Hempukka pistellyt näköjään lomilla tuulemaan
Tässä nyt joitakin esimerkkejä tuosta IARC-raportista. Joka tapauksessa suomalaiset suositukset saisivat olla korkeammat, mitä ne nykyään ovat, mutta toisaalta en ole mitenkään järin ihmeissäni suosituksien laatioiden varovaisuudesta tässä asiassa. Kyllä itsekin otan D:tä huomattavasti suosituksia suurempia määriä.
Hyviä pointteja pistelit ja pitää sen verran selventää tätä omaa kantaa, että en olisi itsekään suosittelemassa koko väestölle mitään mega-annoksia D-vitamiinia. Itse ottamani 125ug päivässä on kuitenkin hyvin suurella varmuudella täysin turvallista näin talvisaikaan mutta kesällä tuskin otan samaa määrää.
Jos siis aiheesta syntyy vääntöä, mun pointti on osoittaa että hyvin monet viittaukset D-vitamiinin vaarallisuudesta ovat toistaiseksi melko spekulatiivisia eikä mikään tutkimus ainakaan puolla suositusten pitämistä nykyisellä tasolla.
Ja koska Hempukan kans on mukava vääntää, asiaan:
Melamed ML, Michos ED, Post W, Astor B. 25-hydroxyvitamin D levels and the risk of mortality in the general population. Arch Intern Med 2008; 168(15): 1629-1637
Tämä juttu perustuu NHANES III-tutkimusaineistoon, jonka tulkinnassa on oltava erityisen varovainen. Tämä johtuu siitä että se on laaja jenkkiläinen aineisto, missä pohjoisten osavaltioiden verinäytteet on kerätty kesäaikaan ja vastaavasti etelässä näytteet on otettu talvella. Näistä puutteista huomautetaan sekä
alkuperäisessä artikkelissa, että tuossa lainaamassasi IARC-raportissa. Pääasiassa artikkelissa painotetaan alhaisen D-vitamiinisaannin riskejä.
Wang et al. Vitamin D deficiency and risk of cardiovascular disease. Circulation, 2008;117:503-511.
Wangin juttu tuntuu pikaisella silmäyksellä keskittyvän niin ikään D-vitamiini
puutoksen riskeihin. Kun oikein hakemalla hakee, syykin löytyy ja se on siinä että koko 1739 ihmisen aineistossa oli vain 10%:lla seerumin 25-OH-D pitoisuus yli 30ng/mL (n. 75nmol/l), joten tilastollinen merkittävyys on todella huono. Kirjoittajat eivät myöskään esitä mitään mahdollista selitystä muulle, kuin D-vitamiinipuutoksen aiheuttamille kardiovaskulaaritapahtumille.
Stolzenberg-Solomon R, Vieth R, Azad A, Pietinen P, Taylor PR, Virtamo J, Albanes D. A prospective nested case-control study of vitamin D status and pancreatic cancer risk in male smokers. Cancer Res 2006; 66(20):10213-10219
Tutkimus on tehty ainoastaan tupakoivilla ihmisillä, mikä aina aiheuttaa pientä (noh, melko isoa) ongelmaa vertailukelpoisuudelle. Tuosta artikkelista on myös samassa numerossa julkaistu
kommentaari, jossa kirjoittaja toteaa siihen liittyvän monia tulkinnallisia kysymyksiä. Tupakoinnin lisäksi hän ihmettelee, miten aikaisemmin on saatu niin paljon päinvastaisia tuloksia D-vitamiinin yhteydestä syöpään. Lopuksi hän toteaa että tottakai tällaisia odottamattomia tuloksia aina toisinaan ilmaantuu ja niitä pitää tutkia erityisen tarkasti.
En tietenkään kiistä sitä, etteikö näissä voisi jotain totuuden siementä piileskellä. Itse kuitenkin suhtaudun pienellä varauksella kaikkiin kliinisiin tutkimuksiin, joiden taustalla ei ole juuri minkäänlaista perustutkimusta. Toisaalta nämä ovat varmasti juuri niitä, joiden ansiosta monet asiantuntijatkin ovat hieman varpaillaan eikä päätöksiä tapahdu kovin nopeasti.
Päätöksentekoon tuntuu myös monen haastattelun perusteella liittyvän käsitys siitä, että on "huonoa ravitsemuspolitiikkaa" suositella ihmisille ravintolisänä otettavaa vitamiinia. Tästäkin ajattelusta olisi mukava päästä pikkuhiljaa eroon.
:wall: :down:
