay down their debts from their own business earnings rather than borrow to invest as firms typically do. Corporate investment, a key demand component of GDP, fell enormously (22% of GDP) between 1990 and its peak decline in 2003. Japanese firms overall became net savers after 1998, as opposed to borrowers. Koo argues that it was massive fiscal stimulus (borrowing and spending by the government) that offset this decline and enabled Japan to maintain its level of GDP. In his view, this avoided a U.S. type Great Depression, in which U.S. GDP fell by 46%. He argued that monetary policy was ineffective because there was limited demand for funds while firms paid down their liabilities. In a balance sheet recession, GDP declines by the amount of debt repayment and un-borrowed individual savings, leaving government stimulus spending as the primary remedy.

Vaikka Japanin debt-to-GDP-ratio huiteli noissa hurjissa lukemissa, niin silti se maksoi ennätysalhaista korkoa bondeilleen! Vastaavasti Kreikan tilanteessa, jossa debt-to-GDP oli samaa luokkaa, bondikorot ovat räjähtäneet käsiin ja Kreikka saattaa defaultata lainansa. Miksi? Olen tämän jo moneen kertaan kirjoittanut, joten en enää sitä tee, mutta saattaa liittyä valuuttaan jotenkin...

Lisäksi, määrittele mulle "tuottava työ"? Jos rakennetaan tehokkaampi infrastruktuuri paikalleen, jota myös yksityinen sektori voi käyttää, niin eikö tämä tehosta koko yhteiskunnan toimintaa? En ole ihan varma missä määrin Japanin luotijuna-verkkoa luotiin nimenomaan tuolla aikakaudella, mutta väistämättä julkinen sektori on sen rakentamisessa ollut mukana. Luotijunat korvaavat Japanissa niin autoja kuin lentoliikennettä. Yhdysvallat suunnittelee vastaavanlaisia projekteja.

Jälleen kerran: valtion budjetin ei tarvitse olla tasapainossa kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Japanin tapaus muun muassa todistaa tämän. Julkinen sektori velkaantui ja samaan aikaan yksityinen sektori setvi taseistaan paskat pois. Kriisin syynä oli jälleen kerran yksityisen sektorin ylivelkaantuminen, jota julkinen sektori joutui tasapainottamaan tai muuten käsissä olisi ollut jenkkien Great Depression -tyyppinen skenaario.

Kumma juttu kun tuosta Yhdysvaltain Great Depressionista ei niin jakseta puhua... taitaa olla jotenkin ikävä muistutus siitä mitä tapahtuu, jos julkinen sektori ei puutukaan tilanteeseen, kun talous sakkaa.
 
Tässä ketjussa on moni hyvä kirjoittaja nyt käsitellyt pitkään yleisiä talouteen ja rahapolitiikkaan liittyviä asioita, esimerkkeinä on käytetty Kreikkaa, Ruotsia, Japania jne. Olisi kuitenkin mukava kuulla mieluummin varsinaiseen aiheeseen eli ensi vuoden eduskuntavaaleihin liittyvää kommentointia.

Perussuomalaiset ovat kovasta vastustuksesta, voi jopa sanoa mustamaalaamisesta huolimatta nousemassa suhteellisen kovaksi tekijäksi tulevassa eduskunnassa, se lienee jo nyt varma asia. Mitä arvelette, jääkö puolueen edustajamäärä pysyvästi tuolle korkeammalle tasolle vai onko nykyisessä suosiossa kyse vain jonkinlaisesta protestista, joka hiipuu vähitellen vaalikauden aikana.

Tottakai se hiipuu, ja sisäiset riidat hajoittaa loput. Olettaisin PS:n jatkossa löytyvän Vihreiden ja KD:n välistä.
 
Vaikeahan sitä on mennä sanomaan miten syvälle Japanin talous olisi sukeltanut ilman julkisen sektorin väliintuloa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lost_Decade_(Japan)

Vaikka Japanin debt-to-GDP-ratio huiteli noissa hurjissa lukemissa, niin silti se maksoi ennätysalhaista korkoa bondeilleen! Vastaavasti Kreikan tilanteessa, jossa debt-to-GDP oli samaa luokkaa, bondikorot ovat räjähtäneet käsiin ja Kreikka saattaa defaultata lainansa. Miksi? Olen tämän jo moneen kertaan kirjoittanut, joten en enää sitä tee, mutta saattaa liittyä valuuttaan jotenkin...

