- Liittynyt
- 11.8.2009
- Viestejä
- 249
Voi kunpa tuohon Suomessa aloitettavaan tutkimukseen saataisiin ryhmä, jonka tasot säädettäisiin noin 150 nmol/l D-vitamiinin tarpeellisella saannilla ja tämän lisäksi suhteutettaisiin tasoon riittävät K-vitamiinin, sinkin, magnesiumin jne. saannit. Veikkaisin, että kaikenmoiset viittaukset U-käppyrähapatukseen voitaisiin heittää recycle biniin tuon jälkeen ikuisesti ja ainiaan.
Siksi laitoin noita tutkimustuloksia noista otimaalisista kalsidiolitasoista, koska tuo 150 nmol/l on aika korkea taso jopa tuon Melamed 2008-tutkimuksen mukaan.
Viittaan nyt taas tuohon IARC-raporttiin. Siellä oli yhteenvetoa siitä, mitä tiedettiin tuolloin 2008 (eli voi olla jo osaltaan vanhaa tietoa) suurten D-vitamiiniannosten pitkäaikaiskäytöstä:
Vain muutamat tutkimukset ovat tutkineet pitkäaikaisen (vuosia kestävän) suurten D-vitamiiniannosten (tässä viitataan yli 25 μg/vrk) käytön terveysvaikutuksia muulta kuin kalsium- ja luustometabolian kannalta. Suurin osa tutkimuksista on ollut lyhyen seuranta-ajan tutkimuksia ja niissä ollaan keskitytty tarkastelemaan vain kalsiummetaboliaa.
Eli tältä kantilta viittaaminen olemattomaan hyperkalsemiavaaraan on aika kapeakatseista, kun D-vitamiini vaikuttaa niin paljon muuhunkin.
Pitkäaikaisen korkean kalsidiolipitoisuuden (tässä yli 100 nmol/l) vaikutuksia hyvin ravituilla terveillä henkilöillä (heh, kuinkas huonosti ravittua porukka täällä onkaan
![Smile :) :)](/smilies/smile.png)
Mutta joka tapauksessa en ole ihmeissäni, ettei tuo ei vaaraa hyperkalsemiaan -argumentti ei riitä kaikille.
Kun muuten katsoo tuota lokakuussa pidetyn D-vitamiinigurujen kokoontumisen esityslistaa http://vitamind.ucr.edu/14thProgram.pdf , niin kyllä sielläkin viisaiden miesten näkemykset siitä, mitä kalsidiolitason vähintään pitäisi olla optimaalisten terveyshyötyjen saavuttamiseksi, vaihtelee skaalalla 50-100 nmol/l. Ei ihmekään, että kaikki taviksetkaan eivät asiasta ihan varmoja ole
![Smile :) :)](/smilies/smile.png)