grippivoimissa kiipeilijät on kyllä vahvimpia, mutta pääasiassa tietynlaisissa pienemmissä otteissa. lajinomaisuushan noissakin pätee. hyvin harvoin vaikeilmmat otteet on mitään monen sentin levyisiä jne. tiedänpä muutamia kavereita, jotka etenee 5mm:n otteilla 50 asteen negalla (ylitse kaatuva kalliokaltevyys). nalle hukkataival vetää yhden sormen leuan 2cm:n riman ripaleesta, joten saahan siinä puristaa
ukko tosin on maailman huippua lajissaan. esimerkkejä löytyy. laji on kuitenkin aika erikoinen, mutta ei oo ollenkaan pelkästään voima- tai voimakestävyyspohjainen, vaikka niin saattas olettaa. taidolla on aika iso merkitys. erään tutkimuksen mukaan kiipeilijöillä on lihasaktiivisuudet korkeimmat, kun vertaillaan eri lajeja. eli ihan hyvää treeniäkin se on, mutta kukin nyt tekee mistä ite eniten nauttii. noi erilaiset hauskat grippailujutut on mun mielestä vallan hyvää ajankulua siinä missä joku kalliolla keekoilukin
sitten taas kaikenlaisissa puristinjutuissa en usko kiipeilijöiden kauheen hyvin ees pärjäävän. dynaaminen ja staattinen voima ei kauheen hyvin korreloi. eli jos haluaa nimenomaan puristimissa pärjätä, kannattaa satsata niihin pääasiassa. jos taas puuttuu maastavedosta grippiä, on kiipeilijöiden grippitreeneistä hyvinkin sovellettavaa.