Vaan kun ei liity. Japanilla on iso teolliseen tuotantoon perustuva talous, sillä on paljon enemmän luottoa kun Kreikalla. Japanin eläkeyhtiöt omistavat pääosin Japanin valtionvelan, joten sitä ei senkään vuoksi tarvittu rahoittaa ulkopuolisesta lähteestä. Nyt tosin eläkeyhtiöt ovat kääntymässä nettomyyjiksi pikkuhiljaa, joten on jännä nähdä miten Japani tulee selviytymään, korkojen ei tarvitse nousta kun ihan jonkin verran ja Japani on toasted.

Lisäksi, määrittele mulle "tuottava työ"? Jos rakennetaan tehokkaampi infrastruktuuri paikalleen, jota myös yksityinen sektori voi käyttää, niin eikö tämä tehosta koko yhteiskunnan toimintaa? En ole ihan varma missä määrin Japanin luotijuna-verkkoa luotiin nimenomaan tuolla aikakaudella, mutta väistämättä julkinen sektori on sen rakentamisessa ollut mukana. Luotijunat korvaavat Japanissa niin autoja kuin lentoliikennettä. Yhdysvallat suunnittelee vastaavanlaisia projekteja.

Jälleen kerran: valtion budjetin ei tarvitse olla tasapainossa kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Japanin tapaus muun muassa todistaa tämän. Julkinen sektori velkaantui ja samaan aikaan yksityinen sektori setvi taseistaan paskat pois. Kriisin syynä oli jälleen kerran yksityisen sektorin ylivelkaantuminen, jota julkinen sektori joutui tasapainottamaan tai muuten käsissä olisi ollut jenkkien Great Depression -tyyppinen skenaario.

Kumma juttu kun tuosta Yhdysvaltain Great Depressionista ei niin jakseta puhua... taitaa olla jotenkin ikävä muistutus siitä mitä tapahtuu, jos julkinen sektori ei puutukaan tilanteeseen, kun talous sakkaa.

Japani nimenomaan todistaa sen miten julkisen sektorin voimakas puuttuminen estää talouden kasvun kun ylivelkaantumisesta ei päästä eroon vaan yksityinen sektorin deleveraging syrjäytetään julkisen sektorin väliintulolla. Lopputulos on plusmiinusnolla, paitsi että maan julkinen sektori on ylivelkaantunut niin pahasti, että se on kuilun partaalla.

Sitä paitsi en nyt pysy perässä, jos kysyt random suomalaiselta vasemmistopoliitikolta, niin hän liki 100% varmuudella alkaa ylistää New Dealia, joka toki sai talouden nimellisesti kasvamaan, mutta johti uuteen romahdukseen (1937?) kun tukitoimet vedettiin pois. Niin joo tuottava työ= kaikkea mikä parantaa resurssien allokoimista, johtaa parempaan määrälliseen ja/tai laadulliseen tuotantoon. Eli kyllä infraa kannattaa rakentaa, mutta silloin jos siihen on varaa ja tarvetta. En usko, että teiden ja siltojen tekeminen keskelle ei mitään ole kovin hyvää resurssien allokointia.
 
Ihmetyttää jo pelkästään, keitä riittävän uskottavia kansanedustajia PerSuilla on eduskuntaan Soinin ja Vistbackan lisäksi?

Onneksi Suomessa on pitkät perinteet radikaalimpien poliittisten liikkeiden taltutamisesta satuloimalla ne vallalla ja vastuulla. Esimerkit ovat PerSuihin verrattuina tietysti raflaavia mutta Lapuan liike hyytyi aikanaan kun sai vaatimansa anti-kommunistilait läpi ja myöhemmin SKP ei voinut erityisesti rettelöidä koska oli melkein koko ajan hallituspuolue. Mitä nopeammin PerSut pääsevät hallitukseen, sitä nopeammin ihmisille saavat käytännön esimerkin siitä ettei työttömyys, syrjäytyminen, valtion velka tai sosiaalipalvleut parane vain sulkemalla rajat ja sanomalla kaikkeen "ei". Jos oikein toivoa sopii, ehkä muut puolueet heräävät samassa prosessissa huomaamaan että voisi tehdä oikeatakin politiikkaa.
 
Ihmetyttää jo pelkästään, keitä riittävän uskottavia kansanedustajia PerSuilla on eduskuntaan Soinin ja Vistbackan lisäksi?

Ehdokkaat löydät PS:n kotisivuilta niin ei tarvitse enää ihmetellä. Kansa päättää uurnilla kenen uskottavuus riittää ja kenen ei.

Onneksi Suomessa on pitkät perinteet radikaalimpien poliittisten liikkeiden taltutamisesta satuloimalla ne vallalla ja vastuulla. Esimerkit ovat PerSuihin verrattuina tietysti raflaavia mutta Lapuan liike hyytyi aikanaan kun sai vaatimansa anti-kommunistilait läpi ja myöhemmin SKP ei voinut erityisesti rettelöidä koska oli melkein koko ajan hallituspuolue. Mitä nopeammin PerSut pääsevät hallitukseen, sitä nopeammin ihmisille saavat käytännön esimerkin siitä ettei työttömyys, syrjäytyminen, valtion velka tai sosiaalipalvleut parane vain sulkemalla rajat ja sanomalla kaikkeen "ei". Jos oikein toivoa sopii, ehkä muut puolueet heräävät samassa prosessissa huomaamaan että voisi tehdä oikeatakin politiikkaa.

Sun mielestä PS on radikaali liike? Sittenhän Vasemmistoliitto ja Paavo Anarkianmäki lienee Bin Ladenista seuraava. Vertaat sujuvasti PS:a ja Lapuan liikettä keskenään. Oikeesti?

Laitatko sen kohdan puolueohjelmasta, jossa vaaditaan rajoja kiinni?

Mitä on "oikea politiikka"? Rahojen kusetusta omaan taskuun a´la Keskusta ja Kokoomus? Urpilaisen "I have a dream"-puheet ja epätoivoinen yritys olla nais-versio Soinista? Vai kenties vihreiden ja vasureiden utopistinen haihattelu?
 
Vaan kun ei liity. Japanilla on iso teolliseen tuotantoon perustuva talous, sillä on paljon enemmän luottoa kun Kreikalla. Japanin eläkeyhtiöt omistavat pääosin Japanin valtionvelan, joten sitä ei senkään vuoksi tarvittu rahoittaa ulkopuolisesta lähteestä. Nyt tosin eläkeyhtiöt ovat kääntymässä nettomyyjiksi pikkuhiljaa, joten on jännä nähdä miten Japani tulee selviytymään, korkojen ei tarvitse nousta kun ihan jonkin verran ja Japani on toasted.

Tuskinpa. Tätä nyt on ehdotettu varmaan kohta parikymmentä vuotta eikä niin ole edelleenkään käynyt. Julkisen sektorin velka on ratkaisevalla tavalla erilaista kuin yksityisen. Valtiolla ei ole eliniänodotetta.

Japanilla on velkaa 189 prosenttia BKT:sta ja Kreikalla 113 prosenttia. Toisella valtiolla ei ole mitään ongelmaa rahoittaa julkisen sektorin velkaa ja toinen defaulttaa. Ratkaisevaa nimenomaan on se, että Kreikka on mukana eurossa.

Japani nimenomaan todistaa sen miten julkisen sektorin voimakas puuttuminen estää talouden kasvun kun ylivelkaantumisesta ei päästä eroon vaan yksityinen sektorin deleveraging syrjäytetään julkisen sektorin väliintulolla. Lopputulos on plusmiinusnolla, paitsi että maan julkinen sektori on ylivelkaantunut niin pahasti, että se on kuilun partaalla.

Miten niin "syrjäytetään"? Kuten tuossa aiemmassa Japania koskevassa quotessa todettiin, julkisen sektorin velkaantuminen mahdollisti yksityisen sektorin deleveraation ilman että bruttokansatuote olisi supistunut oleellisesti ja työttömien armeijat olisivat marssineet kaduilla.

Sitä paitsi en nyt pysy perässä, jos kysyt random suomalaiselta vasemmistopoliitikolta, niin hän liki 100% varmuudella alkaa ylistää New Dealia, joka toki sai talouden nimellisesti kasvamaan, mutta johti uuteen romahdukseen (1937?) kun tukitoimet vedettiin pois. Niin joo tuottava työ= kaikkea mikä parantaa resurssien allokoimista, johtaa parempaan määrälliseen ja/tai laadulliseen tuotantoon. Eli kyllä infraa kannattaa rakentaa, mutta silloin jos siihen on varaa ja tarvetta. En usko, että teiden ja siltojen tekeminen keskelle ei mitään ole kovin hyvää resurssien allokointia.

Ei se johtanut mihinkään uuteen romahdukseen. 1932 oli lama (depression) ja 1937 taantuma (recession). Taantuma oli väliaikainen ja johtui todennäköisesti huonosta makrotalouspolitiikasta:
The Recession of 1937–1938, sometimes called the Roosevelt Recession, was a temporary reversal of the pre-war 1933 to 1941 economic recovery from the Great Depression in the United States. Economists disagree about the causes of this downturn. Keynesian economists tend to assign blame to cuts in Federal spending and increases in taxes at the insistence of the US Treasury[1], while monetarists, most notably Milton Friedman tended to assign blame to the Federal Reserve's tightening of the money supply in 1936 and 1937.

Rooseveltin toimet olivat täysin oikeansuuntaisia. Jo ennen New Dealia Hoover oli aloittanut joitain julkisesti rahoitettuja projekteja, muun muassa Hooverin padon rakentamisen.

Edelleen, yksityisen sektorin ja julkisen sektorin velkaantuminen ovat kaksi eri asiaa. Katso nuo linkit läpi mitkä postasin ylle. Ei mene yhteensä kuin varmaan 15 minuuttia.

Tässä on asia itse asiassa selitetty pirun hyvin. Laitetaan kokonaisena, niin ehkäpä asia menee edes jossain määrin perille:
http://www.ft.com/cms/s/0/e8a3cc8c-a958-11df-a6f2-00144feabdc0.html

‘True sovereigns’ immune from eurozone contagion

By Steven Major

Published: August 16 2010 19:09 | Last updated: August 16 2010 19:09

There are plenty of doomsayers who think it is only a matter of time before the sovereign risk crisis spreads from the eurozone to other countries, including the US, UK and Japan.

This is not going to happen in my view. That is because the obsession with public debt ratios fails to distinguish between different levels of sovereignty. The US, UK and others can maintain high public debt ratios for longer, especially given the amount of deleveraging being carried out by the private sector.

Not all sovereigns are the same. The US, UK, Japan and Canada are examples of what I call “true sovereigns”. For these countries there is zero default risk. Investors should not worry about credit fundamentals, as they will always receive their coupons and original investment on redemption.


A “true sovereign” can issue freely in its own currency, has full taxing power over the population and ultimately, if required, can create more of its own money. None of this means that true sovereigns can afford to be profligate, far from it, but it does mean there is no externally imposed timetable on fiscal retrenchment.


Investors in the “true sovereigns’” should worry about the level of interest rates and inflation, but not about credit risk. These factors, rather than the level of supply, will be the most critical in determining bond yields.


Market participants mixed up the different contributions to risk in government bond markets earlier this year when they started pricing in some element of default risk. Short sellers, sitting on significant losses, have been forced to cover their positions. The traders who thought 10-year US and UK government bonds were expensive in January when the yield was 4 per cent will not find them good value at close to 3 per cent.


But those who are worried about deflation and understand the different categories of risk will buy these bonds to maintain purchasing power. After all, investors have recently been gobbling up 10-year Japanese government bonds with a 1 per cent yield. They know that sovereign risk is zero so any amount of positive yield is attractive when inflation is negative.

By contrast, there is sovereign default risk in eurozone bonds. The countries that adopted the single currency immediately relinquished some policy sovereignty. But that only became crystal clear this year when Greece faced a liquidity crisis. This was caused by the market’s loss of confidence in the Hellenic Republic’s ability to pay bondholders as large redemptions approached.

Receiving refinancing help from the eurozone and the International Monetary Fund dealt with the near-term concerns over ability to pay but did nothing to remove longer-term concerns over willingness to pay. That is true credit risk.

Greece is an extreme example of what happens when a country loses sovereignty over its economic policy. And it cannot be compared with the UK position, for example. Indeed, it was extraordinary that market professionals made the mistake of comparing Greek and UK budget deficit and outstanding debt ratios. Understandable, perhaps, if you are a politician trying to win an election but not if your job is to invest in the bond markets.

Within the eurozone, France and Germany have more sovereignty over the euro than some smaller states because they can freely sell bonds denominated in the single currency to investors all over the world. France and Germany have the lowest yields because the sovereign risk premium is minimal and without these countries there is no monetary union.

At the other extreme Greece cannot issue bonds at the moment because investors cannot be sure they will get their money back and, as high-yield investors know very well, yield spreads become less relevant the higher they go. For example, offering a yield pick-up of 10 percentage points is wholly irrelevant if the issuer of that bond later fails to repay the principal in full.


The sovereign crisis for the eurozone is not over and markets are likely to require a greater risk premium for some of the weaker members if economic conditions become more challenging. Moreover, there is a significant deflation risk in some of these countries as austerity measures start to bite. Without the policy options available to the true sovereigns, there will always be risk of default.

This is not the case for countries such as the US and UK. Yields there will be determined by the outlook for interest rates and inflation. The latter will be particularly important when policy rates are close to zero. Also, the fact that private sector borrowing has been contracting at a faster rate than budget deficits have been growing adds downward pressure to inflation.

What may be more relevant for the UK and US is less the eurozone sovereign debt crisis than a Japanese scenario, where a long period of private sector deleveraging has helped keep government bond yields low. Under that scenario, US and UK inflation rates will stay very low and 10-year government bond yields could continue falling towards 2 per cent.

Steven Major is Global Head of Fixed Income Research at HSBC
 
Ihmetyttää jo pelkästään, keitä riittävän uskottavia kansanedustajia PerSuilla on eduskuntaan Soinin ja Vistbackan lisäksi?

Mua ihmetyttää tää kommentti. Niin kuin täällä on jo aiemmin sanottu moneen kertaan, Persuilla on paljon helvetin fiksun oloisia ehdokkaita. Mitä sinun mielestäsi vaaditaan, että olisi uskottava kansanedustaja? Pitäisikö olla missi, urheilija...? Oletko edes katsonut Persujen ehdokaslistoja?
 
Oletko edes katsonut Persujen ehdokaslistoja?

Ei tarvi, ku voi tiedostavasti lukea Vihreästä Langasta, että Persuilla on pelkkiä pekkasiitoimia ja alkoholisoituneita hitsareita ehdokkaina ja äänestäjinä.
 
Kyllä lehdistössä on esitelty Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaita, jotka ovat aivan vertailukelpoisia suurimpienkin puolueiden ehdokkaiden kanssa. Hiukan vanhoja ovat muutamat kärkitason ehdokkaat, mutta kaivaahan SDP:kin kohta varmaan Rafael Paasion haudasta auttamaan uppoavaa projektiaan.

Minä olen haastatellut puheenjohtaja Timo Soinia vuonna 2007 Koti ja Kasvatus -lehteen (aiheena miehen kaventuva asema suomalaisessa yhteiskunnassa, sinänsä mielenkiintoinen aihe), ja kyllä minä sain sen kuvan, että hän on aivan tosissaan lähtenyt mukaan politiikkaan ja oman puolueensa johtoon. Kuten tuossa jo aiemmin todettiin, mahdollinen hallitusvastuu tulee kyllä leikkaamaan perussuomalaisten särmää aika tavalla ja saattaa vähentää puolueen jatkosuosiota.
 
Luin meidän vaalipiirin PerSujen ehdokaslistaa (tosin heinäkuinen) ja kylmät väreet riipi trapeziusta...protestiääni Kikelle on todella hyppy tuntemattomaan.
 
Luin meidän vaalipiirin PerSujen ehdokaslistaa (tosin heinäkuinen) ja kylmät väreet riipi trapeziusta...protestiääni Kikelle on todella hyppy tuntemattomaan.

voit varsinais-suomessa antaa äänesi persuista myös esim.

- filosofian tohtori Lauri Heikkilälle
- projektipäällikkö Maria Lohelalle
- teologian maisteri Torsti Äärelälle tai vaikkapa
- apulaisrehtori Kari Salmiselle

Jos et ensimmäistä ehdokasta pidemmälle päässyt listaa niin tuossa pientä vetoapua.
 
voit varsinais-suomessa antaa äänesi persuista myös esim.

- filosofian tohtori Lauri Heikkilälle
- projektipäällikkö Maria Lohelalle
- teologian maisteri Torsti Äärelälle tai vaikkapa
- apulaisrehtori Kari Salmiselle

Jos et ensimmäistä ehdokasta pidemmälle päässyt listaa niin tuossa pientä vetoapua.

Kike tyhjensi pajatson, mutta tuo Lohela noista vähiten tuntuu protestiääneltä. Ja nuorikin vielä.
 
Mut kai se silti on arvokonservatiivi ja kansallismielinen?

Mikäs tästä nationalismi -sanasta tekee niin kirotun ja negatiivissävytteisen? Mielestäni jokaisen Suomen puolueen olisi hyvä olla suomalaisnationalistinen, tosin Rkp ja Vihreät ovat tulleet kaapista ulos jo aikoja sitten, että se niistä. Ja nationalismi ei suoraan ole synonyymi vihanlietsojalle, rasistille ja barbaarille.
 
Back
Ylös Bottom